Äitini on pari vuotta sitten eläköitynyt yksin asuva, eronnut ja melko eristäytynyt. Hänellä on ollut koko elämänsä aikana hyvin vähän ystäviä. Sairauksina keliakia ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Hän on aina ollut epäluuloinen ja varmisteleva luonne. Sairauksia on pohtinut mielellään ja etsinyt apua milloin luontaispuodista, milloin akupunktiosta. Krooniset sairaudet löytyivät vasta äskettäin, vaikka hän on kärsinyt molemmista varmaankin 10-15 vuotta. Yleiskunto oli jossakin vaiheessa hyvinkin heikko. Vihdoin hän alkaa ymmärtää, että "oikealla" lääkärillä käynti on ratkaisu, eikä "taikarohtojen" syönti.
Nyt raja on mielestäni kuitenkin jollain tavoin ylitetty, eikä hän ole oma itsensä. Epäluulo on vaihtunut paranoiaksi. Ilmeisesti tämä on lauennut jostakin naapurin kanssa ollesta riidasta ja siitä seuranneesta loputtomasta asioitten pyörittelystä. Hän kertoo, että naapuri ja terveysviranomaiset yrittävät laittaa hänet yhteiskunnan huostaan. Vakuutimme mieheni kanssa hänet (ilmeisesti) siitä, että meidän kanssamme hän on täysin turvassa, eikä mitään ikävää hänelle voi tapahtua.
Jokapäiväiset asiat hoituvat hyvin, kuten aina, hän on järjestelmällinen ja tarkka.
Lihasongelmien (liikkumisvaikeudet, joita en sivusta seuraten huomaa, vaikka miten yritän) varjolla sain hänet vihdoin yksityislääkärin vastaanotolle (ortopedi). Mitään ei löytynyt, joten patistin hänet varaamaan ajan reumatologilta, jota ortopedi suositteli. Olen päättänyt, että nyt käydään koko kierros lävitse, että spekulointi loppuu. Rahasta ei onneksi ole puute.
Kysymys onkin, mikä olisi oikea lääkäri havaitsemaan tuon paranoian ja päättelemään, mistä syvät ennakkoluulot esim. laskujen suoraveloitusta (niin!) ja muita tavanomaisia asioita kohtaan johtuvat. Geriatri? Neurologi? Miten saan äidin ko. lääkärin vastaanotolle? En voi hänen läsnäollessaan puhua suoraan lääkärille, tietenkään, vaikka olisinkin mukana, kuten ortopedilla. Tämä lääkäri oli melko varautunut, ja ihmetteli selvästi, miksi siellä olen.
Äiti on lisäksi jollain tavalla hyvin ovela, hän kokoaa itsensä hämmästyttävällä tavalla, kuten äsken pankissa asioidessamme. Ulos päästyämme hän oli taas aivan toinen ihminen.
Mitä teen? Kuinka toimia, ettei luottamus mene tai yhteys katkea? Tiedän, että asiaan pitäisi tarttua pikaisesti. Olisi varmaan syytä selvittää, onko syy käytökseen fyysinen vai psyykkinen.
Olisin todella kiitollinen, jos joku samaa kokenut tai asioista tietävä voisi auttaa. Olen hirveän huolissani!
Miten lääkäriin?
8
774
Vastaukset
- ystävä
Käy neurologilla äitisi kanssa, yritä päästä pään viipalekuvaukseen. Ja, jos suinkin myös psykiatrilla käynti olisi hyvä. Voit hakea tietoa dementiasta ja altzheimeristä netistä googlen kautta. Jos mahdollista tee myös mmse testi. Altheimerliiton sivuilta saattaa löytyä.
Tärkeintä on kuitenkin pysyä hyvissä väleissä. Aina on hyvä muistaa, että hän on vanha ja sairas ihminen. - kin
Osoittamalla äidillesi välittämisesi ja kunnioituksesi ja ajan kanssa asiat edistyy. Tehkää retkiä ja viettäkää aikaa yhdessä. Hyvää kesää !
- Neuvoja kaipaava
Kiitos teille! Faktaa löytyy kyllä kiitettävästi eri lähteistä, ehkä vähän liiankin kanssa. Tämä alkuun pääseminen vain tuntuu niin vaikealta. Suhteemme on aina ollut jotenkin hankala, vähän veitsenterällä. Juuri nyt minusta tuntuu, etten välillä uskalla hengittääkään, ettei jotakin mene pieleen. Yritän seuraavaksi neurologia, jospa jotain aukeaisi. Kun vain tietäisi, miten suunnata lääkärin huomio oikeaan asiaan? Äiti ei vastaanotolla tietenkään puhu henkisistä oireistaan vaan fyysisistä.
- olisin kyllä
Neuvoja kaipaava kirjoitti:
Kiitos teille! Faktaa löytyy kyllä kiitettävästi eri lähteistä, ehkä vähän liiankin kanssa. Tämä alkuun pääseminen vain tuntuu niin vaikealta. Suhteemme on aina ollut jotenkin hankala, vähän veitsenterällä. Juuri nyt minusta tuntuu, etten välillä uskalla hengittääkään, ettei jotakin mene pieleen. Yritän seuraavaksi neurologia, jospa jotain aukeaisi. Kun vain tietäisi, miten suunnata lääkärin huomio oikeaan asiaan? Äiti ei vastaanotolla tietenkään puhu henkisistä oireistaan vaan fyysisistä.
yhtäkiero, kuin äitisi. Eli kertoisin lääkärille epäilyistä puhelimella. Kuulostaa kovalta, mutta onko vaihtoehtoja ?!
Demntikon kanssa on rankkaa, Toivoa ja iloa !! - onnea matkaan
Neuvoja kaipaava kirjoitti:
Kiitos teille! Faktaa löytyy kyllä kiitettävästi eri lähteistä, ehkä vähän liiankin kanssa. Tämä alkuun pääseminen vain tuntuu niin vaikealta. Suhteemme on aina ollut jotenkin hankala, vähän veitsenterällä. Juuri nyt minusta tuntuu, etten välillä uskalla hengittääkään, ettei jotakin mene pieleen. Yritän seuraavaksi neurologia, jospa jotain aukeaisi. Kun vain tietäisi, miten suunnata lääkärin huomio oikeaan asiaan? Äiti ei vastaanotolla tietenkään puhu henkisistä oireistaan vaan fyysisistä.
kerro etukäteen neurologille pulmasi ja kerro nimenomainen huolesi jotta tietää kysyä oikeat asiat....
- Laku
Samantapaisissa vaikeuksissa meillä apu löytyi nimenomaan geriatrilta joka ymmärsi ongelman ja osasi tehdä oikein yhteistyötä psykologien, neurologien ja terveyskeskuslääkärien kanssa. Lähdimme hitaasti liikenteeseen terveyskeskuksen yleiskartoituksesta (potilaasta sekin oli jo aluksi aivan turhaa) ja kun selvää syytä nimenomaan käytöksen muutokseen ei löytynyt asiaa jatkettiin aina eteenpäin. Potilas saatiin helposti mukaan koska kyseessä oli hänen terveyttä koskevia tarkistuksia ja varmennuksia ettei mitään isompaa elimellistä ongelmaa ole. Fiksut lääkärit ja etenkin psykologi kysyivät potilaalta lupaa soittaa omaisille ja luvan saatuaan saimme puhua mieltä askarruttavista asioista lääkärikäyntien jälkeen tai ennen, tiedän tasantarkkaan miten vaikeaa on olla mukana ja huomata ettei potilas kerro totuutta - siis sitä mitä arki todella on. On kuitenkin muistettava että potilaalle se ehkä on kuitenkin ihan totta - mitään muutosta ei ole tapahtunut jne. Olen maallikko ja arvatenkin jo hoitohenkilökunta lähettelee vastausta... Kehoittaisin kuitenkin vaan sinnikkäästi viemään asiaa eteenpäin - meille diagnoosi oli helpotus ja sen avulla saimme asiat rullaamaan ja arjesta turvallista. Ilkeitä puheita on silti vaikea välillä niellä - kun on pakko puuttua asioihin katsotaan se usein sekaantumiseksi ja silloinhan neuvoja alkaa sadella sukulaisilta jne. Meillä lopputulos oli hyvä mutta aikaa meni runsaasti ja hermoja se vaatii ja sitkeyttä taistella milloin mitäkin virkailijaa vastaan. Joten toivon että saat asiat etenemään ja apua silloin kun sitä tarvitaan!
- aloittaja
Juuri tällaista "selostusta" taisin kaivatakin. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta ja varmemmalta. Lähipiirissäni kun ei ole vastaavaa kokeneita, niin kenenkään kanssa ei ole voinut jutella syvemmin. Kyllä tämä tästä!
- -,.-,_;;
aloittaja kirjoitti:
Juuri tällaista "selostusta" taisin kaivatakin. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta ja varmemmalta. Lähipiirissäni kun ei ole vastaavaa kokeneita, niin kenenkään kanssa ei ole voinut jutella syvemmin. Kyllä tämä tästä!
Kun et voi puhua potilaan kuullen kaikista asioista, sinun kannattaisi ensin varata yksi aika itsellesi, jotta voit keskustella etukäteen rauhassa asioista. Silloin lääkäri tietää, mitä asioista selvittää.
Ei ole mitenkään harvinaista, että kahdesta vastaanotolla olevasta ei lääkäri saa selvää, kumpi on potilas ja kumpi saattaja. Eikä ole harvinaista sekään, että potilas terästäytyy vastaanototolla juuri kuvaamallasi tavalla, mutta annas olla, kun päästään sieltä ulos. Parhaimmillaan säpinä alkoi meilläkin jo ennen kuin vastaanottohuoneen ovi on takana kiinni - toivottavasti lääkäri vielä ne jupinat kuuli.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t846605- 353591
- 443148
Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402372Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin282211- 1202123
- 2002116
Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?292039- 401942
Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..241668