Täällä on täysin tipattomiakin. Entäs jos minä yrittäisin olla täysin tipaton?
Kuinka selviän siitä?
Haluaisin sitä ja kuitenkin aina jonkin ajan kuluttua repsahdan.
Tällä hetkellä taas yritän täysin puhdasta linjaa, mutta nänkö joudun pettymään itseeni.
Mitä ihmettä on tehtävä, kun kiusaus vie jääkaapille?
Onko täällä viisaita jotka tietävät mitä tehdä?
Tällä hetkellä koen oloni hyvin hyvin pettyneeksi itseeni.
Kuinka selviän siitä?
Haluaisin sitä ja kuitenkin aina jonkin ajan kuluttua repsahdan.
Tällä hetkellä taas yritän täysin puhdasta linjaa, mutta nänkö joudun pettymään itseeni.
Mitä ihmettä on tehtävä, kun kiusaus vie jääkaapille?
Onko täällä viisaita jotka tietävät mitä tehdä?
Tällä hetkellä koen oloni hyvin hyvin pettyneeksi itseeni.
Vastaukset 16
Vanhimmat
viestisi poistetaan kumminkin kohta, ei hätää
Eikö raittiuteen pyrkivien, mutta vielä repsahtavien kirjoituksia saa olla?
Olenhan kuitenkin mennyt koko ajan parempaan suuntaan. Olen ottanut tänä vuonna olutta kuusi kertaa ja entiseen käyttööni verrattuna se on todella hyvä.
Ennen otin kerran tai kaksi viikossa.
Ajattelin, että olisi kiva ja hyvä jos olisi jokin paikka jossa olisi keskustelua ja voisi kerrata tuntojaan.
Luulen, että sillä tavoin voisin ehkä joskus katsoa kitollisuudella taaksepäin entistä elämääni täysin tipattomana.
Ennen täällä kyllä olisi sinun kanssa monikin halunnut vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.
Mutta eihän tänne kukaan enää viitsi kirjoittaa
mielevaltaisen sensuurin takia.
Sanon vain sinulle, että juomis määrilläsi olet vielä ihan kohtuukäyttäjä. Haluat muutosta, hyvä!
Tsemiä ja pää pystyyn
Provoile yhtään, ketjun aloittaja sentään pysyi asialinjalla, sinä et.
tähänkin.
se aika minkä oot käyttäny juomiseen esim jollain vertaisryhmällä ja jos viinahammasta kolottaa niin vetäse suklaalevy kitusiin sillä seisomalla mut se on vaan hätävara.
Juomiseen käytetty aika vaan pitää pyrkiä täyttämään jotenkin. Ai niin - pitää muistaa että se hetkellinen hinkukin menee ohi ja vaikkapa tunnin päästä fiilikset on jo ihan toiset. Ai niin - soita auttavaan puhelimeen.
Tälleesti mä tein.
liittymällä AA:han. Kysy ryhmien osoitteita ja kokoontumisaikoja puh. 09-750200, klo 9-21.
Se on kyllä raskas tie, koska sinne on mentävä itse ja pyydettävä apua alkoholisteilta. Toisaalta se on niin helppo tie, että juovan ihmisen on vaikea uskoa että se auttaa. Pettymys itseen häipyy, kun tekee itse jotain.
Ketjun aloittajana vastaan taas.
Tuo oli todella hyvä neuvo, tuo auttava puhelin. Kuinka kummassa en ole tullut sitä ajatelleeksi. Vasta luin sen ilmoituksen lehdestä ja kuinkas ollakkaan ajattelin, ettei se tietenkään koske minua, sillä minullahan on homma hanskassa. Se oli ennen nyt viimeistä repsahdusta.
Voi tätä elämää.
Kovalta tuntuvat sanat, että itsekkin täytyy tehdä jotain.
Voin rehellisesti sanoa, että todellakin olen tehnyt jotain. Olen varmaan 13-14 vuotta juonut kerran-kaksi viikossa ja olen saanut oltua jo kahteen otteeseen kuivilla kaksi kuukautta. Toisella kerralla olin hieman ylikin.
Olen alkanut kuntoilemaan ja pitänyt langat käsissä, että en ole töistä pois ja elämäni on muuttunut todella positiiviseen suuntaan, mutta haluaisin kuitenkin olla täysin absolutisti, mitä alkoholiin tulee.
En pidä siitä että lankean kahden kolmen kuukauden välein.
kirjoituksessa oli tuomitseva sävy. Enkä omien itse syytösteni lisäksi niitä enää kestä, joten luulen etten ole valmis ryhmiin ja on vain muilla keinoin yritettävä.
Toisekseen onhan ihmisen pärjättävä ilman kainalosauvoja. En halua mitään täyte numeroa niihin juomis aikoihin, sillä ne eivät ole säännöllisiä ja ne halut eivät tule säännöllisesti.
En halua olla henkisesti riippuvainen alkoholista enkä mistään järjestöstä. En pysty mukautumaan valmiisiin mielipiteisiin.
Mutta todellakin tuo auttava puhelin olisi kenties saanut minut lopettamaan ennenkuin se edes alkoikaan, jos ja kun taas joudun niin tiukan paikan eteen otankin ja soitan sinne. Kiitos siitä neuvosta.
paljoa lisättävää.
tuntuu jotenki siltä ettei tiedä enää kuka puhuu totta/provoilee ja kuka kiihkoilee.
Tämä palsta on kyllä muuttunut kovasti sitten kevään.
kannattaakin soittaa.
Tuli vaan mieleen tuosta aloittajan otsikosta "ken tästä käy". Kukas siellä kuilun pohjalla kökkiikään? heh-heh.
Tän viestin saa poistaa asiattomana. Kirjotinpahan vaan ku ei oo muutakaan tekemistä.
todeta, että lämmitti mieltäni kiitoksesi "puhelinneuvonnastani". AA:n käsitys on, että alkoholismi on sairaus. Sen käsityksen mukana saa syyllisyyden heittää menemään. Pitkän yhtäjaksoisen raittiuteni aikana en ole AA:ta kokenut kainalosauvoiksi vaan tienä entistä itsenäisempään alkoholista vapaaseen elämään. AA:n ohjelman runkona on 12 askelta. Ne ovat kirjalliseen muotoon pantuja kokemuksia, joilla ensimmäiset sata aa-laista säilyttivät raittiutensa. Korostan, että ne ovat ehdotuksia, eivät sääntöjä tai vaatimuksia. Kokouksissa voi käydä hakemassa apua raittiina pysymiseksi, mutta niissä käymällä auttaa myös toisia raittiuden tiellä, koska yksi toipumisen perusta on keskinäinen vuorovaikutus. Ryhmistä saa ilmaista AA-kirjallisuutta.
Sinne puhelimeen on hyvä soittaa ennen ensimmäistä ryyppyä, mieluiten jo tänään.
Kävin aikanani AA:ssa, enkä osannut keskustella oikein mitään. Mikään ei siellä tuntunut minulle omalta. Ei tullut mitään. Auttavaan puhelimeen soittelin ja sieltä vielä vähemmän apua sain, vain kehoituksen hakeutua AA:han.
Ei taida ihan kaikkien kohdalla kolahtaa samat asiat, valitettavasti.
Nyt olen yksinäni yrittänyt vähentämistä, pienentämällä määriä ja kertoja. Tuntuu toimivan. Kirjaan ylös viikottaiset määräni ja entiseen nähden edistystä on huomattavasti.
Kukin taaplaa tyylillään.
helpottavana sen, että siellä ei tarvitse keskustella, riittää kun kuuntelee ja on läsnä ja halutessaan kertoo oman kokemuksensa palaverin teemasta.
Perusteos, Nimettömät Alkoholistit, sisältää paljon sellaisia kohtaloita ja raitistumisia, joihin olen voinut samaistua voimakkaasti.
Ei ikävä kyllä ole valmiita niksejä, et ehkä ole vielä tarpeeksi pohjalla käynyt tai et valmis muutokseen. Minä yritin monesti irti alkoholista ja repsahdin aina, meni 3-4 vkoa ja sitten taas korkki aukesi. Viime heinäkuussa yhtenä sunnuntaiaamuna istuin naapurini takapihalla ja join taskulämmintä viiniä, ja oli kamala krapula. Aloin miettiä että tämäkö on sitä jota elämältä haluan......ei hitsiläinen. Tein päätöksen ja se on pitänyt, ensimmäiset kaksi kuukautta olivat vaikeimmat. En ole ns. uskvainen mutta olin niin rikki että itkin ja rukoilin mielessäni että jos Jumala on olemassa niin antaisi minulle voimia. En todella osaa kuvitella että avaisin pulloa enää, en halua palata siihen helvettiin. Nautin elämästä raittiina ja aion nauttia lopun ikäni. Valinta on yksin sinun, ei kaikkia aa-auta tai mikään muukaan. Oma päätös ja vahva tahto parempaan elämään, ne ovat ainoa tie, minun mielestä. Onnea matkaan ja voimia sinulle, kyllä onnistut kun vain uskot itseesi.
Olenpa aikoinani ajatellut samoin kuin sinä. Se oli se lause jolla pääsin jaloilleni.
Mielestäni olen käynyt erittäin alhaalla. Vähentämistäni joudutti voimakas juomisesta aiheutunut masennus.
Olin vain saanut kaikesta siitä peestä tarpeekseni että aloitin vähentämään. Huomasin ettei se ollut sitä mitä minä halusin. No kaikenhan minä jo maallisen olenkin saanut sekä äärettömästi rakkautta, mutta itse vain olin sössimässä kaiken.
Itse olen vahvasti luterilainen ja uskontoni seuraa minua toimissani. Minkä olen katsonut eduksi ja uskon etten ilman uskoani olisi päässyt näinkin hyvään tilanteeseen ja nousemaan ulos sieltä.
Kuitenkin olen kyllästynyt soutamaan ja huopaamaan ja haluaisin rauhan sielulleni ja lopettaa juomisen kokonaan. Ettei se s...nan pullo enää huulilleni nousisi ikinä. Minulla on sellainen jano jota en alkoholia juomalla pois saa, sen nyt viimeksi huomasin.
Täytyypi lähteä kirkkoon ensi sunnuntaina tai sitten seuraavana, jos ne eivät ole juhannuksena auki.
Kyllä näin minäkin uskon että jokaisella on omat niksit kuinka selvitään.
Nyt vain on tuntunut, että uudet niksit täytyy saada kehiin, sillä hieman yli kahden kuukauden kuivuus niksit jo tiedän ja siihen se sitten stoppaa.
Tänään ajattelin, että nyt minä vain päätän olla ottamatta ja thats it eikä mitään naista väkevämpää enää ikinä minulle.
Minun on oltava kokonaan juomatta, kohtuu käyttö on minulle myrkkyä.