Kristittyjen kanssa keskustelu on vähän kuin yrittäisi painia mustekalan kanssa. Siitä on hyvin vaikeaa saada otetta, toisaalta se itse yrittää liimautua monella lonkerolla ja imukupilla iholle niin, ettei tiedä, mihin pitäisi tarttus, ja kun se jää alakynteen, se plöräyttää mustepilven päin näköä.
No, leikki leikkinä. Mutta tässäpä viime keskustelujen satoa:
1) Kristityt ovat pääsääntöisesti bipolaarisia katsantokannoissaan. He näkevät maailman mustavalkoisena. On olemassa vain tosi ja epätosi, vain musta ja valkoinen, vain Jumala ja Saatana, vain Raamatun totuus ja maailman eksytys, vain me ja ne - jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. On kuin kristityt huutaisivat: "12 = 7 5!". Tuo on toki totta, kaksitoista on seitsemän plus viisi, mutta myös inverssi on totta - 7 5 = 12. Samoin myös 2*6 = 12, 10 2 = 12, 24/2 = 12 jne. Samaan lopputulokseen voi päätyä lukemattomilla eri tavoilla, mutta kristityt julistavat suureen ääneen _omaa_ tapaansa päätyä lukuun 12 ainoana oikeana (ja historiallisesti ovat olleet valmiita kurmoottamaan jokaista, joka sanoo, että myös 6 6=12, harhaoppisena).
2) Kristityt ovat äärimmäisen autoritaarisia ja auktoriteettiuskoisia. Heille Raamattu on ainoa totuus, jota ei kyseenalaisteta, ja kristityt pääsääntöisesti ovat kykenemättömiä esittämään mitään argumentteja Raamatun ulkopuolelta. Jos heille toteaa, että argumentum ad auctoritatem on keskustelutapa, jota ei pidetä hyvänä, sieltä tulee se mustepilvi raamatunlauseina päin näköä. Myös termi "kehäpäätelmä" on kristityille terminä tuntematon, mutta keskustelutekniikkana usein käytetty.
3) Kristityt ovat sokeita omille puutteilleen. Jos heille sanoo, että kuva heidän jumalastaan on jokin kosminen egomaaninen pikkuhitler joka vihaa omia lapsiaan, ja osoittaa että miksi näin on, he nimittävät sitä välittömästi Saatanan eksytykseksi. Samoin jos heille osoittaa heidän oppinsa loogiset ristiriidat ja aukkokohdat, jälleen tulee mustepilvi raamatunlauseita päin näköä. Kiitos vain, minullakin on Raamattu ja osaan lukea sitä.
4) Kristityt ovat kykenemättömiä uudistumaan. Vaikka heidän oppinsa viat ja puutteet näytettäisiin heille päin näköä ja ehdotettaisiin ratkaisumalleja, vastaus on tiukka "ei". Sitä pidetään harhaoppina ja ohjesäännöstä poikkeamisena. Niinpä ainoa tapa, miten kristinusko uudistuu ovat väkivaltaiset uskonpuhdistukset muutaman vuosisadan välein. Tai yleensä siinä käy niin, että oppi hajaantuu kahtia ja molemmat osapuolet alkavat syyttämään toisiaan harhaoppisiksi ja Saatanan kätyreiksi. Taas uusi joukko lonkeroita ja imukuppeja.
5) Kristityt ovat ehdottomia eivätkä tykkää lähestymis- ja sovintoyrityksistä. Jos heille yrittää näyttää heidän omasta pyhästä kirjastaan miten sielläkin karman laki tulee selkeästi esiin (juuri tuo Jeesuksenkin opettama syy ja seuraus ja tuo vertaus pahasta palvelijasta), jälleen tulee mustepilvi päin näköä. Jos heille sanoo, että lopultakaan, oikein tulkittuna, heidän oppinsa ei ole juurikaan erilainen kuin maailman muut suuret uskonnot, ja että juuri se osoittaa, että siinä on totuus, sitä pidetään äärimmäisen loukkaavana.
6) Kristityille kartta on tärkeämpi kuin maasto. Kun kokemus ja Raamattu ovat keskenään ristiriidassa, silloin kristityt seuraavat Raamattua ja halveksivat kokemusta. Tämä on käynyt selväksi näissäkin keskusteluissa. Kristityt samoin suoraansanoen PELKÄÄVÄT sitä ajatusta, että Jumala on valtava, rajaton ja kaikenkattava Rakkaus, ja että ME KAIKKI, aivan opistamme ja uskonnostamme riippumatta, olemme Hänen lapsiaan ja että pelastus (= paluu takaisin Taivaan kotiin, josta olemme tänne tulleet) on universaali. Kristityille on tärkeää saada tuntea itsensä eliitiksi, valituiksi ja jotenkin paremmiksi kuin muut. Siksi he PELKÄÄVÄT Jumalaa sensijaan että he RAKASTAISIVAT häntä.
No, kaiken, minkä taakseen jättää, löytää edestään. Muunmuassa Raamatussa monasti esiintuleva karman laki toimii, vaikkeivät kristityt siitä itse piittaisikaan.
Kristittyjen ongelmat
11
887
Vastaukset
- H.H.
Kirjoitat taitavasti Rakkaudesta - ilman rakkauden häivää eli rakkaudettomasti. Miksi?
"Kristityt ovat sokeita omille puutteilleen"
Eikö jokainen ole? Sokeakin voi silti nähdä sokeutensa ja Kristus parantaa sen.
Nyt kutsuu muut asiat, velvollisuuksina tunnetut.- Ganda
..."..."
Jokohan Hellu sai tilaamansa?
Mutta juu, hienot on "teesit". Paljon hyviä huomioita.
Tuo kannattaisikin jokaisen "nettijulistajan" läpi lukasta ja mennä vähän itseensä.
>>Kirjoitat taitavasti Rakkaudesta - ilman rakkauden häivää eli rakkaudettomasti. Miksi?
- -Q-
Literalistikristityillä on loppumaton missio tuputtaa omaa eksoteerista oppiaan sellaisillekin joilla on omasta takaa jotain parempaa. Loputon julistaminen tekee ihmisestä vain naurettavan ja tuputtamalla Jeesus-fanitustaan ihminen näyttää avoimesti kaikille oman keskeneräisyytensä ja yksinkertaisuutensakin (riippuen toki yksilöstä). Eihän siinä sinänsä mitään pahaa että on hengellisesti/henkisesti vielä nuori. Harmittaa vain joskus katsella vierestä kun älykäs ihminen heittää kaiken pois, aivopeseytyy saarnaajien raamatunselityksissä ja muuttuu klooniksi. Tuntuu että k-uskovainen ei kykene olemaan yksilöllinen tai luova. Ahdistava olotila, sanoisin.
Karmafoorumilla toki mielellään käsittelisi jotain muutakin aihetta kuin k-uskovaisten ongelmia. Mutta ehkä karmasta jollottamista tärkeämpää on tosiaan auttaa ihmisiä; k-uskovaiset vain tekevät sen auttamisen äärettömän vaikeaksi. Jos heille ilmaisee avoimesti tunteitaan ja kokemuksiaan, he olettavat että se tarkoittaa että "käännytä minut". He eivät ymmärrä että kertomalla avoimesti itsestään joku voi haluta ilmaista että kaikenlaisista asioista selviää kyllä, ja että kaikilla tässä on ne omat luonnevikansa ja "karmataakkansa" - sitä haluaa kai niinkuin osoittaa että samassa veneessä me kaikki olemme. Tai sitten sitä on vaan narsisti. Mene tiedä.
Pahimmillaan tuntuu että k-uskovainen (jos tosi fanaattinen) pyrkii ikäänkuin henkisesti raiskaamaan ihmisiä. Uskis haluaa jokaiselta ottaa pois kaiken hänelle rakkaan ja tärkeän, ja työntää tilalle nimenomaan sitä Jumalaa joka varsinkin VT:ssa vaikuttaa Saatanalta. Eihän Jeesuksen kuvailemassa "Isässä" oikeastaan mitään vikaa ole, mutta mitä ihmettä se VT:n mörkö siinä samassa "kaupassa" tekee? Elikä jos diggaat että Jeesus puhui fiksuja, niin sinun on pakko alkaa palvoa saatanajumalaa, tai jopa tehtävä Jeesuksesta jumala eli epäjumala, ja mitäs tästä sitten onkaan sanottu VT:ssa?!
Ristiriitaista.
Vielä hullummaksi menee tosiaan uskovaisten Saatanan kanssa. Kukaan ei ole niin kiinnostunut Saatanasta kuin uskovaiset, eivät edes saatananpalvojat varmaankaan muista sitä saatanaa niin kauheasti funtsailla kun mitä uskovaiset tekevät.
Olin nähdäkseni ed. elämässäni katolinen munkki, ja sain kurjimmasta mahdollisesta k-uskosta täysin tarpeekseni. Sitä edellisessä elämässä saatoin loppuelämäni olla henkeen ja vereen fanaattisen oikeaoppinen buddhalaisnunna (tai buddhalainen nyt kumminkin), ja ehkäpä korjaan sitä satoa sitten kun nykyisessä elämässäni literalistikristittyjen ja muidenkin sortimentin uskovaisten julistaminen välillä alkaa ottaa aivoon. Jopa siinä määrin että tekee jatkuvasti mieli puuttua toisten ihmisten välisiin kiistoihin; mutta siinähän taas ei ole mitään järkeä, jokaisen on itse ne omat skabansa käytävä (tai jätettävä käymättä). Turha uskovaista on alkaa monelta suunnalta "ojentaa", sillä se vain lyö päälle pahan marttyyrimoodin ja saa tapauksen entistä pahemmin koteloimaan itsensä saatana-uskonsa sisään niin että takuulla ei tervettä päivää näe.
Voi kuinka toivoisinkaan että ihmiset pääsisivät saatanasta irti ja VT:n demonijumalasta samantien. En usko että VT:ssa kaikki on ollut "pahan" jumalan aikaansaannosta, kun ajattelee vaikka että "älä tapa", niin eihän sinä ole mitään sivulauseketta että "tapa kummiskin jos tulee joku kanaanilainen vastaan". Mutta mahdollistahan on että 10 käskyä ovat Egyptistä lähtöisin. Se mitä siellä autiomaassa sitten tapahtui, lienee hieman eri juttu, ja loputtomien pähkäilyjen kohde.
Pahimmillaan tuntuu että uskovaisuus on joku tosi paha mielenhäiriö, ja miten tavis semmoisessa ketään pystyy auttamaan? Jos usko poikii pelkkää pelkoa ja vihaa (usko Saatanaan), jos se kovettaa ihmisen suvaitsemattomaksi, tekee hänestä ylimielisen oman oppinsa julistajana, saa hänet salaisesti tai julkisesti toivomaan kadotusta tai helvettiä muun-uskoisille... ONKO SE JUMALASTA???
Siis miten kukaan voisi oleskella onnellisena taivaassa jos yksikin ihminen PALAISI ELÄVÄLTÄ helvetissä? Pitääkö olla sadisti, että voi olla uskovainen? Nauraa räkättää sieltä pilvenlongalta niille jotka joutuvat kadotukseen?
Kadotus on tässä ja nyt, ja varsinkin niillä joiden Jumala on PETO.- Ganda
>> He eivät ymmärrä että kertomalla avoimesti itsestään joku voi haluta ilmaista että kaikenlaisista asioista selviää kyllä, ja että kaikilla tässä on ne omat luonnevikansa ja "karmataakkansa" - sitä haluaa kai niinkuin osoittaa että samassa veneessä me kaikki olemme. Tai sitten sitä on vaan narsisti. Mene tiedä.
- -Q-
Ganda kirjoitti:
>> He eivät ymmärrä että kertomalla avoimesti itsestään joku voi haluta ilmaista että kaikenlaisista asioista selviää kyllä, ja että kaikilla tässä on ne omat luonnevikansa ja "karmataakkansa" - sitä haluaa kai niinkuin osoittaa että samassa veneessä me kaikki olemme. Tai sitten sitä on vaan narsisti. Mene tiedä.
Noo, älyhän se on semmoinen kaksiteräinen miekka, että sillä voi kyllä saada aikaan niin hyvää kuin huonoakin. Nimenomaan siinä uskovaisen kanssa kilpaa rähjätessä 3 v sitten kyllä oltiin älykkäitä jokaiikka, mutta oliko touhussa järkeä tai oliko se viisasta on sitten ihan eri asia... No, mutta enpä tästä enää. Eräs yhdellä foorumilla huomautti että kuvittelen olevani >kärsimyksen jalostama< kun riekuin sen uskovaisen kanssa. Minusta se oli tosi hassu ajatus ja tajusin että voihan moni ajatella tosiaan että minä keuhkoan siitä silloisesta hässäkästä sen takia kun leikin marttyyria, että voi voi kun mua uskovainenkin uhkaili nirrinlähdöllä. xD (Vaikka ihan kiva meriitti.) Ei maar, siinä oli karmeinta se että tajusi mihin kaikkeen itsekin on valmis, vain "voittaakseen". Eihän sillä loppujen lopuksi ole niin kauheasti merkitystä mitä muut sanovat, vaan sillä että miten sanomisiin reagoi. Provosoituminen on kai naisimmeiselle kummiskin helpompaa, ja kaikille niille ihmisille joilla on fiilis että he ovat jo valmiiksi ikäänkuin "altavastaajia" - kumpikin meikäläisen luonnevika (jos se naisena oleminen sitten on vika...)
Minulle on sanottu netissä että minulla on auktoriteettiongelma. Jawohl varmasti on, mutta ei ikuna sillä tavalla että kävisin "oikeaa" auktoriteettia ilmaisevaa ihmistä vastaan (poliisia tai vaikkapa vaan jotakuta joka ihan oikeasti tietää paremmin kuin minä!), vaan ainoastaan niitä jotka mielestäni eivät ole sen aseman arvoisia mihin ovat itsensä ylentäneet. Hetkittäin ihmisestä kuin ihmisestä löytyy kyllä jaloutta ja höveliyttä ja vaikka mitä, ja tällöin häntä pystyy kunnioittamaan. Mutta jos se touhu menee sellaiseksi että lankea eteeni kurja ja palvo jumalaani/oppiani/arvoani niin fy fan!
Niin joo, että älystähän se ei välttämättä ole kiinni, vaan viisaudesta. Minulla on nyt kiikunkaakun semmoinen fiilari ettei jaksaisi niin kauheasti fanatisoitua eikä välttämättä ottaa oikein mitään kuolemanvakavasti. Mutta saapi nyt nähdä. Pröystäilyyn ja itsensä lääp-lääpittämiseen ei ole ikinä varaa, tahi jo alitajunta itsessään hankkii ihmisen semmoisiin sessioihin että sukat pyörii jaloissa. Minä kun en usko että (jungilainen) Itse pitäisi ihmisen omahyväisyyttä kovin suuressa arvossa.
Ja sitten on tietysti aina nämä iänikuiset (Michael-kirjallisuuden) "synnit", joista minulle on paiskattu ylpeys, sikäli kuin olen oikein diagnosoinut. Hyvänä kakkosena tulee itsepäisyys, jonka ilmeisimmin jaan mieheni kanssa (hänen pääsyntinsä on ilmanmuuta kärsimättömyys...) - Ganda
-Q- kirjoitti:
Noo, älyhän se on semmoinen kaksiteräinen miekka, että sillä voi kyllä saada aikaan niin hyvää kuin huonoakin. Nimenomaan siinä uskovaisen kanssa kilpaa rähjätessä 3 v sitten kyllä oltiin älykkäitä jokaiikka, mutta oliko touhussa järkeä tai oliko se viisasta on sitten ihan eri asia... No, mutta enpä tästä enää. Eräs yhdellä foorumilla huomautti että kuvittelen olevani >kärsimyksen jalostama< kun riekuin sen uskovaisen kanssa. Minusta se oli tosi hassu ajatus ja tajusin että voihan moni ajatella tosiaan että minä keuhkoan siitä silloisesta hässäkästä sen takia kun leikin marttyyria, että voi voi kun mua uskovainenkin uhkaili nirrinlähdöllä. xD (Vaikka ihan kiva meriitti.) Ei maar, siinä oli karmeinta se että tajusi mihin kaikkeen itsekin on valmis, vain "voittaakseen". Eihän sillä loppujen lopuksi ole niin kauheasti merkitystä mitä muut sanovat, vaan sillä että miten sanomisiin reagoi. Provosoituminen on kai naisimmeiselle kummiskin helpompaa, ja kaikille niille ihmisille joilla on fiilis että he ovat jo valmiiksi ikäänkuin "altavastaajia" - kumpikin meikäläisen luonnevika (jos se naisena oleminen sitten on vika...)
Minulle on sanottu netissä että minulla on auktoriteettiongelma. Jawohl varmasti on, mutta ei ikuna sillä tavalla että kävisin "oikeaa" auktoriteettia ilmaisevaa ihmistä vastaan (poliisia tai vaikkapa vaan jotakuta joka ihan oikeasti tietää paremmin kuin minä!), vaan ainoastaan niitä jotka mielestäni eivät ole sen aseman arvoisia mihin ovat itsensä ylentäneet. Hetkittäin ihmisestä kuin ihmisestä löytyy kyllä jaloutta ja höveliyttä ja vaikka mitä, ja tällöin häntä pystyy kunnioittamaan. Mutta jos se touhu menee sellaiseksi että lankea eteeni kurja ja palvo jumalaani/oppiani/arvoani niin fy fan!
Niin joo, että älystähän se ei välttämättä ole kiinni, vaan viisaudesta. Minulla on nyt kiikunkaakun semmoinen fiilari ettei jaksaisi niin kauheasti fanatisoitua eikä välttämättä ottaa oikein mitään kuolemanvakavasti. Mutta saapi nyt nähdä. Pröystäilyyn ja itsensä lääp-lääpittämiseen ei ole ikinä varaa, tahi jo alitajunta itsessään hankkii ihmisen semmoisiin sessioihin että sukat pyörii jaloissa. Minä kun en usko että (jungilainen) Itse pitäisi ihmisen omahyväisyyttä kovin suuressa arvossa.
Ja sitten on tietysti aina nämä iänikuiset (Michael-kirjallisuuden) "synnit", joista minulle on paiskattu ylpeys, sikäli kuin olen oikein diagnosoinut. Hyvänä kakkosena tulee itsepäisyys, jonka ilmeisimmin jaan mieheni kanssa (hänen pääsyntinsä on ilmanmuuta kärsimättömyys...)>>Niin joo, että älystähän se ei välttämättä ole kiinni, vaan viisaudesta. Minulla on nyt kiikunkaakun semmoinen fiilari ettei jaksaisi niin kauheasti fanatisoitua eikä välttämättä ottaa oikein mitään kuolemanvakavasti.>>
Missähän se mahtaa mennä täällä viisaan ja viisastelijan ero? En tiedä.
Ehkä sitä yrittää kovasti antaa täällä kuvan itsestään, että on kovakin "nettiviisas". Sellastahan egoismia ja itse-ehostusta ja -tehostustahan tää taitaa aika paljon itsellänikin olla. Jos joku nyt minunkin juttujani lukeva ajattelee, että onpas viisaita ajatuksia, niin kai minä sitten olen viisas, ja kun taas joku toinen on sitä mieltä, että pelkkää viisasteluahan tämä vaan on, niin sittenpähän olen viisastelijakin. Eli antaa "yleisön" päättää tämäkin asia. Makuasia.
Omaan "viisauteenkin" kun on niin helppoa täällä kaatua tai ainakin pahasti kompastella. En kyllä lähtis millekkään tekonöyrän linjallekkaan ja väittämään, että eihän tässä mitään viisaita olla ja lässynlässyn, ett onkin sitten mukavaa olla "nöyrä" ja etten vaan kerskaisia ja lässynlässyn ja vielä kerran lässyn. Teennäisyys kun ei sekään oikein iske.
Jos tässä alkaa miettimää, että mitä hiton hyötyä tästä viisaudestakin sitten arkielämässä on, niin eipä paljon mitään. Arki menee niin rutiinilla, että ei tässä todellakaan tule mitään viisauksia joka päivä lätistyä muualla, kuin sitten täällä netissä ja jos en mitään tänne kirjoita niin ei tule senkään vertaa. Muijanikin joskus ivallisesti sanoo, että "kun säkin nyt oot niin viisas". Auttaakin siis mua pitämään jalat maassa, vaikka pää onkin pilvissä. Joskus mullakin kyllä vieteri katkeaa ja silloin saatan jotain viisasta "jyrähtää" ja annan kuulla suoraan kunniansa. Yleensä siinä vaiheessa vastapooli tajuaa pitää turpansa kiinni, kun annan tulla oikeen "syvältä" ja "hengestä".
Viisaus on vielä usein sellaista, että se huomataan vasta paljon jälkeenpäin ja viisaan osa onkin siksi usein aika epäkiitollista, joskus jopa erittäin epäkiitollista. Mut mitäpä sitä viisas nyt niistä kiitoksistakaan? Kiitti vaan, mutta paskaaks tässä! ;)
Joskus joku saattaa antaa mulle palautetta, siis ihan tuolla "oikeessa" elämässä, ei siis missään netissä, että ihan viisas ihminen olen. Eilen treenatessakin opettajani totesi jostain höpinästäni, että joo, nää on näitä sun "tatamiviisauksia".
Ja kun mähän en ota mitään oikein kuolemanvakavasti, varsinkaan itseäni, niin se on kyllä joillekkin varsinainen "punainen vaate". Eihän tuolla lailla voi asioihin suhtautua! Minä vaan nauran ja sanon että, voi voi, ja miksei muka voisi? Nauran vielä päälle ja toinen alkaa olla siinä jo raivon partaalla. Ei ole helppoa elämä siis "viisaallakaan". No, kukaan ei kai pysty ihan kaikki miellyttämään. Makuasioita! ;-P - WideBelief
Ganda kirjoitti:
>>Niin joo, että älystähän se ei välttämättä ole kiinni, vaan viisaudesta. Minulla on nyt kiikunkaakun semmoinen fiilari ettei jaksaisi niin kauheasti fanatisoitua eikä välttämättä ottaa oikein mitään kuolemanvakavasti.>>
Missähän se mahtaa mennä täällä viisaan ja viisastelijan ero? En tiedä.
Ehkä sitä yrittää kovasti antaa täällä kuvan itsestään, että on kovakin "nettiviisas". Sellastahan egoismia ja itse-ehostusta ja -tehostustahan tää taitaa aika paljon itsellänikin olla. Jos joku nyt minunkin juttujani lukeva ajattelee, että onpas viisaita ajatuksia, niin kai minä sitten olen viisas, ja kun taas joku toinen on sitä mieltä, että pelkkää viisasteluahan tämä vaan on, niin sittenpähän olen viisastelijakin. Eli antaa "yleisön" päättää tämäkin asia. Makuasia.
Omaan "viisauteenkin" kun on niin helppoa täällä kaatua tai ainakin pahasti kompastella. En kyllä lähtis millekkään tekonöyrän linjallekkaan ja väittämään, että eihän tässä mitään viisaita olla ja lässynlässyn, ett onkin sitten mukavaa olla "nöyrä" ja etten vaan kerskaisia ja lässynlässyn ja vielä kerran lässyn. Teennäisyys kun ei sekään oikein iske.
Jos tässä alkaa miettimää, että mitä hiton hyötyä tästä viisaudestakin sitten arkielämässä on, niin eipä paljon mitään. Arki menee niin rutiinilla, että ei tässä todellakaan tule mitään viisauksia joka päivä lätistyä muualla, kuin sitten täällä netissä ja jos en mitään tänne kirjoita niin ei tule senkään vertaa. Muijanikin joskus ivallisesti sanoo, että "kun säkin nyt oot niin viisas". Auttaakin siis mua pitämään jalat maassa, vaikka pää onkin pilvissä. Joskus mullakin kyllä vieteri katkeaa ja silloin saatan jotain viisasta "jyrähtää" ja annan kuulla suoraan kunniansa. Yleensä siinä vaiheessa vastapooli tajuaa pitää turpansa kiinni, kun annan tulla oikeen "syvältä" ja "hengestä".
Viisaus on vielä usein sellaista, että se huomataan vasta paljon jälkeenpäin ja viisaan osa onkin siksi usein aika epäkiitollista, joskus jopa erittäin epäkiitollista. Mut mitäpä sitä viisas nyt niistä kiitoksistakaan? Kiitti vaan, mutta paskaaks tässä! ;)
Joskus joku saattaa antaa mulle palautetta, siis ihan tuolla "oikeessa" elämässä, ei siis missään netissä, että ihan viisas ihminen olen. Eilen treenatessakin opettajani totesi jostain höpinästäni, että joo, nää on näitä sun "tatamiviisauksia".
Ja kun mähän en ota mitään oikein kuolemanvakavasti, varsinkaan itseäni, niin se on kyllä joillekkin varsinainen "punainen vaate". Eihän tuolla lailla voi asioihin suhtautua! Minä vaan nauran ja sanon että, voi voi, ja miksei muka voisi? Nauran vielä päälle ja toinen alkaa olla siinä jo raivon partaalla. Ei ole helppoa elämä siis "viisaallakaan". No, kukaan ei kai pysty ihan kaikki miellyttämään. Makuasioita! ;-PItselläni ei ole epäselvyyksiä sinun viisauksista. Arvostan avoimuuttasi ja sitä kuka ikinä sitten oletkin. Eräs viisauksista on ihmisyys ilmoittaen mitä tuntee. Paskaaks siitä että toisinaan ..tuttaa ja toisinaan ei. Elämää. Pääasia että TUNTEE. :-D
- -Q-
Ganda kirjoitti:
>>Niin joo, että älystähän se ei välttämättä ole kiinni, vaan viisaudesta. Minulla on nyt kiikunkaakun semmoinen fiilari ettei jaksaisi niin kauheasti fanatisoitua eikä välttämättä ottaa oikein mitään kuolemanvakavasti.>>
Missähän se mahtaa mennä täällä viisaan ja viisastelijan ero? En tiedä.
Ehkä sitä yrittää kovasti antaa täällä kuvan itsestään, että on kovakin "nettiviisas". Sellastahan egoismia ja itse-ehostusta ja -tehostustahan tää taitaa aika paljon itsellänikin olla. Jos joku nyt minunkin juttujani lukeva ajattelee, että onpas viisaita ajatuksia, niin kai minä sitten olen viisas, ja kun taas joku toinen on sitä mieltä, että pelkkää viisasteluahan tämä vaan on, niin sittenpähän olen viisastelijakin. Eli antaa "yleisön" päättää tämäkin asia. Makuasia.
Omaan "viisauteenkin" kun on niin helppoa täällä kaatua tai ainakin pahasti kompastella. En kyllä lähtis millekkään tekonöyrän linjallekkaan ja väittämään, että eihän tässä mitään viisaita olla ja lässynlässyn, ett onkin sitten mukavaa olla "nöyrä" ja etten vaan kerskaisia ja lässynlässyn ja vielä kerran lässyn. Teennäisyys kun ei sekään oikein iske.
Jos tässä alkaa miettimää, että mitä hiton hyötyä tästä viisaudestakin sitten arkielämässä on, niin eipä paljon mitään. Arki menee niin rutiinilla, että ei tässä todellakaan tule mitään viisauksia joka päivä lätistyä muualla, kuin sitten täällä netissä ja jos en mitään tänne kirjoita niin ei tule senkään vertaa. Muijanikin joskus ivallisesti sanoo, että "kun säkin nyt oot niin viisas". Auttaakin siis mua pitämään jalat maassa, vaikka pää onkin pilvissä. Joskus mullakin kyllä vieteri katkeaa ja silloin saatan jotain viisasta "jyrähtää" ja annan kuulla suoraan kunniansa. Yleensä siinä vaiheessa vastapooli tajuaa pitää turpansa kiinni, kun annan tulla oikeen "syvältä" ja "hengestä".
Viisaus on vielä usein sellaista, että se huomataan vasta paljon jälkeenpäin ja viisaan osa onkin siksi usein aika epäkiitollista, joskus jopa erittäin epäkiitollista. Mut mitäpä sitä viisas nyt niistä kiitoksistakaan? Kiitti vaan, mutta paskaaks tässä! ;)
Joskus joku saattaa antaa mulle palautetta, siis ihan tuolla "oikeessa" elämässä, ei siis missään netissä, että ihan viisas ihminen olen. Eilen treenatessakin opettajani totesi jostain höpinästäni, että joo, nää on näitä sun "tatamiviisauksia".
Ja kun mähän en ota mitään oikein kuolemanvakavasti, varsinkaan itseäni, niin se on kyllä joillekkin varsinainen "punainen vaate". Eihän tuolla lailla voi asioihin suhtautua! Minä vaan nauran ja sanon että, voi voi, ja miksei muka voisi? Nauran vielä päälle ja toinen alkaa olla siinä jo raivon partaalla. Ei ole helppoa elämä siis "viisaallakaan". No, kukaan ei kai pysty ihan kaikki miellyttämään. Makuasioita! ;-PVanha kunnon Rio'ko se sanoi "siellä jossain" että netissä on niin helppo näyttää vaan se parempi puoli itsestään, olla oikein henkevä. Jotain tämmöistä, jos ei nyt ihan näillä sanoilla.
Eli tottakai täällä ollaan kauhean fiksuja ja filmaattisia. Kotioloissa voikin olla sitten itse saatana. Ja minä välillä olenkin, asutaan ukon kanssa Hornantuutissa ja ranstakat heiluu... No ei nyt sentään koko ajan, vanhemmiten sitä on niin väsynyt ettei jaksa paikkojakaan hajottaa ihan all the time. Viimeksi paiskasin lasituopin lattiaan kun ukko kiristi ettei me lähdetä kaupungille jos en ole silleen ja tälleen. Mutta siitäkin on jo muutama kuunkierto, jos en väärin muista. Tai no ainakin yksi kuu. Mies sensijaan repi lehden paskaksi viimeksi viikonloppuna. Kiäh kiäh, hän siis johtaa oikuttelutilastoa tällä hetkellä...
Lapsellista touhua, kertakaikkiaan. Met olemma vielä niin nuaria...
- WideBelief
Olet laittanut kyllä aivan upeita tekstejä viimeaikoina. Kiitos sinulle siitä. Varsinkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001442&posting=22000000017299615
vetäisi silti suupielet ylös vaikka itse Helunan asenteeseen (ja ihmisten yleensä) suhtauduinkin hänen aloituksesta lähtien "suht ymmärtäväisesti" turhia pultteja vetämättä. Joskus sätissä olen suht rankalla kädellä puhunut "nukkekodista" jota rankalla kädellä kohdellaan rakentajan puolesta. PikkuHitler on aivan yhtäläinen vertaus ja ehkä parempikin tässä tapauksessa :-)
Olet hienosti puhunut Rakkaudesta ja itse olen "perimmäisen totuuden" luonteesta pitkälti samaa mieltä kuten muutama muukin täällä taaplaajista.
Tuosta sinun topiikista "Kristittyjen ongelmat" haluaisin sen verran sanoa että minun mielestäni ongelmaa ei ole :-) En sinällään stereotypioiden ole erimieltä yhdestäkään laittamastasi kuudesta kohdasta koskien fundamentalisti k-uskovaisia taikka muslimeja. Stereotypioiden ulkopuolella olevia Kristittyjä, Muslimeja, Hinduja, Buddhalaisia olen aivan käytännön elämän kautta tavannut jokapäiväisessä elämässä.
Minulla on ollut onni tavata vanhempia ja nuorempia Kristittyjä jotka ovat ihmisinä olleet kuin "valaistuneita". Myös Muslimeja, Buddhalaisia joiden uskosta kumpuava elämänilo ajaa yli kunkin asuinpaikan ja yhteiskunnan "käytösnormiston". Hindulaisuus on vieraampaa minulle, koska he eivät olleet yhtä avoimia puhumaan uskostaan. (Täytynee mennä Intiaan).
Uskonnollisten stereotypioiden "ulkopuolella" nämä ihmiset ovat olleet siksi että he ovat löytäneet sisäisen rauhan. Voivat elää aivan täydellisen rauhassa omaa elämäänsä omassa uskossaan. Helunakin tätä rauhaa hakee vaikka lähtökohdat ja ehdollistumat eivät ole todellakaan helppoja.
Aivan jokainen kulkee pohjimmiltaan omaa tietään ja niille teille ongelmat luodaan, niitä ei mielestäni pohjimmiltaan ole. Luominen ei ole koskaan loppunut :-)
Minulle akateemis-tieteellinen lähtökohta taikka filosofisiin analyyseihin/dilemmoihin pohjautuva elämänkatsomus ei paljoa anna, mutta ilolla huomaan että monelle antaa ;-)
Kiitos. - analyysi suomalaisista kris...
Tosi hyvin ja osuvasti kirjoitettu analyysi suomalaisista kristityistä .He tekevät mitä tahansa
saadakseen toisen ottamaan vastaan "pelastuksen " .
Tuntuu ihan päättömältä , että ei-kristityille saa
tehdä mitä tahansa , jotta saa ajattua toisen
"pelastukseen "- Anonyymi
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18198814/miksi-kliinisen-kuoleman-tilassa-oleva-henkilo-nakee-joskus-kuolleita-sukulaisia
Miksi kliinisen kuoleman tilassa oleva henkilö näkee joskus kuolleita sukulaisia
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3026907Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652079- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151297- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71166RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541076Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288982