Onko itsensä tappaminen armeijassa....

Ketä arvostetaan ketä ei? Kuka arvostaa ketäkin?

Armeijassa ns. simputus on kielletty. Armeija kestää vähimmillään vain puoli vuotta. Armeijan kestää jokainen normaali ihminen.

Jos ei hyväksy aseita, niiden käyttöä jne. voi alkaa sivariksi. Silti ei pidä menettää itsekunnioitustaan. Siviilipalvelus on hyvä vaihtoehto armeijalle.

Seuraava, edellisen kommentoijan mielipide ei pidä paikkaansa:
"Uusnatsia, sarjamurhaajaa, raiskaajaa, psykopaattia jopa, arvostetaan enemmän jos on käynyt armeijan eikä siviilipalvelusta"

Käy sitten armeijan tai suorittaa siviilipalveluksen kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitsekaan. Riittää se, että itse tekee oman valintansa ja on siihen tyytyväinen.

Tää onh niin vitun totta xd

Jättäkää nuo humanitaariset saarnauksenne ja paneutukaa kysymykseeni mieluummin. Kysyin asiallisesti neuvoja.

Ja Alfredille tiedoksi, että en ole armeijan takia tappamassa. Jos sen takia tappaisin, olisin jo mennyt. Aivan sama minulle missä nyhvään, siksi ei kiinnostakaan lojua täällä. Ajattelin vain, että kun kerran armeijassa on aseita, niin on helpompi mennä. Onko itsensä ampuminen siellä sitten hyvinkään mahdollista vai valvotaanko siellä jokaista niinkuin pikkulasta?

Minä en mihinkään hoitolaan mene, en ole sen tarpeessa. Yksinkertaisesti haluan vain pois. Mitä hiton hoitoa se tarvitsee?

Viestin aloittaja kirjoitti:

Jättäkää nuo humanitaariset saarnauksenne ja paneutukaa kysymykseeni mieluummin. Kysyin asiallisesti neuvoja.

Ja Alfredille tiedoksi, että en ole armeijan takia tappamassa. Jos sen takia tappaisin, olisin jo mennyt. Aivan sama minulle missä nyhvään, siksi ei kiinnostakaan lojua täällä. Ajattelin vain, että kun kerran armeijassa on aseita, niin on helpompi mennä. Onko itsensä ampuminen siellä sitten hyvinkään mahdollista vai valvotaanko siellä jokaista niinkuin pikkulasta?

Minä en mihinkään hoitolaan mene, en ole sen tarpeessa. Yksinkertaisesti haluan vain pois. Mitä hiton hoitoa se tarvitsee?

Lue lisää

tulee t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Hei, mulla on kavereita joka nurkka täynnä. Yksinkertaisesti jotkut ihmiset eivät löydä syytä elämälleen elää. Ei elämä ole niin mukavaa, mitä sitä yliarvostetaan joka paikassa. Onni tulee muka harrastuksilla ja kavereilla. No olen kai sitten hyvinkin onnellinen? Minulla on tyttöystävä, hänen kanssaan on ajoittain mukavaa, mutta ei niin mukavaa ettäkö en voisi mennä. Mistä tämä sitten johtuu? Tarvitseeko tahto lopettaa itsensä psykiatrisia hoitoja? Ei omasta mielestäni.

Ja apua kyllä pyytäisin jos sitä tarvitsisin.
Ei, en ole yksin. Minulla on ihmisiä jotka kuuntelevat, ehkä se juuri ahdistaakin, että joka paikassa kytätään ja naristaan.

Ja näin vielä lopuksi jokainen omalta osaltaan voisi varmaan kertoa miten perustellaan onnellisuus?

Viestin aloittaja kirjoitti:

Hei, mulla on kavereita joka nurkka täynnä. Yksinkertaisesti jotkut ihmiset eivät löydä syytä elämälleen elää. Ei elämä ole niin mukavaa, mitä sitä yliarvostetaan joka paikassa. Onni tulee muka harrastuksilla ja kavereilla. No olen kai sitten hyvinkin onnellinen? Minulla on tyttöystävä, hänen kanssaan on ajoittain mukavaa, mutta ei niin mukavaa ettäkö en voisi mennä. Mistä tämä sitten johtuu? Tarvitseeko tahto lopettaa itsensä psykiatrisia hoitoja? Ei omasta mielestäni.

Ja apua kyllä pyytäisin jos sitä tarvitsisin.
Ei, en ole yksin. Minulla on ihmisiä jotka kuuntelevat, ehkä se juuri ahdistaakin, että joka paikassa kytätään ja naristaan.

Ja näin vielä lopuksi jokainen omalta osaltaan voisi varmaan kertoa miten perustellaan onnellisuus?

Lue lisää

Sanot, että ahdistaa kun kytätään ja naristaan. Onko sulla suorituspaineita, vaatiiko suku sulta jotakin ja liikaa? Haluatko sukua ja tyttöystävää karkuun? Mikä on sun ongelma, se, joka aiheuttaa nämä itsaripuheet?

Onnellisuus on sitä, että elää omaa elämäänsä sekä itseä että muita kunnioittaen, itseä ja muita huomioiden erilaiset ylä- ja alamäet hyväksyen.

Onnellisuus on voileipä ja mehu silloin kun on kova nälkä, tuoppi kaljaa silloin kun sitä tekee mieli, kotiintulohetki rankan työpäivän jälkeen, sauna kun on likainen olo, rento olo lenkin jälkeen, kesäilta, auringonnousu, hyvän elokuvan näkeminen jne. jne. jne miljoona pientä asiaa.

Nuorena onnellisuuden kokemukset voi olla ajoittain harvassa, sanotaanhan, että nuoruus on vaikeaa. Vähän vanhempana, kypsempänä ihminen nauttii elämästä enemmän, kokee onnen tunteita enemmän ja useammin, ymmärtää elämää enemmän.

Hyväksyn itsemurhan jos ihmisellä on niin paha olo, ettei lääketiede mitenkään pysty auttamaan, oloa helpottamaan. Sinun tilasi on kaukana siitä.

Itsemurha muista syistä on tyhmää, itsekästä ja muista piittaamattomuutta. Se on väkivaltaa itseä kohtaan. Se on väkivaltaa muita, sekä sukulaisia että ystäviä, tuttavia ja paikalla olijoita kohtaan. Itsemurha aiheuttaa kaikille näille henkilöille vakavia psyykkisiä ongelmia, toisille koko elämän ajaksi.

Jos sua ei kiinnosta elämä täällä, vaihda maisemaa, muuta vaikka ulkomaille tai tee jokin muu muutos elämääsi, tee omasta elämästäsi itsesi näköinen. Ei haittaa vaikka suku ei tykkää. Jos et välitä tyttöystävästäsi eroa hänestä, tee se kuitenkin fiksusti häntä kohtaan. Tee koko elämäsi ajan projektiksi oman elämäsi itsesi näköiseksi tekeminen. Siihen sinulla on monta sellaista keinoa, jotka ei vahingoita ketään toista.

Viestin aloittaja kirjoitti:

Hei, mulla on kavereita joka nurkka täynnä. Yksinkertaisesti jotkut ihmiset eivät löydä syytä elämälleen elää. Ei elämä ole niin mukavaa, mitä sitä yliarvostetaan joka paikassa. Onni tulee muka harrastuksilla ja kavereilla. No olen kai sitten hyvinkin onnellinen? Minulla on tyttöystävä, hänen kanssaan on ajoittain mukavaa, mutta ei niin mukavaa ettäkö en voisi mennä. Mistä tämä sitten johtuu? Tarvitseeko tahto lopettaa itsensä psykiatrisia hoitoja? Ei omasta mielestäni.

Ja apua kyllä pyytäisin jos sitä tarvitsisin.
Ei, en ole yksin. Minulla on ihmisiä jotka kuuntelevat, ehkä se juuri ahdistaakin, että joka paikassa kytätään ja naristaan.

Ja näin vielä lopuksi jokainen omalta osaltaan voisi varmaan kertoa miten perustellaan onnellisuus?

Lue lisää

se helpottaa t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Viestin aloittaja kirjoitti:

Hei, mulla on kavereita joka nurkka täynnä. Yksinkertaisesti jotkut ihmiset eivät löydä syytä elämälleen elää. Ei elämä ole niin mukavaa, mitä sitä yliarvostetaan joka paikassa. Onni tulee muka harrastuksilla ja kavereilla. No olen kai sitten hyvinkin onnellinen? Minulla on tyttöystävä, hänen kanssaan on ajoittain mukavaa, mutta ei niin mukavaa ettäkö en voisi mennä. Mistä tämä sitten johtuu? Tarvitseeko tahto lopettaa itsensä psykiatrisia hoitoja? Ei omasta mielestäni.

Ja apua kyllä pyytäisin jos sitä tarvitsisin.
Ei, en ole yksin. Minulla on ihmisiä jotka kuuntelevat, ehkä se juuri ahdistaakin, että joka paikassa kytätään ja naristaan.

Ja näin vielä lopuksi jokainen omalta osaltaan voisi varmaan kertoa miten perustellaan onnellisuus?

Lue lisää

Et ilmeisesti ole sellaista kokenut, kun kysyt sitä? Onnellisuus on varmastikin subjektiivinen kokemus jokaiselle meistä. Se mikä olisi sinulle onni, tiedät sinä itse parhaiten. Jos uskallat itseesi mennä.

Jos et tunne aitoa itseäsi, et varmastikaan tiedä mikä on sinun syysi elää tässä maailmassa. Tutustu itseesi kunnolla. Ja kehitä itseäsi (Kirjoja: pidä huolta itsestäsi, Phillip McGraw. echart tolle, läsnäolontaito, myötäelämisen taito en muista kirjailijaa). Ensimmäinen kirja on sellainen joka opastaa kädestä pitäen miten voit tutustua itseesi enemmän. se vaatii työtä.

Itse kyselin tätä samaista kysymystä vuosia. MIkä on elämäntarkoitus? Miksi ylipäätänsä olemme tässä maailmassa. En saanut siihen vastausta piiitkiin aikoihin ja elämä tuntui aivan turhalta. Oli aivan käsittämätöntä, että ihmiset vain nukkuivat ja nousivat ja söivät jä kävivät jossain ja tekivät taas saman uudestaan. Ajattelin että olisi mukava päästä vain tästä pois.

Nukuin siis yön yli ja sitten seuraavan yön yli jne vuosia tein. En tiedä miksi. Ehkä uskoin että vielä joskus löydän sen mitä etsin. Eli itseni.

Ehkä sinä elät sellaista elämää, joka todella ei ole sinulle tarkoitettu? Eli elämää joka ei sinusta tunnu mielekkäältä? Ei ihme ettet ole silloin onnellinen! Jos et tiedä mitä haluat ja mistä nautit niin ota siitä selvää!

Voin kertoa, että itse etsin kymmenen vuotta sitä kuka olen. sitten kun pääsin siihen pisteeseen että tiesin jo tarpeeksi löysin sen mitä minun tulee elämälläni tehdä. Siltikään elämäni ei ole auvoista onnea kokoaajan.
Mutta nyt elän sentään enkä kävele ympäriinsä "zombiena" kuten vuosia tein! Ja osaan nauttia kokoajan enemmän elämästä. Ihan varma en ole elämän tarkoituksesta tässä maailmasta (miksi maailam on olemassa), mutta tiedän nyt kuitenkin oman paikkani. Vaikka luulin, etten ole missään erityisen hyvä, eikä minua missään tarvita. Huomasin että minua tarvitaankin paljon.

Ennen kuin tapat itsesi niin kokeile asioita mitä haluat kokeilla! Tee lista ja ala toteuttaa listalla olevia asioita!

Ja jos/kun aiot tappaa itsesi niin sinullahan ei ole mitään menetettävää silloin! Voit laittaa itsesi likoon!
oletko esimerkiksi koskaan "antautunut" kenellekään ihmiselle täysin? Eli näyttänyt haavoittuvuutesi ja heikkoutesi ja maannut toisen sylissä täysin avuttomana?
Tällainen tietysti vaatii sitä, että tämä toinen ihminen hyväksyy sinut sellaisenaan eikä "kyttää" eikä "marise" sinulle tai käske ryhdistäytymään.

Aíka harvalle ihmiselle tällainen tilaisuus tarjoutuu elämänaikana. Se on kaikessa kamaluudessaan upea tunne. Se helpottaa kummasti oloa, kun on joku jolle ei tarvitse mitään esittää enää.

Ehkä sinun kaverisuhteesi ei sinua tyydytä kaikilla tasoilla? Ehkä et ole löytänyt omaa lajiasi harrastuksista?

tuota elämäniloa ei tule tuosta noin vain. Sen eteen pitää tehdä töitä. ja onhan se epäreilua. Josko olet syntynyt sellaiseen perheeseen, jossa sinun lähtökohtasi eivät ole antaneet sinulle niin hyviä eväitä, että tietäisit nyt miten elää. Mutta usko pois. Aika harvalla meistä on hyvät lähtökohdat.

Monet ihmiset elävät kuten sinä, jonkun toisen elämää. tai jonkuin yleisen mielipiteen mukaan eivätkä tee niin kuin todella itse haluavat. miten he voisivatkaan, kun eivät itseään tunne.

olosta 2 kirjoitti:

Et ilmeisesti ole sellaista kokenut, kun kysyt sitä? Onnellisuus on varmastikin subjektiivinen kokemus jokaiselle meistä. Se mikä olisi sinulle onni, tiedät sinä itse parhaiten. Jos uskallat itseesi mennä.

Jos et tunne aitoa itseäsi, et varmastikaan tiedä mikä on sinun syysi elää tässä maailmassa. Tutustu itseesi kunnolla. Ja kehitä itseäsi (Kirjoja: pidä huolta itsestäsi, Phillip McGraw. echart tolle, läsnäolontaito, myötäelämisen taito en muista kirjailijaa). Ensimmäinen kirja on sellainen joka opastaa kädestä pitäen miten voit tutustua itseesi enemmän. se vaatii työtä.

Itse kyselin tätä samaista kysymystä vuosia. MIkä on elämäntarkoitus? Miksi ylipäätänsä olemme tässä maailmassa. En saanut siihen vastausta piiitkiin aikoihin ja elämä tuntui aivan turhalta. Oli aivan käsittämätöntä, että ihmiset vain nukkuivat ja nousivat ja söivät jä kävivät jossain ja tekivät taas saman uudestaan. Ajattelin että olisi mukava päästä vain tästä pois.

Nukuin siis yön yli ja sitten seuraavan yön yli jne vuosia tein. En tiedä miksi. Ehkä uskoin että vielä joskus löydän sen mitä etsin. Eli itseni.

Ehkä sinä elät sellaista elämää, joka todella ei ole sinulle tarkoitettu? Eli elämää joka ei sinusta tunnu mielekkäältä? Ei ihme ettet ole silloin onnellinen! Jos et tiedä mitä haluat ja mistä nautit niin ota siitä selvää!

Voin kertoa, että itse etsin kymmenen vuotta sitä kuka olen. sitten kun pääsin siihen pisteeseen että tiesin jo tarpeeksi löysin sen mitä minun tulee elämälläni tehdä. Siltikään elämäni ei ole auvoista onnea kokoaajan.
Mutta nyt elän sentään enkä kävele ympäriinsä "zombiena" kuten vuosia tein! Ja osaan nauttia kokoajan enemmän elämästä. Ihan varma en ole elämän tarkoituksesta tässä maailmasta (miksi maailam on olemassa), mutta tiedän nyt kuitenkin oman paikkani. Vaikka luulin, etten ole missään erityisen hyvä, eikä minua missään tarvita. Huomasin että minua tarvitaankin paljon.

Ennen kuin tapat itsesi niin kokeile asioita mitä haluat kokeilla! Tee lista ja ala toteuttaa listalla olevia asioita!

Ja jos/kun aiot tappaa itsesi niin sinullahan ei ole mitään menetettävää silloin! Voit laittaa itsesi likoon!
oletko esimerkiksi koskaan "antautunut" kenellekään ihmiselle täysin? Eli näyttänyt haavoittuvuutesi ja heikkoutesi ja maannut toisen sylissä täysin avuttomana?
Tällainen tietysti vaatii sitä, että tämä toinen ihminen hyväksyy sinut sellaisenaan eikä "kyttää" eikä "marise" sinulle tai käske ryhdistäytymään.

Aíka harvalle ihmiselle tällainen tilaisuus tarjoutuu elämänaikana. Se on kaikessa kamaluudessaan upea tunne. Se helpottaa kummasti oloa, kun on joku jolle ei tarvitse mitään esittää enää.

Ehkä sinun kaverisuhteesi ei sinua tyydytä kaikilla tasoilla? Ehkä et ole löytänyt omaa lajiasi harrastuksista?

tuota elämäniloa ei tule tuosta noin vain. Sen eteen pitää tehdä töitä. ja onhan se epäreilua. Josko olet syntynyt sellaiseen perheeseen, jossa sinun lähtökohtasi eivät ole antaneet sinulle niin hyviä eväitä, että tietäisit nyt miten elää. Mutta usko pois. Aika harvalla meistä on hyvät lähtökohdat.

Monet ihmiset elävät kuten sinä, jonkun toisen elämää. tai jonkuin yleisen mielipiteen mukaan eivätkä tee niin kuin todella itse haluavat. miten he voisivatkaan, kun eivät itseään tunne.

Lue lisää

juhannusta,juu se irtipääsy yhteisöstä ja jonku tavoista voi aiheuttaa riitoja,mut ne on itsenäisyystaistelua t:¤¤¤¤¤¤¤¤timantti¤¤¤¤¤¤¤¤¤

123 kirjoitti:

Sanot, että ahdistaa kun kytätään ja naristaan. Onko sulla suorituspaineita, vaatiiko suku sulta jotakin ja liikaa? Haluatko sukua ja tyttöystävää karkuun? Mikä on sun ongelma, se, joka aiheuttaa nämä itsaripuheet?

Onnellisuus on sitä, että elää omaa elämäänsä sekä itseä että muita kunnioittaen, itseä ja muita huomioiden erilaiset ylä- ja alamäet hyväksyen.

Onnellisuus on voileipä ja mehu silloin kun on kova nälkä, tuoppi kaljaa silloin kun sitä tekee mieli, kotiintulohetki rankan työpäivän jälkeen, sauna kun on likainen olo, rento olo lenkin jälkeen, kesäilta, auringonnousu, hyvän elokuvan näkeminen jne. jne. jne miljoona pientä asiaa.

Nuorena onnellisuuden kokemukset voi olla ajoittain harvassa, sanotaanhan, että nuoruus on vaikeaa. Vähän vanhempana, kypsempänä ihminen nauttii elämästä enemmän, kokee onnen tunteita enemmän ja useammin, ymmärtää elämää enemmän.

Hyväksyn itsemurhan jos ihmisellä on niin paha olo, ettei lääketiede mitenkään pysty auttamaan, oloa helpottamaan. Sinun tilasi on kaukana siitä.

Itsemurha muista syistä on tyhmää, itsekästä ja muista piittaamattomuutta. Se on väkivaltaa itseä kohtaan. Se on väkivaltaa muita, sekä sukulaisia että ystäviä, tuttavia ja paikalla olijoita kohtaan. Itsemurha aiheuttaa kaikille näille henkilöille vakavia psyykkisiä ongelmia, toisille koko elämän ajaksi.

Jos sua ei kiinnosta elämä täällä, vaihda maisemaa, muuta vaikka ulkomaille tai tee jokin muu muutos elämääsi, tee omasta elämästäsi itsesi näköinen. Ei haittaa vaikka suku ei tykkää. Jos et välitä tyttöystävästäsi eroa hänestä, tee se kuitenkin fiksusti häntä kohtaan. Tee koko elämäsi ajan projektiksi oman elämäsi itsesi näköiseksi tekeminen. Siihen sinulla on monta sellaista keinoa, jotka ei vahingoita ketään toista.

Lue lisää

"Hyväksyn itsemurhan jos ihmisellä on niin paha olo, ettei lääketiede mitenkään pysty auttamaan, oloa helpottamaan. Sinun tilasi on kaukana siitä."

Hahah, oletkin hyvä puhumaan oikein kokemuksen rinta äänellä kun kerran jaksat auttaakin. Olen kokenut ikäisekseni yhtä sun toista, joista sinä et tiedä puoliakaan, eikä sinun pidäkään tietää. Jos tietäisit, muuttaisit ääntäsi nopeasti kellossa.
Olen kokeillut mielialalääkkeitä laidasta laitaan.

Viestin aloittaja kirjoitti:

"Hyväksyn itsemurhan jos ihmisellä on niin paha olo, ettei lääketiede mitenkään pysty auttamaan, oloa helpottamaan. Sinun tilasi on kaukana siitä."

Hahah, oletkin hyvä puhumaan oikein kokemuksen rinta äänellä kun kerran jaksat auttaakin. Olen kokenut ikäisekseni yhtä sun toista, joista sinä et tiedä puoliakaan, eikä sinun pidäkään tietää. Jos tietäisit, muuttaisit ääntäsi nopeasti kellossa.
Olen kokeillut mielialalääkkeitä laidasta laitaan.

Lue lisää

Niinpä.

sillä esim. ampumaharjoituksissa (en tiedä onko oikeita panoksia) valvova henkilö joutuu tiukkaan paikkaan ja kovaan kuulusteluun. Jos teet sen, tee niin, että jätät selkeän viestin ja mieluiten niin, ettet aseta armeijan henkilökuntaa tukalaan tilanteeseen.

Ja miettisit myös sillä mielellä, että kannattaako kuitenkaan. Mä yritin tappaa itseni kolme ja puoli vuotta sitten ja lähes onnistuinkin, mutta tänään olen iloinen, että elän.