...anteeksi kun aloitan uuden ketjun vaikka kyse on jälleen kahdesta nartusta, mutta kuitenkin vähän erilainen tapaus.
Meille tulee viikoksi hoitoon miehen vanhemmilla useita vuosia ollut narttu, ei-ihan-puhdas-saksanpaimenkoira. Se on minun koiraa vanhempi ja tietysti vähän isompikokoinen. Se ei ole koskaan vielä ollut täällä meillä. Sen koiran kotona nämä kaksi eivät tule toimeen; olemme saaneet soviteltua aina niin etteivät koirat ole yhtä aikaa samassa talossa, sillä sakemannilla on nimittäin kaksi kotia. Luulen että molemmat koirat on tuossa nimenomaisessa talossa hemmoteltu hiukan pilalle. Kun yritimme ottaa ne yhdeksi illaksi yhdessä sisälle, tuloksena oli hirveä rähinä ja oma koirani sai elinikäisen arven aivan silmän alle (no, onneksi ei silmään!).
Molemmat koirat ovat olleet mukanamme mökillä, ja siellä on mennyt hienosti ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Koirat ovat olleet rauhallisia, ja jos murinaa on syntynyt, olen huomannut tehokkaimmaksi tavaksi kääntää niille selkäni ja mennä pois. Ruokaa ne eivät voi saada samassa tilassa, muuten saatiin soviteltua.
Vanhempi narttu on päällekäyvä, tai "utelias" kuten omistajansa kauniisti sanovat. Minun koira hermostuu tästä, yrittää saada välimatkaa ja murisee kun toinen vain seuraa koko ajan kyljessä kiinni. Vanhempi koira ei myöskään "kestä" jos joudun komentamaan omaa koiraani, ja tästä ne rähinät alussa syntyivätkin, kun vanhempi narttu hyökkäsi myös paikalle. Miestäni se tottelee hyvin, minuun se on nyt oppinut luottamaan täysin (se on koko ajan ollut kiltti, mutta oli alussa hieman varauksellinen). Mutta miten koiran saa lopettamaan tuommoisen jatkuvan toisen koiran seuraamisen? Oma koirani on kyllä minusta selvästi osoittanut alistuvansa, se ei yritäkään ottaa johtajuutta, mutta valkoiselle hirvikoiralle tyypilliseen tapaan yrittää mennä vähän syrjään sieltä missä tuntee olonsa ahtaaksi. Sitä taas tuo toinen koira ei hyväksy / ymmärrä.
Oma koirani ei ole mustasukkainen, mutta toinen on, jopa minusta. Onko nyt oikein jos teen omalle koiralleni selväksi, että tämä "vieraileva tähti" on ylempänä arvojärjestyksessä tullessaan käymään? Voisiko tämä pienentää räjähdysvaaraa? Jos annan vanhemmalle huomiota aina ensimmäisenä, vaikka nyt onkin niin päin, että se on vieras ja oma koirani on omalla reviirillään.
Sitten vielä minun koiralla alkoivat juoksut nyt viime viikon lopulla, ja se on niiden takia vähän "hömelö", mitenkähän sekin sitten vaikuttaa tilanteen kehittymiseen... Olen nyt kyllä kokemattomuuttani aika pihalla näitten akkojen välisten juttujen kanssa. :D Koirani on tullut toimeen kaikkien urosten kanssa (paitsi yhden joka ei tullut toimeen kenenkään kanssa), ja kaikkien narttujen jotka eivät lähentele liian innokkaasti alussa.
Voihan olla, että täällä meidän luona ei mitään ongelmaa synnykään. Tulen sitten tänne itkemään jos koirat tappelee. :-#
Meille tulee viikoksi hoitoon miehen vanhemmilla useita vuosia ollut narttu, ei-ihan-puhdas-saksanpaimenkoira. Se on minun koiraa vanhempi ja tietysti vähän isompikokoinen. Se ei ole koskaan vielä ollut täällä meillä. Sen koiran kotona nämä kaksi eivät tule toimeen; olemme saaneet soviteltua aina niin etteivät koirat ole yhtä aikaa samassa talossa, sillä sakemannilla on nimittäin kaksi kotia. Luulen että molemmat koirat on tuossa nimenomaisessa talossa hemmoteltu hiukan pilalle. Kun yritimme ottaa ne yhdeksi illaksi yhdessä sisälle, tuloksena oli hirveä rähinä ja oma koirani sai elinikäisen arven aivan silmän alle (no, onneksi ei silmään!).
Molemmat koirat ovat olleet mukanamme mökillä, ja siellä on mennyt hienosti ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Koirat ovat olleet rauhallisia, ja jos murinaa on syntynyt, olen huomannut tehokkaimmaksi tavaksi kääntää niille selkäni ja mennä pois. Ruokaa ne eivät voi saada samassa tilassa, muuten saatiin soviteltua.
Vanhempi narttu on päällekäyvä, tai "utelias" kuten omistajansa kauniisti sanovat. Minun koira hermostuu tästä, yrittää saada välimatkaa ja murisee kun toinen vain seuraa koko ajan kyljessä kiinni. Vanhempi koira ei myöskään "kestä" jos joudun komentamaan omaa koiraani, ja tästä ne rähinät alussa syntyivätkin, kun vanhempi narttu hyökkäsi myös paikalle. Miestäni se tottelee hyvin, minuun se on nyt oppinut luottamaan täysin (se on koko ajan ollut kiltti, mutta oli alussa hieman varauksellinen). Mutta miten koiran saa lopettamaan tuommoisen jatkuvan toisen koiran seuraamisen? Oma koirani on kyllä minusta selvästi osoittanut alistuvansa, se ei yritäkään ottaa johtajuutta, mutta valkoiselle hirvikoiralle tyypilliseen tapaan yrittää mennä vähän syrjään sieltä missä tuntee olonsa ahtaaksi. Sitä taas tuo toinen koira ei hyväksy / ymmärrä.
Oma koirani ei ole mustasukkainen, mutta toinen on, jopa minusta. Onko nyt oikein jos teen omalle koiralleni selväksi, että tämä "vieraileva tähti" on ylempänä arvojärjestyksessä tullessaan käymään? Voisiko tämä pienentää räjähdysvaaraa? Jos annan vanhemmalle huomiota aina ensimmäisenä, vaikka nyt onkin niin päin, että se on vieras ja oma koirani on omalla reviirillään.
Sitten vielä minun koiralla alkoivat juoksut nyt viime viikon lopulla, ja se on niiden takia vähän "hömelö", mitenkähän sekin sitten vaikuttaa tilanteen kehittymiseen... Olen nyt kyllä kokemattomuuttani aika pihalla näitten akkojen välisten juttujen kanssa. :D Koirani on tullut toimeen kaikkien urosten kanssa (paitsi yhden joka ei tullut toimeen kenenkään kanssa), ja kaikkien narttujen jotka eivät lähentele liian innokkaasti alussa.
Voihan olla, että täällä meidän luona ei mitään ongelmaa synnykään. Tulen sitten tänne itkemään jos koirat tappelee. :-#
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse en olisi tuohon souviin lähtenyt. Oma epävarmuutesi tilanteen johdosta vielä ruokkii koirien epävarmuutta. Koirat lukevat aika hyvin omistajansa tuntoja.
Tsemmppiä ja pärjäilemistä
...olen edelleenkin epävarma sen toisen koiran kanssa, VAIKKA se on kiltti ja vaikka se nyt hyväksyy että minunkin EI tarkoittaa ei.
Mies se tietysti haluaisi sen toisen koiran täällä useamminkin käymään, onhan se vähän hänenkin koira. Minusta tuntuu että yksi sen koiran ongelma onkin, että sillä on liian monta "omistajaa". Vaikka kaikki sitä hyvin pitäväkin.
Mökillä koirat kuorsasivat kuono kuonon vieressä jäädessään kahden kesken, ja hoisivat nuuskuttelutyöt loistavassa yhteisymmärryksessä vapaana ulkona ollessaan, eli kaikki mahdolliset kahnaukset aiheutuvat nimenomaan ihmisistä. Siinä missä minun koira katsoo ihmisten touhuja ikään kuin vähän sormien välistä, niin toinen koira lukee paljon tarkemmin, tarkkailee, analysoi, vahtii. Totta kai, aivan erilainen rotu.
Jos koirilla ei keskenään ollessa ole ongelmia, niin silloin jokin sinun käytöksessäsi on väärin. Kerro lisää, mitä ja miten teet? Vaikeaa tietysti edelleen, näkemättä sanoa mitään...
Tuo toisen seuraaminenhan on uhittelua. Ainakin usein, vaikea tietysti sanoa näkemättä tilannetta. Myöskin johtaja tai siksi pyrkivä voi tahallaan asettua toisen eteen ja estää kulkemisen, samaa puuhaa.
Sinuna tekisin samaa sille nartulle. Tosin, silloin oma narttusi voi saada pontta ja aloittaa riidan. Sinun lähelläolosi tuo aina koiralle (kummallekin) "lisää voimaa", tappelu alkaa todennäköisemmin, jos olet vieressä, kuin jos et olisi.
Jos se toinen narttu kerran on isompi ja vanhempi, ja pomo, niin sitä pitäisi kohdella pomona. Eri asia, sietääkö oma koirasi sen tai onko se sitten reilua. Itse en ottaisi koko nerttua kotiini ollenkaan, kun kerran eivät tule toimeen.
vastauksesta. Uhitteluna minäkin sitä pidän. Voisin tosiaan tehdä samalla tavalla sille nartulle. Se on tosiaan alkanut luottaa ja "sietää" sen että asetan sille rajoja.
Oma koirani ei aloita riitaa. Se ei kerta kaikkiaan "osaa" aloittaa tappelua. Jos ojennan tuota vanhempaa narttua, niin minun koira ei puutu siihen. Kyllä koirani varmasti sietää, että kohtelen toista koiraa "pomona", vaikka onkin tottunut olemaan Ainoa Koira. Mutta ruokailua emme järjestä samassa tilassa missään nimessä. Ruokakuppi on luultavasti ainut asia maailmassa, mistä minun koira on tosissaan älleä (ei ihmisten mutta toisten koirien kanssa). Taloa, emäntää tai muita satunnaisia ohikulkijoita se ei vartioi. Puruluutkin saa naapuri viedä.
Toiseen kysymykseesi. Yritän nyt vain antaa joitain esimerkkejä, vaikea vastata muuten. Eli kahnaukset ovat syntyneet esim. kun olen komentanut oman koirani paikalleen ollessamme mökillä, käskysanalla ja käsiliikkeellä niin kuin kotona ruukaan tehdä. En tiedä miten tuo toinen koira oikein tilanteen tulkitsi, mutta se hyökkäsi silloin koirani päälle tämän ollessa asettumassa paikalleen. Aamulla taas minun koira oli makuuhuoneen oven takana nukkumassa, joten se oli ensimmäisenä tervehtimässä kun nousin ylös. Vanhempi narttu syöksyi silloin väliimme, ei tarttunut kiinni mutta "työnsi" tavallaan minun koirani pois luotani.
Tämä oli ensimmäisellä kerralla ollessamme mökillä; sen jälkeen on syntynyt vain yksi "hyökkäystilanne" ja se liittyi ruokaan ja oli meidän ihmisten ajattelemattomuutta. Mutta tuota jatkuvaa seuraamista (jonka takia oma koira sitten murisee) on joka kerta.
-Jos ojennan tuota vanhempaa narttua, niin minun koira ei puutu siihen.
Nähtävästi koirasi jo pitää itseään tuota toista narttua alempana. Helpottaa asiaa hieman.
-Mutta ruokailua emme järjestä samassa tilassa missään nimessä.
Juu, ei missään nimessä ruokaa, herkkuja eikä mielellään kovin himoittuja lelujakaan samaan aikaan heille!
-esim. kun olen komentanut oman koirani paikalleen ollessamme mökillä, käskysanalla ja käsiliikkeellä niin kuin kotona ruukaan tehdä. En tiedä miten tuo toinen koira oikein tilanteen tulkitsi, mutta se hyökkäsi silloin koirani päälle tämän ollessa asettumassa paikalleen.
Koiran silmin ojensit alempiarvoista, ja koira otti sitä "tukea" sinusta, yhdessä on hyvä käydä päälle. Ihan selkeää uhittelua.
-Aamulla taas minun koira oli makuuhuoneen oven takana nukkumassa, joten se oli ensimmäisenä tervehtimässä kun nousin ylös. Vanhempi narttu syöksyi silloin väliimme, ei tarttunut kiinni mutta "työnsi" tavallaan minun koirani pois luotani.
Sama juttu, uhittelua, mutta myös vanhempi narttu haluaa tulla tervehdityksi ensin, koska on arvoasteikossa korkeammalla. Tervehdi sitä ensin.
Moni esimerkiksi ihmettelee, miksei saa koiraa lenkillä kuriin, kun koira räyhää vastaantulevalle koiralle. Juuri silloin koira ottaa omistajasta tukea, ensinnäkin olemalla lähellä, ja toiseksi, koska omistaja usein huutaa tai muutenvain raivoaa. Tämän koira tulkitsee, että haa, yhdessä pärjäämmekin paremmin, ja nostaa kahta kauheamman äläkän. Sellaiset tilanteet pitää aina hoitaa hiljaisesti, erittäin rauhallisesti, ääntä ei saa korottaa yhtään, eikä siinä saa olla aggressiivista sävyä. Tätä voisi soveltaa sinun tilanteeseesi, kun komennat omaa koiraasi, pidä äänesi hiljaisena ja rauhallisena. Kokeile, tehoaisiko se vanhempaan narttuun, ehkä se silloin jättäisi alemman rauhaan.
Koira peilaa suurimman osan käytöksestään siihen, mitä sinä teet. Yritä katsoa itseäsi koiran silmin ongelmatilanteessa, unohda puhe ja huomioi pelkkä äänensävy ja liikket ja sijaintisi. Oletko kumara (ketä uhkaat?), kenen vierellä seisot, kehen päin on selkäsi, ketä katsot silmiin jne.
Toivottavasti oli mitään hyötyä...
Kiitoksia viestistä! Siis samaan tapaan olen itse ajatellut, mutta osasit muotoilla selkeämmin. Tuntuu että se vanhempi narttu tulee "avukseni" kun annan omalle koiralle käskyn.
Lapsuuskotini sakemanni-vainaa teki samalla tavalla tälle koiralleni, mutta sen koiran minä tunsin, sitä oli helpompi lukea ja ymmärtää. Se katsoi minua kun käskin omaa koiraani, urahti sitten tälle kuin sanoen "Eikö sana kuulu!", ja sitten taas katsoi minua että "Kyllä me kuule tää juttu fiksataan". Tätä narttukoiraa nyt en niin hyvin tunne kun en ole ollut paljon sen kanssa tekemisissä.
Tuonkin vastaantulevien koirien ohittamisen opin vähän kantapään kautta, koiralla alkoi olla taipumusta kohottaa niskavilloja ja kevyesti ärhentää, kunnes hokasin että itsehän minä olen aina hihnaa ottamassa lyhemmäksi kun toinen koira tulee jalkakäytävällä vastaan. Sitten kun aloin vain katsella taivaalle että jopa onkin kaunis ilma, niin loppui koirankin hermostuminen.
Hyviä vinkkejä annoit. Kyllä oma koirani on alistunut vanhemmalle, nyt se haluaisi vain saada olla hieman rauhassa. En ole varmastikaan näyttänyt kyllin selkeästi omalla käytökselläni, että vanhempi narttu saa olla pomo ja aina ensimmäinen. Rauhallisuuden olen toivottavasti oppinut. Omassa kodissaan tuo vanhempi narttu on todella mustasukkainen "oman emäntänsä" päälle. Muuten meillä on luultavasti toivoa.