Miulla on ollut ongelmana jo noin puoli vuotta se, etten jaksaisi suunnilleen elää seuraavaan päivään. Toisinaan kyllä menee ihan hyvin, mutta suurimmaksi osaksi huonosti. Olen uskovainne ja tiedän ettei itsemurha ole oikein, vaan se on täysin Jumalan sanan vastaista. En halua tehdä sitä enkä edes harkitse. Mutta usein olo on niin epätoivoinen kun ei tiedä miten jaksaisi elää. Käyn terapiassa ja syön masennuslääkkeitä. Suurin ongelmani on tällä hetkellä se, että elämässäni ei ole miestä. Olo on jotenkin orpo ja vihainen kun ei saa rakkautta. Olen kyllästynyt siihen että kuulee kommentteja "ajattele positiivisesti!" onhan tuossa perääkin, mut tuo asia ei oo ihan niin yksinkertainen. Mietin täs juuri, et mitäköhän teen jos koko loppuelämä on tällästä yksinäisyyttä... luultavasti olen jossakin psyk.osastolla vaikean masennuksen takia. No, se olisi oikeastaan helpotus.
taistelu
tyttönen-84
4271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on ollut tuota masennusta ja paniikkihäiriötä olen syönyt niihin mielialalääkettä, mutta silti olotilani vaihtelee ja koen itseni huonoksi. Olen 23-vuotias nainen.Kärsin myös yksinäisyydestä ja siitä etten ole löytänyt elämääni rakast, enkä työtä.Asun kotona ja sekin tavallaan lisää ahdistusta, mutta jotenkin olen riippuvainen tästä asumismuodosta.
Te olette molemmat vielä nuoria ja siksipä turhaa kiirehditti suhteisiin. Eikä se alkuperäinen masennus johdukkaan suhteen puuttumisesta, vaan jostakin muusta.
On sinkkuja, jotka osaavat nauttia elämästään eivätkä haekaan suhteita elämäänsä.
Opetelkaa ensin rakastamaan itseänne ja arvostamaan itseänne. Sen jälkeen elämäänne tulee muutakin rakkauden arvoista.
Teillä molemmilla on ongelmana, että ette ole tutustuneet itseenne, ettekä näin ollen löytäneet itsestänne sitä hyvää mikä teissä on.
Luottakaa itseenne, sillä te olette kyvykkäitä ja pystytte luomaan elämästänne hyvän.
Minä olen kaiken tuon sekamelskan käynyt nuorena läpi ja siksi uskallan puhua teille.
Nyt vanhempana olen viisastunut ja tiedän, että on elämän tuhlaamista jatkuvasti murehtia huomisesta tai muistella eilistä. Kun oppii elämään hetkeä kerralla, vapautuu taakoista.
Nuorena olin oikea ajatusnurisija ja huolisäkki painoi jatkuvasti hartijoitani, nyt olen valoisia ajatuksia ajatteleva ja säkistä ei ole tietoakaan, enkä ikinä enää ota sitä säkkiä hartioilleni.
Ainakin toinen teistä sanoo olevansa uskovainen ja siksi kerron, että niin minäkin olen ja Jeesus minulle viisauttaan antaakin ja näin olen saanut elää kauan vapaudessa ja ilossa.
Sinä, joka kerrot uskovasi tarvitset rakennustarvikkeita, jotta rakentuisit uudeksi.
Voit mennä hakemaan niitä google etsinnällä, kirjoittamalla hakusanaksi Raamattu.
Valitse Raamattu uskonkirjat net. ja sieltä löydät käyttöohjeet.
Lue nyt paljon Johanneksen evankeliumia, vaikka olisit aikaisemminkin lukenut sitä. Sana menee alitajuntaasi puhdistaen ja antaen turvallisuuden.
Sieltä saat opetuksen tuosta murehtimisestakin, sillä Sana kehottaa olemaan murehtimatta ja koska Sana noin kehottaa, se tarkoittaa, että ihmisellä on kyky toimia Sanan mukaan, jos uskoo.
Raamattu ei anna kehotuksia, mihin ihminen ei kykene.
Teille molemille uutta elämää ja toivo täyttäköön sydämenne.
myös kadoksissa oleva ja masentunut äiti luki sen ja liikuttui kyyneliin. Kiitos kirjoittajalle ja taas on raamattu kädessä. Siunausta.
joo ei ne semmoset ajattele positiivisesti kommentit paljoo auta jos on masentunut tai jotain...aika parantaa