Olen sellaisessa tilanteessa että tuli ero reilu puoli vuotta sitten entisen poikakaverin kanssa, olimme vajaa 5 vuotta yhdessä. Viimeiset 2 vuotta meillä meni suoraan sanottuna päin p..tä. Kuitenkin rakkaus meitä piti yhdessä, kyllähän ne tunteet siinä ajassa ehti jo viiletä, mutta kuitenkín... Olin itse miettinyt eroa jo kauan, miettinyt että "vielä viikko, katon vielä kuukauden, ehkä se tästä.." Ongelmame oli että me ei puhuttu Asioista, ja senhän tietää mitäs siitä seuraa... turhautumista, nalkuttamista..ym..
Joten ajauduttiin eroon, oikeastaan meillä ei ollu muuta ratkaisua, poikakaverini´"löysi" heti uuden, muuttivat heti yhteen, mutta kun kysyin jos hän rakastaa tätä uutta hän totesi ettei tule ehkä koskaan rakastamaan..
Minäkin olen löytänyt uuden poikakaverin, hän on kaiken tavoin ihana ihminen, juttu luistaa, ymmärretään toisiamme ja hän antaa kaiken sen mitä edellisessä suhteessa kaipasin. Mutta jotain puuttuu, vaikeaa on sitä itselleni myöntää mutta en rakasta häntä...
Olen tajunnut että rakastan edelleen entistä poikakaveriani..aika palavasti.. Sen olen päättänyt että jos ei me suhteessamme puhuttu asioista ja siitä koitu meidän tuho, niin sitä virhettä en enää tee, joten aion kertoa hänelle tunteistani. Kysyisin vaan neuvoja teiltä kuinka kertoisin sen, niin että hän ymmärtäisi että olen tosissani, mutta niin ettei hän pelästyisi...
Onko neuvoja, varsinkin miehet vastatkaa kuinka te haluaisitte kuulla rakkaudentunnustuksen, ihan yllättäen vaiko selitysten kanssa..?
Joten ajauduttiin eroon, oikeastaan meillä ei ollu muuta ratkaisua, poikakaverini´"löysi" heti uuden, muuttivat heti yhteen, mutta kun kysyin jos hän rakastaa tätä uutta hän totesi ettei tule ehkä koskaan rakastamaan..
Minäkin olen löytänyt uuden poikakaverin, hän on kaiken tavoin ihana ihminen, juttu luistaa, ymmärretään toisiamme ja hän antaa kaiken sen mitä edellisessä suhteessa kaipasin. Mutta jotain puuttuu, vaikeaa on sitä itselleni myöntää mutta en rakasta häntä...
Olen tajunnut että rakastan edelleen entistä poikakaveriani..aika palavasti.. Sen olen päättänyt että jos ei me suhteessamme puhuttu asioista ja siitä koitu meidän tuho, niin sitä virhettä en enää tee, joten aion kertoa hänelle tunteistani. Kysyisin vaan neuvoja teiltä kuinka kertoisin sen, niin että hän ymmärtäisi että olen tosissani, mutta niin ettei hän pelästyisi...
Onko neuvoja, varsinkin miehet vastatkaa kuinka te haluaisitte kuulla rakkaudentunnustuksen, ihan yllättäen vaiko selitysten kanssa..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
on valitettavasti naisen vastaus..
Koita kuitenkin ajatella molemmat suhteet erillisinä toisistaan. Ja mikäli seurustelet, olet ensisijaisesti kuitenkin sitoutunut poikaystävääsi. Jos sinulla ei ole tunteita häntä kohtaan olet ehkä väärässä suhteessa huolimatta entisestä poikaystävästäsi. Eli älä käytä häntä pakokeinona, joka loukkaa toista.
Päätös siitä suhteesta ei pitäisi perustua sille, miten entinen poikaystäväsi asiaan suhtautuu. Ei ole kovin reilua.
Sen ihmisen kanssa, jonka kanssa valitsee olla yhdessä, tulisi olla yhdessä juuri siksi, että haluaa olla nimenomaan hänen kanssaan. Muuten molemmat tulee ennen pitkää onnettomiksi.
Ennen kuin teet suhde ratkaisuja kenenkään suhteen selvitä ensin itsellesi, mitä rehellisesti haluat, ja missä sydämesi on.
Suhde asioissa kannattaa toimia järjelläkin, mutta elää aina ihan kympillä tunteella. Vaikkakaan ei ehkä ihan vain hetkellisesti.
Kiitos ajatuksistasi. Vielä taustatietoja sen verran että nykyisen poikakaverin kanssa elämme kaukosuhteessa, joten näemme vain viikonloppuisin. olemme kummatkin todella varautuneita toisiamme ja suhdetta kohtaan, sillä olemme tavalla tai toisella pettyneet entisissä suhteissamme ja emme haluaisi tulla jälleen loukatuiksi...Joten se tunne ja kiintymys puuttuu, emme toisaalta uskalla heittäytyä täysillä mukaan...Epäilee omia ja sen toisen tunteita, vaikka itse ajattelenki että suhteessa se on kaikki tai ei mitään, eli pitää elää täysillä.
Olen pohtinut tilannetta ja mitä tosiaan haluan, tiedän senkin että jos ja kun kerron entiselle tunteistani, ja jos hän sitten ilmoittaa että on epävarma tunteistaan, mitä vähän epäilen ja pelkään.. niin se vasta hankalaa olisi... Sillä oikeastaan se kertoisi jo aika paljon, sillä se ei mulle riitä, en todellakaan aio odottaa että hän selvittää muutaman vuoden mitä hänelle sopii ja sit tulee itkien perääni.. Tätä pelkään, että hän huomaa kuinka paljon minusta välittää kun jo on liian myöhäistä, näin on käynyt ennenkin minulle, joten odotettavaa onkin että historia toistaa itseään...