Näistä 70-luvun tapahtumista ja monen surullisista kokemuksista (kiitos niiden kertomisesta!) tulee mieleen muitakin tapahtumia tuon vuosikymmenen ajalta.
Hengellinen vallankäyttö ja alistaminen ei ole mikään SRK:n yksinoikeus. Maailmalla tapahtui silloin ja tapahtuu edelleen monenlaista hengellistä väkivaltaa monen eri liikkeen ja kirkkokunnan piirissä...
Eräs 70-luvulla varsinkin Yhdysvalloissa vaikuttanut liike oli ns. Shepherding-movement, eli "paimenliike". Siihen liittyi ehdoton auktoriteettiusko, kuuliaisuus johtajille sekä suoranainen riippuvuus "paimenten" eli liikkeen johtajien hyväksynnästä pienimmissäkin asioissa. Työpaikan valintaan, opiskeluun, avioliittoon ym. asioihin piti pyytää hengellisen johtajan neuvoa. Tämä antoi tietysti vapaat mahdollisuudet kaikenlaisiin vääristymiin ja aiheutti suurta hengellistä kärsimystä - tämän liikkeen virheistä ja sen aiheuttamista tragedioista on englanninkielisissä seurakuntapiireissä keskusteltu paljonkin.
Liikkeen johtohahmoihin lukeutuvista ainakin yksi myönsi sittemmin julkisesti väärinkäytökset, pyysi anteeksi tapahtumia ja pahoitteli menettelyä. Hän on tänäpäivänä ihanalla tavalla julistamassa Jumalan rakkautta ja armoa ja palvelemassa muita.
Samanlainen avoin myöntäminen ja parannuksen tekeminen olisi Suomessakin paikallaan. Virheitä tehdään, pahojakin - mutta niiden piilottelu ja myöntämättä jättäminen estää mahdollisuuden mennä eteenpäin.
Hengllistä mielivaltaa valitettavasti tulee aina esiintymään, niin kauan kuin täällä maan päällä eletään. Siitä voi kuitenkin toipua, ja sen raskaista seurauksista päästä eteenpäin Jumalan rakkauden voimalla. "Minä olen se hyvä Paimen!" Joh 10:11
Hengellinen vallankäyttö ja alistaminen ei ole mikään SRK:n yksinoikeus. Maailmalla tapahtui silloin ja tapahtuu edelleen monenlaista hengellistä väkivaltaa monen eri liikkeen ja kirkkokunnan piirissä...
Eräs 70-luvulla varsinkin Yhdysvalloissa vaikuttanut liike oli ns. Shepherding-movement, eli "paimenliike". Siihen liittyi ehdoton auktoriteettiusko, kuuliaisuus johtajille sekä suoranainen riippuvuus "paimenten" eli liikkeen johtajien hyväksynnästä pienimmissäkin asioissa. Työpaikan valintaan, opiskeluun, avioliittoon ym. asioihin piti pyytää hengellisen johtajan neuvoa. Tämä antoi tietysti vapaat mahdollisuudet kaikenlaisiin vääristymiin ja aiheutti suurta hengellistä kärsimystä - tämän liikkeen virheistä ja sen aiheuttamista tragedioista on englanninkielisissä seurakuntapiireissä keskusteltu paljonkin.
Liikkeen johtohahmoihin lukeutuvista ainakin yksi myönsi sittemmin julkisesti väärinkäytökset, pyysi anteeksi tapahtumia ja pahoitteli menettelyä. Hän on tänäpäivänä ihanalla tavalla julistamassa Jumalan rakkautta ja armoa ja palvelemassa muita.
Samanlainen avoin myöntäminen ja parannuksen tekeminen olisi Suomessakin paikallaan. Virheitä tehdään, pahojakin - mutta niiden piilottelu ja myöntämättä jättäminen estää mahdollisuuden mennä eteenpäin.
Hengllistä mielivaltaa valitettavasti tulee aina esiintymään, niin kauan kuin täällä maan päällä eletään. Siitä voi kuitenkin toipua, ja sen raskaista seurauksista päästä eteenpäin Jumalan rakkauden voimalla. "Minä olen se hyvä Paimen!" Joh 10:11
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voidaankohan 70-luvun tapahtumia nähdä osana yleismaailmallista ilmiötä. Yleinen yhteiskunnallinen ja nopea muutos oli kaikkialla teollisuusmaissa, ei ainoastaan Suomessa.
Ainakin yleinen ilmapiiri vapautui 70-luvulla ja ihmiset saivat alkaa ajatella omilla aivoillaan ja tehdä niin kuin parhaaksi näkevät monissa asioissa. Tosin tämä vapautumiskehitys alkoi jo 1700-luvulla valistusaatteesta ja humanismista, sitten se voimistui 1800-luvulla, jolloin taas hengellinen liikehdintä sai uutta vauhtia ja suosiota ja taas 1900-luvun alussa alkoi sekularisoituminen ja uskontojen ote ihmisten määräilemiseen heikkeni. Rooman katolinen kirkkohan oli pitänyt tiukkaa kuria monin keinoin ja sitä vastaan valistusaate taisteli. Kirkko ei saanut kahlita ihmisiä, myydä aneita ja pelotella helvetillä. Voisiko tässä nähdä mimikaavassa samansorttista kiertokulkua? En tiedä, en ole niin paljon perehtynyt että osaisin tähän sanoa mitään varmaa. Antaa ajatuksen kuitenkin lipua sen tietämyksen valossa joka on suotu. Historiaa tutkiskelemalla varmasti asioille löytyisi aina jokin selitys ja tuska helpottaisi kun tietäisi mistä mikäkin ilmiö johtuu. Itse olen valistusaatteelle ja humanismille tosi tyytyväinen, että ne ihmiset tekivät sen taistelutyön maapallolla, että suurin osa ihmisistä sai vapauden ajatella omilla aivoillaan ja tehdä itse omat uskonratkaisunsa. Myös ateismista tuli sitä kautta sallittua. Ei ollut pakko uskoa enää mihinkään jos ei halunnut. Eihän Jumalakaan pakota uskomaan itseensä, jos ihminen ei halua. Siksi onkin hyvin kummallista, että toiset ihmiset pakottavat muita ihmisiä uskomaan johonkin, kun Jumalakaan ei pakota.