Olen aina ollut läski - siis tosi läski, eikä se ole minua edes alkuaikoina haitannut. Sittemmin kaverini houkutteli minut pelaamaan sulkapalloa. En aluksi pitänyt ajatuksesta, ja muutenkin nolotti mennä salille. Muutaman kerran jälkeen jäin koukkuun. Tällä kertaa positiiviseen asiaan.
Nyt tuon uuden urheiluharrastuksen alkamisesta on vuosi - ja 29 kiloa.
Olo on kerrassaan mahtava.
Nyt tuon uuden urheiluharrastuksen alkamisesta on vuosi - ja 29 kiloa.
Olo on kerrassaan mahtava.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Täällä on ihmisiä jotka kiukustuvat kirjoituksestasi ja poistattavat sen palstalta.
Heitä vituttaa se että joku hoikistuu ja he eivät itse pysty siihen. Täällä pitää vaan lässyttää tuloksettomasta ikuisuuslaihdutuskuurista.
Vaikkei he sitä myönnäkään.
Tällä palstalla ei saa kehua omaa hyvää oloa ja kehoittaa muita laihduttamaan. Pelkkä läskiys on sallittu.
Minä ainakin voin kehua että minulla on hyvä olo, vaikka olenkin vielä (toistaiseksi) ylipainoinen. Se kannustaa ja tsemppaa muita. Tuossa avauksessa arvelen tosin tehdyn muutakin elämäntapamuutosta kuin sulkapallon peluun. Jos vuodessa pudottaa kolmekymmentä kiloa pelkällä pallonpeluulla ilman ruokavaliomuutoksia, pitää pelata lähes yötä päivää. Syödä ei ehdi, joten silloin laihtuu. Liikunta on tärkeää, mutta ruokailutottumusten muuttaminen ensiarvoisen tärkeää. Voit laihtua senkummemmin liikkumatta jos syöt terveellisesti ja pysyt tietyissä kalorimäärissä, mutta jos aiot pudottaa painoa pelkästää liikuntaa lisäämällä ja mässätä entiseen malliin, tuloksia syntyy todella hitaasti. Toki yksilöllisiä eroja voi olla.
Siinä kahden katkeran kirjoittajan (ei Clarissa) kommentit. Ei pidä paikkansa, että täällä ei osata iloita ja onnitella toisten onnistumisista. Ne kai sen parhaiten tietää, jotka itsekin kamppailevat kilojen kanssa, miltä tuntuu olla 29kg kevyempi.
Aloittajalle rutkasti onnea ja sitkeyttä pitää nuo kilot poissa. Me jokainen myös tiedämme sen, että tosityö alkaa tuosta painonpudotuksesta. Siinä sitä hommaa onkin, kun pitää ne kilot sen jälkeen kurissa.
antanut itsesi lihoa?? Miksi ei aloitettaisi laihdutusta heti kun on 5 kiloa ylimääräistä, eikä sitten kun onkin jo 50 kiloa??
Tuskin se ylipaino yhden yön aikana syntyy?!!
Hyvä kysymys! Olen itsekin monesti miettinyt, että miksi sitten, kun on päässyt jo melkein tavoitteeseen, alkaa syödä entiseen malliin. Pikkuhiljaa ne kilot tulevat sitten takaisin ja yleensä muutama extrakin.
En voi puhua kuin omasta puolestani, sillä syitä on varmaan yhtä monta kuin laihduttaja-lihavaa. Minun syyni on BED eli ahmimishäiriö, joka on syömishäiriö. Tällä palstalla tuota BED:tä on "naureskeltu" usein, ihan niin kuin se olisi tekosyy, eikä sellaista syömishäiriötä olekaan. Mutta kyllä on.
Nyt asiat alkavat olla hiljalleen mallillaan, kun olen saanut apua syömishäiriöön. Kiloja on pudonnut, enkä ole mitään "kuureja" pitänyt, vaan yritän opetella lopun elämäni, miten syödään "normaalisti". Eli syö elääksesi, äläkä elä syödäksesi.
Joskus olen jopa toivonut, että miksi ei minulle voinut tulla anoreksia BED:n sijaan, mutta tyhmää tuollainen ajatelu on. Anorektikkona olisin kuitenkin "ihanan laiha", joka tuntuu olevan hyväksyttävämpää kuin "ällö läski". Enää en toivo muuta kuin, että pysyn tällä uudella tielläni, ettei tarvitse enää koskaan miettiä, miksi en alkanut laihdutta silloin, kun kiloja oli vasta muutama liikaa.
BED.
Onpa enteellinen nimi syömishäiriölle.
Mulla on varmasti RUN, kun ei kilot tartu millään.
Bed = binge eating disorder.
Haluaisin tietää, miten BEDiä hoidetaan? Syömishäiriöpoliklinikallako? Ja miten?
Mulla tartutaan lekurin kanssa toimeen vasta kesän jlkeen.
Voin kertoa oman tarinani BED:n hoidosta, voi olla, että muitakin tapoja on. Tämä siis on minun kokemukseni.
Kävin ensin yleislääkärillä, joka ohjasi ravitoterapeutin sekä psykiatrin juttusille. Sain lääkkeet masennukseen, koska psykiatri oli sitä mieltä, että ensin oli tullut masennus ja siitä seurauksena BED. Masennus oli ollut suunilleen osa koko elämääni, ja jotenkin sen tajusinkin, mutta en osannut hakea apua. Ahmimiseen kyllästyneenä lähdin hakemaan apua ja sain sitä.
Muutamia kertoja käytyäni psykiatrilla, sain lähetteen Kelaan, jolla haettiin Kelan tukemaa psykoterapiaa. Terapeuttikin oli valmiina ja olin käynyt hänellä jo useampia kertoja. Kela myönsi tukea terapiaan ja nyt vielä toisenkin vuoden. Ei se sen kummempaa ole.
Olen käynyt koko ajan yksityisellä lääkäriasemalla ja eihän se ihan halpaa ole, mutta Kela korvaa pienen osan myös psykiatrilla käynnistä. Psykiatrilla ei tarvitse käydä kuin pari kertaa vuodessa nyt, kun asiat on järjestyksessä. Reseptit voi jättää uusittaviksi ilman vastaanottokäyntiä. Voi myös jättää soittopyynnön, jos on jotain, mihin haluaa vastauksen. Eli siis psykiatrilla ei tarvitse käydä kerran viikossa. Terapiassa käyn kerran viikossa.
Jos en olisi lähtenyt hakemaan apua ahmimiseen, en olisi nyt se, mikä tänä päivänä olen. Ei pelkästään, että pystyn olemaan ahmimatta, satunnaisia haksahduksia lukuunottamatta, vaan olen löytänyt itsestäni puolia, jotka on olleet olemassa, mutta joihin energia ei aiemmin riittänyt. Elämässä on uutta mielenkiintoa, olo on kevyempi, kun ei koko ajan tarvitse huolehtia ja kontrolloida joka asiaa. Alkaa löytyä se oikea "minä" ja uskallusta olla oma itse, vaikka kaikki ei siitä pitäisikään.
Hyvä, että olet lähtenyt hakemaan apua! Mitään hokkus-pokkus-konsteja ei ole, mutta pikku hiljaa asiat alkavat aukeamaan. On välillä tosi rankkaakin, varsinkin alussa. Toivon sinulle onnea ja jaksamista, kun lähdet hakemaan apua itsellesi. Kirjoittele joskus ja kerro, mitä kuuluu.
Onnea hienon saavutuksen johdosta!! Täältä tullaan perässä... :) Ainoa kurja puoli on, ettei ole tuollaisia kavereita, joiden kanssa lähteä harrastamaan jotain, joten täytyy pakertaa yksin tai yhdessä miehen kanssa.
Iloista kesää!
Olen ylpeä sinusta kun olet pystynyt siihen. Kaikki eivät tosellakaan pysty! Kaikilla ei riitä kärsivällisyys. Itse pystyin siihen, mutta nyt nuo hirviökilot ovat taas vallanneet minut. Olisi ihanaa elää hoikkana vielä näin nuorena, mutta toivottavasti saan kollain konstilla vielä karkoitettua nuo kilot kannoiltani!
Aloittajalle nimittäin. Luin tämn ketjun vasta nyt. Onnea uudesta elämänvaiheesta!