En tiedä mihin tässä vielä joudutaan mutta pelottaa kauheesti...
Tää nyt oli tällanen keskustelun avaus...
Tää nyt oli tällanen keskustelun avaus...
onko sairaalaan joutumista
syytä pelätä?
11871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinä et ehkä itse ole samaa mieltä, mutta sairaalassa olo olisi ehkä paras ratkaisu tässä tilanteessa. Sairaalassa saat hoitoa, lääkitystä, tukea, ja saat helvetisti lisää perspektiiviä, joten ainakin minä tulin huolettomana poikana sairaalasta ulos.
Mutta jos et halua sairaalaan, neuvon tilaamaan ajan yksityiseltä, ja pyytämään reseptiä, niin saat lääkityksenkin.
Jos menet vaikka Auroran sairaalaan ja kerrot huolesi, he voivat katsoa sinut sekopääksi , ja lukita sinut 4 päivän mittaiselle "tarkkailu jaksolle". Se voi olla pelottavaa, joten hanki yksityinen aika, ja hanki terapia mahdollisuus.
Lääkitys terapia voi olla kivempi vaihtoehto kuin suljetulla osastolla pakosta oleminen.
pikemminki,ja itse maksat vähintää 500 euroa kotiutus jossai rivitalos 2 kuukautta juu noin 1000 euroa t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sairaaloissa on varmaan eroja. Itse olen kerran ollut suljetulla osastolla. Menin sinne, kun väitettiin että avo-osastolla ei ollut vapaita paikkoja ja luvattiin, että saisin tulla ja mennä vapaasti. No, en saanut. Henkilökunta oli aika tylyä ja hoito sitä, että sai ruokaa ja lääkkeet. Niinpä sitten karkasin koko paikasta ja kotona tuntui heti olo paremmalta.
Seuraavana päivänä hakivat takaisin. Olin kuulemma suljetun osaston tarpeessa. Kun minua sitten yritettiin maanitella jäämään sinne suljetulle, oltiin yllättäen kovin ystävällisiä, sillä läsnä oli myös eri osaston lääkäri. Keskustelin hänen kanssaan myös kahdestaan. Tämä lääkäri sitten sanoi, ettei hänen mielestään ole syytä pitää minua suljetulla osastolla. Lähdin kotiin.
Näiden kokemusten jälkeen en missään tapauksessa mene enää sairaalaan.
Mutta sain sairaalassa Alfredin sanojen mukaisesti "perspektiiviä", sillä huomasin, että on parempi sairastaa kotona.
Joudutaan? ei vaan päästään.. ite en aina pääse vaikka koitan kerjätä.. nytkin 2 viikon jonossa kun on osastot täynnä.
Taitaa olla kuntakohtaisia eroja sairaalaan pääsyssä. Minä itse koin oloni niin huonoksi, että menin terveyskeskuksen päivystykseen kertomaan, että haluan heti apua ja pääsin siltä seisomalta ambulanssilla mielisairaalaan, vapaaehtoisesti. Olin 3 viikkoa ja koin hoidon tehokkaaksi ja asiantuntevaksi. Monesta potilaasta sain suorastaan ystäviä.Ohjelmaa oli yllin kyllin, opin käsitöitäkin ja ulkoilin tuntikausia päivittäin ihanassa ympäristössä.
psykiatriseen sairaalaan itsemurhayrityksen jälkeen eli halusin itse sinne. Alku oli kova paikka, kun pelotti, mutta äkkiä sinne tottui. Ja mulla oli heti alusta ulkoiluoikeus yksin(tarkkailujakson aikana tunti päivässä ja sitten ihan vapaasti, tietty ovet aukaisi aina hoitaja). Parin viikon päästä pääsin viikonloppulomalle ja sen jälkeen loma to-su. Mulla on hyvät muistot kuten edellisellä kirjoittajalla. Olin viisi viikkoa, jonka jälkeen puoli vuotta päiväosastolla eli aina yöksi kotiin ja viikonloput kotona.
Itse olen ollut osastohoidossa kaksi kuukautta. Menin ensin vapaaehtoisesti päivystävälle akuuttiosastolle (suljettu osasto). Jouduin jossakin vaiheessa tarkkailuun, jonka jälkeen tehtiin suljettu hoitopäätös. En kokenut sairaalahoitoa hyödylliseksi, enkä koe vieläkään.
Nyt olen siis pakkohoidossa. Sairaalassa olosta on ollut toki se hyöty, että en tunne enää itseäni masentuneeksi ja sairaaksi. Mutta sitä kuitenkin kuulemma olen. Eli olenko mennyt niin pahaan kuntoon sairaalahoidon aikana, etten tunnista omaa sairauttani?
Olen osastolla pikemminkin säilössä kuin hoidossa. Avohoito ajat ovat silloin tällöin, muuta apua ja tukea ei olekaan.
Osastolla olen vielä vähintään kuukauden, edelleen pakkohoidossa. Eli näinkin voi käydä, vaikka vapaaehtoisena aluksi menisikin.
toiseen sairaanhoitopiiriin,jaa menin vuokralle
Minua yritettiin ainakin useaan otteeseen passittaa psykologini ja psykiatrin avulla sairaalaan, kun olin heidän mielestään liian huonossa kunnossa. Tätä tapahtui monta kertaa sairauteni aikana, mutta en suostunut, onneksi eivät pakkohoitoon laittaneet. Ehkä jossakin vaiheessa myös minulle olisi sairaalahoito ollut paras ratkaisu, mutta en myöskään kadu etten mennyt. Olen nimittäin voinut hyvin jo pidemmän aikaa.
Sairaalaa ei sinänsä kannata pelätä.
On vain semmoinen näkökohta, että jotain kautta työnantajat voi saada tietoonsa, että on ollut sairaalassa. Jos kyse on mielisairaalasta, niin sitä eivät kaikki työnantajat ymmärrä.
vakavasta vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta. Vaikka olisit kyseisessä sairaalassa työssä ja hoidossa eri osastolla, ei tieto saisi levitä. Siinä on kyllä usein se pointti, että kun sut joku tuttu (ei henkilökunta, heillä on se vaitiolovelvollisuus) näkee siellä, niin sana lähtee kiertämään. Mutta jos kohdallasi olet huomannut vaitiolovelvollisuutta rikottavan, tee heti asiasta ilmoitus potilasasiamiehelle!