Tässä tämä kesä nyt taas on; kotona mätänemistä ja satunnaisia dokausreissuja, joista ei ole loppujenlopuksi mitään hyötyä. En minä ikinä ketään mieleistäni löydä. Paikat jossa aina olen ovat täynnä itseään täynnä olevia Paris Hilton-kopiota, joita vihaan yli kaiken.
En jaksa itsekeskeisiä kavereitani, joiden elämäntarkoitus on bisse. Haluaisin jotain syvempää elämääni, ja siksi en jaksa heidän seuraansa. Olen mielummin yksin.
Tai no en mielummin; kelpaisihan se oma rakaskin. Koko kevät piti pyytää erästä tyttöä ulos, mutta eihän tällä itsetunnolla siitä mitään tule. Jos olisin siihen kyennyt, olisi kesänikin mahdollisesti paljon antoisampi. Nyt se on pitkälti betonihelvetissä virumista; ei voi ikkunaa pitää koskaan auki kun amikset kokevat jotain pakottavaa tarvetta rällätä romuillaan. Helvetin motarikin humisee yöt ja päivät niin että pää meinaa räjähtää. Eivät voi pienintäkään matkaa ajaa pyörällä tai kävellä, kun tarvitsevat itsetuntonsa pitimiksi perseen alle auton. Vihaan niitä.
Haluaisn päästä jonnekin rauhaan. Kirmata oman kullan kanssa hunajan tuoksuisella kesäniityllä. Se vasta olisi kesä. Tällä hetkellä pääsen sinne vain unissani. Unista on tullut melkeinpä elämäni kohokohta. Suoraan kun Vanilla sky-leffasta. On niin ihanaa kun koko maailma on hallittavissa. On niin ihanaa rakastella, ilman huolia tai ymmärrystä ympärillä tapahtuvasta. Kaikki on vain yksinkertaisesti hyvin. Mikään ei ole huonosti.
Kauheinta on tietenkin herätä; se kymmenen sekuntia silmien avaamisen jälkeen on yhtä tuskaa, kun tajuaa kaiken olleen unta. Todellisuus pukkaa päälle ja vituttaa. Rakkaus muuttuu kyynisseksi oloksi, ja avoimuus henkisiksi kahleiksi. Voisinpa nukahtaa loppuelämäkseni.
Jos saisin tytön numeron käsiini, voisin mahdollissesti toteuttaa unelmani. Ongelmana on rikkinöinen elämäni, jota on vaikea avata kenellekään. Suhteet kaatuvat aina siihen että minä olen tuntematon toiselle. Vaikka järkeni sanoo, ettei ketään kiinnosta vaikka elämäntilanteeni on sairas, tunteet tulevat vastaan.
Miten päästä yli henkisistä kahleista? Miten saan itseni ymmärtämään etei ketään kiinnosta vaikka elämässäni on moni asia viturallaan?
En jaksa itsekeskeisiä kavereitani, joiden elämäntarkoitus on bisse. Haluaisin jotain syvempää elämääni, ja siksi en jaksa heidän seuraansa. Olen mielummin yksin.
Tai no en mielummin; kelpaisihan se oma rakaskin. Koko kevät piti pyytää erästä tyttöä ulos, mutta eihän tällä itsetunnolla siitä mitään tule. Jos olisin siihen kyennyt, olisi kesänikin mahdollisesti paljon antoisampi. Nyt se on pitkälti betonihelvetissä virumista; ei voi ikkunaa pitää koskaan auki kun amikset kokevat jotain pakottavaa tarvetta rällätä romuillaan. Helvetin motarikin humisee yöt ja päivät niin että pää meinaa räjähtää. Eivät voi pienintäkään matkaa ajaa pyörällä tai kävellä, kun tarvitsevat itsetuntonsa pitimiksi perseen alle auton. Vihaan niitä.
Haluaisn päästä jonnekin rauhaan. Kirmata oman kullan kanssa hunajan tuoksuisella kesäniityllä. Se vasta olisi kesä. Tällä hetkellä pääsen sinne vain unissani. Unista on tullut melkeinpä elämäni kohokohta. Suoraan kun Vanilla sky-leffasta. On niin ihanaa kun koko maailma on hallittavissa. On niin ihanaa rakastella, ilman huolia tai ymmärrystä ympärillä tapahtuvasta. Kaikki on vain yksinkertaisesti hyvin. Mikään ei ole huonosti.
Kauheinta on tietenkin herätä; se kymmenen sekuntia silmien avaamisen jälkeen on yhtä tuskaa, kun tajuaa kaiken olleen unta. Todellisuus pukkaa päälle ja vituttaa. Rakkaus muuttuu kyynisseksi oloksi, ja avoimuus henkisiksi kahleiksi. Voisinpa nukahtaa loppuelämäkseni.
Jos saisin tytön numeron käsiini, voisin mahdollissesti toteuttaa unelmani. Ongelmana on rikkinöinen elämäni, jota on vaikea avata kenellekään. Suhteet kaatuvat aina siihen että minä olen tuntematon toiselle. Vaikka järkeni sanoo, ettei ketään kiinnosta vaikka elämäntilanteeni on sairas, tunteet tulevat vastaan.
Miten päästä yli henkisistä kahleista? Miten saan itseni ymmärtämään etei ketään kiinnosta vaikka elämässäni on moni asia viturallaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
on rikkinäinen? Kerro jotain?
En nyt tarkkoja tietoja kehtaa heittää, mutta suurin asia joka elämässäni mättää on varmasti perheeni. Kun syntyy pohjalla olevien ihmisten keskuuten, sitä hyvin helposti itse putoaa pohjalle jossain vaiheessa elämäänsä. Minulla ei siis ole puoliakaan niistä eväistä mitä kaikki tuttuni ovat perheeltään saanut. Näitä esim. kyky elää suhteessa, työelämässä ym. normaalia.
osaa: en osaa työelämässä kaverien kanssa, en perheeni kanssa, en tyttäreni tai mieheni kanssa; kuule joskus tuntuu että mikään ei luista, että haluaisi, niinkuin sinäkin, vain nukkua ja nukkua. Se olisi niin helppoa ja armahtavaa ja elää vaan haavemaailmassa. Arki ja elämän harmaus ja yksitoikkoisuus ei vain yksinkertaisesti sovi minulle, joten ymmärrän hyvin sinua. Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen jossa opetettiin pyrkimystä täydellisyyteen - perfektionismiin. Sen takia minusta on tullut tämmönen jännittäjä, kai mä aina pelkään etten riitä ja ole tarpeeksi hyvä.
Kyllä kuule monella ihmisellä on kovia kokemuksia, mutta ei auta, täytyy ottaa vaan elämä hetkittäin vastaan, vaikka se ei hunajalta läheskään aina maistu. Yritä kontaktia siihen tyttöön, että saisit onnea elämääsi hänen kauttaan. Rakkaus on tärkeää elämässä, muulla ei ole niin väliä.
vastauksia, sillä en ole niin viisas jotta neuvoisin. Kirjoitustasi oli kuitenkin mukava lukea( ei sisällön takia vaan tyylin!!!). kannattaisi varmaan kirjoittaa lisää.. vaikka kaikki ne kipeät asiat menneisyydestä. Jotkut väittävät sen auttavan käsittelemään tunteita kun pohtii niitä paperilla.. tiedä häntä.. en ole kokeillut. Tsemiä sulle!
Vähän sama juttu mullakin, mut muuten on asiat hyvin, ihana oma koti, jne. Mut yksin, yksin ja vielä kerran yksin.
Olisi ihanaa jos olisi oma rakas, jonka syleilyyn käpertyä kun itkettää, jonka kanssa nauraa,jutella ja tehä kaikkee kivaa.
Niin,haaveissa ja unissahan kaikki on niin hyvin..
Mut todellisuus.. joo-o.
Ja mitä noist henkisist kahleist.. Ootko puhunut asiasta jonkun kanssa?
Aika parantaa haavat..tai ne täytyy itse voittaa..
Kuten minäkin tein, kaiken satuttamisen, yksinäisyyden ja muun semmoisen jälkeen..
kyllä se aurinko vielä sullekkin paistaa, oot varmasti ainutlaatuinen ja ihana semmoisena kun olet! Toivotaan että löydät jonkun vierellesi.
Helpommin sanottu ku tehty, mut rohkeasti vaan pyydät sitä tyttöä ulos/taikka sen puh.nron..
-Kerran me vaan eletään-