Ihmettelen ihmisiä jotka valitsevat itselleen sopivaa uskontoa samalla tavoin kuin hampurilaisateriaa McDonalsissa. "Ottaisinko tänään kanaa vai lihaa vaiko perätin salaatin.."
"Ottaisinko buddhalaisuuden vai juutalaisuuden
vaiko ryhtyisinko peräti wiccalaiseksi.."
--Surullista. Uskonnon sisällöllä ja kohteella, eli Jumalalla ei ole mitään väliä.
HALOO, herätkää. Etsikää Jumalaa, älkää uskontoa. Ei uskonnot mitään teille anna. Vain elävä Jumala voi pelastaa iänkaikkiseen elämään ja sitä kautta antaa sisällön elämään. Etsimällä Jumalaa, löydätte itsellenne myös uskonnollisen yhteisön, josta saatte tukea ja yhteyden kokemista.
On surullista että ihmiset rinnastavat kirkon ja Jumalan toisiinsa. Kannattaa miettiä johtuvatko omat pettymykset siitä että on pettynyt kirkkoon, sen toimintatapoihin tai mielipiteisiin. No, kirkkokin on vain uskonnollinen instituutio, jossa työskentelee inhimillisiä ihmisiä.
Seurakunta, joka on muutakin kuin pelkkä Suomen evankelisluterilainen kirkko, on Kristuksen ruumis, jonka jokainen jäsen on tärkeä ja arvokas. Seurakunnan pää on Jeesus Kristus, joka lahjoittaa elämän, ei seurakunta itsessään.
Toinen mikä minua hämmästyttää on se että jos ihmiset ovat uskontoa valitsemassa sillä perusteella mikä uskonto on paras, niin kuinka siinä vertailussa romukoppaan heitetään se ainoa uskonto joka ei vaadi ihmiseltä mitään? Suurin osa uskonnoista edellyttää ihmiseltä mitä kummallisimpia asioita ja tekoja, jotta ihminen voisi lähestyä Jumalaa.
Kristinusko, joka siis perustuu siihen että "Jumala antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)
Ihminen pelastuu yksin armosta. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään pelastuksensa eteen.
Ehkä ihmisiä vierastuttaa kristinuskossa se että pitäisi myöntää että ihminen ei olekaan täydellinen, että me tarvitaankin armahdusta eikä pelkästään kehuja hyvistä töistämme. Ettei ihminen ansaitsekaan noita kehuja, vaan rangaistuksen, ja sitä kautta armahduksen.
Surullista.
Jeesus kuoli jottei kenenkään tarvitsisi kärsiä syntiensä sovitusta, mutta se ei kelpaa nykyihmiselle. Lahjaa ei oteta vastaan.
Mieluummin uskotaan siihen että uhraamalla sika, saa anteeksi tai että äitisi syntyi uudelleen muurahaisena tai että palvottavat jumalat voidaan valita tai keksiä oikeastaan mistä vaan kun eihän sillä ei ole niin tarkasti väliä, kunhan jotain palvotaan.
Onhan siinä rinnalla se että joku on kuollut sinun puolestasi, niin aika tylsä ja huumorintajuton ja yksinkertainen vaihtoehto.
Se on vain niin surullista.
"Ottaisinko buddhalaisuuden vai juutalaisuuden
vaiko ryhtyisinko peräti wiccalaiseksi.."
--Surullista. Uskonnon sisällöllä ja kohteella, eli Jumalalla ei ole mitään väliä.
HALOO, herätkää. Etsikää Jumalaa, älkää uskontoa. Ei uskonnot mitään teille anna. Vain elävä Jumala voi pelastaa iänkaikkiseen elämään ja sitä kautta antaa sisällön elämään. Etsimällä Jumalaa, löydätte itsellenne myös uskonnollisen yhteisön, josta saatte tukea ja yhteyden kokemista.
On surullista että ihmiset rinnastavat kirkon ja Jumalan toisiinsa. Kannattaa miettiä johtuvatko omat pettymykset siitä että on pettynyt kirkkoon, sen toimintatapoihin tai mielipiteisiin. No, kirkkokin on vain uskonnollinen instituutio, jossa työskentelee inhimillisiä ihmisiä.
Seurakunta, joka on muutakin kuin pelkkä Suomen evankelisluterilainen kirkko, on Kristuksen ruumis, jonka jokainen jäsen on tärkeä ja arvokas. Seurakunnan pää on Jeesus Kristus, joka lahjoittaa elämän, ei seurakunta itsessään.
Toinen mikä minua hämmästyttää on se että jos ihmiset ovat uskontoa valitsemassa sillä perusteella mikä uskonto on paras, niin kuinka siinä vertailussa romukoppaan heitetään se ainoa uskonto joka ei vaadi ihmiseltä mitään? Suurin osa uskonnoista edellyttää ihmiseltä mitä kummallisimpia asioita ja tekoja, jotta ihminen voisi lähestyä Jumalaa.
Kristinusko, joka siis perustuu siihen että "Jumala antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)
Ihminen pelastuu yksin armosta. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään pelastuksensa eteen.
Ehkä ihmisiä vierastuttaa kristinuskossa se että pitäisi myöntää että ihminen ei olekaan täydellinen, että me tarvitaankin armahdusta eikä pelkästään kehuja hyvistä töistämme. Ettei ihminen ansaitsekaan noita kehuja, vaan rangaistuksen, ja sitä kautta armahduksen.
Surullista.
Jeesus kuoli jottei kenenkään tarvitsisi kärsiä syntiensä sovitusta, mutta se ei kelpaa nykyihmiselle. Lahjaa ei oteta vastaan.
Mieluummin uskotaan siihen että uhraamalla sika, saa anteeksi tai että äitisi syntyi uudelleen muurahaisena tai että palvottavat jumalat voidaan valita tai keksiä oikeastaan mistä vaan kun eihän sillä ei ole niin tarkasti väliä, kunhan jotain palvotaan.
Onhan siinä rinnalla se että joku on kuollut sinun puolestasi, niin aika tylsä ja huumorintajuton ja yksinkertainen vaihtoehto.
Se on vain niin surullista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän se pitää paikkansa, että yksin armosta ihminen pelastuu, mutta "ettei tarvitse tehdä yhtään mitään pelastuksensa eteen", on kyllä erehdys.
Yksin armosta tarkoittaa sitä, että kun ihminen lähestyy Jumalaa rukouksessa ja pyytää aidosti anteeksi pahoja tekojaan ja päättää vakaasti ettei enää niitä tee, niin saa anteeksi.
Pelastuksen eteen tulee tehdä kokonaisvaltainen parannus, niin saa armosta anteeksi. Tätä se armo tarkoittaa.
Armosta uskominen on elinikäinen prosessi. Tulee pyytää anteeksi, jos huomaa tehneensä väärin, ja olla tekemättä enää sitä, mikä aiheutti huonon omantunnon. Koska ihminen on epätäydellinen, niin tätä kilvoittelua tulee tehdä läpi elämän, niin että säilyy hyvä omatunto.
Vähän jyrkkäsanaisesti ehkä tässä kerroin mielipiteeni, mutta näin sen itse käsitän. Tarkoituksenani ei ole muuttaa kenenkään toisen uskomuksia.
Uskonnot sinänsä ovat toissijaisia, jos ymmärretään pyytää Jumalalta anteeksi tarvittaessa ja muistetaan toimia ohjeen "tee sitä toiselle, mitä haluat itsellesi tehtävän" mukaisesti.
Joko ymmärsit minut väärin, tai sitten vain tahdot käydä pilkun kimppuun tai sitten elät elämää jossa armoa yritetään ansaita,
Se että pelastuu yksin armosta, tarkoittaa mielestäni sitä ettei tarvitse muutakuin ottaa lahja vastaan. Ja se pitää sisällään sen että ymmärtää sitä tarvitsevansa eli katuu, koska jos ei ymmärrä tarvitsevansa anteeksiantoa ei myöskään tajua ottaa sitä vastaan, joten eipäs nyt tehdä väärästä kärpäsestä sitä numeroa. Yksin armosta tarkoittaa ilman omia tekoja. Jopa ilman suuria katumusprosesseja ja kilvoitteluja. Elämään kuuluu toki taistelu syntiä vastaan, en väitä ettei kuuluisi, mutta viimekädessä se ei vaikuta pelastukseen. Ei se tarkoita että elämäänsä saa elää miten lystää, vaan pikemmin sitä että armon käytyä oikeudesta saa voimaa ja rohkeutta käydä uskon jalo kilpajuoksu ja saavuttaa voittajan seppele. Mutta vain yksin armosta. Ei minkään teon seurauksena.
IHMINEN PELASTUU YKSIN ARMOSTA.
"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." Ef 2:8
Esittämäsi tulkina on pelkkää prostestanttista hapatusta. Pitää muistaa että kaikki protestanttiset liikkeet perustuvat ihmisen kehittelemiin oppeihin, ja kaiken lisäksi ne ovat koko ajan loittonemassa alkuperästään eli kristillisyydestä. Oppia muutetaan niissä jatkuvasti. Vaikka joillakin protestanttisilla liikkeillä onkin jonkinlaisena jäänteenä "kirkon status", ne eivät ole kirkkoja alkuperäisessä mielessä, sillä eihän niissä toteudu edes kristinopin mukainen piispan virka eikä siten pappeuskaan (nimikkeistä huolimatta).
Tässä yksi uudesti syntynyt, joka viimein otti kolmisen vuotta sitten lahjan vastaan.
Kyllä on joo surullista, että Jeesuslahjaa ei oteta vastaan. Rukoillaan me, että ihmiset tulisivat tuntemaan Jeesuksen ja saisivat Pyhän Hengen.
Kristusruumiiseen ryhtiä!!!
kiinnostaa mielipiteiden vaihto?
Minun homolapseni on Jumalan luoma.
Ihn niinkuin sinä ja minäkin.
Olenpa vain tavallinen aikuisten lasten äiti.
Tosi onnellinen jokaisesta lapsestani,ja iloinen että,myös homolapseni on voinut avoimesti minulle kertoa asioistaan pelkäämättä esim, hylkäämistä,hän on minun rakas lapseni aina,hän on nuori työssäkäyvä ihminen,hänellä on hyvä ammatti,hän syntyi homoseksuaaliksi,niinkuin minä ja hänen isänsä synnyttiin heteroiksi.
Mnä olen "poikkeava"koska synnyin vasenkätiseksi,joten minut pakotettiin pienenä kirjoittamaan oikealla kädellä,muut asiat teen edelleen vasemmalla.Myöskin on suvussani punatukkaisia,onneksi heitä ei ole poltettu roviolla "noitina" Tästä voimme jatkaa keskustelua jos kiinnostaa.Olemme ev,lut seurakunnan jäseniä tavallisia ihmisiä.Jumalaan uskomme ns. normaalisti.
"Ihmettelen ihmisiä jotka valitsevat itselleen sopivaa uskontoa samalla tavoin kuin hampurilaisateriaa McDonalsissa. "Ottaisinko tänään kanaa vai lihaa vaiko perätin salaatin.."
"Ottaisinko buddhalaisuuden vai juutalaisuuden
vaiko ryhtyisinko peräti wiccalaiseksi.."
--Surullista. Uskonnon sisällöllä ja kohteella, eli Jumalalla ei ole mitään väliä."
Minä ajattelen, että kaikkien uskontojen takana on sama Jumala (jos Jumalaa on olemassa?.. Minussa on vähän agnostikon vikaa:) Intuitiivinen oivallus jumalasta on kaikkien uskontojen synnyn syy. Näinhän Bahait ajattelevat. Miksei silloin voisi valita uskonnon jolla palvella ja olla yhteydessä jumalaansa? Vai onko tämä liian kerettiläistä? Onneksi eletään 2000-luvulla :-)
Tinni-Tunni
ja täsmällisestä, ydinasioihin päässeestä tekstistäsi ! Just super hyvin ilmaistu. Koen ihan samalla tavalla. Sinä kerroit tärkeimmästä, mitä me täällä maan päällä tarvitaan tietää ja mitä kohti kilvoitella eli pitää elävä yhteys Jumalan, Ystävämme Parhaimman kanssa. On paljon asioita, joiden 'oikea laita' selviää - vasta perillä. Sillä, 'nyt me näemme epätäydellisesti' mutta Jeesus on meidän edestämme täydellinen, Hän ON meidän täydellisyytemme, me MONESSA puuttuvaiset (turhaan seksuaalisuudesta niin kauhea haloo!).
Tosiuskovaisuutta?