Mä oon koulussa ja muualla yleisissä paikoissa mis on paljo ihmisii tosi hermostunu.Musta tuntuu aina siltä että,kaikki kuuntelis mitä mä puhun,siks puhun aina niin hiljaa.Esimerkiks bussis mä en pysty juttelee mun kaverin kaa ku pelottaa et joku muu sattuis kuulemaan.Välillä must tuntuu että mua tarkkaillaan ja et kaikki kattois mitä mä satun tekemään. Sit mul on kans jotain ihme pakko oireita.Esim, kun meen mun huoneeseen mä en voi laittaa valoja päälle,en tiedä miks.Mun on pakko myös tarkistaa monta kertaa et ovet ja ikkunat on varmast kiinni. Onks tää ihan normaalii? Mikä mua vaivaa?
mikä mua vaivaa?
Lisa
2354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Terve Liisa. Onko tota sun vaivaasi jatkunut jo kauan? Ei se välttämättä ole mitään vakavaa mutta jos se alkaa haitata sun normaalia elämääs niin varmaan kannattaisi keskustella jonkun kanssa asiasta. Voi olla että olet vaan ylirasittunut tai jokin asia painaa sun mieltäs. Onko kenties koulussa liian kiirettä tai onko yksityiselämässäs sattunut jotain ikävää?
Hyvä kuitenkin että huomaat itse asian ja haluat sen selvittää. Pidä nyt ensin ainakin huoli että nukut tarpeeksi ja syöt riittävästi, ja juttele jonkun luotettavan henkilön kanssa asiasta.
Onnea!
Moipsis!
Mä en oo oikeen koskaan elämäni aikana pystyny olee "oma itteni" vieraiden ihmisten kans, tai ees melko tuttujen kans. Tuntuu siltä et joku nauraa, tai tekee jotai. En luota ihmisiin helpolla.
Yleisillä paikoilla meen mieluummin istumaan selkä sainää vasten, jotta tien ettei kukaan oo takana.
Mulla oli ennen "joitain juttuja" mitä mun piti tehdä, esim. jos koskin johonkin, ni mun täyty koskee siihen viel 3 kertaa, eli koskin moneen paikkaan 4 kertaa, ennen ku sain rauhan. Joo, se oli pitemmän päälle aikas ärsyttävää ja yritin lopettaa sitä monta kuukautta ja kyl se sit lopulta onnistuki. Oikeestaan en enää ees yrittäny lopettaa sillon, se vaan jäi. Sit oli kaikkee outoja ilmeitä, mitä mun piti toistaa monta kertaa.
Nykyään mun elämä on kaikin puolin paremmassa kunnossa kun ennen ja tunnen itteni paljon vapautuneemmaks.
Koita ottaa rennosti, ehkä se siitä. En osaa sanoo oikeen muuta. Päätä ite laitatko valot päälle vai et, tee niinku tuntuu, vaiks se olis vaikeeta.
Nykyäänki katon useesti oville ja etenkin taakseni, sille en oo voinu mitään, oon oppinu elämään sen kanssa.
- 3.33 -