Minä olen tässä (yhtä paljon kuin sinä),
silmistäni näet kaiken sen hulluuden,
joka minussa on kasvoillasi.
Niin kuin hengitykseni menee sisällesi,
tiedämme kumpikin ehkä riistävämme
toisiltamme.
Vakava tietoisuus
kaluaa pelokkaita ajatuksia.
Jokaisen kysymyksen me luemme
kahteen kertaan,
vastaukset hyvin epävarmoja.
Jäljellä hämmentyneet sielut,
sokaistuneena, eikä mitään,
mihin kohdistaisi katseensa.
Siksi minun sormeni vapisevat,
kun painan ne solisluidesi kohdalle.
Siksi.
silmistäni näet kaiken sen hulluuden,
joka minussa on kasvoillasi.
Niin kuin hengitykseni menee sisällesi,
tiedämme kumpikin ehkä riistävämme
toisiltamme.
Vakava tietoisuus
kaluaa pelokkaita ajatuksia.
Jokaisen kysymyksen me luemme
kahteen kertaan,
vastaukset hyvin epävarmoja.
Jäljellä hämmentyneet sielut,
sokaistuneena, eikä mitään,
mihin kohdistaisi katseensa.
Siksi minun sormeni vapisevat,
kun painan ne solisluidesi kohdalle.
Siksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos minä olen littanana niin sinä et ainakaan :))
Alusta ajattelin että arvaan mihin johtaa, mutta loppu yllätti ja jäin ihailemaan tuota "siksi minun sormeni..jne" ... kiehtovaa :)
Kiehtova on yksi lempisanoistani, jos lempisanojaan ylipäätään voi listata. Kiitos siitä ja muustakin ilman, höm... muuta. Minua oiken rupesi harmittamaan littanuutesi, ihan todella niin paljon, että melkein nauran ääneen. Ne miljoonat epäonnistumisen kerrat, joista ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa... Ehkä olet huomiseen mennessä kohonnut sen verran, että saan lukea sinulta jotain vähemmän kauheaa? (Älä suutu, käytän vain omia sanojasi). Olen, jaa, en keksi sopivaa sanaa: holtiton, kamala? Vähän sekava, kyllä, olen sekava. Annathan anteeksi? Päivinä, joina rakastaa jokaista, sössöttää helposti kaikkea epämääräistä. Silloin nimittäin luulee, että muutkin sillä samaisella hetkellä rakastavat sinua aivan mielettömästi. Sekava. Siinä meillä on erittäin hyvä sana. ;)Kiitos.
Oli vielä pakko tulla. Tuota, eilen kävin tosiaan hieman ylikierroksilla tai vaihtoehtoisesti pahasti alikierroksilla. Anteeksi kaikki muu hölötys, jätetään vain ne kiitokset kommentistasi! :) Toiveikasta hymyilyä, johon sekoittuu ripaus noloutta.
... on sellaiset tunteet, jotka nostaa ihon väreille... Kolme viimeistä riviä luettuaan huokaus on valmis. Yksilöimättä miksi, totean, että tämä meni pintaa syvemmälle.
Mukavaa onnistua. Pintaa syvemmälle, hmm... Sinänsä surkuhupaisaa, sillä omakohtaisesti en ole mitään vastaavaa koskaan kokenut (olen niin pieni vielä). Rakkausrunoni kumpuavat vain kaipuusta, jota sitten riittääkin lopputtomiin. On erittäin positiivista, jos pelkästään tästä kykenen ammentamaan jotain sykähdyttävää. Kiitos, Helmikankare! :)