Teit sen minulle taas, Kevät.
Sait uskomaan elämään
jossa kirveiden jäljet puun rungolla
ovat todet ja näkyvissä.
Kirpeä merituuli kasvoillani ja suolaa haavoissa
minä uskon elämään, Kevät!
Jos en romanttisiin haaveisiin pakene
miksi pakenisin kyynisyyteen?
Jos en selkääni käännä
kirvesten iskuille tuoreen puun vavahtavaan lihaan
miksi selkäni kääntäisin kädelle
joka haavoja hoitaa?
Oi, sinun kättäsi vasten, Kevät, voin uskoa
elämään, sen rosoisia kasvoja katsellen
selkääni kääntämättä -
Minä laulan ja huudahdan: Kevät!
Sait uskomaan elämään
jossa kirveiden jäljet puun rungolla
ovat todet ja näkyvissä.
Kirpeä merituuli kasvoillani ja suolaa haavoissa
minä uskon elämään, Kevät!
Jos en romanttisiin haaveisiin pakene
miksi pakenisin kyynisyyteen?
Jos en selkääni käännä
kirvesten iskuille tuoreen puun vavahtavaan lihaan
miksi selkäni kääntäisin kädelle
joka haavoja hoitaa?
Oi, sinun kättäsi vasten, Kevät, voin uskoa
elämään, sen rosoisia kasvoja katsellen
selkääni kääntämättä -
Minä laulan ja huudahdan: Kevät!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juhannusruusua sulle ojensin
et ottanut sitä vastaan
koska se oli
sinulle samantekevää
et edes näe minua
etkä ruusuani
välinpitämättömyys
on kamalinta
ja rakkauden
vastakohta
Näet vain oman kauniin kevääsi
omassa päässäsi
mutta minun päähäni
syljetään aina vaan ja taas
ruusupensaanpiikkejä!