Itse kuolin sisältä jo kauan sitten koulukiusaamisen takia. Se turta tunne tai tunnottomuus on pahin olotila mikä tekee elämästä paljon vaikeampaa haluaisin rakastua mutta en tiedä pystynkö, kun olisin nuorempana löytänyt rakkauden niin elämä olisi täysin toisenlaista, niin pienestä elämän laatu on kiinni.
Kuollut sisältä
Tommi
5697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama juttu mun kohdalla. Nyt olen kuitenkin vähän toipunut, kun vajaa 10 vuotta on kulunut noista pahimmista muhun kohdistuneista kiusauskokemuksista. Kiusaamiseen suhtauduttiin tuolloin hyvin löysästi opettajien taholta, eikä häiriökäyttäytymiseen juuri puututtu.
Mä itse kunnioitan hyvin pitkälle lakeja ja erilaisia sääntöja ym., mutta ympäröivä yhteiskunta ja yleiset käytännöt laittaa miettimään, onko lait ja säännöt tehty vain rikottaviksi. Tää meidän ihmisten maailma vaikuttaa hyvin epätäydelliseltä, mutta onko se sitten luonnon luoma juttu.
Kouluissa puuttuu kuri. Oppilaiden ja myös opettajien myöhästymisiä katsotaan leväperäisesti ja samaa voisi sanoa jopa oppimistulosten arvioinnista. Hei vähän järkeä peliin nyt. Opetussuunnitelmat realistisiksi ja opitaan se mikä opitaan - kunnolla. Tärkeintä olisi ensiksikin rauhoittaa kaikki oppilaat, motivoida heidät, opettaa heille arkipäivän asioita ja taitoja. Ennenkaikkea inhimillistä suhtautumista itseen ja muihin pitäisi painottaa koulumaailmassa, myös muualla.
Voimia ja parempaa jatkoa Tommi
meni kans toi koulu aika ikävissä merkeissä.joo opettajat ei pystyny munkaa kiusaukseen saamaan mitään kuria.lopulta lopetin koulussa käynnin kokonaan ja jouduin sitten sairaalakouluun(suomessa kun on toi koulupakko).peruskoulun jälkeen jäi muut koulut sit käymättä ja tässä sitä nyt ollaan,alkaa 26 olla ikää mittarissa ja yksin työttömänä päivät kuluu kuolemaa odotellessa.kiitoksia vaan kaikille mulkuille,nauttikaa elämästänne ja rakkaittenne seurasta.ja toivokaa että en vie kovin montaa mukanani kun lähden tästä maailmasta.
ei voi ikinä omistaa hyvää itsetuntoa sellaisen jälkeen... Mä taas olen sitten rakkautta hakenut, mutta ihan vääristä paikoista... Tai siis vääristä miehistä...
Jos annat elämäsi jatkua, sinulla on sitä jäljellä vielä useita vuosikymmeniä. Voit saavuttaa tuossa ajassa itsellesi paljon: aviopuolison, perheen, sopivan työpaikan jne. Ei ole ollenkaan harvinaisuus esimerkiksi se, että menee päälle kolmikymppisenä naimisiin. Ei ole. Kolmikymppisenä on sitä paitsi paljon helpompaa löytää itselleen kunnollinen (=tosissaan oleva) kumppani kuin mitä siinä parinkympin tienoilla olisi!
Kyse on siitä, annatko sinä... sallitko sinä siis itsellesi mahdollisuuden jatkaa eteenpäin. Olet kyllä urheasti sinnitellyt täällä 32 vuotta kaikista ikävistä kokemuksistasi huolimatta, mutta elämä ei pääty vielä siihen!! Sinulla on vielä paljon kokematta ja näkemättä, joten älä luovu tulevaisuudestasi! Yritä edes. Se, että olet elossa ja hengität, se riittää tässä vaiheessa. Asiat nimittäin tapahtuvat hyvin usein itsestään. Esim. se, että löydätkö mukavia ystäviä/ mukavan elämänkumppanin, ei tapahdu ollenkaan etsimällä, vaan heihin yksinkertaisesti törmäämällä! Joskus tuuri voi hoidella asiat kokonaan ihmisen puolesta. Usko tai älä, mutta näin on käynyt.
Läheskään kaikki ihmiset eivät synny kultalusikka suussa, vaan osa saavuttaa vasta aikuisena onnensa. Sinä olet juuri tuossa kypsän aikuisuuden iässä. Uskon, että sinulla on nyt mahdollisuuksia sellaisiin asioihin, joihin ei nuorempana ollut. Kukaan ei sinua tällä hetkellä kiusaa eikä härnää, mikä on SUURI muutos aikaisempaan verrattuna! Nyt sinulla on ainakin mahdollisuus yrittää tutustua muihin, aiemmin ei sen sijaan ollut MITÄÄN mahdollisuutta (eihän kukaan ihminen edes viitsi yrittää saada sosiaalista kontaktia muihin, kun tietää olevansa kaikkien silmissä mustamaalattu..).
Jos annat itsellesi mahdollisuuden elää, saat myöhemmin nähdä mitä kaikkea kivaa sinulle on ollut tiedossa. En tiedä annatko, mutta jos annat, saat todeta että olin oikeassa.
Hiljaa hyvä tulee... Ole lempeä itsellesi, koska olet selvinnyt paljosta! :)
Olet nuori , terve nuori ihminen . Elämäsi parhainta ikäkautta ehkä elämässä . Ajattele , sinulla on terveys ja tulevaisuus vielä edessäsi . Koulukiusattu kuten itse olin aikoinaan , mutta yritä oppia elämään se oli silloin jaelä nyt ja tässä . Ympärilläsi voi olla todella paljon ihmisiä , ystäviä ja rakkaus sen myötä ihminen lähempänä kuin osaat aavistaakkaan . Kypsä , et ole enää pojan hentonen vaan mies joka on elänyt jo ja varmaan kokenut elämässä kaikkea . OSAAT ANTAA TODELLISELLE YSTÄVÄLLE , RAKKAUDELLE ERILAISEN PAINON KUIN EHKÄ REILU 10 v SITTEN . Olet saanut pitää terveytesi arvosta sitä ja sen tuomia mahdollisuuksia . Itse menetin sen sun iässä . Ilman omaa syytäni siitä ei kukaan antanut armoa ei valintoja , menetin kaiken käytännöllisesti sen myötä . Nyt poden todella yksinäisyyttä ja todellisen ystävän tarvetta . Olisi edes vähintä , mitä voisin toivoa . Mutta itselläni on eritilanne kuin sinulla .
Elä ja nauti elämästä , se on edessä ja tuo monta hyvää hetkeä , ystävää ja todellisen rakkauden jos annat itsellesi mahdollisuuden . Anna menneitten olla . Ehkä tuosta lisäisin voi olla helpommin sanottu kuin tehty !
MUTTA RAKAUS EI OLE IÄSTÄ KIINNI !