Sekoamisesta

mä ainakin tajusin että olen tulossa hulluksi...ja hulluksihan minä tulin...heh...noh ainakin sairaudentunnon säilytin osittain, varsinaisia hallusinaatioita ei pahemmin ole ilmennyt , negatiivisia oireita vaan, jos en olis tajunnut sitä että olen tulossa hulluksi ja että minusta voi tulla sellainen niin olisin varmaan aika pihalla

Riippuu varmaan siitä, onko yleensäkin tapana tarkkailla itseään. Tai sitten se sekoaminen on juuri se, että ei enää pysty tarkkailemaan ja analysoimaan itseään. Tajunta tavallaan pienenee, tai voi se laajetakin. Jotenkin muuttuu kuitenkin, arvelisin. Minä ainakin mietin usein järkevyyttä ja tulevaisuutta. En ikinä luovuta ja antaudu täysin hulluudelleni, vaan jossain sisälläni on vieläkin se joku, joka haluaa pysyä elämässä kiinni ja hallitsee minua.

kyllä sen joskus tajuaa kun alkaa sekoamaan, mutta joskus taas vajoaa psykoosiin niin ettei tajua, esim kuvittelee että joku lukee ajatukset, tätä taphtuu kyllä yleensä vaan pilvessä ollessa, en taida oikea hullu olla kun ei ole psykoottisia oireita selvinpäin, vaikka sairaalassa ne väittääkin että huono keskittymiskyky ja opiskelöumotivaatiottomuus johtuisi psykoosista mutta amotiovaatiosyndrooma tai lievä masennus sanon minä