Miten lääkäriin?

Kaipaan kipeästi neuvoja

Äitini on pari vuotta sitten eläköitynyt yksin asuva, eronnut ja melko eristäytynyt. Hänellä on ollut koko elämänsä aikana hyvin vähän ystäviä. Sairauksina keliakia ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hän on aina ollut epäluuloinen ja varmisteleva luonne. Sairauksia on pohtinut mielellään ja etsinyt apua milloin luontaispuodista, milloin akupunktiosta. Krooniset sairaudet löytyivät vasta äskettäin, vaikka hän on kärsinyt molemmista varmaankin 10-15 vuotta. Yleiskunto oli jossakin vaiheessa hyvinkin heikko. Vihdoin hän alkaa ymmärtää, että "oikealla" lääkärillä käynti on ratkaisu, eikä "taikarohtojen" syönti.

Nyt raja on mielestäni kuitenkin jollain tavoin ylitetty, eikä hän ole oma itsensä. Epäluulo on vaihtunut paranoiaksi. Ilmeisesti tämä on lauennut jostakin naapurin kanssa ollesta riidasta ja siitä seuranneesta loputtomasta asioitten pyörittelystä. Hän kertoo, että naapuri ja terveysviranomaiset yrittävät laittaa hänet yhteiskunnan huostaan. Vakuutimme mieheni kanssa hänet (ilmeisesti) siitä, että meidän kanssamme hän on täysin turvassa, eikä mitään ikävää hänelle voi tapahtua.

Jokapäiväiset asiat hoituvat hyvin, kuten aina, hän on järjestelmällinen ja tarkka.

Lihasongelmien (liikkumisvaikeudet, joita en sivusta seuraten huomaa, vaikka miten yritän) varjolla sain hänet vihdoin yksityislääkärin vastaanotolle (ortopedi). Mitään ei löytynyt, joten patistin hänet varaamaan ajan reumatologilta, jota ortopedi suositteli. Olen päättänyt, että nyt käydään koko kierros lävitse, että spekulointi loppuu. Rahasta ei onneksi ole puute.

Kysymys onkin, mikä olisi oikea lääkäri havaitsemaan tuon paranoian ja päättelemään, mistä syvät ennakkoluulot esim. laskujen suoraveloitusta (niin!) ja muita tavanomaisia asioita kohtaan johtuvat. Geriatri? Neurologi? Miten saan äidin ko. lääkärin vastaanotolle? En voi hänen läsnäollessaan puhua suoraan lääkärille, tietenkään, vaikka olisinkin mukana, kuten ortopedilla. Tämä lääkäri oli melko varautunut, ja ihmetteli selvästi, miksi siellä olen.

Äiti on lisäksi jollain tavalla hyvin ovela, hän kokoaa itsensä hämmästyttävällä tavalla, kuten äsken pankissa asioidessamme. Ulos päästyämme hän oli taas aivan toinen ihminen.

Mitä teen? Kuinka toimia, ettei luottamus mene tai yhteys katkea? Tiedän, että asiaan pitäisi tarttua pikaisesti. Olisi varmaan syytä selvittää, onko syy käytökseen fyysinen vai psyykkinen.

Olisin todella kiitollinen, jos joku samaa kokenut tai asioista tietävä voisi auttaa. Olen hirveän huolissani!

8

802

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ystävä

      Käy neurologilla äitisi kanssa, yritä päästä pään viipalekuvaukseen. Ja, jos suinkin myös psykiatrilla käynti olisi hyvä. Voit hakea tietoa dementiasta ja altzheimeristä netistä googlen kautta. Jos mahdollista tee myös mmse testi. Altheimerliiton sivuilta saattaa löytyä.

      Tärkeintä on kuitenkin pysyä hyvissä väleissä. Aina on hyvä muistaa, että hän on vanha ja sairas ihminen.

    • kin

      Osoittamalla äidillesi välittämisesi ja kunnioituksesi ja ajan kanssa asiat edistyy. Tehkää retkiä ja viettäkää aikaa yhdessä. Hyvää kesää !

      • Neuvoja kaipaava

        Kiitos teille! Faktaa löytyy kyllä kiitettävästi eri lähteistä, ehkä vähän liiankin kanssa. Tämä alkuun pääseminen vain tuntuu niin vaikealta. Suhteemme on aina ollut jotenkin hankala, vähän veitsenterällä. Juuri nyt minusta tuntuu, etten välillä uskalla hengittääkään, ettei jotakin mene pieleen. Yritän seuraavaksi neurologia, jospa jotain aukeaisi. Kun vain tietäisi, miten suunnata lääkärin huomio oikeaan asiaan? Äiti ei vastaanotolla tietenkään puhu henkisistä oireistaan vaan fyysisistä.


      • olisin kyllä
        Neuvoja kaipaava kirjoitti:

        Kiitos teille! Faktaa löytyy kyllä kiitettävästi eri lähteistä, ehkä vähän liiankin kanssa. Tämä alkuun pääseminen vain tuntuu niin vaikealta. Suhteemme on aina ollut jotenkin hankala, vähän veitsenterällä. Juuri nyt minusta tuntuu, etten välillä uskalla hengittääkään, ettei jotakin mene pieleen. Yritän seuraavaksi neurologia, jospa jotain aukeaisi. Kun vain tietäisi, miten suunnata lääkärin huomio oikeaan asiaan? Äiti ei vastaanotolla tietenkään puhu henkisistä oireistaan vaan fyysisistä.

        yhtäkiero, kuin äitisi. Eli kertoisin lääkärille epäilyistä puhelimella. Kuulostaa kovalta, mutta onko vaihtoehtoja ?!

        Demntikon kanssa on rankkaa, Toivoa ja iloa !!


      • onnea matkaan
        Neuvoja kaipaava kirjoitti:

        Kiitos teille! Faktaa löytyy kyllä kiitettävästi eri lähteistä, ehkä vähän liiankin kanssa. Tämä alkuun pääseminen vain tuntuu niin vaikealta. Suhteemme on aina ollut jotenkin hankala, vähän veitsenterällä. Juuri nyt minusta tuntuu, etten välillä uskalla hengittääkään, ettei jotakin mene pieleen. Yritän seuraavaksi neurologia, jospa jotain aukeaisi. Kun vain tietäisi, miten suunnata lääkärin huomio oikeaan asiaan? Äiti ei vastaanotolla tietenkään puhu henkisistä oireistaan vaan fyysisistä.

        kerro etukäteen neurologille pulmasi ja kerro nimenomainen huolesi jotta tietää kysyä oikeat asiat....


    • Laku

      Samantapaisissa vaikeuksissa meillä apu löytyi nimenomaan geriatrilta joka ymmärsi ongelman ja osasi tehdä oikein yhteistyötä psykologien, neurologien ja terveyskeskuslääkärien kanssa. Lähdimme hitaasti liikenteeseen terveyskeskuksen yleiskartoituksesta (potilaasta sekin oli jo aluksi aivan turhaa) ja kun selvää syytä nimenomaan käytöksen muutokseen ei löytynyt asiaa jatkettiin aina eteenpäin. Potilas saatiin helposti mukaan koska kyseessä oli hänen terveyttä koskevia tarkistuksia ja varmennuksia ettei mitään isompaa elimellistä ongelmaa ole. Fiksut lääkärit ja etenkin psykologi kysyivät potilaalta lupaa soittaa omaisille ja luvan saatuaan saimme puhua mieltä askarruttavista asioista lääkärikäyntien jälkeen tai ennen, tiedän tasantarkkaan miten vaikeaa on olla mukana ja huomata ettei potilas kerro totuutta - siis sitä mitä arki todella on. On kuitenkin muistettava että potilaalle se ehkä on kuitenkin ihan totta - mitään muutosta ei ole tapahtunut jne. Olen maallikko ja arvatenkin jo hoitohenkilökunta lähettelee vastausta... Kehoittaisin kuitenkin vaan sinnikkäästi viemään asiaa eteenpäin - meille diagnoosi oli helpotus ja sen avulla saimme asiat rullaamaan ja arjesta turvallista. Ilkeitä puheita on silti vaikea välillä niellä - kun on pakko puuttua asioihin katsotaan se usein sekaantumiseksi ja silloinhan neuvoja alkaa sadella sukulaisilta jne. Meillä lopputulos oli hyvä mutta aikaa meni runsaasti ja hermoja se vaatii ja sitkeyttä taistella milloin mitäkin virkailijaa vastaan. Joten toivon että saat asiat etenemään ja apua silloin kun sitä tarvitaan!

      • aloittaja

        Juuri tällaista "selostusta" taisin kaivatakin. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta ja varmemmalta. Lähipiirissäni kun ei ole vastaavaa kokeneita, niin kenenkään kanssa ei ole voinut jutella syvemmin. Kyllä tämä tästä!


      • -,.-,_;;
        aloittaja kirjoitti:

        Juuri tällaista "selostusta" taisin kaivatakin. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta ja varmemmalta. Lähipiirissäni kun ei ole vastaavaa kokeneita, niin kenenkään kanssa ei ole voinut jutella syvemmin. Kyllä tämä tästä!

        Kun et voi puhua potilaan kuullen kaikista asioista, sinun kannattaisi ensin varata yksi aika itsellesi, jotta voit keskustella etukäteen rauhassa asioista. Silloin lääkäri tietää, mitä asioista selvittää.
        Ei ole mitenkään harvinaista, että kahdesta vastaanotolla olevasta ei lääkäri saa selvää, kumpi on potilas ja kumpi saattaja. Eikä ole harvinaista sekään, että potilas terästäytyy vastaanototolla juuri kuvaamallasi tavalla, mutta annas olla, kun päästään sieltä ulos. Parhaimmillaan säpinä alkoi meilläkin jo ennen kuin vastaanottohuoneen ovi on takana kiinni - toivottavasti lääkäri vielä ne jupinat kuuli.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Selvästi näyttää siltä, että SDP:n kannattajat hyväksyy kiusaamisen

      ja seksuaalisen ahdistelun, kun puolueen kannatus pysyy korkealla. Mitä tämä kertoo demari-äänestäjien moraalista?
      Maailman menoa
      156
      4362
    2. Päivi Räsäsen seksipaljastus loksauttaa Katja Ståhlin leuat! Elämäni biisi kohujakso tv:ssä!

      Elämäni biisi -suosikkisarjan uusinnat ovat startanneet ja nyt vuorossa on sarjan 2. jakso v. 2019. Sinisille sohville
      Suomalaiset julkkikset
      71
      4089
    3. Muistan vuosikymmenten takaa

      Toivottavasti voit hyvin ja jaksat työssäsi. Olet upea ja erinomainen ihminen, toivon kaikkea hyvää.
      Ikävä
      12
      3264
    4. Montako mitalia Suomi saa talviolympialaisista?

      Nyt heittäkää veikkaus Suomen mitalisaldosta ja mistä lajeista metallilätkät tulevat. Oma veikkaukseni on 6 mitalia. -
      Maailman menoa
      129
      2888
    5. Voiko kaivattu olla liian vanha?

      Tai muuten huonokuntoinen...
      Ikävä
      183
      2587
    6. Kokemuksia Rehux Oy yrityksestä työpaikkana?

      Jonkin aikaa seurannut kyseistä firmaa sivusta, näyttäisi, että tälläkin hetkellä olisi peräti 3 eri roolia tai paikkaa
      Työpaikat
      39
      1727
    7. Kenen joukoissa Suomi seisoo maailmalla, jos SDP voittaa seuraavat vaalit?

      SDP on ainoa pohjoismainen sosialidemokraattinen puolue, joka edelleen kuuluu Sosialistiseen internationaaliin. Sitä ka
      Maailman menoa
      58
      1494
    8. Missä näit viimeksi kaivattusi?

      Menikö kohtaaminen hyvin vai ujousko esti lähestymästä?
      Ikävä
      67
      1485
    9. Jos mies oikeasti haluaa sinut

      Hän ei ota riskiä että menettäisi sinut. Ei pienintäkään. Mies ei jätä vastaamatta viesteihin eikä pidä sinua epätietois
      Ikävä
      114
      1183
    10. IS: Riitta Väisänen kärsii ikävästä vaivasta - Vaipparalli ja 40 antibioottikuuria takana...

      71-vuotias Riitta Väisänen on kertonut tuoreista terveysongelmistaan. Väisänen on kertonut julkisuudessa jo aiemmin vaih
      Terveys
      18
      1165
    Aihe