positiivinen kokemus...

Heippa...

Tässä ainakin yksi positiivinen kokemus abortista, jos sellaisia nyt yleensä onkaan.
sain esikoiseni tammikuussa 97 ja koin syvän synnytyksen jälkeisen masennuksen, koska mieheni jätti minut muutaman kuukauden kuluttua. siksi oli niin kovaa, koska mieheni todella halusi tätä lasta.
sen kahden kuukauden aikana tulin uudelleen miehelleni raskaaksi, vaikka tyhmänä luulin, että ei voisi tulla ennen kuukautisia (tiedän, tyhmä).
Minulla ei siinä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa, kuin abortti..en olisi pystynyt ja jaksanut.
Koko toimenpide oli kivuton, eikä tullut kuin muutaman päivän morkkis asiasta. eikä mitään jälkiongelmia.

Nyt olen kahden pojan äiti ja onnellinen heistä ja elän pysyvässä ja ihanassa parisuhteessa miehen kanssa, joka rakastaa minua ja minun lastani kuin omaansa.

mielestäni tein sen ainoan ja oikean ratkaisun...

Olen katsonut sivusta, kun naapuritytteli on parin vuoden välein vatsa pystyssä eri huumehörhöille, ei kuulemma suostu koskaan aborttiin. kaikki lapset ovat laiminlyöntien ja väkivallan vuoksi otettu huostaan.
kumpi sitten olisi hänen tilanteessaan se parempi vaihtoehto...no, en ole asiantuntija...

suski
1412
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

joo mäkin tiedän yhden jonka olisi pitänyt ommella itsensä umpeen..nyt sillä on kolme lasta 2huostaaotettu eikä kyllä ole lupaava tulevaisuus silläkään joka joutuu äitinsä kanssa asumaan, toivottavasti tämä nuorinkin on otettu pois.Lapsilla 2 eri isää.

Voi perkele,olisi käyttänyt ehkäsyä eikä sosiaaliviranomaisia jälkiehkäisynä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


suski76 kirjoitti:

Heippa...

Tässä ainakin yksi positiivinen kokemus abortista, jos sellaisia nyt yleensä onkaan.
sain esikoiseni tammikuussa 97 ja koin syvän synnytyksen jälkeisen masennuksen, koska mieheni jätti minut muutaman kuukauden kuluttua. siksi oli niin kovaa, koska mieheni todella halusi tätä lasta.
sen kahden kuukauden aikana tulin uudelleen miehelleni raskaaksi, vaikka tyhmänä luulin, että ei voisi tulla ennen kuukautisia (tiedän, tyhmä).
Minulla ei siinä tilanteessa ollut muuta vaihtoehtoa, kuin abortti..en olisi pystynyt ja jaksanut.
Koko toimenpide oli kivuton, eikä tullut kuin muutaman päivän morkkis asiasta. eikä mitään jälkiongelmia.

Nyt olen kahden pojan äiti ja onnellinen heistä ja elän pysyvässä ja ihanassa parisuhteessa miehen kanssa, joka rakastaa minua ja minun lastani kuin omaansa.

mielestäni tein sen ainoan ja oikean ratkaisun...

Olen katsonut sivusta, kun naapuritytteli on parin vuoden välein vatsa pystyssä eri huumehörhöille, ei kuulemma suostu koskaan aborttiin. kaikki lapset ovat laiminlyöntien ja väkivallan vuoksi otettu huostaan.
kumpi sitten olisi hänen tilanteessaan se parempi vaihtoehto...no, en ole asiantuntija...

suski

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu