Lapseni sijoitettiin suostumuksellani tilapäisesti oman uupumukseni vuoksi perheeseen.
Kun kotiinpaluun aika lähestyi, sosiaalityöntekijät kertoivat lapsen jo kiintyneen sijaisperheeseen?
Muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan, koska silloisessa asuinkaupungissani ei ollut ko. koulutusta tarjolla.
En onnistunut saamaan kesätöitä, joten jouduin hakemaan toimeentulotukea kesän ajaksi?
Lapseni oli lomalla luonani ja yhdellä käynnillä mukanani sosiaalitoimistossa.
Työntekijä IHMETTELI, miksi lapseni on huostassa?
Sanoin hänelle vain, että sitä minäkin ihmettelen? (tulokseton oikeudenkäynti takana).
3-vuoden kuluttua valmistuin ammattiin ja jouduin alkuunpääsemiseksi hakemaan taas ttt. Sain vuokraan ja ruokaan vähän rahaa, mutta esim. opintolainan korkoja ei hyväksytty. Niitä jouduin pankin kanssa neuvottelemalla siirtämään.
Mutta, sama stt. hämmästeli yhä lapseni oloa sijaisperheessä ja pyysi lupaani soittaa entiseen kotikuntaani. Siis, lapsen sijoituskuntaan.
Lapseni kotiutui puolen vuoden kuluttua tuon puhelinsoiton jälkeen. Että näin!
TÄSSÄ TEILLE LYHYESTI JA KORUTTOMASTI TURHISTA HUOSTAANOTOISTA!
Kun kotiinpaluun aika lähestyi, sosiaalityöntekijät kertoivat lapsen jo kiintyneen sijaisperheeseen?
Muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan, koska silloisessa asuinkaupungissani ei ollut ko. koulutusta tarjolla.
En onnistunut saamaan kesätöitä, joten jouduin hakemaan toimeentulotukea kesän ajaksi?
Lapseni oli lomalla luonani ja yhdellä käynnillä mukanani sosiaalitoimistossa.
Työntekijä IHMETTELI, miksi lapseni on huostassa?
Sanoin hänelle vain, että sitä minäkin ihmettelen? (tulokseton oikeudenkäynti takana).
3-vuoden kuluttua valmistuin ammattiin ja jouduin alkuunpääsemiseksi hakemaan taas ttt. Sain vuokraan ja ruokaan vähän rahaa, mutta esim. opintolainan korkoja ei hyväksytty. Niitä jouduin pankin kanssa neuvottelemalla siirtämään.
Mutta, sama stt. hämmästeli yhä lapseni oloa sijaisperheessä ja pyysi lupaani soittaa entiseen kotikuntaani. Siis, lapsen sijoituskuntaan.
Lapseni kotiutui puolen vuoden kuluttua tuon puhelinsoiton jälkeen. Että näin!
TÄSSÄ TEILLE LYHYESTI JA KORUTTOMASTI TURHISTA HUOSTAANOTOISTA!
Vastaukset 24
Vanhimmat
tehdään, mutta harvoin. Yleensä turhista huostaanotoista valittavat lienevät kuitenkin sokeita omalle tilanteelleen. Mikä on ymmärrettävää. Kuka nyt luopuisi lapsestaan "ilman syytä."
No eihän tuo sinun lapsesi kohdalla tapahtunut sijoitus ollut turhaa, jos se tapahtui sustumuksellasi ja uupumuksesi vuoksi. Nyt sait riittävästi aikaa hoitaa omat asiasi kuntoon ja jaksat taas huolehtia lapsestasi.
tässä kirjoituksessa tuli esiin, kuinka turha tuo huostaanotto oli. Sijoitus oli sovittu n. puoleksi vuodeksi, mutta venyi sijoituskunnan taholta yli 6 vuotta kestäneeksi!!
Etkö osaa nähdä metsää puilta??
Äiti joutui muuttamaan ja taistelemaan oikeudessa asti, vaikka alkuperäinen sopimus oli toistaiseksi l. puoli vuotta. Se aika riitti äidille. Opiskelut alkoivat tuon puolen vuoden kuluttua, eivät 6-vuoden???
ihan jokaiselle asemale...
Sinäkinkö sitten mielelläsi antaisit lapsesi pidemmäksikin ajaksi muualle huostaan avun ja tuen tarpeen hetkellä?
Kaikki vanhemmat eivät valitettavasti ajattele sinun tavallasi omista lapsistaan. Että
samapa se meidän perheelle on, että onko meidän
lapsi puoli vuotta tai kuusi vuotta muualla huostaanotettuna....
Missä lukee 6 vuotta???
Mistäs muuten olis tuon 6 vuotta nykäissyt ;)
oli lapsesi edun mukaista, että hän oli suostumuksellasi sijaisperheessä. Kunnioitan vaikeaa päätöstäsi ja olen todella iloinen puolestasi, että olet toipunut ja saanut lapsesi takaisin.Paljon voimia on kysynyt myös opiskelu, joten nostan hattua sillekin asialle.Onnellinen tilaisuus tuli kohdallesi, kun toinen ihminen sosiaalitoimistossa näki tilanteeesi ja pystyi auttamaan ja tukemaan sinua.Nyt ei muuta , kuin nauti elämästä yhdessä rakkaan lapsesi kanssa.Oikein hyvää kesää teille toivottelee sijaisäiti.
ainuttakaan syytä huostan jatkamiselle ole,mutta jatkavat silti,vaikka lapsellekkin lupasivat,että pääsee keväällä kotiin,ja sijariperhe epäkelvoksi todettiin 4 vuoden jälkeen lukuisista valituksistani huolimatta.Tälläin toimii lasten(suojelu) Suomessa.On kuin suoraan helvetistä
on sattunut tuollaista. Onneksi lastensuojelussa tehdään paljon hyvääkin työtä. Sinuahan se ei tietenkään lohduta, sen ymmärrän hyvin.
rukoilen,että Jumala armahtaa heitä.
Jumalan armahdusta sijareille vaan laittomissa sijoituksissa lapsen kotiutusta ja rangaistusta huostaanottajille.
kun olet tuon voimanlähteen löytänyt :) Luottamustasi ei kenenkään tarvite tulla vaatimaan, mutta katkeruus olisikin lopulta omaksi vahingoksesi. Jos joskus jaksat vielä ihan sydämestäsi anteeksi antaa sinulle väärin tehneille, olet selviytynyt mahtavasti. Olen iloinen puolestasi ja rukoilen jaksamista sinulle! Jumalan sanassa on paljon ratkaisuja, jos vain uskaltautuu niitä etsimään :)
sulje pois toisiaan, Jumala armahtaa tuomion saaneitakin....Tässä Jumalan anteeksi annosta puhui selvästikin ihminen joka yrittää olla itse tuomitsematta.
menetettyjä yhteisiä vuosia lasteni kanssa takaisin. Ei jumalan sana maksa opintovelkojani takaisin. Ei jumalan sana poista niitä vuosia, jolloin elin 1300 mummonmarkalla, josta minun olisi pitänyt ostaa vaatteet ja kengät vielä lapsilleni, jotka oli sijoitettu köyhään helluntailaisperheeseen,joka osti lasteni siellä olessa itselleen uuden auton, uuden asunnon, lomaosakkeen ja kesämökin. Minun aikana meni tapellessa espoolaisten sossujen kanssa, että lapsilleni edes kengät ostettaisiin.
Jumalan sana on monille uskovaisille vain pelkkä sana, jolla he voivat pitää kulisseja yllä. Monet sijaisperheet ovat uskovaisia ja todella törkeitä heille sijoitettuja lapsia kohtaan. Ja sossut sallivat kaiken törkeyden, sillä vahvistaahan sijaisperheiden henkinen väkivalta lapsen minän nujertamisen ja samalla biovanhempien tuskan lisäämisen, jolloin biovanhemmat väsyvät ja masentuvat ja näin sijoitus voidaan sairaassa uskovaisessa ympäristössä jatkaa.
Henkinen väkivalta vahvistaa sossujen valtaa ja työuraa sekä turvaa sijaisperheiden toimeentulon.
lapsiltani, jotka valheella tehty huostaanotto ja todella surkea sijoitus helluntailaiseen sijaisperheen aiheutti lapsilleni. Ne traumat ovat niin syvät, että lapseni eivät halua keskustella koko ajasta, koska eivät halua sitä helvettiä takaisin.
Ihmettelen yleensäkin, että häikäilemättömät ja julmat ihmiset, jotka jumalan sanaan turvaten vievät toisilta elämisen halun ja mahdollisuuden ajaen uhrinsa köyhyyteen oman taloudellisen voiton saavuttamiseksi kehtaavat vielä jumalaan vedoten puhua katkeruudesta ikään kuin biovanhempien tuntema katkeruus olisi biovanhempien itsensä aiheuttama. Ja kehtaavat vielä syyllistää biovanhempia, jotka eivät lapsensa elämän tuhonneille anna anteeksi. Ei anteeksi voi antaa rosvoille ja niinkuin raamatussa sanotaan tappajista, varkaista, valehtelijoista ja raiskaajista, PORTOILLE!
Minulle joku "viisas" sanoi, että kun tulet uskoon saat varmasti lapsesi kotiin.
No, mä yritin punnertaa uskossa. Pian ilmeni, että juuri nämä uskikset toivovat sijaisuuden jatkuvan ja ovat itseasiassa kaikkein kateellisinta porukkaa mun muita asioita kohtaan.
Niinpä jätin Jeesuksen "bileet".
Toinen esimerkki oli, kun opiskelulinjallani oli yksi "hellari" ja meillä oli lastensuojelun-tentti.
Minä olin "menettänyt" lapseni ja hän helluntailainen sijari. Mä sain tentin monipuolisuudesta täyden arvosanan (hoitopuolella 5 ) ja tämä sijari 2 ? Kyllä teki mieli paskasesti nauraa päin turpaa, mutta annoin olla. Hän oli muutenkin niin omalaatuinen ja täynnä itseään, että jätin omaan arvoonsa!
Rauha hänen muistolleen!
sanoi, että uskovaisuus on myös eräänlainen "sairaus" ja siihen voitaisiin vedota huostaanoton purkutilanteessa.
Kysehän on silloin ihmisistä, jotka eivät luota "omiin siipiinsä" vaan tarvitsevat jotain ylimääräistä auttajaa, kutsuttakoon häntä nyt vaikka Jumalaksi?
Usko sinänsä ei ole paha asia, jos se terveellä tavalla tuodaan esiin. Iltarukous lapsen kanssa voi olla turvallisuutta lisääväkin kokemus.
Mutta nämä paatokselliset "huutaja-evankelistat" vain vaahtoavat siinä omassa vaahdossaan, asiaa siinä ei kuule?
Minusta on erityisen arveluttavaa sijoittaa lapsia hellareille, Jehovan todistajille ja lestadiolaisille??
Eräskin lapsi oli "poiminut" huudosta vain sen karmeimman osan: "Mies heilui kotonaan kirveen kanssa, kunnes tuli uskoon"? Mitä tällaisesta lauseesta 4-vuotias ymmärtää??
Sehän vain lisää pelkoja ja turvattomuutta.
Ko. perhe kävi tilaisuuksissa pitääkseen avioliittonsa kasassa. No, muija unohti Jumalansa ja alkoi pettää, joten erohan siitä seurasi!
Mitä tästäkin opimme: Pe...n kutina oli vahvempi, kuin usko Jumalaan?
ja se pitäisi toimia käytännössä: rakasta lähimmäisiä niin kuin itseäsi.
oikea usko kulissista ja Raamatulla pelleilystä. Usko ei muuta menneitä tapahtumia, vaan muuttaa ihmisen ajatuksia niistä siten, että on helpompi olla. On ihmisiä, joille on tehty hirveitä tekoja, mutta jotka ovat päässeet traumojensa kanssa sinuiksi uskon avulla. Itse olen yksi heistä, ja olisin iloinen, jos minuakaan ei tuomittaisi sen vuoksi. Traumoistaan saa mielestäni myös päästä yli koska niiden kanssa on tuskaa elää. Minun tapani oli usko, ketään en pakota enkä vippaskonstina kehoita käyttämään, mutta lämpimästi suosittelen.
lähimmäisiäsi? Sitenkö, ettet puolla lapsen kotiutuspäätöstä. Vai niinkö, että jätät yhden kaljapullon juoneen sijaislapsen isän oven taakse pakkaseen itkemään?
Vai haalimalla rahaa sijoitetuista lapsista?
Usko (sydämessä) on sinällään hyvä asia, mutta sen varjolla tehdyt teot eivät ole?
Jo sen toitottaminen on tosi ärsyttävää. Eräs evankelista (mies) sanoi kerran, että on suurta viisautta pitää suunsa kiinni uskonasioissa.
Tässä hän kyllä osui oikeaan.
Jokainen kun saa uskoa mihin tahtoo tai olla uskomatta??
olen. "Uskovienkin" keskuudessa on paljon tuomitsemista. Itse olen nähnyt sitä tosin enemmän teoissa kuin sanoissa. Minunkin piti kuitenkin PERUSTELLA elämäni ensimmäisessä ja viimeisessä raamattupiirissä se, että uskon Jumalaan, vaikka raamatussa selvästi sanotaan, että puhdas usko riittää. Ihmisille ei ole vastuussa uskostaan. Onneksi en lannistunut ja nyt voin hyvin.
Itse en toitota uskoani ovilla, turuilla ja toreilla, mutta jos joku Jumalaan viittaa saatan ottaa asian puheeksi, sillä se on auttanut minua itseäni. Tässä vain törmäsin siihen ihmisten tuomitsevuuteen itsekin, viestini ymmärrettiin väärin ja ilmeisesti minä(?) sain haukut niskoilleni. Onneksi ymmärrän syyt, enkä kanna kaunaa. Ihan vilpittömästi rukoilen teidän syrjittyjen puolesta, olen ollut samalla viivalla itsekin. Nyt olen eri viivalla, en yläpuolella enkä alapuolella.
en ole sijaisvanhempi, en sosiaalityöntekijä vaan äiti, joka menetin kaksi lastani väärin perustein ja valheellisella toiminnalla huostaanottoon ja uskovaiseen sijaisperheeseen.
pyydän anteeksi? Ethän anna kenenkään kuitenkaan astua "varpaillesi". Itselläni oli kokemus, kun muut uskikset kehottivat aina kääntämään sen toisen posken lyötäväksi?
Tietämättömänä noudatin tätä ja menetin kaiken puolustuskykyni?
Asioitani päästiin "sorkkimaan" ja minua satuttamaan monin ilkein sanoin ja minä vain hymyilin.
Lopulta tajusin. Tervehtyminen alkoi, kun kirjoitin "tulikiven" katkuisen kirjeen eräälle satuttajalle.
Usko on hyvä asia, mutta tervettä järjen käyttöä ei ole Raamatussa kielletty!!
Espoon perhehoidon johtava sosiaalityöntekijä oli sanonut äidilleni, kun lapseni otettiin huostaan, että minä olen astunut joidenkin varpaille. Ilmeisesti olikin hirvee pamppu, joka työnsi varpaansa tallottavaksi eteeni. Opiskelin nimittäin SDP:n alaisessa koulussa silloin.
Kuuntelin opiskelutovereitteni pottuilua, joka meni asioihin, jotka ei heille kuuluneet. Vaikka ikää "tovereilla" oli saman verran kuin minulle, käytös oli tosi lapsellista. Sieltä alkanut kiusaaminen johti lopulta lasteni huostaanottoon. Olihan huostaanottanut sosiaalityöntekijä Tyoväen Akatemian rehtorin erittäin hyvä tuttava.