Itse olin 19 kun sain ensimmäisen lapseni. Synnytyslaitoksella koin murhaavia katseita ja arvostelua vanhemmilta ensisynnyttäjiltä. "miksi teit noin nuorena?" ja "eikö ois kannattanu tehä abortti ku on vielä elämä edessä?"
SYNNYTYKSEENKÖ SE ELÄMÄ LOPPUU?
Taisivat itse olla elämääsä kyllästyneitä ja katkeroituneita akkoja kun tuollalailla arvostelevat päin naamaa.
En ole ainoa. Myös kaverini joka oli peräti 18 kun sai ensimmäisensä koki samallaista arvostelua, joskin pahempana. Pihalla tupakoidessaan joku emäntä tuli huutamaan että "oletko polttamut koko raskauden ajan? etkö tiennyt että siitä voi olla haittaa sikiölle?" MITÄ LUULET? ehkäpä hän tiesi, omapa on asiansa. Sitten tuli toinen täti vuodeosastolla. Ikää 38 naimisissa, filosofian maisteri blaablaablaa kertomaan omaa elämänkertaansa, ja yhtäkkiä töksäyttää että "Sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota kakaraa kun et ole LUKIOTAKAAN käynyt" (ja tämä tätipä sattui hänelle huonekaveriksi) Yöllä hän soitteli hoitajille että "viekää tuo viereisen sängyn lapsi vauvalaan kun se huutaa niin kovasti kokoajan" VAIKKA lapsi olis illä hetkellä hiljaa ja äiti käymässä vessassa.
TÄH? Onko tämä totta?!?!?! On näköjäään edelleenkin "ne-lukion-käyneet" ja "ne-muut".
Minulle onneksi sattui "äidit" huonekavereiksi, jotka todella olivat suvaitsevaisia ja pitivät kaikkien äitien puolia, ja antoivat neuvoja ensikertalaiselle ja juttelivat mukavia. Valitettavan moni vaan joutuu laitoksella sietämään tällaista käytöstä jopa hoitajilta ja kätilöiltä.
Onko kukaan muu kokenut samaa täällä? Ja mitä mieltä te olette näin päällekäypistä ja "jyrkistä" naisihmisistä (joista osaa myöskin äideiksi kutsutaan)
SYNNYTYKSEENKÖ SE ELÄMÄ LOPPUU?
Taisivat itse olla elämääsä kyllästyneitä ja katkeroituneita akkoja kun tuollalailla arvostelevat päin naamaa.
En ole ainoa. Myös kaverini joka oli peräti 18 kun sai ensimmäisensä koki samallaista arvostelua, joskin pahempana. Pihalla tupakoidessaan joku emäntä tuli huutamaan että "oletko polttamut koko raskauden ajan? etkö tiennyt että siitä voi olla haittaa sikiölle?" MITÄ LUULET? ehkäpä hän tiesi, omapa on asiansa. Sitten tuli toinen täti vuodeosastolla. Ikää 38 naimisissa, filosofian maisteri blaablaablaa kertomaan omaa elämänkertaansa, ja yhtäkkiä töksäyttää että "Sinun ei olisi pitänyt tehdä tuota kakaraa kun et ole LUKIOTAKAAN käynyt" (ja tämä tätipä sattui hänelle huonekaveriksi) Yöllä hän soitteli hoitajille että "viekää tuo viereisen sängyn lapsi vauvalaan kun se huutaa niin kovasti kokoajan" VAIKKA lapsi olis illä hetkellä hiljaa ja äiti käymässä vessassa.
TÄH? Onko tämä totta?!?!?! On näköjäään edelleenkin "ne-lukion-käyneet" ja "ne-muut".
Minulle onneksi sattui "äidit" huonekavereiksi, jotka todella olivat suvaitsevaisia ja pitivät kaikkien äitien puolia, ja antoivat neuvoja ensikertalaiselle ja juttelivat mukavia. Valitettavan moni vaan joutuu laitoksella sietämään tällaista käytöstä jopa hoitajilta ja kätilöiltä.
Onko kukaan muu kokenut samaa täällä? Ja mitä mieltä te olette näin päällekäypistä ja "jyrkistä" naisihmisistä (joista osaa myöskin äideiksi kutsutaan)
Vastaukset 12
Vanhimmat
5/2005 kotivinkistä (löysin vanhan lehden) tosi hyvän jutun vanhoista (eli yli 35v) synnyttäjistä, eli siis jos esikoinen tullut vasta tuolloin. Se selitti tosi monia asioita sen ikäisten mielenliikkeistä..
Yksi tärkeä syy tuollaiseen käytökseen on tuon ikäisen ylihuolehtiminen. Heitä vaivaa ns. liika tieto. Heistä tulee ylihuolehtivaisia, ja haastattelussa jopa sanottiin etteivät antaisi lastaan alle 25-vuotiaalle hoitoon. Siis häh?
Jos saat kirjastosta tai jostain käsiisi tuon lehden numeron niin kannattaa vilkaista, siitä ymmärtää miksi he tekevät ja sanovat tuollaisia asioita. Eivät ole tarkoituksella katkeria, mutta ajattelevat kauhulla kaikkea sitä mitä VOISI tapahtua.. Ja vihastuvat sitten pelkästä ajatuksesta, heidän mielestään kun aikuinen ei voi olla ennen 30 ikävuotta. Toisaalta, lehdessä viitattiin erääseen tutkimukseen, jossa surullisen kuuluisasti kuten kaikki tietävät, miesten henkinen kehitys tulee naista jäljessä.. Eli ainakin miehen tulisi olla sinne lähemmäs 30v ennen kuin olisi huolehtiva isä - sitä ennen kaverit, harrastukset ja biletys voivat olla liian kovia viettejä useimmille..
Vanhempaan äitiyteen liittyy myös se, että on saanut elää sen elämänsä alta pois. Eli keskitytään nimenomaan vain siihen lapseen - ikävä puoli on se, ettei sitä omaa elämää sitten ole.
Jossain toisessa lehdessä, en nyt muista mistä kun selailin sitä nopeasti lääkärissä, kerrottiin nuorista täysi-ikäisistä, eli lehden jutun perusteella 20-25-vuotiaista äideistä. Heillä taas lapsi kuului tiiviisti arkeen, mutta omaa elämääkin oli - ei podettu huonoa omatuntoa siitä että lähdettiin silloin tällöin juhlimaan, nähtiin kavereita jne..
Harmi kun en osaa laittaa noita nettiin, olisivat olleet tosi mielenkiintoista luettavaa! :(
Uskokaa pois kyllä sitä omaa elämää on vielä yli 30-kymppisenäkin. Mihin se muka katoais? Tuollaiset lahtijutut voi jättää omaan arvoonsa samoin kuin nuo joidenkin pakkomielteet pahoittaa toisten mieli. Monesti vanhemmat ihmiset sanovat asioita hieman turhan kärkevästi mutta se ei aina ole nuorten aliarvioimista. Se voi johtua myös huolesta tai vaikka vain siitä että muistaa itsensä sen ikäisenä ja useinmiten sitä näin vanhempana ajattelee että kylläpäs sitä oli silloin vielä ihan kakara. NÄin se vaan menee. Ja kyllä mä pidän mun 18-vuotiasta tytärtäni ihan pentuna ja samoin hänen ystäviään. Heillä kun tuntuu olevan sitä omaa elämää vähän liikaakin... =) Vastuunotto onkin sitten ihan eri juttu. Ja en nyt tarkoiota että olisivat mitään vastuuttomia hunsvotteja nuoria vain. Kyllä se varmaan on tuo lasten kasvatus enemmänkin persoonasta kuin iästä kiinni. Jos 35-vuotias äiti hoitaa vauvaansa samanlailla kuin nuoret äidit ( en tarkoita että väärin) Niin heti on joku arvostelemassa että luulis nyt ton ikäsen ihmisen tietävän jne Että ei helpotu iän myötä nuo arvostelut!
Kylläpä luulisi tuon ikäisen osaavan ajatella mitä sanoo, vaikka omasta mielestä tuntuisi että se joku on vielä ihan kakara. Kysyisi ennemmin että MIKSI näin? EIKÄ alkaisi arvostelemaan heti samantien. PAras mitä olen kuullut on 41 vuotias ensisynnyttäjä joka moralisoi 20 vuotiasta että"olisit tehnyt abortin, ethän sinä vielä tiedä lastenhoidosta mitään"
Haloo, yleensäkkään ENSISYNNYTTÄJÄ ei tiedä asioista paljoakaan, vaan se opitaan sen ensimmäisen lapsen kanssa. Toisen lapsen kanssa homma menee jo vähän enemmän rutiinilla mutta silti tulee kokoajan uutta. Miksi pitäisi lukea kaikki mahdollinen kirjanoppi asiasta ennenkuin voi tehdä lapsia?
En tunne yhtäkään "nuorta äitiä" jotka olisivat katuneet päätöstään tehdä lapsi. Tälä hetkellä he ovat onnellisia ihmisiä ja osa tekee jo toista. Eikä heidän ole tarvinnut tietää mitään, se mitä on tullut, on otettu vastaan ja kysytty mitä tehdä jos itse ei tiedetä.
Käyttäytykää siis, aikuiset ihmiset!
En nyt tiedä tarkoititko minua tuolla luulis tuon ikäisen tajuavan jutullasi. Mutta.. kyllä munä tajuankin. Omasta mielestäni olin 18-vuotiaana hyvinkin aikuinen mutta nyt kun ajattelen asiaa niin enpäs ollutkaan. Ja olin sentään 3-vuotiaan tytön äiti ja odotin toista lastani. Eli kyllä olen pärjännyt lasteni kanssa hienosti ja minulla on upeat lapset mutta en silti kehoita nuoria (alle 18-vuotiaita ainakaan) hankkimaan lapsia ihan suunnitellusta. Vahinkoja sattuu ja niitä sattuu kaikenikäisille. Jos näin käy niin sitten lähdetään siitä tilanteesta ja mietitään mitä tehdään.
kyllä sillä "tuon ikäisellä" näihin keskustelussa esiintyneisiin ikäluokkiin. En todellakaan tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti.
Itse olen entinen teiniäippä ja esikoiseni saanut 18- vuotiaana, toisen heti perään. Mitään pahaa en ole koskaan kuullut sanottavan, eikä kasvatustapojani moitittavan. Päinvastoin.. aina on joka paikassa kehuttu lapsiani. Kuinka hyväkäytöksisiä, rauhallisia ja yhteistyökykyisiä he ovat. On kyllä sanottu, että nuorenapa olet lapsesi saanut, mutten kokenut sitäkään pahassa mielessä, sillä nuorenahan ne tosiaankin sain!
Johtuuko sitten paikkakunnasta vai itsestä.. tiedä häntä =) täällä ihmiset ovat suvaitsevaisia!
Onhan täälläkin ihan asiallisia kommentteja ja mielipiteitä paljonkin. Ainahan joka paikassa myös arvostelua on. Ja kyllähän vanhempiakin äitejä arvostellaan milloin mistäkin. Itse joskus kohtasin myös negatiivista arvostelua etenkin vanhimman lapseni kanssa kun olin vasta 15-vuotias hänen syntyessään. Ja tottahan se on että olen tuosta ajasta aikuistunut sitähän ei voi kieltää. Täälläkin minua on joskus arvosteltu kun olen kertonut etten suosittele/ kannata kovin nuorena äidiksi ryhtymistä. mutta sehän on vain minun mielipiteeni ja kyllä siinä ihan kokemuspohja on taustalla. ei pelkästään oma vaan myös tuntemieni nyt jo aikuisten aikoinaan teiniäitien kanssa keskustelutkin siihen vaikuttavat. en silti millään lailla teiniäitiyttä tuomitse. Ja jos mahdollista niin kannattaahan ne lapset nuorena tehdä mutta vanhempanakin ennättää. Ja nuorella tarkoitan lähinnä 18-25 vuotiaita. Se että yleinen mielipide teiniäideistä on monesti negatiivinen ei johdu uskoakseni siitä että teinejä pidetään bilettävinä, ryypiskelijöinä vaan siihen että yleisesti ottaen alle 18-vuotiaita pidetään lapsina. Toivottavasti en nyt loukannut ketään ajattelin vaan selventää kun täällä usein näkee sellaista kommenttia ja puolustelua ettei kaikki teinit vaan ryyppää ja rellestä. En vain usko sen olevan ainut pointti kun teiniäitiyteen kielteisesti suhtaudutaan. Vai... mitäpä olette mieltä?
mun mielestä on hassua että alle 18v pidetään lapsina. Mun mielestä alle 16v on lapsi. Eli tarvitsee vielä vanhempia. Oman kokemukseni mukaan 17v osaa kyllä jo huolehtia itsestään. Ei nyt täysin, mutta selviää. Itse olen selviytynyt jo tuosta 15v eteenpäin. Mutta se on kovin yksilöllistä. Jopa niin yksilöllistä ettei näistä oikeen viittis puhua.
Itse sain lapseni kun olin 18. Nyt täytän 20. Ja kun ajattelen saman ikäisiä ystäviäni, mielestäni kukaan heistä ei vielä oikein olisi valmis äidiksi. Elämäntapansa ovat sen verta railakkaita :) Mutta jos lapsen saisivat, uskon että olisivat hyviä äitejä.
Mitäköhän tässä ajan takaa? :)Tiedä oikein itsekkään.
Tuo miehen kypsä ikä isäksi sattui kyllä omaan nilkkaan. Meillä on todenteolla ollut ongelmia tämän "poikamies" elämän ja perhe-elämän yhteen sovittamisessa. Mies täyttää 23. Onko muilla?
Mua huvittaa kaikkein eniten vanhojen eukkojen silmien pyörittely ja supittelu katseet. Raskaana ollessani tuijottivat aina päästä varpaisiin. Mitään epäkohteliaita kommentteja ei vielä ole tullut. Paitsi! Miehen parhaan ystävän (hyvin läheinen meille) äiti kysyi meiltä kun oltiin pikku vauvamme kanssa kaupassa, että mitä siitäkin tulee kun lapset tekee lapsia?! Sillon kyllä leuka loksahti.
Mun mielestä mulla ei oo elämä jäänyt tai tule jäämään elämättä. Mun mielest se on niin naurettava kommentti. Parhaillanihan mä elän elämääni! Se ei vaan ole samanlaista kuin muilla ikäisilläni. Mutta olen pääsääntöisesti onnellinen. Liika väsymys, ja valitettavat parisuhde ongelmat (joista aiomme nyt selvitä, keinolla tai toisella) joskus syövät onneani. Mutta luulisin että kaikilla ikään näköön kokoon riippumatta on joskus vähemmän onnellisiakin hetkiä.
Juu nykyäänhän olen jo sitten ihan liian vanha äidiksi. Myös vanhojen eukkojen mielestä =) Se on kyllä kumma kun koskaan ei ole sopivan ikänen.
Ikinä ei ole hyvä. Se on kyllä kumma.
Tuli oikeen paha mieli ku luki tommosesta. Kamalaa... Muitten ihmisten ilkeys on niin järkyttävää ettei uskoiskaan... Onko sitten kateutta tai mitä lie mutta todella ilkeetä ainaki.
Minun mielestäni on niin paljon persoonasta kiinni onko hyvä äiti vai ei. Tietysti ikä nyt ehkä hieman antaa suuntaa mutta ei hyvää/huonoa äitiä voi silti iän perusteella määrittää.
Tuollaisille ilkeilijöille voi sanoa että LAPSI ON LAHJA! ja se päätettiin antaa minulle :)
jos äitini 54 v on pihalla tyttäreni kanssa häntä(näyttää ikäistään nuoremmalta mut kuitenki )mulkoillaan ja jos mä olen ja viel masu pystys ku toinen tulossa niin auta armias...ompa mulle sanottu et miten sulla voi olla lapsi ku näytät ihan lapselta itekki..joo..et näin meitä 24w äitejä kohdellaan..itkeä vai nauraa??