Olen seurusellut vähän vajaa vuoden ihanan pojan kanssa, mutta hän muuttui pari viikkoa sitten aivan oudoksi.
Reilu 2 viikkoa sitten soitin poikaystävälleni, ja kysyin, että koska näemme seuraavan kerran. Hän sanoi, että ei tiedä, ja että ei ainakaan tällä viikolla koska hänellä on muuta menoa. Kysyin sitten seuraavasta viikosta, mutta hän sanoi tylysti, että ei tiedä vielä ja hänen täyty nyt lopettaa. Ihmettelin suuresti hänen käytöstään, hän ei ole koskaan aijemmin ollut tuollainen, mutta ajattelin, että hänellä oli vain huono päivä.
Seuraavana päivänä tekstasin hänelle ja kysyin kuulumisia ja että mitä menoa hänellä oli, kun ei ehtinyt minua tapaamaan. Vastausta ei kuulunut. Seuraavana päivänä annoin asian olla, en viitsinyt häiritä häntä, vaikka mielessäni ajattelinkin asiaa melkein koko ajan. Hän ei edelleenkään ollut vastannut viestiini. Seuraavana päivänä lähetin viestin, ja kysyin, että miksi ei ollut vastannut viestiini, ja hän vastasikin, ja sanoi että saldo oli lopussa. Tietääkseni hänellä ei edes ole saldoa!
Olin suutuksissani hänelle, enkä halunnut puhua hänelle vähään aikaan. Lähdin seuraavana vkl kavereitteni kanssa kaupunkiin, ja kappas, kukas tulikaan vastaan. Poikaystäväni ja hänen kaverijenginsä. Olisi tehnyt mieli huutaa hänelle täyttä kurkkua. Niin suutuksissani olin. Kavereille kyllä löytyy aikaa, mutta ei minulle.
Huomatessaan minut, hän näytti jotenkin.. häkeltyneeltä? Mutta tuli kuitenkin luokseni, hymyili ja halasi pitkään ja lämpimästi. Ajattelin, että taitaapa hän olla nyt paremmalla tuulella. Yhtäkkiä hän tokaisee ''eikö sun pitäs olla jo kotonas'', hiukan ilkeällä äänellä. Tiuskaisin takaisin, että kesälomalla saan olla pitempään ulkona. Mua suututti ihan älyttömästi, jä lähdinkin samantien kavereideni kanssa muualle, hekin kysyivät, että mikäs tota vaivaa.
Viikonloppu, meni ja seuraava viikko meni. Ei kuulunut mitään poikaystävästäni, eikä itseäkään oikein huvittanut soittaa hänelle. Pelkäsin, ja pelkään edelleen, että hänellä on joku muu tyttö, ja että hän aikoo jättää minut :(. Ihme kyllä hän soitti minulle seuraavana viikkona ja kysyi kuulumisia, mutta oli oudon vaisu. Hän ehdotti, että näkisimme seuraavana vkl, ja suostuin. Kysyin häneltä, että miksei jo aikaisemmin, hän vastasi taas, että oli muuta menoa. Sitten paloi hermot, ja huusin hänelle, että mitä muuta menoa sulla on koko ajan, kun et edes omaa tyttöystävääsi halua nähdä. Puhelimessa oli hiljasta, hän ei vastannut mitään. Pyysin anteeksi ja lopetin puhelun.
Sitten kun tapasimme, olin edelleenkin näreissäni. Hän vaikutti sutkoht normaalilta, tosin oli aika hiljainen. Kysyin häneltä, että oliko hänellä kaikki ihan OK, hän vastasi että oli. Oltin puheeksi aikaisemmat viikot, ja kysyi hänen oudosta käytöksestään. Hän oli pahoillaan ja sanoi, että hänellä ei oikein ollut hyvä olo.. En tiennyt mitä vastata. Olin ihan hämilläni. Eikös juuri sitäkin varten olla yhdessä, että toiselle voi kertoa asioistaan, että ei niitä yksin tarvitse pitää sisällään.
Tuon kysymyksen esiettyäni hän muuttu ihan vaisuksi, juttu ei oikein luistanut, ujoutta se ei enään näin pitkän ajan yhdessä olon jälkeen voi olla. En itsekkään viitsinyt rikkoa hiljaisuutta, ja minusta tuntui siinä loikoillessamme, että hän halusi sanoa jotain. Mutta eipä hän saanut sanotuksi oikein mitään, ellen vain kuvitellut, että hänellä olisi ollut jotain sanottavaa. Lähtiessäni pois, hän sanoi että nähdään parin päivän päästä, ja soitellaan.
Tuon jälkeen minusta on tuntunut, että hänellä on joku toinen tai että nyt on jokin muu pahasti pielessä. Soitin taas hänelle seuraavana päivänä, kysyin, että koska tapaisimme. Hän sanoi, että ei tiedä ja sanoi että ei ehdi puhua nyt. Hän ei koskaan muulloin ole tehnyt noin, silloin kun hän oli ''normaali''. Mä en kestä, jos hänellä on joku muu, tai jos hän aikoo jättää minut :( Rakastan häntä aidosti, vaikka sitä en hänelle ole saanutkaan sanotuksi. Mutta tämä ei voi jatkua näin. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, tää on niin sekasta ja ihan outoa.
Kukaan ei varmaankaan tätä vuodatusta jaksanut lukea loppuun, mutta jos joku jaksoi, niin KIITOS, toivottavasti vastaat.
Reilu 2 viikkoa sitten soitin poikaystävälleni, ja kysyin, että koska näemme seuraavan kerran. Hän sanoi, että ei tiedä, ja että ei ainakaan tällä viikolla koska hänellä on muuta menoa. Kysyin sitten seuraavasta viikosta, mutta hän sanoi tylysti, että ei tiedä vielä ja hänen täyty nyt lopettaa. Ihmettelin suuresti hänen käytöstään, hän ei ole koskaan aijemmin ollut tuollainen, mutta ajattelin, että hänellä oli vain huono päivä.
Seuraavana päivänä tekstasin hänelle ja kysyin kuulumisia ja että mitä menoa hänellä oli, kun ei ehtinyt minua tapaamaan. Vastausta ei kuulunut. Seuraavana päivänä annoin asian olla, en viitsinyt häiritä häntä, vaikka mielessäni ajattelinkin asiaa melkein koko ajan. Hän ei edelleenkään ollut vastannut viestiini. Seuraavana päivänä lähetin viestin, ja kysyin, että miksi ei ollut vastannut viestiini, ja hän vastasikin, ja sanoi että saldo oli lopussa. Tietääkseni hänellä ei edes ole saldoa!
Olin suutuksissani hänelle, enkä halunnut puhua hänelle vähään aikaan. Lähdin seuraavana vkl kavereitteni kanssa kaupunkiin, ja kappas, kukas tulikaan vastaan. Poikaystäväni ja hänen kaverijenginsä. Olisi tehnyt mieli huutaa hänelle täyttä kurkkua. Niin suutuksissani olin. Kavereille kyllä löytyy aikaa, mutta ei minulle.
Huomatessaan minut, hän näytti jotenkin.. häkeltyneeltä? Mutta tuli kuitenkin luokseni, hymyili ja halasi pitkään ja lämpimästi. Ajattelin, että taitaapa hän olla nyt paremmalla tuulella. Yhtäkkiä hän tokaisee ''eikö sun pitäs olla jo kotonas'', hiukan ilkeällä äänellä. Tiuskaisin takaisin, että kesälomalla saan olla pitempään ulkona. Mua suututti ihan älyttömästi, jä lähdinkin samantien kavereideni kanssa muualle, hekin kysyivät, että mikäs tota vaivaa.
Viikonloppu, meni ja seuraava viikko meni. Ei kuulunut mitään poikaystävästäni, eikä itseäkään oikein huvittanut soittaa hänelle. Pelkäsin, ja pelkään edelleen, että hänellä on joku muu tyttö, ja että hän aikoo jättää minut :(. Ihme kyllä hän soitti minulle seuraavana viikkona ja kysyi kuulumisia, mutta oli oudon vaisu. Hän ehdotti, että näkisimme seuraavana vkl, ja suostuin. Kysyin häneltä, että miksei jo aikaisemmin, hän vastasi taas, että oli muuta menoa. Sitten paloi hermot, ja huusin hänelle, että mitä muuta menoa sulla on koko ajan, kun et edes omaa tyttöystävääsi halua nähdä. Puhelimessa oli hiljasta, hän ei vastannut mitään. Pyysin anteeksi ja lopetin puhelun.
Sitten kun tapasimme, olin edelleenkin näreissäni. Hän vaikutti sutkoht normaalilta, tosin oli aika hiljainen. Kysyin häneltä, että oliko hänellä kaikki ihan OK, hän vastasi että oli. Oltin puheeksi aikaisemmat viikot, ja kysyi hänen oudosta käytöksestään. Hän oli pahoillaan ja sanoi, että hänellä ei oikein ollut hyvä olo.. En tiennyt mitä vastata. Olin ihan hämilläni. Eikös juuri sitäkin varten olla yhdessä, että toiselle voi kertoa asioistaan, että ei niitä yksin tarvitse pitää sisällään.
Tuon kysymyksen esiettyäni hän muuttu ihan vaisuksi, juttu ei oikein luistanut, ujoutta se ei enään näin pitkän ajan yhdessä olon jälkeen voi olla. En itsekkään viitsinyt rikkoa hiljaisuutta, ja minusta tuntui siinä loikoillessamme, että hän halusi sanoa jotain. Mutta eipä hän saanut sanotuksi oikein mitään, ellen vain kuvitellut, että hänellä olisi ollut jotain sanottavaa. Lähtiessäni pois, hän sanoi että nähdään parin päivän päästä, ja soitellaan.
Tuon jälkeen minusta on tuntunut, että hänellä on joku toinen tai että nyt on jokin muu pahasti pielessä. Soitin taas hänelle seuraavana päivänä, kysyin, että koska tapaisimme. Hän sanoi, että ei tiedä ja sanoi että ei ehdi puhua nyt. Hän ei koskaan muulloin ole tehnyt noin, silloin kun hän oli ''normaali''. Mä en kestä, jos hänellä on joku muu, tai jos hän aikoo jättää minut :( Rakastan häntä aidosti, vaikka sitä en hänelle ole saanutkaan sanotuksi. Mutta tämä ei voi jatkua näin. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, tää on niin sekasta ja ihan outoa.
Kukaan ei varmaankaan tätä vuodatusta jaksanut lukea loppuun, mutta jos joku jaksoi, niin KIITOS, toivottavasti vastaat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sano sille että rakastat sitä ja kysy onko sillä joku toinen vai mitä se oikeesti meinaa
Olen todella pahloillani,mutta hyvin todennäköisesti hänellä on uusi taikka on pettänyt sinua..Ystävälläni oli saman lainen tilanne,hänen poikakaverinsa oli pettänyt häntä ja jätti siitä vähän ajanpäästä...
Sulla on varmaan aika tukala tilanne siellä. Saanko nyt ensin kysyä että minkä ikäisiä te olette?
Millään tavalla en osaa kyllä auttaa, voin vaan sanoa että istutat poikaystäväsi viereesi ja kerrot hänelle suoraan mikä mättää ja että hänellä ei ole oikeutta kohdella sinua noin miten kohtelee. Pistät sen puhumaan. Te olette kuitenkin jo jonkin aikaa ollut yhdessä, niin hän olisi kyllä velvollinen kertomaan sinulle tunteistaan ja jos ei niistä niin ainakin menoistaan.
Siis et tosiaan tiennyt että hän on kaupungilla käymässä? Mielestäni kyllä seurusteluun kuulu se että tietää mitä toinen tekee.. Ja kun olette olleet jo vaikka kuinka kaunan yhdessä, niin silloin ainakin pitäisi. Siis sehän on normaalia että kun seurustelee, että ei vaa pitäisi vahingossa törmätä siihen mieheensä kadulla vaan sen pitäisi ilmoittaa että on menossa kavereiden kanssa pihalle.
Sun tosiaan kannattaa ottaa se poitsu puhutteluun ja kertoa sille miltä susta tuntuu. oikeesti. ketään ei saa kohdella noin.
Mun on pakko sanoo, et mä en kestäs tommosta. Vaikka sillä olis kuinka huonosti asiat, niin mun mielestä se ei sais kohdella sua noin. Toi on just kaikista tyhmintä jätkältä mitä voi tehdä: jättää vastaamatta ja olla vaan semmonen neutraali, eikä sanoa mitään! :(
Muillekkin jätkille tiedoksi, että puhukaa!!
Jokatapauksessa tosta sun jutustas, et mä varmaan tossa tilanteessa kysyisin pojalta suoraan, että kyllä tai ei. Ja se kyllä tarkottaas sitä että jutellaan asioista ja ollaan yhdessä eikä silloin vaan kun pojalle käy.
Sä oot ansainnu paljon parempaa kohtelua... ja mun mielestä sitten kannattaa antaa ton jutun olla. Vaikka aina se tuntuu vaikeelta, niin niistä usein kuitenkin pääsee pian yli ja pian niille jutuille nauraa. Mutta en voi muuta ku sanoa, että yritä parhaasi ja tee niinkuin sydän sanoo. :)
Asian oikeaa laitaa ei kukaan tiedä, mutta eniten vaikuttaa siltä, että poitsullasi on vähän peliä tai ehkä ihastusta johonkin muuhun tyttöön. Jos poitsu ei valitse sua, se on tehny ison virheen, koska yleensä ei kannata juosta ihastuksien perässä. Mä tiedän et susta tuntuu kamalalta, ja sä oot närkästyny ja epätietoinen, mut sanot sille, että asioista on pakko puhua, ja sanot että sinä pystyt ottamaan kommentin neutraalisti vastaan. Eli jos poika on pettänyt tai ihastunut, ja vielä katuu tekojaan hän oikeasti pitää sinusta, mutta jos hän ei vieläkään kerro, asia on poissa sun käsistä. Sillon se poika päättää mitä seuraavaks.. Ellet... pistä poikki... mutta sitä en usko tapahtuvan. Alhaalta voi nousta vain ylös!!! :) onnea..! :)
poikaystäväs vois vaan haluta vähän omaa aikaa. Oman tekstis mukaan tekstaat ja soitat sille aika usein... Jos se haluais vaikkapa olla kamujensa kanssa ja nauttia lomasta vaihteeks? Tai jos sillä on jokin huoli/murhe josta se ei halua puhua. Tekstisi mukaan olet käyttäytynyt erittäin hyökkäävästi ja omistushaluisesti poikaystävääs kohtaan.
Anna sille myös omaa aikaa, älä soita joka päivä tai joka toinen päivä tai tekstaa joka päivä. Jätä aina väliä jos ei mitään sen kummempaa asiaa satu olemaan. Älä myöskään ahdistele poikaystävääs kuten olet oman tekstisi mukaan tehnyt.
En usko että poikaystävälläsi on joku toinen, luulen että hän haluaa vain enemmän omaa aikaa ja aikaa kavereidensa kanssa. Hänen ei tarvitse raportoida sinulle kaikesta, anna hänelle vapautta. Ongelman löydät kun luet oman viestisi. Kokoajan olit soittamassa/tekstaamassa hänelle, vaadit tietää mitä menoa yms. Anna poijalle oma elämänsä takaisin, ei kukaan jaksa jos toinen roikkuu ja kyylää koko ajan perässä.
Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta että tuollainen roikkuminen ei johda muuhun kuin eroon, jätin oman ex-poikaystäväni, joka oli kyllä minulle todella rakas, mutta hän ei antanut ollenkaan minulle omaa aikaa. Poika käyttäytyy aivan samoin kuin minä silloin. Äläkä ala tarinoiman jätkälle mitään kummempia (itse ainakin olisin vain hermostunut jos minulle olisi alettu selittämään että "tarvitsetko omaa aikaa, mä ymmärrän" tms.) vaan anna hänelle omaa aikaa, silloin häneltä katoaa tunne että olet kahlinnut hänet ja asiat voivat palata normaaliksi.