Olen ihmeissäni siitä jyrkkyydestä jolla monet kirjoittajat tuomitsevat meitä joita kristillisyyden piemät vuodet ovat vahingoittaneet. ja jotka nyt muistelemme tukahdutettuja kipuja ja tunteita. Vaikka uskon kirkkaus on löytynyt ja Jeesuksen armo on tullut ihanuutena osaksi, ei se poista niitä traumaattisia kokemuksia joihin meidät piiskattiin.
Oma kipeä ja mielialaani syvästi järkyttänyt kokemus sattui Reisjärven rippileirillä jossa minut herätettiin pakkoparannukseen keskellä kesäyötä. Siinä sai herkkä 15-vuotias taistella mielipuolista kohtelua vastaan tavalla joka vei minua tervettä herkkää nuorta kohti skitsofreniaa. Oli pakko ajatella lujasti ja uskoa Herran hvyyteen. Oli pakko näytellä nöyrää ja pyytää kontaten parannusta synneistä joista ei itse silloin eikä sen jälkeenkään voinut edes ymmärtää.
Nyt kun näen samojen vastuullisten tekijöiden rinta korskeana vaikuttavan kristillisyydessä asiat nousevat pintaan. Miten voin niitä tukkia - samat tekijät seisovat edessäni ja johdattava uskovia. Miksi ja miten tuo voi olla tuossa? Onko hänen syntinsä vanhentunut vaikka minun kipuni on vain kasvanut? Onko sittenkin olemassa tie jolla synnit voidaan sovittaa unohtamalla? Kun muualla krisitllisyydessä kehoitetaan parannukseen synneistä. Tässä tuntuu että korskeat pahantekijät ovat johdattamassa siionia vaikka heillä julmia sovittamattomia ja unohdettuja syntejä.
Oma kipeä ja mielialaani syvästi järkyttänyt kokemus sattui Reisjärven rippileirillä jossa minut herätettiin pakkoparannukseen keskellä kesäyötä. Siinä sai herkkä 15-vuotias taistella mielipuolista kohtelua vastaan tavalla joka vei minua tervettä herkkää nuorta kohti skitsofreniaa. Oli pakko ajatella lujasti ja uskoa Herran hvyyteen. Oli pakko näytellä nöyrää ja pyytää kontaten parannusta synneistä joista ei itse silloin eikä sen jälkeenkään voinut edes ymmärtää.
Nyt kun näen samojen vastuullisten tekijöiden rinta korskeana vaikuttavan kristillisyydessä asiat nousevat pintaan. Miten voin niitä tukkia - samat tekijät seisovat edessäni ja johdattava uskovia. Miksi ja miten tuo voi olla tuossa? Onko hänen syntinsä vanhentunut vaikka minun kipuni on vain kasvanut? Onko sittenkin olemassa tie jolla synnit voidaan sovittaa unohtamalla? Kun muualla krisitllisyydessä kehoitetaan parannukseen synneistä. Tässä tuntuu että korskeat pahantekijät ovat johdattamassa siionia vaikka heillä julmia sovittamattomia ja unohdettuja syntejä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykypäivänä SRK:n suurin huoli on oman maineen kiillottaminen, jota se jälleen harjoittaa suviseurojen yhteydessä tehokkaalla viestinnällä ja markkinoinnilla.
Juuri tähän hetkeen sopivat siten kovin huonosti SRK:n johdon toimesta syviä haavoja saaneiden hoitokokouksissa piiskattujen ja raadeltujen sielujen valitukset.
Ne halutaan vaientaa.
Hoitureiden on varmaan vaikea ymmärtää, että on tullut aika, jolloin ne hiljaiset ja nöyrät uskovaiset uskaltavat jopa sanoa, että en tiennyt mistä minua syytettiin ja vaadittiin tekemään parannusta. Tehtiin parannusta ”hoiturin” synneistä, koska hoituri saneli synnin mistä tuli tehdä parannusta, vaikka et olisi koskaan ko. syntiä tehnyt etkä edes kuullut siitä. Nyt ilmitulevat ajatukset, joita ei uskallettu tuoda julki aikoinaan oman "kiinni joutumisen" pelossa. Nyt puhutaan sydämen äänellä. Se, että keskusteluketju hoitokokouksista poistetaan, on selvä merkki, että omatunto ei kärsi kuulla totuutta. Epärehellisyys jatkuu toistaiseksi. Vaikka nyt puhutellaankin totuudessa eikä keksittyjen valheiden perusteella. Asioiden korjaaminen ei tässä vaiheessa voi enää olla sipinäpuhetta jonkun korvaan, vaan asiat tulee korjata siinä laajuudessa kuin on pahennusta aiheuttanut. Mitenhän se onnistuu, jos valheelliset ja väärät todistukset ovat kiirineet jo maan rajojen ulkopuolelle. Säälittää. Päivämieslehti on julkisen anteeksipyynnön yksi kanava "yksityisellekin".
Valhe pettää parhaimmin vain sen, joka sen lausuu. (D`Houdetot)
vl-sukulaiset ovat nyt hiljattain alkaneet lämmetä meikäläistäkin poislentänyttä vl-ää kohtaan.
Varmaan tavallinen rivimummo ja -pappa on tullut toisiin aatoksiin, ettei heidän tarvitse kantaa väärinhoidetuille sukulaisilleen lopun ikää kaunaa ja vihaa, jota väärät hoitajat aiheuttivat.
Itse olen lopulla kuuttakymmentä ja moni vl-sukulainen nyt jo todella iäkäs on ottanut lämpimästi yhteyttä ja pyytäneet käymään.
Kyllä se oikeus voittaa, eikä meidän poishoidettujen tarvitse mennä pyytelemään anteeksi silloisilta hoitureilta heidän tekosiaan. Ei minulla ainakaan ole heille mitään asiaa!
koska jotain muistan minäkin, tuollaisia tapauksia ei todellisuudessa rippikoululeireillä ole tapahtunut. Mitään yöllisiä herätyksiä parannusta tekemmään,??? Tunnen vuosikymmeinien ajalta ihmisiä jotka ovat rippikoulun opistoilla ja leirikeskuksissa käynyt, ja sinun juttusi on vahvasti liioiteltu kellonaikojen suhteen, ja muutenkin!
Loukkaukslta tuntuu epäilysi. Sen verran kipeät on haavat vielä 30 vuoden jälkeen. Muistan tuon hirveän yön Reisjärven kesässä punaisessa hirsitalossa tien takana tarkkaan. Sen tuoksut ja värit ovat mielessäni kun silmäni ummistan. Nämä kaksi "isoa veljeä" eivät toimineet oma-aloitteisesti vaan kuten he sanoivat yöllä heille oliannettu leirin työntekijöinä tämä tehtävä.
Suotta loukkaannun epäilyksistäsi- et ehkä ikäsi ja vl-liikkeen sisäisen manipuoloinnin vuoksi voi käsittää mitä hirveyksiä liikkeen historia tuntee. Itse en teidä itsemurhista mutta sen teidän että mielenterveysongelmia nämä "rakkaudella hoidot" saivat aikaan
.kivut häviävät ja tulee suloinen rauha omalletunnolle.