kaiken tuskastani ja itsariaikeista, mutta en voi luvata etten tekisi itselleni mitään pahaa. Haluan edelleen kuolla, vaikka toivonkin että olisi muukin tapa päästä eroon kaikesta pahasta, mitä tunnen. En halua asioiden olevan hällä väliä, ettei ne muka haittais, siitä vain tapahtuisi mitä paskaa, ei haittaa. Niillä asioilla oli väliä, en voi vain unohtaa niitä tai olla tuntematta mitään. Mä olen liian tunteellinen ja näköjään herkkäkin.
Ja nyt pitäisi yrittää kertoa samat asiat lääkärilleni ja myös läheisilleni tilanteeni pahuudesta. En todellakaan halua loukata ketään, mutta pimeä puoli on saanut minut puolelleen.
Ja nyt pitäisi yrittää kertoa samat asiat lääkärilleni ja myös läheisilleni tilanteeni pahuudesta. En todellakaan halua loukata ketään, mutta pimeä puoli on saanut minut puolelleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ainakin lääkärillesi. Sä tarvitset nyt enemmän apua! Ja mun omaiseni ovat sanoneet, että parempi kun kerron heille, kuinka paha on olla (että suorastaan haluaisin tappaa itseni), kuin että he saavat hakea mut sairaalasta yliannostuksen tms. vuoksi. Heidän suojeluaan ja tukeaan tarvitaan erityisesti tällaisessa tilanteessa (ainakin mun omaiset ja läheiset olleet erittäin hyvä tuki). Ei sun tarvi luvata mitään. Mä olen jo selvinnyt masennuksestani (joka melkein vei mut kuolemaan, sattuman oikusta pelastuin) ja elämä on taas hyvä juttu. Koita jaksaa!
Olen kertonut joillekin että
haluan kuolla mutta ei se oo
estänyt mua joutumasta muutaman
kerran sairaalaan elvytettäväksi.
Viimeksi kun sanoin yhdelle ystävälle
että lähden kotiin tappamaan itseni
niin parin päivän kuluttua se soitti
ja kysyi oonko käynyt missään ulkona.
Ehkä mua pidetään jo toivottomana
tapauksena tai sit ihmiset on niin
kiireisiä ettei ne ehdi miettiin
tällaisia luusereita. Joskus oon
kertonut perheenjäsenille että olin
just vatsahuuhtelussa mutta siihen
se keskustelu tyssäs. Liian vaikeita
asioita. Loppujen lopuksihan kukaa
ei voi estää itsemurhaa jos sen
todella haluaa tehä
Minä olen täysin väsynyt teidän masentuneiden itsetuho ajatuksiin,pitäkää ne omana tietonanne jos ette näe mitään keinoa parantua tai selvitä.
Mitä te meiltä odotatte kertokaa teette myös meistä jotka koetetaan auttaa sairaita ja masentuneita ihmisiä.
Minä yritin omien huolieni lisäksi auttaa ystääväni ,joka oli todella masentunut.
Hän yritti tappaa itsensä monta kertaa,ei halunnut hoitoa halusi hoitoa.Pääsi hoitoon ei halunnut olla siellä tätä jatkui vuosia.
Yritin kaikkeni mutta viimein en jaksanut ja kerroin että olen itse kohta jossain hoidossa.
Sitten olin jo seuraavaksi paska ihminen joka ei välitä.Voi herran jumala mitä vielä olisi pitänyt tehdä.
AJATELKAA MILTÄ MINUSTA ON TUNTUNUT.Itsemurha asiat on niin vakava asia,että ei kamalasti naurata ja ei täällä kellään helppoa ole.
Masennus on vakava asia ja en sitä väheksy,mutta se on myös asia mikä ei saisi liikaa läheisiä rasittaa.Koska jokaisella meillä on oma elämä elettävänä koettakaa se ymmärtää.
Oli aika kamala lukea jatkuvasti viestejä esim mulla on tässä lista pameja ja pullo kossua hyvästi.
Voitte haukkua minut ihan lyttyyn,mutta ette ikinä voi kuvitella mitä taakkaa hartioillani kannoin.
Hyvää kesää teille kaikille.
JOs ihminen kokee tulleensa kuuluksi ja ymmärretyksi tarpeeksi pitkään ja hyvin niin kyllä ne itsariaikeetkin loppuvat. Se vaain on niin että harva osaa antaa empatiaa ja ymmärrystä hoitoa tarvitsevalle ja ´siksi tämä potilas vain jatkaa sitä avunpyyntöään (uhkailuaan itsarilla ym).. Kannattaa todella kuunnella mitä masentunut puhuu tai tekee ja miettiä mitä hän tuntee ja tarkistaa ihan vain kysymällä "Tarkoitatko että sinusta tuntuu siltä ja siltä?" "Olenko ymmärtänyt oikein?" ym.. TÄllä pääsee jo pitikälle, kun toinen näkee että todella välität! Siinä voi mennä pitkään ja prosessi on raskas siksi tällaisella masentuneella ihmisellä olisi hyvä olla useampia ihmisiä jottein rasiteta sitä yhtä tukihenkilöä vain loppuun.
äitiini. Hänellä on olut depressio, yritti itsarii muutama vuosi sitten. Mutta en halua jatkuvaa soittelua, olenko elossa ja mitä teen. Ja isälle, joka ei kait ymmärtäisi miksi näin. En minä tiedä...En vain jaksa tätä kaikkea, ja vileä aiheuttaa huolta muillekin.
Ei jaksaisi mennä töihin myöhemmin tänään, olisipa HILJAINEN päivä. Ei jaksa olla aktiivinen ja ripeä. Haluan nukkua, pois.
Eilen tuli sitten kerrottua perheellenikin, kolmesti, kun eri paikoissa asuvat. Olin kyllä ajatellut etten, mutta juotua yhden siiderin ja vähän väkevää mehun kanssa, niin rohkeus heräsi. Kaikki kolme suhtautuivat vähän erilailla, mutta huolestuneesti ja tueten/tukien. En voinut kertoa syytä sen tarkemmin, mutta lapsuuden tapahtumillakin on yhteyttä masennukseeni. Ehkä joskus voin kertoa kaiken, mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut.
Nyt vain lupaan todella yrittää olla satuttamatta itseäni tällä typerällä viiltelyllä. Jos kämppäni olisi äänieristetty, huutaisin ääneni kipeeksi purkaessa raivoani. En osaa sanoa, mikä auttaisi pääsemään tästä eroon, turha lääkäreiden ja muiden kysellä sitä.