Niin jotta totanoi mikä on mielestänne Huonoin dekkari, siis sellainen jonka ootte totanoi niinku itte sillai lukeneet ???
Huonoin dekkari, mikä?
Huonon ystävä
263354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minkä widun takia haluat tietää mikä on HUONOIN dekkari??? No, ehkä joku Mickey Spillanen kirjoittama.
Reijo Mäki alittaa helposti Spillanen tason.
Mielessäni pyörii yksi todella huono dekkari, joka on meillä julkaistu jossakin kioski-sarjassa vuosikymmeniä sitten, mutta en muista sen nimeä. Siihen oli joka tapauksessa onnistuttu keräämään kaikki mahdolliset dekkari- ja saippuakliseet ja tarinan kuljetus (=kliseitä toisiinsa yhdistävät aasinsillat) oli äärimmäisen kömpelöä. Kyseinen kirja on minulla jossakin laatikossa, ehkä saan sen nimenkin vielä lisättyä...
Mauri Sariolaa kannattaa lukea jos etsii huonoa. Tosin hänen kirjoissaan on myös oikeasti hyviäkin tarinoita. Sariolan kirjojen hyviä puolia on ajankuvaus. Kirjojen sankari Susikoski eli aina ajan hermolla, eli tarinoissa sivuttiin aina kuvatun aikakauden ilmiöitä ja trendejä. Susikoski-romaanejahan ilmestyi 1950-luvulta 1980-luvulle saakka.
Yksi totaalisen huono tekele on Patricia Cornwellin Koiran virka. Cornwell on parhaimmillaan loistava tarinankertoja ja jännityksen luoja, mutta Koiran virka on pohjanoteeraus. Sen tarkoitus kai oli olla jonkinlainen satiiri amerikkalaisesta osavaltiopolitiikasta, mutta pieleen meni. Kyseinen teos on kummallinen sekoitus tv:n poliisisarjaa ja kreisihuumoria eikä kummassakaan oikein onnistuta. Suutarin kannattaisi pysyä lestissään.
Ostin aikoinani 70-luvun alussa Vaskikarilta (Brahenkadulla Turussa , yhä vieläkin...) pokkarin, jossa oli sekoitetu länkkäriä ja salapoliisiromaania. Tekijä oli työtiimin "Jackson Cole" jäsen. Ko. nimimerkille tavanomaisten kliseiden ja kökköilyjen lisäksi ko. "salapoliisiromaanissa" oli muutamia aivan uusia kökköyksiä.
En enää onnekseni muista ko. tekeleen nimeä, mutta sen rinnalla Koiran virka on ehtaa nobel kamaa.
Muutamat Outsiderin novellit olivat nekin ns. juosten...
Muuten, mitä toisaalla mainittuun Spillaneen tulee, niin kuulun herran vankkoihin lukijoihin. Ehkä kyse on persoonallisuudestani, mutta vaikka S. onkin tekstiltään ja näkemyksiltään hiukan vanhahtava , niin juttu kulkee...
...on minulle kirjailijana suht tuntematon, mutta Mike Hammer on leffoista tuttu hahmo.
Veikkaanpa että 30-40 vuotta sitten James Ellroykin olisi tiivistetty kioskidekkaristiksi.
... Hammer on parhaimmillaan. Kieltämättä herra on väkivaltainen jopa minunkin makuuni, mutta olen tuntenut/tunnen pari samanlaista ihmistä livenä, joten mikään kulttuurishokki Mike Hammer ei minulle, toisin kuin useimmille, ole ollut.
Mickey Spillanen etsivähahmo Mike Hammer on muuten samantapainen kuin Raymond Chandlerin ja Dashiell Hammettin etsivähahmot (Sam Spade, ym), paitsi että Mike Hammerillä ei oo ns. moraalia. Mikä tekee Spillanen kirjoista (esim. "I, the Jury") kiinnostavampia.
Olen aina epäillyt,että Spillanen kirjat ovat olleet tilaustöitä.
Spillanen merkitys mielipidevaikuttajana on varmasti suurempi kuin monen poliitikon ,ja Yhdysvaltain sotien jälkeinen sisäpoliitiikka oli mitä oli.
Minun mieliiteisiini Spillane ei vaikuttanut, sillä kun ihastuin Mike Hammeriin 70-luvulla, niin maailmankuvani oli jo se, mikä tänäänkin.
...pidänkin paljon Agatha Christien kirjoista, niin Ikiyö oli kaikesta erikoisuudestaan huolimatta todella tylsää luettavaa. Agatha-tädin viimeisissä teoksissa alkoikin näkyä jo verkkainen asioiden eteneminen.
Eikös Agathan lopputuotannossa ollut joku kirja jossa juoni mättää pahasti - tietääkö joku mikä?
...mieleeni ei tule muuta, kuin Ikiyö ja Roger Aycroydin murha, joissa juoni oli melko erikoinen.
Christien paras dekkari jos multa kysytään. Juuri sen erikoisen ratkaisunsa vuoksi. Tosin Christe sittenn käytti sitä samaa kikkkaa Ikiyössä mutta ei sekäään musta ihan pohjanoteeeraus ollut, siinä oli jännä tunnelma. Muutenkin Christien myöhäistuotannossa on jotain uuusia sävyjä, uutta elämänläheisyyttä, mikäli murhakirjoissa selllaista voi olla. Mutta ne ei enää ooo niin selkeesti pelkkkiä älypelejä kuin monet sen vanhemmista.
jo voi kauhistus!
Ikiyö on mielestäni omalla erikoisella tavallaan ehdottomasti yksi Dame Agathan parhaista dekkareista.
Juuri erilaisuudessaan, eleettömyydessään ja henkilöhahmojen vaatimattomassa lukumäärässä kirja on oikea helmi.
Juoni poikkeaa muista Agathan dekkareista täysin. Éi mitään pikkutarkkaa nipotusta eikä sukkaa kutovia marpleja, vaan yllättävän modernisti, melkein impressionistisesti kirjoitettu dekkari.
parikymmentä vuotta olen toivonut, että joku älyäisi tehdä siitä elokuvan; ainekset riittäisivät mainiosti tyylikkääseen jännäriin.
... joku muu on kirjoittanut mainitun teoksen. Itse en menisi näin pitkälle.
Christie kirjoitti molemminpuolin sotaa parasta tuotantoaan ja en kykene nostamaan näistä yhtään johtoasemaan.
Kun luin Christiet ekan kerran 12-14-vuotiaana, olin ehdottomasti samaa mieltä ja kartoin koko kirjaa seuraavan 15 vuotta karmean huonona tekeleenä, vaikka muut Agathat kyllä kestivät monen monta lukukertaa. Luin sen vasta 30senä uudestaan ja kas: Ehdottomasti paras ikinä lukemani dekkari, mikään muu ei yllä lähellekään.
Eli huonoja dekkareita ei ehkä olekaan, on vain vääriä lukijoita...
Varmaankin Agatha Christie sekoili monessakin kirjassaan, mutta pahimpana pidän Lentävää kuolemaa - se juttu, jossa oli ampiainen lentokoneessa. Täti taisi loppuratkaisua kirjoittaessaan olla erinäisten aineiden vaikutuksen alaisena tai sitten ei yksinkertaisesti tiennyt, miten lopettaa kirjansa, joka piti äkkiä saada kustantajalle.
Roger Ackroydin murha jäi minullekin mieleen hyvänä Christien dekkarina, jota ehdottomasti suosittelisin muillekin. Tosin tuon loppuratkaisun olen jo unohtanut. Sen kai sitten voisi lukea jopa uudelleen. ;-)
Onkos kukaan lukenu Huuhaa-Innasen dekkaria nimeltä Frank Armoton? Kolahtiko?
..mutta pitänee lukee.. *lol*
Itseasiassa ei aivan kamala kunhan Innanen olisi muuttanut noin 10 sivullista eri tekstinkohtia asiallisemmiksi. Esim. erään roiston siittämishetkelää lorahdelleet "ylimääräiset" sopivat ehkä pornolehden jatkokertomukseen, mutta ei juuri minkäänlaiseen muuhun juttuun...
...joku on aloittanut keskustella tästä kirjasta. Olen nimittäin juuri lukemassa sitä toista kertaa. Lukukertojen väliä on vähintään 25 vuotta. Ei se huono kirja ole edelleenkään, vaikkakin silloin nuorena se tuntui varmasti paljon paremmalta. Kun aiheena on kaikki ongelmat voittavan tavallisen? tyypin hengästyttävän vauhdikas selviytymistarina, se on melkein samanlainen kuin Da Vinci -koodi. Helppo lukea, ei jätä paljon ajattelemisen varaa, ja jännittävät tapahtumat vie mukanaan niin, että on se loppuun luettava.
Da Vinci-koodi
Huonoin dekkari jonka olen lukenut on Agatha Christien Betramin Hotellissa. Pidän paljon Christien kirjoista, mutta tämä oli huono ja tylsä ei jaksanut edes kunnolla keskittyä. Sen takia mainitsen tämän huonoimmaksi koska erottui muista tylsyydellään.
Agatha Christien kirjoja hyvinä dekkareina on jälkeenjäänyt. Ne ovat yläluokkaisen naisen kirjoittamia fantasioita. Ne ovat arvoituksia, eikä niillä ole modernin rikosromaanin kanssa juuri mitään tekemistä.