Anteeksi, jos pilaan päivänne, mutta ajattelettko koskaan, millainen on vanhuutenne "sitten joskus"?
Lukaiskaapa Pilot-kustannuksen Vanhan paikka-pamfletti, niin ehkä sitten ajattelette.
Odotellaanko me vain tumput suorana kohtaloamme vai tarttisko asioille tehdä jotain?
Lukaiskaapa Pilot-kustannuksen Vanhan paikka-pamfletti, niin ehkä sitten ajattelette.
Odotellaanko me vain tumput suorana kohtaloamme vai tarttisko asioille tehdä jotain?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pilot-kustannus julkaisee omakustanteita, jotka ovat niin pepusta, ettei kukaan muu niitä huoli. Ne voidaan jättää omaan arvoonsa.
Itse toivon olevani niin terve että saan tehdä työtä mahdollisimman pitkään ja sen jälkeen voisi sitten pikku hiljaa keikahtaakin. Turha kituuttaa pienellä eläkkeellä.
Ahaa, Työteliäs on näitä, jotka tietävät kaikesta kaiken, mutta perusteluja ei tarvitse esittää.
Kustantajan nimen perusteellako tyrmäät kirjan -lukematta sitä? Onpa fiksua. Onko mahdotonta keskustella asiallisesti?
Itse olen hoitanut omat vanhempani hautaan ja seurannut aika monen muunkin yli 85-vuotiaan ihmisen loppuvaiheita, jotka ovat olleet karmeita. On ihan kiva, että jotkut ovat reippaita ja terveitä 100-vuotiaiksi, mutta todennäköisyys sille, että esimerkiksi kaikille meistä täällä palstalla huseeraaville kävisi niin, on häviävän pieni. Minä en ainakaan haluaisi maata kuukausikaupalla märissä vaipoissa sänkyyn sidottuna kuumassa petissä jossain terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Eikö teitä tosiaankaan liikuta yhtään keskustelu vanhustenhuollosta,henkilöstöpulasta jne? Eipä näytä sitten tulevaisuus kovin hääviltä...
Onpa itseriittoista tekstiä. Ole vain töissä minunkin puolestani ja maksa eläkettäni. Nykyisinhän eläkeläisiä pidetään pahimpina loisina. Kyllä minun osakseni riitti 34 vuotta työelämää ja nautin nyt hyvällä omallatunnolla pientä eläkettäni.Kituuttaminen on tuttua jo nuoruudesta, mutta enpä enää paljon tarvitse, kun on talot ja muut puitteet hankittu ja hyvät lapset ja lapsenlapset ja puoliso. Luotan heidän hyvyyteensä jatkossakin. On surullista ja säälittävää, että jotkut mittaavat ihmisen arvon työhistorialla.Elämässä ei ole silloin paljon oikeaa rikkautta eikä ehkä rakkauttakaan.
osaa
no
TUMPPUJA osaan neuloa
yksivärisiä, kuviollisia, raidallisia
osaan myös tehdä kiilakavennuksen ja tähtikavennuksen
voisi tehdä maanantaitumpun joka olisi vähän ankeampi kuin tiistaitumppu, jossa olisi vähän jo uuden lupauksen kuvioita, keskiviikon tumppu olisi raidallisen ystävällinen verrattuna torstaitumppuun joka olisi jälleen vähän synkeämpi,perjantaitumppu lupaisi kivaa viikoloppua ja lauantai-sunnuntaitumput olisivat iloisin riemukkain kuvioin neulottu
arkitumput neuloisin vähän pidemmät, että ne voisivat tosissaan roikkua suorana
viikonlopputumput sellaiset ihomyötäisemmät,
ja kätevät
mitähä neulepuikkoa suosittelisit?
Jäin äskettäin eläkkeelle ja nyt tulevaisuus senkun vähenee, mutta nykyisyys lisääntyi. Viikot ovat mukavampia kuin viikonloput.
kun viikonloput ahdistaa työtöntäkin tai eronnutta?Arki on parempaa.
Viikonloput ovat edelleen niin perhekeskeisiä, että tällanen yksin elävä kokee ne rasitteena. Turha sanoa, että hankkikaa harrasteita ja toimintaa, niissäkin on mukana pariskunnat.
Tuleva juhannuskin on yx kauhistus, taidan mennä peiton alle ja nousta vasta maanantaiaamuna.
Mitä sinä pakenet peiton alle? Mene ulos,pihalle,parvekkeelle ihan vaan ulos ja nauti Suomen suvesta. Ei tässä mitään perheen kanssa ole tekemistä kun kesä on kauneimmillaan.Ajattele,että on ihan hyvä kun saat rauhassa ihailla kaikkea kaunista ympärilläsi. Hyvää Juhannusta kaikille.
Ajatella miten on kiva ihmetellä elämän koukeroita. On upeaa jos saa elää pitkään hyvää elämää. Hyväksi sen tekee oma ajattelutapa. Sattuu joka askel, mutta pääsen. Hirveä mäki, mutta pääsin sen, eikä tarvinnut pysähtyä kuin kerran. Katson maisemaa, voiko olla parempaa?Järvenpinta kuin silkkiä, lokit kiljahtelevat kertoen kalamiesten heittävän verkon veteen. Ihanaa olla elossa...eläkeiässäkin.
ajattelen.
Nautin tästäpäivästä ja kenties vielä huomisestakin. Nautin auringonpaisteesta ja vesisateesta.
Miksi päätänsä vaivata tulevaisuudella sen enempää. Se tulee, mikä on tullakseen.
Juuri nyt on kaikki hyvin.
Noin sitä pitääkin ajatella!
Kyllä tulevaisuus vanhana arvelluttaa paljonkin, varsinkin kun jo tässä iässä alkaa olla pientä varhaistuntumaa tulevista vanhuudenkrempoista kuten niveljäykkyyttä, osteoporoosia... ja kenties mitä kaikkea vielä löytyykään, jos tutkitaan!
Olen hyvin läheltä seurannut pariin otteeseen, miten sairaalle vanhukselle käy, kun hän viimeisillä voimillaan yrittää selvitä omassa kodissaan, mutta lopulta joutuu luovuttamaan ja päätyy vanhusten hoivakotiin. Se on täysijärkiselle vanhukselle suuri tragedia ja erittäin traumaattinen kokemus. sitä ei voi kuvata. Vierestäkatsojana voin sanoa, että oma sydän on todellakin vereslihalla...
Meidän pitäisi varmaankin pikkuhiljaa alkaa jotenkin henkisesti sopeutua tulevaan vanhuuteen ja sen mukaantuomiin suuriin, mullistaviin elämänmuutoksiin... Miten se tehdään, sitä en oikein tiedä, kukahan järjestäisi kursseja...??!!
Samalla pitäisi ammentaa positiivista voimaa kaikesta, mistä sitä saa! Luonnosta, harrastuksista, ystäviltä, lapsenlapsilta... Todellakin, nykyhetkessä eläminen on se meidän haasteemme - taitolaiji! Jos ei sitä osaa vielä, niin sitä on nyt alettava harjoittelemaan!
Kuulun niihin, joka uskoo, että hyvä mieli ja positiivinen elämänkatsomus, järkevä optimismi ja hiljainen luottamus siihen, että "kaikki järjestyy aikanaan" auttaa meitä vanhuuden päivinä. Katkeruus, viha ja liiallinen itsepäisyys ja muutosvastarinta on pahaksi.
Kunpa pysyisimme tarpeeksi joustavina mieleltämme, voidaksemme nähdä muutoksissakin uusia mahdollisuuksia. Vielä vanhanakin.
Niin omat vanhempanikin kuvittelivat, että "kaikki sitten aikanaan järjestyy.", kaksi elämänmyönteistä, työteliästä ihmistä. Eipä järjestynyt - hoitoa ja tukea ei löytynyt mistään. Me omaiset yritimme kaikkemme, mutta kunta ei auttanut missään. Oma vanhuus hirvittää: ei siinä positiivinen asenne auta yhtään, jos terveys romahtaa ja yhteiskunta sysäää jonnekin kuuden hengen huoneeseen surkealle "hoidolle."
Itse haluan päättää päiväni, ennenkuin joudun smaaan jamaan kuin vanhgempani.
Tunnen niin monta todella ihailtavan vireätä ja positiivista hyvinkin vanhaa ihmistä, että ei vanheneminen mitenkään pelota. Yksin elävän eläke on tosin köyhyysrajalla, mutta eipä paina liikakilot, kun ei ole varaa ostaa mitään hyvää edes juhannukseksi.
Kyllä se on nähty että tekemätön paikka se on politikot kyllä lyövät kapuloita rattaisiin.