Onko kellään muulla kokemuksia siitä, että kuolleet unissa näkyessään eivät puhu?
Olen usein nähnyt kuolleita sukulaisia unissani, mutta he ovat aina hiljaa. He pystyvät "näyttämään" asioita halutessaan, saamaan asioita tapahtumaan siinä unessa missä he ovat, mutta tämä epäsuora esittämistapa on heidän ainoa tapansa kommunikoida.
Yksi ainoa yritti puhua, hassua sinänsä sillä oli eläessään suhteellisen hiljainen, mutta ei saanut sanotuksi kuin vain yhden lauseen ja yhteys meni jollain lailla poikki. Tämän jälkeen en ole häntä enää koskaan nähnyt.
Usein näytetyt asiat ovat jonkin sortin oivalluksia jonka perusasiat ovat olemassa jo nyt mutta ne tulevat realisoitumaan todeksi vasta paljon myöhemmin. Ja tietyllä tapaa varoituksia, sillä usein negatiivisia. Asioita mitä pitää varoa, vakavia asioita.
Kaikissa näissä unissa on omituinen olotila, en koe näkeväni unta ja monia asioita on vaikea käsittää. Kaikki ei ole niin kuin hereillä, saattaa olla täysin päinvastoinkin. Silti tunnelma ei ikinä ole varsinaisesti uhkaava tai painostava itse kuolleiden taholta vaan päin vastoin, opastava, ymmärtävä ja ohjaava.
Mutta asiat mitä he saattavat näyttää voivat olla pahojakin, sellaisia joista herää pakahtuneena. Mutta kun ensishokin jälkeen miettii näkemäänsä ymmärtää hitaasti mistä oli kyse, mikä oli todellinen viesti.
Eli lopulta välittyi sanoma; kuolleet puhuivat kuvakielellä.
Olen usein nähnyt kuolleita sukulaisia unissani, mutta he ovat aina hiljaa. He pystyvät "näyttämään" asioita halutessaan, saamaan asioita tapahtumaan siinä unessa missä he ovat, mutta tämä epäsuora esittämistapa on heidän ainoa tapansa kommunikoida.
Yksi ainoa yritti puhua, hassua sinänsä sillä oli eläessään suhteellisen hiljainen, mutta ei saanut sanotuksi kuin vain yhden lauseen ja yhteys meni jollain lailla poikki. Tämän jälkeen en ole häntä enää koskaan nähnyt.
Usein näytetyt asiat ovat jonkin sortin oivalluksia jonka perusasiat ovat olemassa jo nyt mutta ne tulevat realisoitumaan todeksi vasta paljon myöhemmin. Ja tietyllä tapaa varoituksia, sillä usein negatiivisia. Asioita mitä pitää varoa, vakavia asioita.
Kaikissa näissä unissa on omituinen olotila, en koe näkeväni unta ja monia asioita on vaikea käsittää. Kaikki ei ole niin kuin hereillä, saattaa olla täysin päinvastoinkin. Silti tunnelma ei ikinä ole varsinaisesti uhkaava tai painostava itse kuolleiden taholta vaan päin vastoin, opastava, ymmärtävä ja ohjaava.
Mutta asiat mitä he saattavat näyttää voivat olla pahojakin, sellaisia joista herää pakahtuneena. Mutta kun ensishokin jälkeen miettii näkemäänsä ymmärtää hitaasti mistä oli kyse, mikä oli todellinen viesti.
Eli lopulta välittyi sanoma; kuolleet puhuivat kuvakielellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun kokemukseni: Kuolleet uniini tullessani puhuvat ja niilla on useimmiten ihan asiaa.
Nayissa sen sijaan ne/he vain hymyilivat/yrittivat viestittaa kasvoillaan jotain.
En muista koskaan nähneeni unta jossa kuollut olisi puhunut. Sen sijaan unissa kuolleet katsovat minua silmiin tietty ilme kasvoillaan ja tästä tiedän mitä asiaa heillä on.
Äidin unissa kuolleet kyllä puhuu,minunkin unessani kerran.Omassa unessa edesmennyt serkku kertoi millaista "siellä" on.Ei vain koskaan kertonut missä "siellä" sijaitsee.
meille muillekin mitä serkkusi kertoi?
Kertoi,että hänellä menee oikein hyvin.Hänellä oli kuulemma oma autokin siellä.Autojuttua en uskonut,koska serkku lähti unessa pois mustilla vaunuilla.Kaiken lisäksi serkku tuntui aika surulliselta siitä kun oli joutunut lähtemään kesken kaiken.Oli noin parikymppinen kun hän menehtyi auto-onnettomuudessa.
Edesmenneet vanhempani ovat ilmestyneet minulle useamman kerran ja untakin olen heistä nähnyt monta kertaa, varsinkin äidistäni. Äiti puhuu, mutta isä viestittää jotenkin sanattomasti (ajatuksilla?), tai sitten kuiskaa. Hän on myös unessani ilmoittanut viestinsä puhelimitse. Koskaan hän ei näytä minulle kasvojaan, ja olisi mielenkiintoista tietää miksi. Erikoista on myös se, etten koskaan pysty palauttamaan mieleeni mitä hän on kertonut, mutta kun sitten jotakin tapahtuu, tiedän että tästä isä varoitti.