Mitä liikkuu teidän mustamaalaajien päässä? Jos olette kokeneet toisenlaisen elämän paremmaksi, niin eläkää vain niin kuin itse haluatte, älkääkä yrittäkö menneisiin vedoten tuomita niitä, jotka haluavat olla tänään uskomassa.
Katkeruus on varmasti hirveää. Tämä palsta on oikea katkerien entisten vanhoillislestadiolaisten palsta. Luuletteko tosiaan, että kukaan muuttaa käsityksiään tällä palstalla esiintyvine kirjoitusten perusteella. Järkyttävää on lähinnä se, että ette ymmärrä lopettaa, vaan teette itsenne aivan naurunalaisiksi noilla haukkumaviesteillänne ja provoillanne.
Jumala auttakoon teitä. Jos asiat eivät ole hyvin, voi kääntyä lähimmäisen puoleen. Varmasti helpottaa. Mutta jos katkeruus on syvää, niin voitte vain itse auttaa itseänne. Katkeruus on ihmiselle pahaksi. Se voi ottaa vallan. Muistakaa kuitenkin, että Jumala on teidän kanssanne.
Nykyään on niin paljon perheitä, joissa asiat eivät ole hyvin, kun rakkautta ei löydy. Ajatellaan vain maallisia asioita eikä anneta sijaa nöyryydelle ja rakkaudelle. Rakas ihminen ei jätä. Mutta mitä voi tehdä rakas ihminen, jos toinen katkerasti etääntyy? Te olette asettaneet itsellenne suuren taakan etääntyessänne. Yritätte lievittää tuskaanne parjaamalla. Se on ihan ymmärrettävää. Muistakaa, että seuroihin saa aina tulla. Ehkä monen teidänkin katkeruuden kadottaisi palaamisen armo. Muistakaa, että kukaan ei ole katkeria teille. Vain te olette katkeria meille. Jumala siunatkoon teitä. Nyt teillä on vaikeaa, mutta ehkä joskus löydätte taas sen oikean totuuden. Silloin helpottaa.
Katkeruus on varmasti hirveää. Tämä palsta on oikea katkerien entisten vanhoillislestadiolaisten palsta. Luuletteko tosiaan, että kukaan muuttaa käsityksiään tällä palstalla esiintyvine kirjoitusten perusteella. Järkyttävää on lähinnä se, että ette ymmärrä lopettaa, vaan teette itsenne aivan naurunalaisiksi noilla haukkumaviesteillänne ja provoillanne.
Jumala auttakoon teitä. Jos asiat eivät ole hyvin, voi kääntyä lähimmäisen puoleen. Varmasti helpottaa. Mutta jos katkeruus on syvää, niin voitte vain itse auttaa itseänne. Katkeruus on ihmiselle pahaksi. Se voi ottaa vallan. Muistakaa kuitenkin, että Jumala on teidän kanssanne.
Nykyään on niin paljon perheitä, joissa asiat eivät ole hyvin, kun rakkautta ei löydy. Ajatellaan vain maallisia asioita eikä anneta sijaa nöyryydelle ja rakkaudelle. Rakas ihminen ei jätä. Mutta mitä voi tehdä rakas ihminen, jos toinen katkerasti etääntyy? Te olette asettaneet itsellenne suuren taakan etääntyessänne. Yritätte lievittää tuskaanne parjaamalla. Se on ihan ymmärrettävää. Muistakaa, että seuroihin saa aina tulla. Ehkä monen teidänkin katkeruuden kadottaisi palaamisen armo. Muistakaa, että kukaan ei ole katkeria teille. Vain te olette katkeria meille. Jumala siunatkoon teitä. Nyt teillä on vaikeaa, mutta ehkä joskus löydätte taas sen oikean totuuden. Silloin helpottaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kun joku on nöyryytyksestä irti päässyt, niin hänkö ei siitä enää saisi kertoa kenellekään?
Sen sijaan naurettavaa on, että muut leimaavat hänet katkeraksi. Siitä tehdään haukkumasana jota viljellään joka välissä, sillä alennetaan ja yritetään tehdä ihmisestä huonompi ja osoitetaan, että olet muka väärässä.
Kukaan toinen ihminen EI voi tietää, onko joku katkera vai ei. Jokainen ihminen itse on omien tunteittensa asiantuntija. Ei kukaan toinen.
'
Vanha sanonta sanoo, että se on itse sitä miksi toista haukkuu, eli jos joku tulee haukkumaan ex-vl:iä katkeriksi, niin haukkuja onkin sitä itse! Totta kai, hän ei ole päässyt vapaaksi nöyryytyksestä ja katkeroituu tästä syystä kun toinen on päässyt irti pahasta. Kyllä nuo vanhat sanonnat ovat sitten viisaita.
niille, jotka elävät totuudessa, kun eivät itse uskalla. Ei semmoista kestä, suu tukkoon vain! Mikään ei synnytä niin kipeää kateutta kuin ihminen, jolla on rohkeus puhua totta, kun itse on pelkonsa vanki.
verhotaan sitten holhoavaan asenteeseen: voi raukkaa, tule tänne meidän vankilaan!
Kyllä vanhat sanonnat on sitte viisaita, kuka se sitä harhaoppihaukkua jaksaakaan täällä vatvoa?
Toisaalta ymmärrän sinua ja tarkoitusperiäsi, sillä olen samaa mieltä siitä, että täältä löytyy usein vääränlaista parjausta ja herjausta, mitä uskovan ihmisen EI KUULU TEHDÄ.
En usko silti, että ne, jotka vl uskon ovat jättäneet, katkeria olisivat, sillä siihen uskoon pystyy palaamaan koska vaan. Ei tarvitse sanoa muuta kuin jumalanterve ja rauhaa, niin olet taas sisällä. Toisaalta se, että kun lähtee pois tuosta lahkosta, saa avattua silmänsä ja näkee enemmän ,haluaa kertoa siitä myös omasta mielestään ahdasmielisille ummikoille. (Anteeksi ilmaisuni)
Minä en oikeasti ole koskaan törmännyt rehellisesti sanottuna katkeriin ex vl:n. Pikemminkin olen huomannut, että he ovat ikään kuin puhjenneet kukkaan ja ne, jotka vielä ovat sen Jeesuksen rakkauden löytäneet, iloitsevat siitä koko sydämellään ja sen näkee.
Ainoita katkeria ihmisiä, joita tunnen lähipiiristäni, ovat vl:ä, jotka ovat saaneet tyyliin lapsen/per vuosi ja vaikeaa on.
Sitten ollaan kateellisia toisille perheille, jolla lapsia on vähemmän/ei vielä ole, kun käyvät ulkomailla ja saavat tehtyä enemmän.
Ei ne ymmärrä, että samat eväät täällä saadaan, oma vika, jos ei osaa syödä niitä oikein tai siten, että on hyvä olla.
En minä taas tiedä, miten tuo perhe asia liittyy tuohon loppuun, sen verran voin ihan rehellisesti sanoa, että meidän perheessä isän ja äidin väliltä ei ole rakkautta löytynyt herran vuosiin ja muuten ovat vl:ä. Ei hellyyttä, ei mitään.
Ja yleensä ongelmat, jotka perheessämme muotoutuu, on vl sisarten juonia keskenänsä, puhuvat ja vatkaavat paljon toisten elämää, kun ei ole muuta.
Minä en muuten oikeasti voi olla katkera vl:lle.
Minä olen löytänyt totuuden Jeesuksessa Kristuksessa, Häntä seuraten. Pyrin seuraamaan Jeesuksen jalanjälkiä elämässäni, inhimillisenä erehtyjänä tietysti. Mutta sydämmelläni on Jumalan ihana rauha, jota kenkään tuomitsija ei minulta pois voi ottaa.
Siunausta.
Kirjoitat, että vl joukkoon pystyy palamaan koska vaan kun alkaa sanoa Jumalan terve ja rauhaa
Ystävä kallis, jos Jumala ei anna tuntoa synneistä ja parannuksen armoa niin ei se mitään auta, vaikka alkaisi ulkonaisesti matkimaan Jumalan lasten tervehtimistä.
Tällä sanomallani en tarkoittanut, että oikealla tavalla voisit olla vl, jos vain sanot jumalanterve ja rauhaa.
Mutta.
Aikoinani itse, kun olin vl, enkä kuitenkaan sydämelläni Jumalaa tuntenut, tein mitä huvitti ja paljon, paljon pahempia asioita silloin kuin koskaan.
Ritti kuitenkin aina, että kun vain sanoin jumalanterve ja rauhaa, olin aina kelvollinen, sen enempää kyselemättä. Mutta kun jätin vl:t, en saanut enää paitsi tervehtiä heitä, en myöskään enää ollut uskomassa. He ottivat minulta keskuudessaa pois myös uskon, kaikkinensa ja olivat yhtäkkiä erittäin kiinnostuneita, mitä minulle, mustalle lampaalle oikein kuuluu ja miten näin pääsi käymään.
Näin ei todellakaan pitäisi olla, mutta tätä se kohdallani on.
Ja tiedän myös monia muita, joilla ei vl piireissä kovinkaan lujaa mene, mutta tervehtivät kyllä ja heitä lampaiksi kutsutaan sen tähden.
Tämä on täysin ulkokultaista toimintaa, jota ei tietenkään pitäisi sallia.
Vähän ristiriitainen on kertomuksesi siihen nähden, että täällä niin monet kuvittelevat, että me jatkuvasti kyttäämme toistemme tekemisiä. niinhän asia ei ole niin kuin olit itsekin huomannut. Eihän meillä ole tarvetta ketään kytätä, kun tiedämme, että Jumala tuntee jokaisen sydämen ja jos joku elää salatuissa synneissä, hän ennen pitkää jättää Jumalan valtakunnan ja jokainen meistä menee kerran sen tuomarin eteen, joka oikein tuomitsee.
Olen sitä mieltä, että vl piireissä jonkin verran juuri tätä mainitsemaasi kyttäämistä esiintyy, ja se ei ulotu pelkästään "omiin" vaan myös vieraisiin.
Olen keskustellut asiasta monien vl:n kanssa ja he ovat närkästyneitä siitä, että heidän seuroissa käymisen tiheyteen puututaan väärällä, jopa loukkaavalla tavalla. Lisäksi monet intiimit asiat leviävät piireissä kuin kulovalkea.
NÄIN EI TIETENKÄÄN OLE AINA.
Kumpa vain olisi kaikkien kohdalla se, että jaksaisimme luottaa Jumalan ja Taivaallisen Isän käsiin kaiken, toistemme sydämen tilat ja matkat, mutta näin ei vain kaikkien kohdalla ole.
En nyt puutu tässä edellämainitussa veljen vartioimiseen, vaan nimenomaan asioiden vääränlaiseen puuttumiseen ja ns. juoruamiseen, mikä on mielestäni todella turhaa.
Kyllä, jaksamme luottaa siihen, että Taivaan Isän edessä kerran teemme tiliä jokainen matkastamme. Siunausta edelleen.
Keskustelin kauan sitten vanhan isäni, joka on vl, kanssa tästä "kyttäämisestä". Kysyin, että miksi toiselle vl:lle kuuluu niin paljon toisen vl:n asiat. Muistan näin olleen ainakin silloin, kun olin itse vl. En tunne raamattua juuri ollenkaan. Isäni kuitenkin puhui veljensä vartijana olemisesta.
Sinun tuomiohenkesi on surullista kuultavaa. Lähimmäisenrakkaus on kaltaisistasi kaukana.
Niin. Aivan kuin olisi vanhoillislestadiolaisten vika, että joillakin on asiat huonolla mallilla. Kuka heitä raukkoja auttaisi, kun ressukat hyökkäävät vastaan. Ne ovat katkeruuden sanoja.
Ensin pahoinpidellään ja sitten, kun se asia halutaan julki, niin sitten aletaan nimittelemään katkeriksi.
Juuri tämän kaltaisten asenteitten tähden kuin tämä kirjoituksesi sisältää,
on hyvä, kun nyt kirkko vihdoin ottaa vl-liikkeen tarkasteluun ja nämä vl-liikettä koskevat asiat nousevat mediaan.
Tällä palstalla en ole havainnut yhtäkään katkeraa erotetun kirjoitusta - katkeruuteen heillä kyllä olisi aihetta ja katkerrudenkin heille sallisimme sydämestämme aina niin kauan kuin vl-liikkeessä on tällaisia asenteita kuin sinulla.
Mutta, Jumala näyttää heidät varjelleen jopa ketkeruudeltakin :)
Se on osoitus siitä, että Jeesus on käynyt heitä enemmän vaan lähelle, sen jälkeen kun vl-liike on syntisesti tehnyt heitä kohtaan väärin.
Vl-liikkeen tapa lyödä aina vaan lytötyä ja pahoinpidellä uudestaan ja uudestaan kuten sinä tässä kirjoituksessasi katkerana ja syntisesti teet, on hirvittävää.
Nykyisissä vanhoillislestadiolaisissa on suuri osa ihan tavallisia ja nöyriä ihmisiä, joilla ei ole tarvetta leimata myöskään niitä jotka ovat aikoinaan joutuneet kärsimään ja haavoille lyödyt hoitokokousten aikaan. Moni nykyinen vl tuntee itse asiassa suurta arkuutta ja epävarmuutta oman yhteisönsä linjasta noina vuosina.
Mutta jostain syystä on joitakin joita hallitsee viha ja synkkä katkeruus niitä hoitokokousten uhreja kohtaan, jotka ovat täällä rohjenneet alkaa käsitellä SRK:n epäraamatullisia ja harhaoppisia menettelyjä. Joillakin vl-ryhmään kuuluvilla on tarve vihata ja leimata, nöyryyttää ja väheksyä erotettuja.
Hoitokokousten uhreilla ja haavoittuneilla, tapahtumista kärsineillä on täysi oikeus avoimesti keskustella salatuista ja nuorelta polvelta pimitetyistä tapahtumista.
Jostain syystä tämä keskustelu herättää vihaa hehkuvissa v-lestadiolaisissa suurta hätäännystä ja pelkoa, joka ilmenee mm. asiattomana nimittelynä.
Millä tavoin nämä hoitokokouksista kärsineet lähimmäiset voivat sinua ja omaa uskoasi vahingoittaa kun he vain toivovat keskustelua tapahtumista?
He eivät ole millään tavoin edes järjestäytyneet viralliseksi yhdistykseksi tms. kirkon piirissä. He ovat ihan tavallisia kristittyjä ja kirkon jäseniä, Jumalan lapsia ja armosta osallisia mutta eivät uhkaa millään tavoin nyky-lestadiolaisten vapautta ja rauhaa uskoa ja elää omalla tavallaan.
Mistä tämä suunnaton viha ja halu leimata?
Se kumpuaa vl:n sydämessä olevista pelkoajatuksista, sellainen päätelmä tässä tulee mieleen.
Jumalan rauha sydämessä ei tarvitse pelätä mitään.
nimimerkki Hoitokokouksissa ollut:
Oletko ihan uusi tämän palstan lukija ja kirjoittaja?
Milloin olet alkanut tuntea huonoa omaatuntoa myötäillessäsi aikanaan (hiljaisesti?)hoitokokouksia yms?
Voitko kenenkään kanssa kasvotusten näistä asioista keskustella, onko se missään muodossa "sallivan julkista" ?
Kysymykseni taitavat vaikuttaa kuulustelulta, mutta yritin kiteyttää lyhyesti, aika rientää. Olisin kiitollinen jos vastaisit!
Terveisin sirkka
Jumalan terve, Hyvä uskonystävä Sirkka, rohkenen nimittää sinua tällä jumalanlasten tervehdyksellä ja nimityksellä. Toivon että en sinua loukkaa näillä sanoilla. Kiitän sinua kysymyksistäsi. Eipä ne tungettelevia ole, ja onhan täälä vapaus olla vastaamatta.
1. Oletko ihan uusi tämän palstan lukija ja kirjoittaja?
Kyllä näin on, olen uusi. Nimittäin, kuulin vanhalta ystävältä toiselta puolen maata tästä hiukan merkillisestä internetin palstasta ja aloin seurata vasta hiljattain. Minulla on sivumennen sanoen murheekseni kivuliasta sairautta ja joudun valvomaan ja kärsimään kipuja jokseenkin paljon (olen eläkkeellä). Kivut estävät välillä kokonaan yöunen ja pitävät väkisin jalkeilla.
Luen paljon kirjallisuutta, historiaa ja muistelmia sekä hengellistä kirjallisuutta, ja lisäksi olen tällä nykyajan keksinnöllä eli skypellä yhteydessä lapsiin ja lastenlapsiin (yksi lapsi asuu perheineen kaukana toisessa maassa). Saatan kaikessa rauhassa ajatella ja lukea tätä palstaa yölläkin.
2. Milloin olet alkanut tuntea huonoa omaatuntoa myötäillessäsi aikanaan (hiljaisesti?)hoitokokouksia yms?
Olen vuosia käynyt keskusteluja pienen uskovaisten ystävien joukon kanssa, kun se hoitokokousruljanssi heikkeni ja totesimme olevamme yhä edelleen "siionissa" kuten on tapana sanoa. Mutta meistä jokainen kadotti ystäviä ja sukulaisia siinä rytäkässä, ja aivan turhan tähden. Itse olin siihen aikaan melko nuori enkä luonnollisestikaan oivaltanut heti mistä siinä oli pohjimmiltaan kyse: mielivallasta.
Yritin luottaa hoitomiehiin, mutta sehän meni ihan mahdottomaksi. Meitä hallittiin silkalla pelolla. Siitä tuli aloitukseni otsikko "Olemmeko pelkureita".
Kauheat tapahtumat hiljaa hyväksymällä vajosimme kaikki yhä syvemmälle tietynlaiseen "hengelliseen moraalittomuuteen", en löydä sille tapahtumaketjulle muuta käsitettä. Niin vain jatkettiin ihmisten nöyryyttämistä ja painostamista. Kunnes se yhtäkkiä lopetettiin (lie SRK:n mahtikäskyllä).
Olemme alkaneet kolmen viime vuoden mittaan yhä avoimemmin puhua näistä tapahtumista keskenämme ja olemme yhdessä todenneet, että asiat eivät menneet lainkaan oikein. Ne menivät päinvastoin ihan väärin.
Olemme lukeneet Raamattua ja meistä nähden näyttää siltä että SRK ei halua tehdä tälle asialle enää mitään. Lieneekö tarkoitus vain vaieta asia, luottaen siihen ettei sitä kukaan uskalla nostaa julkisuuteen?
3. Voitko kenenkään kanssa kasvotusten näistä asioista keskustella, onko se missään muodossa "sallivan julkista" ?
Ei varsinisesti julkisesti voi ottaa esille, yksi tuttavani yritti ja hänet vaiennettiin ankarin toimin (tapahtui Itä-Suomessa). Me olemme tässä omassa ystäväpiirissämme puhuneet ja todenneet, että meille kaikille on jäänyt vastuu ja huono omatunto siitä missä olimme mukana.
Tiedämme ja tunnemme sydämessä, että se missä olimme mukana, oli väärin ja vastoin Raamattua. Omantunnon taakasta ei voi puhua rauhanyhdistyksessä sillä juuri se oli tekemässä näitä vääriä tekoja. Eivät siellä olevat ihmiset voi tässä auttaa!
Siten tilanne on vaikea ja kuormittava. Jumalalla on aikansa, olen ajatellut. Olen saanut apua siitä että on toisiakin, edes nämä muutamat hiljaiset uskonveljet, jotka ovat kanssani jakaneet tätä taakkaa.
Se missä olimme osalliset ja mihin meidät ikään kuin "pakotettiin", oli vastoin Raamattua, se on tässä kyllä käynyt aivan selväksi. Murhe tässä asiassa on meillä kaikilla, mutta surettaa se ettei ry:llä ole ollut ryhtiä tästä käsitellä.
Omakohtaiseti pidän omituisena sitä että meidän uskovaisten kesken on näin vaikeaa keskustella siitä mitä sillin tapahtui. Meillä ei pitäisi olla mitään pelättävää. Kuitenkin avaamani keskustleu oli jollekin niin paljon liikaa että hän päätti vaatia sen pois pyyhkäisemistä. Sekin ratkaisu ja teko oli itseasiassa väkivaltaa.
Kiitän sinua Sirkka kysymyksistäsi, ja toivotan sinulle siunausta ja kaikkea hyvää. Herran armo meitä kantaa. Armossa uskomme ja elämme näissäkin vaikeissa oloissa.
Töistä tultuani ja kahvia odotellessa piipahdin lukemaan viestejä. Ilahduin todella paljon vastauksestasi, sen sisällöstä ja toivotuksistasi!
Uskon, että nyt alkaa olla "Jumalan aika" koota laumaansa. Rukoilkaamme jokaiselle voimia ja rohkeutta tunnustaa uskonsa sekä kertoa jyrkkä "ei" vääryyksille.
Itse sain tietää palstasta maaliskuussa -05. Ennen nykyistä nimimerkkiäni kirjoitin pääosin nimim. "Erotettu uskova" ja "Ry:stä erotettu". Ensimmäinen kirjoitukseni oli vastaus otsikolle "Vetoomus". En muista ketjun otsikkoa enkä sen kirjoittajaa. Kirjoitukseni oli siirretty myöhemmin uudeksi aloitukseksi molemmille lestadiolaispalstoille, täällä se oli otsikoilla "Erotetun puheenvuoro", kirjoittaja sirkka. Tuolloin en vielä kommentoinut mitenkään.
Olen hyvin kiitollinen tästä palstasta pitkään jatkuneen erämaataipaleen jälkeen. Sinun kalstaistesi löytyminen antaa lisätoivoa, kuten olen jo kirjoittanutkin.
Hyvää juhannusta sinulle sekä muille lukijoille!
T. sirkka
Kun SRK on toiminut väärin ja siten että katkeroittaa ihmisiä väärin toimimalla, niin ei se ole ollut Jumalasta.
Sellainen yhteisö, jossa toimitaan tekemällä ihmisiä katkeriksi, ei ole yhteisö, jossa on Pyhä henki.
Tällaiset katkeruutta teoillaan aiheuttavat SRK:n ihmiset tulee mennä julkisuuteen vastaamaan ja kertomaan, mitä kaikkea he oikein tekivätkään.
Jos he tekivät oikein, silloin he menevät ilolla ja riemulla mediaan kertomaan teoistaan.
Jos he eivät mene julkisesti kertomaan näistä teoistaan, silloin heidän tekonsa eivät olleet Jumalasta, eivätkä kestä päivänvaloa, vaan he todella tekivät tekoja, joiden funktiona oli katkeroitta ja tuhota ihmisten Jumala-suhdetta.
Kuinka on mahdollista että ainoa oikea ja erehtymätön ihmisten yhteisö voi tuottaa ympäröivään yhteiskuntaan tällaista jälkeä.
Lapsuutensa vl-uskonnon piirissä viettäneet lapset katkeroituvat. Sukulaisten välit katkeria ja riidanalaisia. Menneitä vääryyksiä ei kyetä millään lailla käsitteleemenään muun yhteiskunnan etiikan mukaisesti. Naiset sairastuvat henkisesti ja fyysisesti.
Ehkä kaikkein pahinta on se kuinka uskonto erottaa lapsen äidistään. Äidin lapsestaan. Aviopuolison aviopuolisosta. Ja kaikki on muka rakkuden Jumalan tekoa. Ei voi olla kun äiti hylkää murrosikäisen lapsensa epäuskoisena ja siulunvihollisen valtakunnan asukkaana oikeaa sydämmen uskoa. Ei mikään muu kristillinen yhteisö harjoita kyseisen kaltaista ihmissilmin tapahtuvaa repivää ja tuskaa aiheuttavaa erottelua.
Uskonnon piirissä lapset saarnataan herran lahjoiksi joita on pakko synnyttää vaan auta armias jos lapsi ei tottele orjalliusesti yhteisön sääntöjä muuttuu lapsi sielunvihollisen lapseksi.
Täytyy sanoa tavallisen rivi-vl:n puolustukseksi, että en menisi allekirjoittamaan tuota lapsen hylkäämistä.
Olen itse jättänyt vl-liikkeen murrosikäisenä 16-vuotiaana. Tämä oli hämmentävää sekä vanhemmilleni että isovanhemmilleni. he eivät tienneet miten minuun tulisi suhtautua, kun en ollut varsinaisesti tehnyt mitään "pahaa", josta minua tulisi rangaista. Sanoin vain ajattelevani eritavalla ja sitähän minulta ei kukaan voi kieltää.
Huomasin, että minua kuitenkin rakastettiin. Kaikki muut vl:t ja sukulaiset kyllä kaikkosivat ympäriltäni, samoin tervehtiminen lakkasi, mutta lähimmilleni olin edelleen yhtä rakas.
Haluan tällä vain sanoa sitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa on mielestäni havaittavissa muutossta parempaan suuntaan. On halua käsitellä menneisyyden pimeitä puolia ja muutenkin halua avoimuuteen. Yhä useammat ymmärtävät, että tuomitseminen on Jumalan tehtävä ja että liiallinen lahkoutuminen saattaa olla vaarallista.
Kiitos rakentavasta kommentistasi, nimimerkki Female. Kysyisin tässä vielä sinulta, missä sinä olet todennut "halua käsitellä menneisyyden pimeitä puolia"?
Olen vl enkä ole omalla rauhanyhdistyksellä, seuroissa, Päivämiehessä enkä seurakuntapäivillä todennut pienintäkään halua käsitellä takavuosien harhaisia toimia. Niistä käytetään täällä nimitystä hoitokokoukset, mitä ne sitten olivatkaan. Sinun käsityksesi mukaan halua menneisydyen pimeiden tapahtumien ksäittelyyn on. Meillä onsiis erilainen kokemus siionista.
Ehkä tämä vaihtelee eri puolilla maata?
On selvää että ne väärät teot ja ihmeelliset opilliset "seikkailut" painavat koko yhteisöä, mutta ei niistä todellakaan ole tätä nykyä halua puhua asiallisesti käsittelymielessä yhteisesti.
Tai paremminkin niin, että yksittäisillä uskovaisilla on tätä halua, mutta ei rohkeutta, koska asia on TABU.
Me yksittäiset uskovaiset omissa ryhmissämme saatamme keskenämme puolisalaa koettaa käydä läpi sitä mitä tapahtui...Minultakin meni siinä rytäkässä paljon uskonystäviä tuomittuina ja erotettuina. Todellisia sydämen kristityitä.
No hyvä kysymys. En minä vaan tiedä!! En todellakaan tiedä, missä sitä käsitellään. Mutta ainakin tällä palstalla olen sitä havainnut. Mutta tosiaan kun en kuulu vl-liikkeeseen, niin on hiukan vaikea kirjoittaa tuosta. Mutta tällä palstalla on välillä ollut erittäin raikkaita kannaottoja liikkeeseen kuuluvilta henkilöiltä, siksi luotan siihen että halua totuuteen ja rakkauteen on.
Mutta niinkuin sinäkin sanoit, sinä käsittelet sitä ystäväpiirissäsi. Ikävä vaan että puolisalaa.
Olen minäkin ex-vl ja minä olen käsitellyt noita asioita psykoteapiassa. Olen nimittäin lapsuudessa kokenut uskonnon ahdistavana ja en oikein käsittänyt sitä menoa. Aikuisena terapiaan sitten.
Ja käsitelläänhän niitä tällä palstalla. Esimerkiksi oli yksi hyvä avaus tuossa männäpäivänä, "olemmeko pelkureita?", hävisi vaan jonnekin....
Tavallaan ymmärrän, miksi aihe on vaikea. Minulle on isovanhemmat tilanneet Päivämiehen ja kyllä ihmettelen sitä lehteä.(Rakastan kyllä isovanhempiani tavattomasti). Ei sanaakaan hoitokokouksista. Jopa muista lehdistä lainattua-palsta hävivi sen jälkeen kun Kotimaa-lehti kirjoitti hoitokokouksista. Ja minä en tietty seuroissa tai seurakuntapäivillä käy, niin en tiedä mitä siellä puhutaan.
Kova työ on edessä, eikä sitä ole vielä edes aloitettu. Tämä on minun näkemykseni asiaan. Siis jos vl-liike haluaa olla vakavasti otettava ja vastuullinen yhteisö. Kyllähän liike ottaa kantaa muihinkin asioihin virallisesti, miksei sitten tähän?
Tämä on todella hyvä kysymys:
"Kyllähän liike ottaa kantaa muihinkin asioihin virallisesti, miksei sitten tähän?"
Miksi SRK ja rauhanyhdistykset vaikenevat 1970- ja 80-luvun kaikkialle maahan ulottuneista hoitokokouksista, joiden hengellinen väkivalta sai aikaan paljon inhimillistä kärsimystä, joka tuntuu ihmisten ja heidän läheistensä elämässä läpi koko elämän?
Miksi joidenkin vl-uskovaisten mielestä näistä asioista ei saisi käydä keskutelua täällä internetissä?
Mitä pelättävää vl-ihmisillä oikein on?
Eikö totuuden selvittäminen olisi kaikkien etu?
Kristus uskoiseksi ennenkuin iäisyyskellot lyö.
Ohessa yksi syy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017319211
Samaa levyä näkyvät pyörittävät täällä vuodesta toiseen: aivanko sinne katkeraan loppuunsa saakka?
JT.
On surullista, kun Jumalan lapset ovat toimineet siten, että ovat katkeroittaneet toisia ihmisiä. Sellainen ei voi olla Jumalasta.
Jumalan lapsi ei toimi siten, että katkeroittaa toisia ihmisiä heidän loppuelämäkseen.
On lohduttavaa, jos kirkko ja media ottaa todella talvella tämän menneisyyden käsittelyyn.
Sitten asiat ratkeavat.
Jumalan lapsen täytyy toimia siten, ettei vahingoita toisia ihmisiä. Jos on joku Jumalan lapsi toimillaan saattanut toisen sellaiseen tilaan, että tämä on katkeroitunut loppu elämäkseen, silloin on tuo Jumalan lapsi toiminut lihan hedelmissä, kuten Paavali asian ilmaisee.
Jumalan lapsen toimintaa ohjaa Pyhä henki, ja Pyhä Henki ei voi koskaan toimia ihmistä vahingoittakseen: katkeroittaminen on ihmisen vahingoittamista.
Jos seurakunnassa on katkeroitettu ihmisiä, on noista teoista nyt alettava vastaamaan, sillä jokainen Jumalan lapsi tietää sen sydämessään, että sellaisessa toiminnassa ei ole ollut Pyhää henkeä läsnä.
On alettava hoitamaan niitä, joita on vahingoitettu.
Hyvä on, että ne puhuvat vuodesta toiseen, joita on vahingoitettu, sillä Pyhässä Hengessä toimivat ihmiset eivät voi vahingoittaa toisia ihmisiä.
Siksi nuo menneet toiminnat eivät ole voineet tapahtua Pyhässä hengessä, vaan katkeroittamisen ja vahingoittamisen hengessä.
Minusta myös tuntuu sydämessä asti pahalta, kun teistä jotkut moittivat niitä, joita tietoisesti katkeroitettiin. Eikö sinun tulisi moittia niitä, jotka katkeroittivat, eikä niitä joista tuli katkeria?
Miten onkaan Jumalan lapsilla mennyt sekaisin näin yksinkertaiset asiat, jotka ovat jopa jumalattomille selviä, vaikkeivat he edes paavali lue...
enkä minä taas ole havainnut yhdenkään näiden erotetun kirjoituksissa katkeruutta, en vähääkään, vaikka kuinka olen niitä tarkkaan lukenut.
Kun et näe näissä palstalla olevissa lähimmäisissäsi (joista kirjoitat) mitään hyvää, niin vikaa ei ehkä olekaan näissä lähimmäisissäsi, vaan vikaa on sinun omissa asenteissasi.
Voisitko ihan rauhassa hiljakseen joskus sitä mielessäsi ajatella hetken...
Samaa ajattelen minäkin. Kummallista vihantäyteistä leimaamista. Kristillisyydestä kaukana... :-(
Ehkä tämä johtuu siitä ettei näistä asioista ole ollut lupa keskustella rauhanyhdityksissä eikä seuroissa, ja tämä on avaajalle uhkaava, uusi tilanne. Pelko synnyttää tuollaista vihaa.
Ni jähtyy pääsi.
Raamatussa puhutaan jossain "katkerista juurista" l. asioita on puitava niin kauan, että katkerat juuret parantuvat. Eikö näin saisi tehdä sinun mielestäsi??
Pitääkö asiat lakaista maton alle??? Kyllähän esim. nuo 70-luvun "hoitajat" olivat erehtyväisiä ihmisiä vai???
Tietenkään tällainen "juurien hoitaminen" ei ole aina niin kivaa, mutta mikä muu tie voisi viedä totuuteen ja vapauteen??
Kiitos näkemyksestäsi. Mutta en voi ajatella laillasi, että ex-vl:t olisivat automaattisesti katkeria. Mielestäni olet jotenkin asenteellinen.
Keksin esimerkin: kaverini meinasi hukkua noin 10 vuotta sitten. Hän ei puhunut juurikaan tapahtumasta kuin vasta muutama vuosi sitten avautui. Nyt hän sanoo, että olisi pitänyt pystyä puhumaan aiemmin. Mutta minkäänlaista katkeruutta hänestä ei näy vieläkään onnettomuuden ja traumojen aiheuttajaa kohtaa.
En usko, että monikaan ex-vl olisi katkera. Vaikka esimerkiksi noissa hoitokokouskirjoituksissa kerrotaan kipeitäkin tuntoja, ei niistä paljoakaan katkeruus välity. Ke katkeraksi leimaaminen taitaa olla teidän vl:en kömpelö yritys puolustautua jotain sellaista vastaan, mitä ette osaa käsitellä.
monet kirjoittavat täällä siitä kun ovat olleet uskomassa.varmasti haluavat vain tuoda oman mielipiteensä julki ko."lahkosta" eivät kaikki mustamaalaa tai provoa.se vaan tuntuu olevan kova paikka teikäläisille jos joku kertoo asioiden toisenlaisen laidan jonkalaiseksi ovat kokeneet vl-uskon.antakaa kaikkien tuoda mielipiteensä julki ilman että itse rupeatte mustamaalaamaan ko.ihmisiä.
Itse asiassa elämästäni tuli paljon helpompaa lähdettyäni vl piireistä. Tavallisena luterilaisen kirkon jäsenenä ja uskovaisena elämä on kummasti helpottanut. Ei tulisi mieleenkään palata mihinkään lahkoon takaisin, jonka touhuissa ei ole mitään järkeä.
olevan nuo 70-luvulle jämähtäneet höperehtijät :)
Pidätkö omaa asennettasi kristillisenä kärsineitä lähimmäisiäsi kohtaan?