muutama kuukausi takaperin

ei se maailmaa kaada jos ei veistä tunne kun ei sitä käytä! Lapsesi kielellinen kehitys on jäljessä, mutta eihän tulevasta tiedä jos kirii tai sitten ei! On jo ihan lupaavaa että menee hakemaan siltä laatikosta jotain!

Kielellisen kehityksen häiriöitä on niin monia ja osaa voidaan auttaa paljon, osaa vähemmän. Osa oppii muita konsteja olemaalla lahjakas jossain muussa alueessa jolloin puute osittain katoaa. Ja osalla vaivaa on todella enemmänkin kuin on suotavaa!

Oleellista on että pääsette asioissa eteenpäin! Oma lapseni ei osannut tuossa iässä puhua vaikka toisinaan sanoi jonkin sanan ja kieltämättä huoletta oli siinä mielessä, että lapsi ymmärsi selkeästi puheen aivan loistavasti. Koomista, että kun puhe tuli mukaan niin ymmärrys alkoi heiketä ja lopulta selvisi ettei lapsi aina ymmärrä kuulemaansa..

Anopille voi muistuttaa että lapsella on isäkin ja puolet geeneistä tulee siltä puolelta! Voitpa huomauttaa ekana vielä senkin ettei teidän suvussa moista vikaa ole kellään ollut niin saa niellä omaa lääkettään vähän aikaa. Yksi oiva konsti on myös kertoa juurta jaksain ja välittömästi kaikki mikä tutkimuksissa selviää ja etenkin jos se edellyttää teiltä jotakin uutta taitoa tai valmiutta jolloin anopinkin on se opeteltava!! Ota mokoma mukaan niin kympillä, että ei ole varaa ilkeillä tai saa osan omaan nilkkaan takaisin..

Suuntaa nyt ajatus niihin hyviin asioihin puutteiden sijaan niin on kivempi kesä odotella sitä syksyä. Tuollaisia tehtäviä voi harjoitella ihan arkisin vaikka osittamalal ne palasiin; hae laatikosta/ ota laatikosta/ tuo äidille.. Toistojen kautta lapsi saattaa oppia yllättävästikkin. Tästä tuli mieleen, että meillä lapsella oli ongelmaa nimenomaan lyhytkestoisessa kuulomuistissa ja kuullun jäsentelyssä jolloin liikkeelle olisi lähdetty, mutta loppu unohtuu jo matkalla ja "vauvana" seurasi kyllä hyvin moniosaisia kehoituksia..

oltu neljä kertaa lastenneurologisilla tutkimuksissa, osastojaksolla. Ensimmäisen kerran mentiin kun poika oli 3-vuotias (tästä nyt 2,5 vuotta) Poika ollut melkein aina pari vuotta kielen kehityksestä jäljessä mutta nyt on ottanut isompaa harppausta eteenpäin :) Mutta paljon on vielä ongelmia ja opittavaa.

Osastojaksot ovat olleet hyviä ja varsinkin se, että poika on viihtynyt todella hyvin. Viimeksi oltiin toukokuussa jaksolla ja jo tammikuussa poika alkoi kyselemään että koska pääsee sinne :)

Meillä kaksi poikaa 5- ja 6-vuotiaat joilla kummallakin dysfasia.... Perinnöllistä varmaan onkin ku kummallakin mutta itse en tunnusta että meidän suvussa muka olis ;)

Poika on todettu lievästi kehitysvammaiseksi puheen ja motoriikan viivästymisen takia. Äijä on pian 5 vuotta ja puhe on n. puolitoistavuotiaan - 2 vuotiaan välillä, ja motoriikka kaksivuotiaan tasolla. Pienikokoinenkin on.

Taitaa tämä asia painaa sulla mieltä? Niin mullakin oli alussa.

Nykyään vain huolettaa se että poika ei saa pihalla kavereita kun ei osaa puhua ja tehdä asioita samalla lailla kun muut. Eli siis ihan yksin on, kavereita nolla.

Murhetta ja mietintää tästä tulee siis jatkossakin...

Voimia meille....!! :)

meillä poika nyt 3.7v, ei ouhu juuri mitään. nyt on n. 30 sanaa tullut ja joitain kahden sanan lauseita. n. vuosi sitten pistivät neuvolasta puheterapeutille lähetteen ja käytimme aluksi 1kertaa viikossa puheterapiassa, nyt käy 2 kertaa viikossa kotona. poika edistyny helmikuun alusta melko paljon ku puheterapia alkanu käymään kotona useammin. olemme käyneet sairaalassa tutkimuksissa 2 kertaa ja kumpiki kerta oli kahden viikon hoitojakso. nyt seuraavan kerran on puolen vuoden päästä yhden päivän poli käynti. pojalla on ymmärrys vuoden jäljessä ikäisiään.