tyttö on nyt 5kk, pitäisikö hakea nyt jo hoitopaikkaa kaupungilta, jos aikoo että 9kk täytettyään pääsee n 5h/päivä hoitoon??
pitääköhän niihin päiväkoteihin soittaa vai mihin...
Olen ihan pihalla...
Mitä mieltä muuten olette tämmöisestä järjestelystä?
Minkälaisia itsellänne on?
pitääköhän niihin päiväkoteihin soittaa vai mihin...
Olen ihan pihalla...
Mitä mieltä muuten olette tämmöisestä järjestelystä?
Minkälaisia itsellänne on?
Vastaukset 59
Vanhimmat
Itse kävin aikoinani hakemassa päiväkodista hakemuksen jonka sitten täytin ja vein takaisin.
Olikohan se niin, että n.kuukautta ennen hoidon tarvetta täytyisi se hakemus laittaa..
mielummin perhepäivähoitajalle kuin päiväkotiin..ja aika harva päiväkoti ottaa noin pientä vielä sinne...netistäkin löytyy todella helposti tietoa hoitapaikan hakemisesta ja saattaa jopa löytyä lomakkeitakin...eli googlesta päiväkoti ja paikkakunta perään niin eiköhän jotain löydy
Itse olen työskennellyt juuri pienten ryhmässä.
Alle vuoden ikäisiäkin on hoidossa ollut, jos vanhemmat ovat palaamassa takaisin työelämään.
Yleensä vanhemmista ainakin toinen on ollut muutaman viikon totuttelemassa päiväkodin aikuisiin, lapsiin ja päivärytmiin.
Hyvin nämä pienet taaperot ovat siellä pärjänneet.
Etusijalla valinnoissa ovat juuri ne perheet joissa, vanhempi on palaamassa töihin.
Siinä en näe mitään järkeä, että pieni lapsi laitetaan hoitoon, jos äiti tai isä on kotona.
Toisaalta joskus on myös poikkeustapauksia esim.lastensuojeluulliset toimenpiteet.
Jos syksyksi hakee hoitopaikkaa varminta on laittaa hakemus keväällä, jolloin lapsiryhmien kokoonpanoa aletaan miettimään. Toki paikkaa voi hakea myös myöhemmin, mutta tilaanteesta riipuen se voi kestää. Ja jos haluaa lapsensa johonkin tiettyyn päiväkotiin, kannattaa hekemus todellakin laittaa ajoissa. Periaatteessa hoitopaikka pitäisi järjestyä muutamassa viikossa siinä tapauksessa, jos vanhempi saa yllättäen töitä. Jos kuitenkin hakee töitä kannatta päiväkotihakemus laittaa, ja pitää lasta vaikka muutaman tunnin hoidossa siihen asti kun työpaikan saa. Näin päivähoitopaikka on valmiina ja lapsella aikaa sopeutua uuteen paikkaan.
tosi paljon miksi laitat vauvan päiväkotiin? 9kuinen on täysin äidistä riippuvainen, miksi et hoida häntä itse kotona missä on lpasen paras paikka kolmevuotiaaksi asti ainakin? työ ja opiskelu voi odottaa, lapsi on pieni vain kerran. kolmen ensimmäisen vuoden aikana muodostuu perusturvallisuus jonka pohjalle koko loppuelämä rakentuu. miten pienen käy kun on tutkitusti tosiasia että alle kaksivuotias ei pysty ymmärtämään miksi hänet viedään joka päivä jonnekin, lapis käsitttää että pois äidin luota. lapsella ei myöskään ole aikakäsitystä eikä hän hahmota päivän kulkua siten että tietäisi että häntä tullaan kyllä hakemaan. alle kaksivuotiaalle jokaikinen ero äidistä tai isästä on hylkääminen, lapsi kokee että hänet hyljätään. siitä itku kun lapsi jätetään tarhaan. vanhemmilla on kysymys normaalista protestoinnista mutta nämä pienet itkevät hätää että älä jätä minua. ja vaikka kaikki eivät itke jättötilanteessa kokevat he kuitenkin eron äidistä stressinä ja hylkäämisenä.
no just, tuliko mieleen että kaikilla ei ole varaa olla kotona?
minusta jokaisella on varaa olla kotona. itse eläm kotihoidontulella ja sillä samalla rahalla elää myös kaksi lastani. tottakai saisin "oikeasta" työstä moninkertaisen palkan mutta vähällä elää jos motivaationa on lapsen etu. ei kyse ole kuitenkaan kovin pitkästä ajasta minun elämässäni mutta lapsille ensivuodet ovat kaikista tärkeimmät. voin heidän etunsa takia kitkuttaa minimillä. olen kaikenlisäksi yh joten eiköhän varsinkin kahden aikuisen perheissä jotenkin järjesty asiat siten että toinen vanhempi voi tehdä tärkeää työtä lasten kanssa kotona, eli hoitaa lapsia.
Jos ei kotihoidontuella pärjää, on rahankäytössä vikaa. Varsinkin jos mieskin on töissä. Joku valitsee ison asuntolainan ja kaksi autoa, sitten "pakko" viedä lapset hoitoon. Joku miettii arvot uusiksi ja tajuaa että alle 3-vuotiaalle paras hoitaja on äiti ja lapset ovat kerran vain pieniä...
mä en usko että lapseni tulee hirveästi kärsimään siitä että olen 4-5h/pvä töissä ja tyttö hoidossa.
kuka muutenkaa ihminen jaksaa olla toisessa ihmisessä 24h kiinni?
ei kukaan!!!!
vauva se on sekin vaan ihminen
Kuinka kaukana kauppa on ja muut palvelut? Onko lainanlyhennyksiä?
Jos asuu esim. lähiössä, pikkukämpässä vuokralla ja ostoskeskus kaikkine palveluineen on muutaman sadan metrin päässä niin, mikäs siinä olellessa, mutta jos asuu maalaismaisemassa ja palvelut ym. ovat esim. 15km päässä niin harvemmin pärjää yhdellä autolla. Ja jos sattuu olemaan velkaa talosta, kun on laittanut arvot järjestykseen ja tykkää asua rauhallisesti ja turvallisesti maalla ja lapsia on enemmän kuin yksi, niin kyllä jää pieneksi tuo tuki.
Esim. nelihenkisen perheen ja kiinteistön vakuutusmaksutkin voivat olla noin 1000€ vuodessa!
Mielestäni on kovin suhteellista tuo "kyllä hoitotuella pärjää", koska ihmiset elävät niin erilailla ja eripaikoissa.
En voi mitenkään ymmärtää sitä, että olisi jotenkin parempi vanhempi jos valitsee asua lähiössä vuokralla pienessä kämpässä, vailla oman pihan turvaa ja rauhallisempaa ympäristöä jonne kaikki paha ei heti pääse tai tule. Eikös sekin ole ajattelua lapsen parhaaksi.
Itse olen asunut sekä kerrostalossa ja nyt omakotitalossa ja en muuttaisi kerrostaloon takaisin. Pidän omakotitalossa asumista lapsen etuna!!
Kaikilla arvot ei ole sellaiset, että "kituutetaan minimillä" monta vuotta, joillakin se ei edes onnistu, lapsen parhaaksi. Joku katsoo, että lapsen parhaaksi on jotain muuta, esim. rahahuolettomat vanhemmat ja mukavampi olo kaikilla sitä myöten!
Itse olen ollut kotona lasteni kanssa niin kauan kuin se suinkin on mahdollista rahallisesti.
Kuopus tulee 1v ja 10kk kun menen töihin. Esikoinen ollut kokoajan tämän ajan kotona.
Voisin olla kotona vielä vaikka 3 vuotta lisää jos ei olisi mitään rahahuolia!
Minusta ei ole oikein arvostella toisia vanhempia siitä, että he joutuvat menemään töihin koska rahat ei riitä! Joillakin rahat ei vaan riitä, vaikka kuinka elää säästeliäästi!
Joku on voinut juuri miettiä arvot tarkasti uusiksi ja päättänyt ostaa/rakentaa talon maalaismaisemaan, ajatellut lapsen parasta!
Se, että "miettii arvot uusiksi" ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla lainaa ja kahta autoa. Joku toinen arvostaa maaseudun turvallisuutta ja rauhaa, omaa pihaa missä lapset voivat turvallisesti leikkiä, luontoa ja linnun laulua, jäniksen jälkiä ja hirven kakkoja, kotieläimiä (possu, lammas, kana jne.) ja mummua ja vaaria pihapiirissä!
En ymmärrä sitä, että ei muka voi olla toisenlaisia arvoja kuin "minimillä kituuttaminen", kaikkien arvot eivät ole samanlaiset mm. sinun arvojesi kanssa.
On mielestäni väärin arvostella toisia vanhempi siitä, että he menevät töihin jos rahat ei riitä! Kaikilla rahat ei riitä vaikka kuinka eläisivät säästäen.
Niin, kaikkien arvot eivät ole 3 vuotta kotona vaikka mikä olisi-arvoja!
Joskus mm. äidin jaksaminen täytyy huomioida arvoja miettiessä ja jos koko perhe voi paremmin, kun äiti on vähän töissä niin silloin siinä on ajateltu lapsen parasta ja arvot on oikeassa järjestyksessä.
Usein ulkopuoliset katsovat töihinmeno asioita kovin mustavalkoisesti ja arvostelevat toisia herkästi "liian aikaisesta töihin menosta"!
Tuo 4-5 tuntia ei ole niin kovin pitkä aika olla päivässä töissä. Teille jää tosi hyvin vielä aikaa sylittelyyn, leikkiin, puuhasteluun ja olemiseen kotona! Toivottavasti työmatka on nopea!
Ota yhteys kuntasi/kaupunkisi päivähoito-osastoon tai soita johonkin päiväkotiin, sieltä neuvovat ainakin eteenpäin. Päivähoitohakemuksia pitäisi saada päiväkodeista!
Sanoisinko, että voi veee. Mitäpä tuo nyt kellekkään kuuluu laittaako joku lapsen heti äitiysloman loputtua hoitoon. Minäkin todennäköisesti joudun tekemään niin. Ei yksinkertaisesti ole vara jäädä kotiin. Kun on jo olemassa asuntolaina ja autolaina ja muut kulut. En kyllä sen takia aatellu vuokrallekaan muuttaa. Nyt tullaan ihan hyvin toimeen mun äitiyspäivärahalla ja miehen palkalla, mutta käsittääkseni tulot putoaa jos jään vielä kotiin. Olen itse ajatellut tarkistaa kelalta tilanteen, jos voisin olla kotona siihen saakka kun poika täyttää vuoden. Enempää ei ole vara olla kotona, kun olis tarkoitus ens kesänä alkaa rakentaankin.
...siinä sen taas näkee mitkä asiat menee lapsen kotihoidon edelle... Typerää sanoa että "minäkin todennäköisesti JOUDUN tekemään niin".
Olen saanut aikaisemminkin tällä palstalla sellaisen käsityksen, että jos on oma talo ja 2 autoa, arvot eivät ole kohdallaan. Vaan pitää muuttaa vuokralle ja myydä autot. Kyllä sitä silloin pärjää hoitotuella jos vaan haluaa!
En ymmärrä miksi arvot eivät voisi olla toisenlaiset.
Joku todellakin arvostaa omaa kotia ja oman pihan turvaa ja rauhaa. Sitä voi arvostaa luontoa ja eläimiä ja rakentaa talonsa maalle. Samalla on ajatellut lastensa tulevaisuutta ja turvallisuutta asettuessaan maalaismaisemaan asumaan ja sukulaisiakin saattaa olla ihan lähellä.
Kaikki eivät ymmärrä ettei hoitotuella tulla toimeen joka perheessä vaikka menoja olisikin karsittu paljon!
Meidän perheen ruokalasku on kuussa sen hoitotuen verran jos ostaa vain niin paljon ruokaa millä ei jää nälkäiseksi. Mitään ylimääräistä, mitä ilman tulee toimeen, (raejuusto, kermaviili, ruokakermat tms. "cuisinet", namit, jäätelöt, makkara, keksit, jotkut jogurtit, leipä, paitsi joku tosi halpa, erikoisjuustot, salaatti, hedelmistä useimmat, valmisruoka, limut, siiderit, oluet, jne.) ei voi ostaa ja vieraita ei voi tulla viikonlopuksi, silloin hoitotuki ei riitä. Olen kokeillut ja laskenut euroja, tiedän miten paljon hoitotuella voi ostaa ruokaa. Menoja on kuitenkin paljon muitakin kuin ruoka.
Jokaisella arvot ovat erilaiset eikä ole ns. oikeita arvoja. En tykkää siitä, että vanhempia arvostellaan kun/jos he menevät "liian aikaisin" töihin! Kaikilla ei ole varaa olla jokaisen lapsen kanssa kotona kunnes heistä kaikki ovat täyttäneet vähintään kolme!
Hoitotuki on paljon pienempi kuin äitiyspäiväraha. Ja ymmärrän täysin, että on mentävä töihin. Rahat ei riitä! Toivottavasti saat olla kotona lapsesi kanssa vielä edes hetken kun äitiysloma (vanhempainloma) loppuu!
Just samaa mieltä.
Niin, en todellakaan aio pistää asuntoa myyntiin ja muuttaa vuokralle. Kahta autoa meillä ei ole, joten se toinen on pakko olla. Ja sitte, en todellakaan halua, että mieheni, joutuu elättämään minua sen takia, koska en mene takaisn töihin.
Mitä tulee sitten arvoihin. Minä arvostan oman pihan rauhaa (koska olen itsekin saanut sellaisessa lapsena asua), koska täällä kerrostalossa ei voi pistää lasta edes pihalle nukkumaan. Haluan päästä ulko-ovesta ulos, luontoon - enkä suinkaan pakalle haisevaan rappukäytävään. Haluan että lapseni saavat käydä pienempää koulua, entä mikä kaupungissa olisi tarjolla. Olisi kiva antaa lasten kasvaa samoissa maisemissa kuin minäkin. Haluaisin itselleni, jotain tekemistä omalla pihalla. Pieni parvekkeemme ei tyydytä sitä tarvetta. No ei minun varmaan tarvi enempää lähteä omia arvojani ja halujani selittelemään.
En moiti niitä, jotka toisen laisia arvoja kannattavat. He saavat minun puolesta asua miten haluavat ja missä haluavat. Kuljettaa lapsensa hoitoon niin pienenä kuin pystyy tai ei ollenkaan. Ei se minua haittaa. Vanhemmat rakastavat omia lapsiaan aivan varmasti, eikä sitä kenenkään tarvi epäillä. Jokainen meistä tekee omat valintansa ja päätöksensä.
Yksinkertainen totuus meidän perheessä on se, että työllä me elämme, kun muita rikkauksia ei ole.
Minä olen kotona lasten kanssa, saan siis kotihoidontukea, mies on tavallisessa päivätyössä. Vaikka olenkin kotiäiti, meidän ovesta pääsee suoraan luontoon (niinkuin joku mainitsi arvostavansa) me emme joudu kulkemaan sen peen hajuisen rappukäytävän läpi, eikä meillä ole parveketta, vaan ihan oma takapiha (asioita joita joku mainitsi) talo on 2003 rakennettu, eli emme asu missään röttelössä. Kaupassa meidän ei tarvitse laskea mitä pystyy ostamaan. Jotkut vaan silti väittävät että töihin on mentävä, muuten on elintaso surkea. Kumma ettei meillä ole...
halvan kämpän?
Paljonko teijän kämppä on maksanu?
sun äijä tienaa kai hyvin??
sinäkin oot varmaan tienannu hyvin??
oon laskeskellu tarkasti,
ni ei meidän rahoilla kyllä asuta omakotitalossa, jos mä en alkais kohta ettii töitä.
vuoden päästä tulee talopaketti.
5kktytön äiti
No sittenhän teillä on asiat kohillaan. Kuten jo aiemmin sanoin niin kukin tyylillään. Te pärjäätte niin ja sillä selvä. Minä menen töihin, jo pelkästään siitäkin syystä, että tapaan muitakin ihmisiä, työkavereita. Nyt on kuitenkin saatu sen verran lykkäystä, että mieheni kanssa keskusteltua, jään kotiin siihen saakka kunnen poikamme täyttää vuoden. Minä olen tottunut siihen, että kannan rahallisestikin korteni kekoon tässä taloudessa. Meillä se ei ole ainoastaan miehen työ. Ja hei, olen kai minä ja moni muukin oikeutettu haluamaan ja saamaan sen omakotitalon jos niin olemme suunnitelleet.
"kuka muutenkaa ihminen jaksaa olla toisessa ihmisessä 24h kiinni?"
Aika outo väite! Miksi ei jaksaisi olla rakastamansa ihmisen lähellä 24h? Niin kuin vastarakastunut nuoriparikin haluaa olla koko ajan yhdessä. Mitä outoa on siinä jos äiti haluaa olla lapsensa kanssa?? HÖ!
Mielestäni on siis ihan oikeasti ihanaa kun saa olla lasten kanssa päivät!!
Mitä onnea on tuosta maalaamastasi maalaisidyllistä jos lapsi ei pääse nauttimaan hirven kakoista kuin ehkä viikonloppuisin? Kyllä se lapsen onni piilee jossain ihan muualla kuin siinä millaisessa talossa asutaan! Tärkeintä on turvallinen ja lämmin ympäristö. Jos äiti ja isi riitelee jatkuvasti, juoksee kilpaa kiireen kanssa ja kukaan ei ehdi/jaksa/viitsi kuunnella lasta ei hirven paskat pihalla paljoa auta!
Niin no, minä en tykkää kun arvostellaan sitä jos haluaa jäädä hoitamaan lapsensa kotiin eikä pane hoitoon!
"Ja sitte, en todellakaan halua, että mieheni, joutuu elättämään minua sen takia, koska en mene takaisn töihin."
Ikävää jos miehesi tai sinä ajattelette asian noin! Meillä asia ajatellaan näin: sekä mieheni työ kodin ulkopuolella, että oma työni kotona ovat SAMAN ARVOISIA! Yhteiskunnalla vain ei ole varaa maksaa kotiäidin työstä palkkaa, joten kotihoidontuella ollessa miehen palkasta maksetaan yhteisiä menoja enemmän. Meillä mies on ehdottomasti sitä mieltä, että lapset kasvatetaan kotona 2-3v asti, en ole hänen elättinsä eikä hän minun (vaikka pesenkin vaatteensa, laitan ruuan ja siivoan hoidan lapset!).
Välillä rahojen riittäävyyteen vaaditaan älykkyyttä ja vaivannäköä, mutta ikinä en vaihtaisi lasten kotihoitoa isompaan rahapussiin vain, jotta meillä olisi varaa ostaa useammin siideriä tai olutta tai hienoa leipää! Leivon leivän itse ja muutenkin teen paljon käsin ruokaa, vaatetta ja mies puutöitä. Ja niinpä meilläkin on joskus varaa ilotella vaikka ravintolassa syömällä tai jopa pienellä matkalla! Helpommalla kai pääsisi jos laittaisi lapset hoitoon ja työpäivän jälkeen kattaisi pöydän kauppavalmiilla, mutta ei sovi meidän elämäntyyliin..
Kerrostalossa emme asu, vaan maalla. Työllä eletään meilläkin, pappa inte betala eikä ole takametsiäkään. Mutta vaivannäöllä eletään ihan normaalielämää, ilman isompia kituuttamisia.
P.s. Entisessä naapurissa asui alkoholistiäiti ja -isi, jotka laiminlöi lapsiaan pahasti. Kun lapset otettiin huostaan ei heitä isommin hetkauttanut asia, meno jatkui entisellään. Siellä eivät vanehmmat lapsiaan rakastaneet. Kun ottaa vaaleanpunaiset lasit pois päästä, huomaa, että on jopa vanhempia jotka eivät rakasta lapsiaan. Ikävä kyllä.
Kysy lapseltasi "haluatko omakotitalon vain että äiti on kotona?"
Tämä on taas näitä aikuisten oikeuksia ja lasten velvollisuuksia..
Ikävää muuten ettet ole saanut ystäviä esim. perhekerhosta tai muista paikoista joihin voi mennä lapsen kanssa. :(
Hienoa, että menet töihin tapaamaan aikuisia ihmisiä ja kantamaan kortesi kekoon. Minä se täällä vain olen miehen elättinä. HEH! Kun ei ole päämääränä kasvattaa rahakekoa vaan lapsia. Toisaalta, onneksi on sen verran fiksu mies, että on ilmaissut mielipiteensä lasten kotihoidosta ja sen työn tärkeydestä. Kauheaa jos mies tulisi töiden jälkeen kotiin ja alkaisi rutista kuinka minä VAIN olen kotona enkä kanna rahaa kotiin! Onneksi oma mieheni osaa sanoa myös "kiitos kun olet silittänyt paitani, siivonnut kodin, laittanut ruokaa, käynyt kaupassa ja hoitanut lapset hyvin". Yhtälailla kuin minä olen kiitollinen siitä rahasta jonka hän kotiin tuo leipää ja maitoa varten!
Meillä on siis kahdenlaista työtä: on koti- ja lastenhoitotyöt, jotka minä hoidon ja rahanhankinta, jonka mies hoitaa. Illalla meillä on aikaa toisille kun ei tarvitse siivota kotia tai laittaa ruokaa. Koti on puhdas kun mies tulee töistä ja ruoka pöydässä.
Juu, kukin tavallaan, mutta aika tyhmää alkaa rutista, että "ei tarvii mollata töihin lähteviä" jos itse mollaa kotiin jääviä! Se kun toimii molemmin päin.
Lapsen onni piilee jossain muualla kuin siinä millaisessa talossa asutaan! Tärkeintä on turvallinen ja lämmin ympäristö!
No, eikö se sitten ole ihan sama asuuko sitä omassa talossa turvallisen pihan suojissa vai vuokrakämpässä lähiössä?
Se, että asuu omassa talossa siellä missä haluaa ei tarkoitä sitä, että olisi kiire ja vanhemmat tappelisi tai, että lasta ei kuunneltaisi!
Töitä voi tehdä niin monella eritapaa ja eripituisia päiviä. Niin kuin alkuperäinenkin aloittaa työn joka on 4-5 tuntia päivässä (oli työn aloitussyy nyt sitten mikä tahansa)! Silloin on kyllä aikaa kotona oloon lapsen kanssa ja voi mennä tonkimaan niitä hirven jätöksiäkin jos mielii niin tehdä!
Noista hirven kakoista vielä... tuskimpa niistä edes joka päivä tarvitseekaan päästä nauttimaan... maalaismaisemassa asuminen arvona käsittää paljon muutakin kuin kakat... Onneksi!
Se mitä YRITIN sanoa oli; lapselle rahaa tai maaseutukotia tärkeämpää on vanhempien läsnäolo ja turvallisuus, hyväolo.
Jos pitäisi valita vienkö 9kk ikäisen päiväkotiin ja asuisimme maaseutuidyllissä TAI jään hoitamaan vauvaa kotiin ja asuisimme kerrostalolähiössä, ei päätös ole vaikea! Valitsen jälkimmäisen ja uskon vauvankin sen mieluummin valitsevan!
Kuka on väittänyt muuten, että "Se, että asuu omassa talossa siellä missä haluaa ei tarkoitä sitä, että olisi kiire ja vanhemmat tappelisi tai, että lasta ei kuunneltaisi!" En minä ainakaan! Halusin vain herätellä, että asumismuotoa tärkeämpää on lapsen hyvinvointi!
Tiedän kyllä mitä maaseutuasuminen käsittää, asummehan maalla. Siksi kummastelinkin hirven jätöstön esille tuomista..
Edelleenkin kuitenkin valitsisin kotihoidon vaikkakin sillä uhalla, että hirven paskat jää kokematta. Mutta eipä tarvii valita näiden välillä, onneksi. Ja ei, mieheni ei ole huipputuloinen ja edelleenkään meillä ei ole takametsiä eikä avokätisiä vanhempia. Vaivannäköä ja valintoja vain.
Yhdelle sopii myydä juuri valmistunut talo ja muuttaa lähiöön asumaan ettei tarvitse viedä lasta hoitoon ja toiselle se ei sovi.
Ihmisten arvot ja tärkeysjärjestykset eivät ole samanlaisia.
Onnellinen, kiireetön ja lapselle läsnä voi olla asuessaan missä tahansa jos sille päälle sattuu ja asenne on oikea!
Toiselle riittää hoitotuki ja toiselle ei. Menoja on monenlaisia.
Lapsen hyvinvointi askarruttaa kaikkia (ainakin suurinta osaa vanhemmista) ja arvoja ja tärkeysjärjestyksiä miettiessä jokainen vanhempi (ainakin suurin osa vanhemmista) ottaa huomioon lapsensa ja kodin asiat pyritään hoitamaan niin hyvin kuin vaan voidaan.
Olisihan se todella upeaa jos vanhemmat voisivat olla kotona ja viihtyisivät (ei kaatuisi seinät päälle) kotona pitkään. Se olisi tietenkin lapsen kannalta paras.
Mutta, jos jostain syystä töihin täytyy mennä, niin uskon, että vanhemmat (suurin osa vanhemmista) yrittävät järjestää työn ja hoidon ja kotona olemisen parhaalla mahdollisella tavalla joka sopii heidän omalle perheelle parhaiten.
"Yhdelle sopii myydä juuri valmistunut talo ja muuttaa lähiöön asumaan ettei tarvitse viedä lasta hoitoon ja toiselle se ei sovi."
Yksi miettii nämä asiat jo ennen lapsen hankinta toiveita.
"Ihmisten arvot ja tärkeysjärjestykset eivät ole samanlaisia."
No eivät ole niin!
"Onnellinen, kiireetön ja lapselle läsnä voi olla asuessaan missä tahansa jos sille päälle sattuu ja asenne on oikea!"
"jos sille päälle sattuu"..?
"Toiselle riittää hoitotuki ja toiselle ei. Menoja on monenlaisia."
Toiset tarvii hienon auton ja matkoja, luksusta elämään. Toisille riittää perusruoka ja polkupyörä. Valintoja on monenlaisia.
"Lapsen hyvinvointi askarruttaa kaikkia (ainakin suurinta osaa vanhemmista) ja arvoja ja tärkeysjärjestyksiä miettiessä jokainen vanhempi (ainakin suurin osa vanhemmista) ottaa huomioon lapsensa ja kodin asiat pyritään hoitamaan niin hyvin kuin vaan voidaan."
Ottaa huomioon lapsensa parhaalla osaamallaan tavallaan. Toiset on valmiita luopumaan mammonasta, näkemään enemmän vaivaa ja järjestelemään sekä suunnittelemaan asioita niin, että on mahdollista toimia lapsen edun mukaisesti.
"Olisihan se todella upeaa jos vanhemmat voisivat olla kotona ja viihtyisivät (ei kaatuisi seinät päälle) kotona pitkään. Se olisi tietenkin lapsen kannalta paras.
Mutta, jos jostain syystä töihin täytyy mennä, niin uskon, että vanhemmat (suurin osa vanhemmista) yrittävät järjestää työn ja hoidon ja kotona olemisen parhaalla mahdollisella tavalla joka sopii heidän omalle perheelle parhaiten."
Jostain syystä.. No, mutta allekirjoitan silti loppuosan.
Jos seinät kaatuu kotona (tai töissä) päälle, kannattaa ehkä hankkia remonttimies tai tehdä itse asialla jotain (harrastus, perhekerhot, lasten kanssa vaihtelua voi hakea: askartelusta, leipomisesta, puutarhanhoidosta, kotidiskosta, elokuvapäivästä..)
Vaivannäköä ja mielikuvitusta peliin!
Kaikkea ei voi miettiä valmiiksi ja suunnitella elämäänsä valmiiksi ja sovittaa talon/asunnon/auton jne. hankinnat niin ettei se "häiritse" lasten kanssa olemista.
Niin, arvot ja tärkeysjärjestys ei ole kaikilla sama. Ja se ei tee toisesta huonompaa ihmistä vaikka ei arvosta samaa asiaa.
Olonsa voi tuntea kurjaksi hienossa luksustalossa tai sitä voi olla onnellinen jo puoliksi ränsistyneessä tönössä.
Menoja on monenlaisia. En tarkoittanut matkoja ja luksuselämää. Lähinnä sähkölaskua, vakuutuksia, lääkkeitä (perheessä voi joku olla sairas), vaatteita, vesi, lämmityskustannukset, kampaaja, parturi, lääkärireissut, polkupyörät, ruoka jne. Ei nuo ja monet muut asiat ilmaisia ole.
Uskon, että kaikki vanhemmat järjestävät ja suunnittelevat kodin arkielämän lapsen parhaaksi niin hyvin kuin osaavat. Eli parhaalla osaamallaan tavalla. Ei siinä pitäisi mitään vikaa tai huonoa olla. Ja varmasti näkevät vaivaa asian eteen.
Niin, töihin lähtöön on eri perheissä eri syyt. Joku perhe tarvitsee rahaa, toisen perheen kotona oleva vanhempi tarvitsee "hermolomaa", jne.
Kaikki vanhemmat eivät ole niin kekselijäitä, että voivat jäädä kotiin jos on rahapula tai kun kotona olo todella tympäsee. Kaikki eivät osaa ratkaista kaikkia ongelmia tekemällä oikeanlaisia valintoja, miettimällä etukäteen, suunnittelemalla, järjestelemällä jne. asioitaan.Jos ainoa asia mikä auttaa on raha.
Remonttimies on kallis työntekijä ja ei sitä kovin montaa sellaista harrastustakaan ole mitä vanhempi voi harrastaa, mikä ei maksa, jos haluaa tavata muita ihmisiä mukavan harrastuksen parissa.
Harvemmin lenkkipolulla tutustuu kehenkään.
Se mitä sinä teet sopii sinulle.
Se mitä joku toinen tekee sopii hänelle.
Se miten sinä ratkaiset arjen ongelmia, isoja tai pieniä, sopii sinulle.
Joku toinen ei osaa ratkaista ogelmia samalla tavalla kuin sinä ja ratkaisut eivät kuitenkaan olisi oikeita heille.
(vaikka kirjoitin sinä-muodossa, en tarkoita SINUA, vaan yleisesti)
Minä en halua olla kotona, minä haluan töihin. Ja kaikille tiedoksi, niin minä en ole arvostellut niitä jotka haluavat jäädä kotiin lastensa kanssa. Anteeksi jos olen antanut sellaisen kuvan, tarkotus ei ollut. Nimenomaan tarkoitin, että jokainen tehkööt mitä haluaa. Toinen on kotona toinen käy töissä. Ja ei tämä yhteiskunta muuten toimi, jos jotku ei sitä työtä tee oli se sitten kotona tai kodin ulkopuolella.
Minä en tykkää kodinhoidosta, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö rakastaisi lastani. Rahavuorta tässä ei ole tarkoitus kasvattaa. Siihen nyt ei näillä tuloilla pystykään :) Mutta omakotitalo olisi tarkoitus rakentaa. Siellä minä saan sitten viettää laadukasta aikaa lasteni kanssa. Päinvastoin kun nyt kerrostalossa.
mikä kommenttien kommentti!! voiko joku ÄITI sanoa moista?? vauvasi on sinussa kiinni, haluaa olla yhtä kanssasi(ainakin jos vuorovaikutussuhteenne on kunnossa) ja kuuluukin olla vielä tuossa vaiheessa. vauvasi tarvitsee sinua ja on riippuvainen sinusta, koska on sinussa kiinni. vauvasi ei ole vielä eriytynyt sinusta, tekee sen vasta noin kolmivuotiaana. vauva ei todellakaan ole ihminen siinä mielessä kuin aikuiset ovat, vauvasta tulee ihminen lähinnä sinun kauttasi, sinun avullasi ja on itsenäinen ihminen vasta vuosien kuluttua. psykologisesti sinusta irti vasta kolmen vuoden iässä.
työssäkäyviä, vaan sitä asennetta, että jos ei ole kumpikin vanhempi tienaamassa, niin elintaso on automaattisesti surkea ja joutuu asumaan kerrostalossa. Ei se aina niin mene. Ja se asenne että "no kun on niin paljon velkaa niin on PAKKO laittaa lapsi hoitoon".
Olet oikeassa, kaikkea ei voi valmiiksi miettiä ja mielensä mukaan tehdä. Kirjoitankin yleisellä tasolla, en harvoista poikkeuksista.
Huonoista ihmisistä en tiedä, mutta jotain kertoo esim. se jos raha valitaan ennen lasta. Arvotkin voivat olla sekaisin! Vai mitä sanot äidistä, joka jättää pienokaisen kotiin yksin lähteäkseen lähipubiin? Ei ehkä huono ihminen, mutta ei arvotkaan ihan kohdalla.
Tätä on jo jauhettu tarpeeksi: onnellinen voi olla puitteista huolimatta. Siitä olemme samaa mieltä, joten annetaanko jo olla?
Mitenkähän sitten on mahdollista, että yksinhuoltajiakin on kotiäiteinä? Eivätkö he käytä sähköä, hanki vakuutuksia tai vie sairasta lasta lääkäriin jne? Kyse lienee ennemmin siitä KUINKA sähköä käytetään, mistä ja mitkä vakuutukset ostetaan, kuinka usein käydään kampaajalla, ostetaanko polkupyörä uutena vai kierrätyskeskuksesta parilla eurolla...
Minä en valitettavasti usko, että KAIKKI vanhemmat järjestävät arkielämän lapsen parhaaksi. Uskon, että yllättävän moni menee sieltä missä aita on matalin! Tietoisesti tai ajattelemattomuuttaan. Luultavasti useimmiten jälkimmäisen vuoksi.
Tuo on sen sijaan aivan totta, että kaikki vanhemmat eivät varmastikaan osaa ratkaista ongelmiaan järkevimmällä mahdollisella tavalla. Ikävä kyllä.
Öh.. Remonttimies-vitsi taisi mennä vähän ohi..? :)
On paljonkin harrastuksia, jotka eivät maksa maltaita!! Esim. kansalaisopistolla voi harrastaa monenlaista parilla kympillä/kausi. Aina ei tarvitse harrastaa saadakseen ystäviä, vaan rentoutuakseen ja saadakseen "omaa aikaa". Siksi kävely ei ole hullumpi harrastus. Parhaiten kotiäiti tutustuu muihin aikuisiin ilmaisissa perhekerhoissa. Että hiukan selityksen makua..
Niinpä, mitä MINÄminäminä.. teen. Se vaikuttaa lapseen. Se joko sopii lapselle tai ei. Jos pää hajoaa kotona lapsen kanssa on totta tosiaan fiksumpaa laittaa lapsi hoitoon, jossa hänen kanssaan jaksetaan olla ja touhuta. Silloin on kyse lapsen edusta, ilman muuta.
Vaivannäköä voisi tässäkin tapauksessa harjoittaa ja miettiä miten arkea voisi muuttaa niin, että kaikilla olisi hyvä olla. Voisiko aloittaa harrastuksen, voisiko tehdä muutoksia arkipäiviin, mikä arjessa mättää ja mitä sille voi tehdä. Jos ei keinoja keksi/löydä, on varmasti paras viedä lapsi hoitoon.
SINÄ et halua olla kotona.. Niinpä. Mitähän lapsesi vastaisi? Haluaisiko hän, että olet kotona?
No, mutta sinähän sen päätät. Lapsesi menee sinun päätösten mukaan.
"Mulle kaikki heti tänne, mä haluuuun.." = "jokainen tehkööt mitä HALUAA".
Kumpa jokainen miettisi myös tekojensa seurauksia ja merkitystä muille ihmisille, eikä vain ajattelisi mitä MINÄ HALUAN.
P.s. Omakotitalo on rakennettu meillekin vaikkei mies ole huipputuloinen ja minä kotiäitinä.
Jos lapsen perusturvallisuus on kunnossa, ei päivähoidon aloittaminen mitään traumoja tuota. Päivähoitoa voi myös toteuttaa monin eri tavoin.
Omassa lapsiryhmässämme pienten kanssa panostimme lasten kanssa yhdessäoloon, ohjatun toiminnan sijaan. Ryhmässämme syliteltiin paljon, luettiin satuja ja leikittiin. Perheiden kuvat olivat myös seinällä, lasten nähtävillä( ja tästä he todellakin tykkäsivät). Erityisesti pienillä lapsilla on tärkeää, että hoitopaikkaan tutustutaan ensin vanhemman kanssa useita päiviä, ja pikkuhiljaa äiti tai isä voi poistua hetkeksi pois. Niin sanottu pehmeä aloitus.
Ja tosiaan on olemassa sellaisia elämäntilanteita tai joskus jopa perheitä, että lapsen kannalta päivähoito voi olla parempi vaihtoehto, kuin kotona olo 3-vuotiaaksi. Itse olin esikoisen kanssa yli-3vuotta kotona, mutta nyt en tiedä kuinka pitkään äitiysloman jälkeen jatkan kotona oloa.
Tuntuu, että kaikkien muiden tapa, näkemys ja arvot eivät ole hyviä.
Kun on jostain asiasta vahvasti jotain mieltä silloin on vaikeaa edes vähääkään ymmärtää toisten tilanteita, näkökantaa tai arvoja.
Sinulla on asiat tosi hyvin, osaat tehdä oikeita ratkaisuja oikealla hetkellä. Osaat järjestää ja suunnitella asiat hyvin, lapsia muistaen. Tulet toimeen vähällä rahalla ja ostat kirpputorilta. Olet onnellinen puutteista huolimatta.
Osaat säästää ja olet huolellinen kuluttaja.
Olet ajattelevainen ja järkevä ihminen. Näet todella paljon vaivaa arjen asioissa ja perheelläsi on kaikki hyvin! Olet kekselijäs ja teillä kaikki sujuu.
Onnitelut!
Muut vaan selittelee, menee siitä mistä aita on matalin ja ei koskaan ajattele lapsen parasta. Vitsejä he eivät ymmärrä ollenkaan.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia!
Jos rahaa ei ole niin sitä ei ole! Ei siinä aina kekselijäisyydellä pärjää.
Uskon, että moni vanhempi jäisi mielellään kotiin. Mutta eivät tule toimeen niin vähällä rahalla. He eivät ole valmiita myymään esim. autoaan, kotiaan jne. jäädäkseen kotiin. Ehkä he tosiaan menevät silloin siitä missä aita on matalin...!
Kuinka paljon arkea voi tosiasiassa muuttaa niin, että pärjää rahallisesti tai, että seinät ei kaadu päälle?
Itse olen viihtynyt kotona ihanien lasteni kanssa! Välillä on eletty kädestä suuhun ja laskuja ei ole aina pystynyt maksamaan eräpäivään mennessä. Mutta, että meille ei tulisi todellista hätää ja paniikkia ensi keväänä on minun mentävä töihin (kevät on meidän perheessä erinäisistä syistä johtuen todella rahaa kuluttavaa aikaa. Siihen ei voi vaikuttaa mitenkään!). Olen onnellinen, että olen voinut olla kotona näinkin pitkään (kiitos säästöjeni)! Meidän perheessä tämä ratkaisu on se, mikä on tehty parhaimman taidon mukaan. Ollaanko me sitten jotenkin tyhmiä tai muuta... sitä on itse vaikea sanoa.
Minä en arvostele niitä jotka menevät töihin lapsen ollessa alle 3 vuotta. Ja olen onnellinen heidän puolesta jotka voivat olla kotona pitkään.
Hei hei ja mukavaa kesää!
Jos lapsen perusturvallisuus on ok, niin tuskimpa mitään trumoja tulee!
Ja sen lisäksi, että päivähoitoa on monenlaista niin työaikojakin voi usein edes vähän muokata, jotta hoitopäivät ei venyisi kovin pitkiksi.
No, pitäiskö tää keskustelu nyt jättää kuitenkin tähän. Me kun jokatapauksessa ollaan asiasta eri mieltä. Niin tai näin, minä olen kuitenkin päättänyt olla kotona siihen saakka kunnes poikamme täyttää vuoden. Sen jälkeen minua kutsuu työt ja poikaamme päivähoito/tarha. Ensi kesänä aloitamme talon rakentamisen vanhempieni likelle, joten on sitten mummolakin ihan vieressä.
Hyvää kesää kaikille!
Ja onnea rakennushommille!
Toivottavasti hoitoonlähtö sujuu hyvin.
Mikäs tämä minä vastaan muut -asetelma nyt on? (Ja keitä ne MUUT ovat..?)
Jos yksi vitsi menee ohitse yhdeltä, ei kai se tarkoita, että KUKAAN ei ymmärrä MITÄÄN vitsejä?
Kysyn edelleen miten yksinhuoltaja voi olla kotiäitinä? Rahaa ei ole jos on velkaannuttanut itsensä tai valitsee "kuluttavan" elämäntavan. Aika harvassa on ihminen, jolla ei ole osaa eikä arpaa omaan rahatilanteeseensa.
"Kuinka paljon arkea voi tosiasiassa muuttaa niin, että pärjää rahallisesti tai, että seinät ei kaadu päälle?" Juuri niin paljon kun on valmis muuttamaan ja luopumaan maallisesta mammonasta. Jos ei ole mielenterveysongelmainen tai velkaantunut ilman omaa osuutta asiaan tai hyvin huonon onnen tuloksena.
Miksi toiset menestyvät liike-elämässä ja toiset eivät? Miksi toiset hakevat valmista ruokaa ja toiset tekevät itse halvoista raaka-ainesita.. Vain esimerkkeinä.
Normaali mielentilainen ihminen kyllä jaksaa kotona kun hakee virikkeitä arkeensa (ihan niin kuin työelämässäkin). Ihan niin kuin kautta aikojen kotiäidit ovat jaksaneet. Nykyihminen vaan on niin mukavuudenhaluinen ja itsekeskeinen, että haluaa kaiken tapahtuvan ilman omaa panosta ja helposti, valmiina. Eivät kaikki, mutta monet.
Minäkään en arvostele töihin meneviä sen enempää kuin sinä kotiin jääviä.
Hyvää kesää.
Puhuiko joku sitten traumoista..? Ei ole vain traumoja ja ehdotonta kotihoitoa. Paljon mahtuu väliinkin..
Tosiaan! Väliin mahtuu paljon muuta!
Olen onnellinen niiden puolesta joilla on mahdollisuus olla kotona pitkään!
Sain sen käsityksen, että jos on mm. velkaa, oma talo/asunto, auto tai kaksi ja haluaa joskus käydä matkalla, vaikka Tampereella ja jos tässä tapauksessa "on pakko" mennä töihin niin silloin arvot eivät ole kohdallaan ja on ns. huono vanhempi jolla oma etu menee lapsen edun edelle.
Oli miten oli... Kaikilla ei ole rahaa tarpeeksi. Eri perheillä on erilaiset menot ja jo ihan pelkästään perusmenoissakin voi olla isoja eroja syystä tai toisesta, vaikka karsiikin pois kaiken turhan. Toiselle kampaajalla käynti on turhaa rahan haaskausta ja toinen taas pitää ensiarvoisen tärkeänä, että ulkonäkö on huoliteltu, näin vain esimerkiksi ihmisten arvojen (asioiden tärkeyden eroista) eroista.
Joku kokee, että elämä on helpompaa kun on enemmän rahaa. Mitä väärää siinä on? Ilman rahaa kun ei tule toimeen. Raha on välttämättömyys. Joku tarvitsee sitä enemmän kuin joku toinen. Se vaan on niin!
Kaikilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta järjestellä elämäänsä sellaiseksi, että "joku" maksaa laskut kun rahaa ei ole tai, että "joku" tulee ja helpottaa kotona olevan vanhemman arkea silloin kun tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja ahdistaa.
Jokainen miettii ja puntaroi arvojaan ja elämistään ja yrittää selvitä eteenpäin parhaalla osaamallaan tavalla! Joidenkin mielestä se ei ehkä ole riittävästi. Mutta, jos tekee parhaansa niillä resursseilla mitä on, niin eikö se ole silloin riittävästi sille perheelle?
Nykyihminen on nyky-yhteiskunnan "tulos". Ja nyky-yhteiskunta on todella kova ja suorituskeskeinen. Kaikilla ei ole voimaa ja valtaa taistella yhteiskunnan asettamia paineita vastaan, että selviäisivät kaikin puolin elämässään virheettömästi, ongelmitta, kekselijäisyydellä, rahahuolitta, ilman mitään erikoista, esim. pizzaa tai elokuvailtaa kavereiden kanssa, ilman autoa tai lainaa jne. jne.
En ole kirjoitellut täällä sen takia, että tuomitsisin kotona olijat. Vaan sen takia, että kotona oleminen kauan ei ole itsestään selvyys kaikille. Se on haastavaa kaikin puolin!
Olen yrittänyt sanoa sitä, että kaikilla ei ole samanlaiset arvot. Ja se ei silti tee ihmisistä eriarvoisia, tyhmiä, ajattelemattomia, helppoheikkejä tms.
Kaikki ei priorisoi asioitaan samalla tavalla ja silti haluavat antaa lapselleen parasta mitä sillä hetkellä pystyvät.
Olen yrittänyt selvittää, että asiat ei ole niin yksioikoisia. Ja se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Kaikki eivät ratkaise ongelmiaan samalla tavalla (sinun kanssasi) ja ovat silti kelpoihmisiä. Ei yhtään huonompia. Kaikki eivät näe asioita samalla tavalla. Ja kaikki ei selviä elämästä kaikkien mielestä tarpeeksi hyvin läpi. Aina on jollakin jotakin sanottavaa!
No, tämä tästä. En jatka enää!
En ole nimitellyt ketään huonoksi äidiksi. Kummastellut vain ihmisten valintoja. Jos ei pysty olemaan poissa työelämästä 2-3 vuotta, koska on liiaksi velkaa niin.. Tiedän mistä puhun. Olemme asuntovelallisia ja olen ollut sekä työssä että kotona lasten kanssa. Kun olen kotona, tiukennetaan rahataloutta, mutta vaivannäöllä ja tietyin järjestelyin se on mahdollista kun tarpeeksi haluaa!
No nimenomaan! Jos pitää huoliteltua ulkonäköä tärkeämpänä kuin lapsen kotihoitoa, niin onpa arvot tosiaan! Pitää mennä duuniin, että voi käydä kampaajalla usein ja matkustaa ja tehdä sitä ja tätä.. Mitähän se ihminen ihan oikeasti TARVITSEE? Ja lapsi. On eri asia HALUTA kuin oivaltaa mitä tarvitsee ollakseen onnellinen.
Varmasti kaikki kokevat, että elämä on helpompaa kun on rahaa. Ei siinä mitään väärää ole. Mutta ei tarvitse vaikeaa tai kurjaakaan olla vaikkei olisi suuria seteleitä! Kyse on VALINNOISTA. Valitseeko helpon tavan vai tyytyykö vähempään saavuttaakseen onnen ja antaakseen lapselle "parasta". Kukaan ei TARVITSE rahaa enemmän kuin toinen, mutta moni HALUAA sitä enemmän.
Meillä muuten ei tule "jokua" maksamaan laskujamme, eikä "jokua" hoitamaan lapsiamme ja kotia. Hoidamme ne molemmat ihan itse. Ainakaan lastenhoidon laskuja ei meillä makseta.
Totta kai! Jos tekee parhaansa, niin se on riittävää! Mutta kuinka moni voi sanoa ihan oikeasti tehneensä kaikkensa ja tavoitelleensa muutakin kuin omaa mukavuutta ja hyötyä?
En näe ihmistä yhteiskunnan "tuloksena" vaan uskon yksilön omaan päätäntävaltaan ja vastuuseen elämästään. Virran mukana ei ole pakko uida. Tiedän, että kaikki eivät jaksa/pysty pyristellä virrassa, mutta aika harva edes yrittää. On eri asia olla laiska kuin kykenemätön.
Milestäni on itsestään selvyys, että ihmisillä on erilaisia arvoja. Pahus vie vain kuin arvo nimeltä itsekkyys on melkoisessa nousussa. Arvojaan voi tarkistaa, eivät ne ole muuttumattomia eivätkä kaikki arvot ole hyväksyttäviä!
Edelleenkään en ole nimitellyt ketään huonoksi, esittänyt vain mielipiteeni. Jos äiti (tai isä) valitsee töihin menon koska haluaa paremman elintason (vaikka pärjäisi pienemmälläkin) tai koska ei viihdy kotona (vaivautumatta muokata arkea paremmaksi), niin minkäs minä sille voin. Varmasti lapsellekin on näissä tapauksissa kuitenkin parempi, että on hoidossa ulkopuolisella. Et sinäkään lastasi kelle tahansa hoitoon veisi, joten ei lapsen pitäisi kotonakaan millaista tahansa hoitoa saada. Vain parasta.
Näin, odottelen kommenttejasi. :)
On säälittävää vääntää aina jutut nii että pääsee saarnaamaan,kyse on n4 h /arkipäivä ja vauva silloin yli 9kk!!!
Ja itse en ainakaan PYSTY olemaan vauvan kanssa 24h kiinni, varsinkaan kun olen väsynyt!!
En halua että puran pahoja tunteita vauvaani.
Sitäpaitsi kaikista säälittävintä on jonkun äidin väittää olevansa 24h ihan kokoajan vauvassaan kiinni.
Säälittävää on myös että täälläkään ei voida olla realistisia, ja kertoa ettei se elämä mene aina niin onnellisesti.
Kaikilla äideillä on välillä väsymys
mitään, kommentoin vain kommenttiasi, joka oli mielestäni pöyristyttävä, koska siinä rinnastat äiti-lapsi suhteen muihin ihmissuhteisiin ja vauvan peräti ihmiseksi siinä mielessä kuin tuon ikäinen olisi jo ymmärtävä henkilö. Mitä siis ei vielä todellakaan ole. Joo, väsymystä on varmasti kaikilla eikä kukaan varmaan ole vauvansa kanssa 24/7, kaikkihan nukkuu välillä ja puuhaa jotakin ilman vauvaa. En ole ottanut kantaa hoitoon viemiseen, enkä tee sitä nytkään, jokainen toimikoon parhaaksi katsomallaan tavalla. Mutta siihen otan kantaa, että ei vauvaa voi verrata muihin ihmisiin tai ihmissuhteisiin, ne on äideistään riippuvaisia ainutlaatuisella tavalla ja haluavat eniten maailmassa olle oman äidin kanssa. Vaikka koko ajan.
Mitä nyt olen tätä keskustelua sivusta seurannut, niin tilanne näyttäisi olevan seuraava. Sinä joskus suorastaan veettuilet niillee, jotka itseänsä ja tekojaan puolustelevat. Olisi hauska nähdä minkälaista sinun todellinen elämäsi on. Väität, että pistät lapset joka suhteessa itsesi edelle. Kysyisinkin sinulta, että kuinka kauan aiot jaksaa niin. En väitä etteikö lapset olekin monessa asiassa etusijalla, mutta kyllä vanhempien kuuluu ajatella itseäänkin.
Elävä esimerkki minulla on tästä oma äitini. Kaikki vuodet hän pisti meidät ( omat lapsensa ja miehensä ) etusijalle. Kävi kylläkin töissä siinä samalla. Harvoin osti itselleen mitään, mutta me saimme aina vain parasta. Nyt kun olemme aikuisia ja omissa kodeissamme on hänellä yhä vaikeaa ostaa itselleen mitään. Hän suorastaan elää meille lapsille. Nyt soimaa itseään siitä, ettei välittänyt itsestään. Ja minä olen samaa mieltä. Me lapset olisimme pärjänneet vähemmälläkin. Se että äiti oli kuitenkin töissä antoi paljon meille lapsille ja äidillekin. En minä muista sitä, kun minut on viety hoitoon. Olin silloin noin kahden vanha. Äitini oli ollut kotona minun ja siskoni kanssa. Viihdyin siellä ihan hyvin. Enkä tunne itseäni hylätyksi. Toisinaan tunnen surua siitä, ettei äidillä ole ollut tarpeeksi aikaa itselleen. Sen näkee nyt kolmekymmentä vuotta eläneenä. Äidilläni on ajoittain pientä masennusta, jolloin kaikki menneet asiat ja elämän valinnat nousevat mieleen. Kunpa olisin silloin ajatellut itseäni, hän sanoo.
Ei kukaan voi loputtomiin elää vain lapsilleen. Joskus on vain hyvä käydä kampaajalla, kavereiden kanssa syömässä tai pienellä reissulla miehen tai koko perheen kanssa. Olet aivan oikeassa siinä, että elämä on valintoja. Mutta valintoja tehdään oikeita ja vääriä. Jos on ostanut asunnon, ennen kuin lapsia on syntynyt, niin harva sitä asuntoa sen takia myy ja muuttaa vuokralle. Toiset opiskelee ennen kuin tekee lapsia, toiset ei opiskele ollenkaan. Kun lainaa on otettu niin silloin sitä on ja se on maksettava pois. Valinta on saattanut olla väärä, kuka tietää. Mutta yksi asia on selvä, kun äiti voi hyvin niin silloin voivat myös lapsetkin. Se miten kukanenkin on onnellinen, on jokaisen oma asia. Siis toinen on onnellinen töissä käydessään ja toinen kotona lasten kanssa.
Lakkaa soimaamasta toisten elämää ja ala elämään omaa.
Arvasinkin, että vielä tulee kommenttia.. :)
Kiitos diagnooseistasi, mutta en suosittelisi noin perusteellista toisen (tuntemattoman) ihmisen analyysiä netissä. Tuppaa usein menemään metsään. Kuten nytkin.
Onko mieleesi tullut, että joskus aikuisen etu on myös lapsen etu? En siis tee asioita, jotka ovat minulle vastenmielisiä enkä uhraudu kenenkään puolesta. Siten minun ei tarvitse erityisemmin edes "jaksaa"! Meitäkin on olemassa, jotka ihan oikeasti nauttivat siitä kun saavat antaa jotain itsestään ja itseltään toiselle! Se on molemminpuolista hyvää. Ajattelen HYVIN PALJON itseäni. Siksi mm. olen kotona lasten kanssa (nautin siitä ihka oikeasti, se ei ole minulle pakkopullaa). Minulla on myös mieluinen harrastus ja tapaan ystäviäni, mieheni kanssa vietämme kerran kuussa kahdenkeskisen viikonlopun jolloinka lapset ovat (innoissaan) mummolassa. Ajattelen siis itseäni näinkin ja tämä on myös lasten etu. En tiedä mistä sait käsityksen, että juoksen risaisessa kotimekossani palvelemassa pesuettani vailla omaa aikaa tai tahtoa?
Esimerkkisi siis ei liippaa likimainkaan minun elämääni! En ole uhrautunut yhtikäs mihinkään, teen kaiken täysin omasta halustani.
Minäkään en ole kotiäiti 4ever, vaan kun nuorin lapsi on ollut 2-3v, ovat lapset menneet hoitoon ja minä töihin. Sen ikäinen ei ole enää niin kiinni äidissä kuin pienempi. Eriytyminenhän alkaa uhmaiässä ja asiantuntijoiden mukaan ensimmäiset 2-3v ovatkin siinä suhteessa tärkeitä lapsille.
Mutta asiantuntijoitahan nuo vain..
Elän siis itselleni, lapsilleni, miehelleni, ystävilleni, vanhemmilleni.. Minusta riittää monelle. Kauhea ajatus jos ajattelisin vain itseäni tai lapsiani tai jotakuta muuta yhtä ainoaa! Aika pitkän palopuheen siis pidit aivan asian vierestä!
Valinnoista..
"Jos on ostanut asunnon, ennen kuin lapsia on syntynyt, niin harva sitä asuntoa sen takia myy ja muuttaa vuokralle." Harva ostaa niin kallista asuntoa, etteikö pystyisi sitä maksamaan sittenkin kun on lapsia. Tiedän hyvin monta äitiä (itseni lisäksi), jotka ovat kotihoidontuella ja maksavat asuntolainaa vaikkei miehen palkka ole suuri.
"Mutta yksi asia on selvä, kun äiti voi hyvin niin silloin voivat myös lapsetkin." No, näinhän se vanha totuus kuuluu. Siksipä olenkin korostanut, että jos äiti ei voi hyvin kotona lasten kanssa (yrityksistään huolimatta), on paras viedä lapsi hoitoon!
"Se miten kukanenkin on onnellinen, on jokaisen oma asia. Siis toinen on onnellinen töissä käydessään ja toinen kotona lasten kanssa."
Ja sujuvasti taas unohtui lapset.. Allekirjoitan tämän kylläkin siinä tapauksessa jos äidin kotonaolo on niin vastenmielistä, että lapsetkin kärsii. Mutta kai kohta toiset lähtee jo synnytysosastolta etsimään onneaan työpaikalle ja vähät välittää lapsen tarpeista. Onnen voi kyllä löytää hyvinkin yksinkertaisista asioista, kun osaa etsiä ja hiukan luopua mukavuudenhalustaan.
Niin, minäkin toivon, että lakkaat soimaamasta toisia ja elät elämääsi. Sitä voin suositella sillä minulla on täällä kotona ihka oikeaa ja onnellista Elämää! :)
sinulle on tapahtunut?
Varmaan täällä alan kertomaan yksityisasioitani,
varsinkaan kun empatiakyky on täällä tuntematonkäsite.
Lapsen ja vanhemman kummankin hyvinvointi on yhtä tärkeä asia.
Lapsi vaistoaa, jos äiti ei voi hyvin,
tavalla tai toisella,
silloin ei mielestäni pidä olla lapsessa kiinni kokoajan.
empatiakykysi on noin huipussa.. Vai toimiiko tämäkin vain toistepäin: MINUA pitää empatisoida, minun ei pidä tuntea empatiaa ketään kohtaan.
Jos haluaa maksaa lainaa KOKO loppu elämänsä niin lyhennys kuukaudessa ei kohoa pilviin. Mutta jos haluaa päästä lainasta eroon suht'koht ajassa niin silloin joutuu maksamaan enemmän kuussa.
Sitä voi sillä tavalla vaikuttaa kuukauden menoihin.
Minäkään en kyllä tiedä mistä saa halpoja asuntoja, mutta sen voin sanoa, että maantieteellisesti on merkitystä hintojen suhteen mihin rakentaa ja/tai mistä kotinsa ostaa. Etelässä ja kaupunkien lähellä hinnat ovat korkeammat.
Niin, tosiasia se on meilläkin, että nyt on töihin mentävä. Rahat loppuu ja kun, ilman ei tule toimeen! Meidän talo valmistui kesällä 2004. Aloitan syksyllä työt ja nuorin on silloin 1v10kk.
Jäisin oikein mielelläni vielä kotiin! Mutta meiltä loppuu rahat! Kiitos säästöjeni, olemme pärjänneet tähän asti. Toki menoja on karsittu paljon. Esim. vaatteita en ole itselleni ostanut 1 1/2 vuoteen ja kampaajalla kävin viimeksi elokuussa -05. Mies ostaa vaatteita vielä vähemmän. Kirpparilta ostelen lapsille niin paljon kun sieltä hyviä vaatteita saa. Ja luistimet ym. on käytettynä ostettu. Elokuvissa ei olla käyty kuin yhden kerran ja ravintolassakaan kahdestaan kerran kahteen vuoteen. Lehtiä ei tule kuin 2 ja nekin halpoja tarjouksia.
Joku saattaa ihmetellä, että mihin meidän kaikki rahat menee! No, mm. seuraaviin asioihin: autot ja niiden aiheuttamat kulut, kaikki vakuutukset, sähkö, vesi, lämmitys, internet, lääkäri ja testit siellä, lääkkeet, ehkäisy, velka, lapsen tanssiharrastus, ruoka ja muut kotitaloustarpeet, ihonhoitotuotteet (atopiaa perheessä), tv-lupa, talon ylläpito ja pikku huolto, tässä nyt jotain mainitakseni.
Tuolla jo aikaisemmin yritin selittää, että perheillä on erilaiset menot, koska tarpeet ovat erilaisia. Sama määrä rahaa ei riitä kaikille sen takia, että perheet tarvitsevat elääkseen ja ollakseen erilaisia asioita, vaikka kuinka karsii ylimääräiset ostokset pois. Perustarpeet voivat erota perheittäin paljonkin.
Onnea työnhakuun ja voimia rakennusajalle. Omatalo on ihana juttu josta nauttii koko perhe!
Erilaisia on menot ja tarpeet juuh! Hassua, että niihinkin voi vaikuttaa.. PALJON! Esim. kirppareilta tekee hyviä vaatelöytöjä myös aikuisille (kun VIITSII kierrellä ja etsiä).
Kun hiustyyli on harkittu, se voi olla tosi hyvännäköinen vaikkei kampaajalla kävisikään kuin kerran vuodessa.
Elokuviin on paljon ale-päiviä/kuponkeja, sikäli jops ne kiinnsotavat.. Muutakin voi tehdä vapaa-ajalla ja elokuvalipun hinnalla voi vuokrata kotiin videon ja samaan hintaa saa vielä "eväätkin". Kotikatsomosta voi pienellä vaivannäöllä ja mielikuvituksella tehdä tosi hienon!
Sama koskee ravintoloita; kotiin voi loihtia pienellä rahalla ikimuistoisen ravintolailmapiirin.
Lehtiä kuin myös kirjoja voi hakea kirjastosta, valinnan varaa on kun sinne asti vaan vaivautuu!
Auton hankissa kannattaa hiukan miettiä; millainen auto, millaiset kulut. Mitä huoltoja voin tehdä itse. Kuinka monta autoa tarvitaan, vai tulee julkisten käyttö halvemmaksi.
Vakuutuksia ja sähköä kannattaa kilpailuttaa. Huimia eroja!
Veden kulutukseen saa hurahtamaan kamalia summia, jos käyttötavat ovat epäekologiset.
Lämmityksen ei tarvitse hurista kovilla tehoilla ympäri vuoden, talvellakin riittää ainakin makuuhuoneissa 19 astetta.
Lainan korokokaan ei ole sama kaikissa pankeissa..
Ruokalaskuun voi vaikuttaa TOSI paljon kun käy kaupassa harvoin ja suunnittelee listan etukäteen.
Tässä joitakin mainitakseni. Lähes kaikkeen voi vaikuttaa. Ja nyt voi sitten halutessaan joku alkaa listata kuinka on mihinkäkin vaikuttanut jo ja kuinka mihinkäkin ei pysty vaikuttamaan.. Mutta AINA on jotain tarkistamisen varaa ja usein tarkistukset tuottavat suurta säästöä! Jos vaan viitsii..
Näyttää olevan ihan sama mitä kirjoitan! Sinulla ... ja/tai sinulla ?!?/???/!?! tai mikä nyt oletkaan, näyttää olevan joka asiasta jotakin sanottavaa.
Olet varmasti itse tosi hyvä ihminen!
Oletko tullut ajatelleeksi, että olemme kyllä huomioineet taloudessamme PALJON asioita missä voi säästää!
Ja olemme vaikuttaneet PALJON menoihimme!
Juurihan kerroin, että olen käynyt kampaajalla viimeksi elokuussa -05, kohta vuosi sitten!
Ja en ole sanonut, että kotona emme tekisi KOSKAAN mitään ravintolamaista tunnelmaa tai mukavaa yhdessä halvalla.
Voit toki nipottaa jokaisesta sanastani jotakin. En edes enää viitsi kommentoida kirjoitukseesi auto jutuista, veden kulutuksesta, ruokakaupassa käymisestä, lämmityksestä, vakuutuksista, sähkölaskusta jne.!
Jo rupee ihan naurattamaan!!
Huomaatko: pommitat itsekin! Mikä oikeus Sinulla on kirjoittaa useita viestejä, mutta minulla ei? Muu kuin, että Sinä et halua kuunnella erilailla ajattelevia?
Kuten arvasin niin sieltähän tulivatkin lauseet "olemme jo säästäneet ja huomioineet ja vaikuttaneet.." Siksipä kirjoitinkin, että jos oloa helpottaa voi kirjoittaa kuinka säästäväisiä sitä olleenkaan!
Hienoa, olette siis tosi säästäväisiä ja molemmat käytte työssä vaan talous ei anna periksi lasten kotihoitoa. Niinpä niin. Hassua kun minulla on MONTA ystävää, jotka ovat kotona lasten kanssa ja silti maksavat lainojaan. Miehet eivät ole hyvätuloisia, osa jopa pieni tuloisia! Eikä ole rikasta sukua tai lottovoittajia.. hassua tosiaan.
Kun kirjoitin noista säästövinkeistä, en kohdistanut niitä SINUUN (mten minusta tuntuu, että kaiken pitäisi liittyä sinuun?)!!!! Eli äläpäs nipota jokaisesta sanastani jotain, johan korostin, että on MONTA asiaa joissa voi säästää MONELLA tavalla. En todellakaan tarkoittanut jokaista säästövinkkiä teidän talouteen sopivaksi, vaan ne olivat ESIMERKKEJÄ ja näitä esimerkkejä on tuhansia lisää!! Yritin tätä jo vihjata kun kirjoitin, että "joku" alkaa nipottamaan kuin meillä jo säästetään siinä ja tässä jne., vaan eipä mennyt jakeluun.. Teilläkin olisi takuuvarmasti vielä jossain asiassa säästettävää (niinkuin meilläkin, mutta kun ei ole tarvetta säästämiselle enempää) jos vaivautuisi miettimään syvällisemmin! En pyytänyt sinua kommentoimaan jokaista säästävinkkiäni, eivätkä ne olleet SINULLE kohdennettuja vaan esimerkkejä siitä ettei ole vain yhdenlaista sähkönkulutusta tai autonhuoltoa tms. Itsehän listasit asiat joihin rahaa kuluu. Minä listasin asiat miten niihin voi vaikuttaa! Ei voi vain sanoa, että "sähkö maksaa". Maksaahan se autokin - Mersu enemmän kuin Lada! (Juu äläkä nyt sitten ala kertomaan minkä merkkisiä autoja teillä on..)
Naurettava olet tosiaan tuon ymmärryskykysi kanssa..
hyvä harrastus! =D
jos kirjoitus ei ole tarkoitettu minulle!
Jaa, ja sitä on jo ymmärryskyvyssäkin jotain vikaa! Sitä ymmärtää juuri niin kuin asiat on kirjoitettu.
Jos olisit lukenut pommitus otsikon alta tarkemmin, olisit luultavasti saanut selville, että ... ja/tai ?!?/???/!?! pommittaa minua kirjoitan sitten mitä tahansa.
Ja voihan tästä tehdä myös sellaisenkin tulkinnan, että ... ja/tai ?!?/???/!?! ei halua kuunnella erilailla ajattelevia!!!
En kirjoittanut ed. viestissäni mitään ns. uutta mitä ei olisi voinut lukea tai tulkita aikaisemmista kirjoituksistani. Joten "Kuten arvasin niin sieltähän tulivatkin lauseet "olemme jo säästäneet ja huomioineet ja vaikuttaneet...". Siksipä kirjoitinkin, että jos oloa helpottaa jne" oli nyt vaan pilkkaa. Eli kirjoitukseni asiasta ei ollut mikään uusi juttu, kertausta lähinnä. Mutta kun sinä nyt siellä hymiset tyytyväisyydestä, että ompa tosi älykkö tuo molli niin siitä vaan, ei haittaa!
Ja ihan tiedoksi: en ole ollut töissä lokakuun alun 2004 jälkeen.
Ja hassua on sekin, että minulla on monta ystävää ja tuttua jotka eivät tule toimeen hoitotuella.
Kaikki ei todellakaan liity minuun. Olen tuossa aikaisemmin kirjoittanut muodossa "kaikilla", "suuri osa vanhemmista", "joku" jne. En ole puhunut Minusta ja Minun arvoista.
Minäkään en ole pyytänyt sinua listaamaan missä kaikessa voisi säästää, joten se siitä minun listastani!
Kyllä se nyt vaan tuntuu siltä, että ... ja/tai ?!?/???/!?! on niin viisas ja osaava ihminen, että tässä kyllä tavallinen tallaaja kalpenee. Kas, kun jos ei pysty (tai ei viitsi vaivautua) olemaan kotona kodinhoidon tuella väh. 2-3 vuotta/lapsi niin jotain ällyllistä vajavaisuuttahan silloin ihmisessä pitää olla. Ja arvot on ihan päin honkia! Ja tyhmäkin sitä pitää olla, kun ei kerta keksi keinoja olla kotona vaikka rahat on loppu!
Meillä on muuten 3 autoa; yksi jo kohta museo Saabi ja yksi VW farmari ja yksi VW transporter!
Ps. Koko pointtini tässä keskustelussa on ollut se, että ihmisten arvot ovat erilaisia ja, että se ei tee toisesta yhtään sen parempaa vaikka sen toisen arvot eivät ole samanlaisia. Olen myös yrittänyt selvittää, että perheiden rahat menevät erilaisiin asioihin. Jonkun toisen perheen perusmenot/ välttämättömät menot voivat maksaa enemmän kuin jonkun toisen perheen. Se ei silti tarkoita etteikö suurempi menoinen perhe olisi säästänyt kaikessa missä voi vaan säästää. Ja se ei tarkoita sitä, että pienempi menoisen perheen arvot olisivat paremmat koska he pärjäävät vähemmällä rahalla.
Pps. Olen todellakin yrittänyt pitää oman kirjoitukseni asiallisella linjalla ja jotain sellaista voisi halutessaan tulkita kyllä jo pelkästään lukemalla ylempänä olevan ketjun otsikot. Mutta vittuilu ja pilkkaaminen tarttuu! Pyydän kaikilta anteeksi joita epäsopiva kirjoitusasu jollain tavalla kismittää. Yritän parantaa tapani. :)
Hellurei, molli hiljenee! Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta!
Ei tämä nyt voi olla NOIN vaikeaa, eihän?? Kirjoitan sinulle, mutta kirjoitan YLEISISTÄ asioista! Jos olet huomannut, niin ei lehdissäkään kirjoitella Sinua henk.koht. tarkoittaen, vaikka niissäkin voidaan kertoa säästövinkkejä (tai mitä tahansa..)!! Kaikki eivät näytä siis ymmärtävän sitä mitä kirjoitetaan!
Haluat ehkä olla suosiossa, mutta et ole ainoa kenelle täällä palstalla kirjoitan. Onko tullut mieleesi? Kirjoitan sellaisiin kohtiin, jotka minua jollakin tapaa kiinnostavat/kohauttavat/jne. Hassua..?
En ole kieltänyt (tai kummastellut) sinua vastaamasta minulle, joten et voi väittää ettenkö haluaisi sinua kuunnella. (Voi apua..)
Siis voi luoja tosiaan.. Kirjoitin säästämisen tavoista ja samassa viestissä mainitsin, että varmaankin "joku" nyt haluaa kertoa kuinka hienosti on nämä asiat jo hoidettu. Pointtini silloin oli: nämä ovat esimerkkejä siitä, että rahaa voi kuluttaa monella eri tavalla. Turha alkaa kenenkään luettelemaan mitä kaikkea jo tekee, koska aina on jotain lisäsäästön mahdollisuuksia. Koska kirjoitit, että sähköön menee rahaa, on mielestäni sitä oleellisempaa kuinka paljon siihen menee rahaa! Toisin sanoen, mitkä ovat kulutustottumukset ja onko sähkö kilpailutettu. You see?
Kiitos tiedonannosta. (Sekä kotonaoloajastasi ja autojenne määrästä sekä merkeistä. En tiedä mitä tiedolla teen, mutta kuitenkin.);)
Ehkä ystäväpiirisi on uusavutonta porukkaa, joka ei kerta kaikkiaan osaa säästää (leipoa ja ommella, luopua turhasta ja nauttia ilmaisesta?). Ehkä.
Asioiden Sinuun liittyminen tuli lähinnä siitä, että tulkitset YLEISET säästövinkit koskemaan Sinua.
En todellakaan kirjoita siitä mitä sinä tai joku pyytää/pyydät. Valitan.
En koe itseäni poikkeuksellisen viisaaksi tai osaavaksi. Kiitos kuitenkin. :)
Aikamoisessa tuskassa taisit nuo katkerat sanasi vääntää. Muista kuitenkin, että ne olivat sinun sanoja, itse en niitä allekirjoita.
Olet kyllä tehnyt pointtisi varsin selväksi noista arvoistasi. Mielestäni minäkin olen todennut, että a) itsestäänselvyyshän se on, että ihmisillä on erilaisia arvoa ja b) ne eivät tee ihmisestä huonompaa, mutta vaikuttavat kylläkin toisiin ihmisiin. Varsinkin itsekkäillä arvoilla on taipumus saada aikaan pahaa mieltä.
Erillistä selvitystä ei mielestäni kaipaa myöskään se, että ihmisten rahat menevät erilaisiin asioihin. Laitetaan siis sinne itsestäänselvien lokeroon tämäkin asia. Mutta en näe asiaa ihan niin, että ihmisen ei tarvitsisi olla vastuussa mistään kunhan vain toteaa, että meillä käytetään rahaa erilailla kuin teillä. RahankäytölläKIN on seurauksia!
Viimeinen jälkikirjoituksesi olikin huippu: SINÄ olet ollut asiallinen ja hieno ihminen, mutta MINÄ olen pakottanut sinut vittuilemaan ja pilkkaamaan" HA! Eikö sinulla ole lainkaan omaa tahtoa? Minä kirjoitan juuri niin kuin parhaaksi näen (mielestäni myös asiallisesti), en niin kuin joku toinen (kirjoituskumppanini) kirjoittaa. Ei tulisi mieleenikään syyttää ketään toista siitä MITEN kirjoitan!! Enkä tosiaan aio pyytää anteeksi siitä, että olen mielestäsi toiminut tartunnan lähteenäsi! Ohhhoijjaa siis vaan.
No niin, nyt olet sitten hiljentynyt jo toistamiseen, mutta etköhän vielä palaa vastailemaan pilkaten vittumaiseen kirjoitukseeni.. (Tämä oli sitten vitsi-osiosta).
Ei tämä nyt voi olla NOIN vaikeaa, eihän?? Kirjoitan sinulle, mutta kirjoitan YLEISISTÄ asioista! Jos olet huomannut, niin ei lehdissäkään kirjoitella Sinua henk.koht. tarkoittaen, vaikka niissäkin voidaan kertoa säästövinkkejä (tai mitä tahansa..)!! Kaikki eivät näytä siis ymmärtävän sitä mitä kirjoitetaan!
Haluat ehkä olla suosiossa, mutta et ole ainoa kenelle täällä palstalla kirjoitan. Onko tullut mieleesi? Kirjoitan sellaisiin kohtiin, jotka minua jollakin tapaa kiinnostavat/kohauttavat/jne. Hassua..?
En ole kieltänyt (tai kummastellut) sinua vastaamasta minulle, joten et voi väittää ettenkö haluaisi sinua kuunnella. (Voi apua..)
Siis voi luoja tosiaan.. Kirjoitin säästämisen tavoista ja samassa viestissä mainitsin, että varmaankin "joku" nyt haluaa kertoa kuinka hienosti on nämä asiat jo hoidettu. Pointtini silloin oli: nämä ovat esimerkkejä siitä, että rahaa voi kuluttaa monella eri tavalla. Turha alkaa kenenkään luettelemaan mitä kaikkea jo tekee, koska aina on jotain lisäsäästön mahdollisuuksia. Koska kirjoitit, että sähköön menee rahaa, on mielestäni sitä oleellisempaa kuinka paljon siihen menee rahaa! Toisin sanoen, mitkä ovat kulutustottumukset ja onko sähkö kilpailutettu. You see?
Kiitos tiedonannosta. (Sekä kotonaoloajastasi ja autojenne määrästä sekä merkeistä. En tiedä mitä tiedolla teen, mutta kuitenkin.);)
Ehkä ystäväpiirisi on uusavutonta porukkaa, joka ei kerta kaikkiaan osaa säästää (leipoa ja ommella, luopua turhasta ja nauttia ilmaisesta?). Ehkä.
Asioiden Sinuun liittyminen tuli lähinnä siitä, että tulkitset YLEISET säästövinkit koskemaan Sinua.
En todellakaan kirjoita siitä mitä sinä tai joku pyytää/pyydät. Valitan.
En koe itseäni poikkeuksellisen viisaaksi tai osaavaksi. Kiitos kuitenkin. :)
Aikamoisessa tuskassa taisit nuo katkerat sanasi vääntää. Muista kuitenkin, että ne olivat sinun sanoja, itse en niitä allekirjoita.
Olet kyllä tehnyt pointtisi varsin selväksi noista arvoistasi. Mielestäni minäkin olen todennut, että a) itsestäänselvyyshän se on, että ihmisillä on erilaisia arvoa ja b) ne eivät tee ihmisestä huonompaa, mutta vaikuttavat kylläkin toisiin ihmisiin. Varsinkin itsekkäillä arvoilla on taipumus saada aikaan pahaa mieltä.
Erillistä selvitystä ei mielestäni kaipaa myöskään se, että ihmisten rahat menevät erilaisiin asioihin. Laitetaan siis sinne itsestäänselvien lokeroon tämäkin asia. Mutta en näe asiaa ihan niin, että ihmisen ei tarvitsisi olla vastuussa mistään kunhan vain toteaa, että meillä käytetään rahaa erilailla kuin teillä. RahankäytölläKIN on seurauksia!
Viimeinen jälkikirjoituksesi olikin huippu: SINÄ olet ollut asiallinen ja hieno ihminen, mutta MINÄ olen pakottanut sinut vittuilemaan ja pilkkaamaan" HA! Eikö sinulla ole lainkaan omaa tahtoa? Minä kirjoitan juuri niin kuin parhaaksi näen (mielestäni myös asiallisesti), en niin kuin joku toinen (kirjoituskumppanini) kirjoittaa. Ei tulisi mieleenikään syyttää ketään toista siitä MITEN kirjoitan!! Enkä tosiaan aio pyytää anteeksi siitä, että olen mielestäsi toiminut tartunnan lähteenäsi! Ohhhoijjaa siis vaan.
No niin, nyt olet sitten hiljentynyt jo toistamiseen, mutta etköhän vielä palaa vastailemaan pilkaten vittumaiseen kirjoitukseeni.. (Tämä oli sitten vitsi-osiosta).
pakko sanoo muutama sana...
oot varmaan todella hyvä ihminen.
haukut ja arvostelet muita täällä.
pidä palstat siistinä-kampanja ei oo tainnu hetkauttaa sua yhtään. kyl sillä on kuule välii miten kirjoittaa tänne. ja veettuilu ilmapiiri kyl tarttuu.
molli puhu asiaa! sä vaan todellaki pilkkasit, mun mielestä.
tyhmää on lukee inhottavaan sävyyn kirjotettua tekstii, no, ei tietty oo pakko lukee...
koita vähä muuttaa tyyliis!
siis pakko munkin kommentoida! (juu, armas harrastukseni on selailla vanhoja keskustelusivuja). kirjoitan yleensä pienillä alkukirjaimilla myös kun kommentoin näitä kahdenkeskisiä juttuja.
mun mielestä tämä toinen osapuoli kyllä puhuu enemmän asiaa! nih!
ikävää, että sinullakaan ei ole omaa älliä vaan saat vittuilu-tartuntoja sinäkin. otan osaa. koita vähän luoda oma tyyli itsellesi!