Päivämiehen kolumnissa kerrottiin, kuinka ei-vl-nuori oli kokenut Siionin laulut todella ahdistaviksi hautajaislauluiksi. En kyllä oikeastaan ihmettele. Varmaan vaikuttaa kummalliselta, kun elämän aamussa olevat nuoret laulavat taivasikävästä. Vai miltä kuulostaa esim. "Jo pian loppuu kiusat maan ja jäävät matkan vaivat."
Joskus itsekin mietin, että on mahtanut laulun kirjoittaja olla todella kiusauksissa, suorastaan masentunut.
Joskus itsekin mietin, että on mahtanut laulun kirjoittaja olla todella kiusauksissa, suorastaan masentunut.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulle ne ovat taivaallista musiikkia. rauhoittavaa, ja niissä on todella kauniita sanoja.
Kuuntelen niitä aina yksin ollessani. Kyllä ne rockin tai hevin voittaa. Niitä en jaksaisi kuunnella pätkääkään, enkä muutakaan hömppämusiikkia.
Omituinen asenne sinulla. Toinen tykkää toisesta ja toinen toisesta. Jos sinä pidät siionin lauluista, riittää että ilmoitat sen. Ei tarvitse siihen mitään morkkaamista lisätä. Kun se, että ei pidä jostakin ei välttämättä ole murhe.
Minäkin pidän siionin lauluista todella paljon. En ole lestadiolainen, mutta olen ollut kyllä. Mielestäni jotkut siionin laulut ovat lähes kauneinta mitä tiedän. Monissa lauluissa puhutaan suvesta, lämmöstä ja linnuista. Minä itse näen siionin lauluissa kaipausta jonnekin lämpöön ja hyvään. Ymmärrän hyvin miksi laulut ovat monesti muotoutuneet sellaisiksi kun ovat, onhan Suomessa ankara ilmasto ja keskikesän lämpöön kaivataan. Tämä voi tarkoittaa myös taivasta.
Ymmärrän hyvin niitäkin, jotka eivät Siionin lauluista pidä.
aloituksessa sitä, että olisin ymmärtänyt enemmän sitä ei-vl-nuorta siinä tilanteessa. Häntä Siionin laulut ahdistivat, kun hän ei ollut niihin tottunut. Ei ne välttämättä ahdistanut siksi, ettei hänellä ollut "totuuden henkeä", niinkuin kirjoituksessa todettiin.
Itse olen tottunut kuulemaan siionin lauluja lapsuudestani saakka, ja monet ovat todella rakkaita.
"Hän on meidät ostanut,
synnin alta nostanut."
"Ihanaa on päällä maan
olla hänen laumassaan,
synnit anteeks uskoen
rauhaa kantaa Jeesuksen."
"Niin kuin paimen laumassaan
Jeesusu kulkee omissaan.
Sanallansa opettaa,
kunnes aukee taivaan maa."
"Siellä lapset Jumalan
laulaa eessä Karitsan -
kiitos, kiitos riemuiten
jälkeen ajan vaiheitten."
Miksi halusin laittaa tähän tämän siionin laulun 195. On se, kun heräsin eräänä aamuna uneen, missä oli ihmisiä laulamassa hyvin voimallisesti tätä laulua ja he lauloivat sitä aina vaan uudestaan ja uudestaan. Siihen heräsin. Se oli kaunis uni.
ei siis (Kiitosvirttä Karitan)
Kyllä ainakin tuo pätkä oli miellyttävän synkeää. Kulkenevat varmasti pääosin mollissa. Timo Rautiainen-tyylisenä junttahevinä toimisi mainiosti! Siinä muuten voisi olla ideaa ja kuulijakuntakin saattaisi kasvaa.
Siionin laulut on niitä parhaita piirteitä lestadiolaisuudessa. Jos joku kokee ne liian raskaina, voisin tehdä vaikka jazzsovituksia niistä ja laittaa nettiin tarjolle.
Siionin laulut mutta myös virret ovat todella kauneinta mitä tiedän. Nykyään kyllä kuuntelen päivät radio Deitä ja tykkään senkin soittamasta musiikista, ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Tämä Riki Sorsan viimeinen, oliko se "Sulle annan sydämein" on todella kaunis.
terveisin entinen vl, nykyinen evl
cerro zitten kun ovat qnnelta-vissa.
Joitakin vuosia sitten kuljin palvelukodilla laulattamassa kodin asukkaita, suurin osa heistä oli vanhoja ihmisiä. Ajattelin, että he varmaan tykkäävät näistä Siionin lauluista ja tutuista virsistä, joten lauloimme niitä, jonkin aikaa laulettuamme yksi toisensa jälkeen lähti hiljaa pois omaan huoneeseensa.
Mietin mikä sai heidät lähtemään pois ja päädyin toteamaan, että suurin osa virsistä ja lauluista on sävelletty molliin. Vanhukset menivät huoneisiinsa ja käpertyivät surullisina vuoteelleen. Enempi ei laulettu virsiä, eikä Siionin lauluja, laulettiin iloisia vanhoja kansakoululauluja ja kansanlauluja. Lauluista laulajat tulivat niin iloisiksi, olisivat halunneet laulaa enempi kuin nuo puolitoista tuntia jonka heitä laulatin.
Muistan miten pikkupoikana lauloin mummojen kanssa: ”minä musta ja saastainen kurja olen yljälle…” ja ”Kohta mustaan hautaan lasketaan, mun ruumis raukkani”. Kun Siionin lauluja tutkii, niin kyllä huomiosi on aivan oikea, suurin osa lauluista viestittää suurta taivasikävää ja elämää täällä ajassa raskaaksi ja murheelliseksi.
Se että monet ihmiset pitävät mollisävelistä johtuu varmaan meidän kansanluonteesta ja saahan niistä tykätäkin, mutta kyllä iloisia Siionin lauluja saisi olla ainakin puolet lauluista. Toivotaan, että seuraavassa laulukirjauudistuksessa tämä toive toteutuu.
Jeesuksen opetukset ovat aivan muuta kuin surua tuottavia, Hän opettaa monissa vertauksissaan ja puheissaan meitä iloiten elämään eikä turhia huolia kantamaan. Meidän tulisikin kiittää aina Jumalaa suuresta lahjasta jonka olemme saaneet, elämän lahjasta. Eletään iloiten tämä pieni hetki minkä itse kukin täällä ollaan, taivaassa sitten olemme paljon kauemmin – ikuisesti.
t. Heino
Tuskinpa tuossa palvelukotilaisuudessa se molli oli varsinainen ongelma, koska suositut kansanlaulut ja iskelmätkin ovat usein mollissa. Tässä muutamia mahdollisia syitä:
- Uskonnollisia kappaleita heillä laulatetaan muutenkin tarpeeksi. Jos et ollut seurakunnan edustaja, he odottivat sinulta etukäteen jotain vaihtelua, esimerkiksi noita, joihin lopulta päädyit
- Suurin osa ei tuollakaan ollut lestadiolaisia ja koki Siionin laulut itselleen vieraiksi
- Laulu- ja virsivalikoimasi ei ollut onnistunut. Onhan virsikirjassa paljonkin iloisia virsiä, jos ei melodialtaan niin sanoitukseltaan kuitenkin
- Vedit Siionin laulut ja virret laahaavasti
Pakko pitää hidas tempo, muuten alkaa tekarit loksumaan.
aivan ihania.
Nykyään siionin laulut ovat ihania ja niitä voisi laulaa vaikka kuinka paljon vaan.
"Laula kansa Jumalan" on myös yksi lempisiioninlauluistani.
Aina ei ole ollut niin että siionin laulut olisivat olleet ihania. Kun olin maailmassa, koin ne erittäin ahdistaviksi; Omatunto se herätteli.
Ehkä jotkut ovat tosiaan hieman ahdistavia. Pirtsakkaa uutuutta voisi olla, että siionin lauluista tehtäisiin rock -tai heavyversiot. Saattaisi myös avartaa ihmisten katseita.
omatunto se ahdistaa, ei laulu
itse koen sanat "jo pian loppuu kiusat maan, ja jäävät matkan vaivat." lohduttaviksi.
itse uskoisin, että laulun tekijä on ollut enemmänkin riemuissaan siitä, että saa kohta voiton sodasta, kuin masentunut.
Siionin laulu 264, siionin tytär kerran saa.