Matkakertomuksia

-kirjat Kaikki minun lapseni ja Puhtaita elämän unelmat ovat hätkähdyttäviä kirjoja miehestä joka matkustaa Etelä-Amerikkaan keräämään silmäätekeviltä aineistoa uuteen romaaniin mutta rakastuukin kauniiseen prostituoituun, tutustuu tämän perheeseen ja joutuu aivan erilaisissa ympyröissä pyörimään kuin alun perin oli aikonut.

poimintoja mulla myynnissä olevista matkakirjoista, jotka ehkä vois sinua kiinnostaa, osan olen itse lukenut ja kaikkia ainakin selaillut. Hintatiedot otin pois koska tää ei ole myyntipalsta. Nää siis on vaan vinkkejä. Ainakin osa on saatavissa kirjastostakin että sieltä voi kysellä.

ETELÄ-AMERIKKA:

AHVENAINEN-SALIN BETTY: DONNA BETTYNÄ BRASILIASSA.
Wsoy 1966. 188 liitekuvasivut.
BACKHOUSE HUGO S.: GAUCHOJEN PARISSA.
Tammi 1947. 209. Kuvitettu.
Backhouse kuvaa elämäänsä argentiinalaisten karjapaimenten parissa 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Elävästi kerrottujen kokemusten lisäksi teos sisältää tietoja gauchojen historiasta, elämäntavoista, metsästyksestä, hevosenkasvatuksesta ym. Kuvituksena tekijän maalauksia ja piirroksia, mustavalkokuvitus.
MANNES T.: TUMMIEN LAULUJEN MAA. Tammi 1967. 219. Kuvitettu.
Totte Mannesin tyylitajuisesti kirjoitettu muistelmateos on paitsi matkakirja vieraaseen kulttuuriin myös kaunokirjallinen elämys. Kuvatessaan omaa ja miehensä elämää Argentiinassa hän kutoo tekstinsä lomaan runsaasti asiatietoa maan historiasta, uskonnosta, politiikasta, ihmisten elintavoista ja uskomuksista. Tekijän korkealaatuinen piirroskuvitus tekee teoksesta miltei taidekirjan. Erittäin runsas kuvitus.

JÖRGEN BITSCH.
Tämä tyyppi heittäytyi tutkimusmatkojensa kohteena oleviin erikoisiin paikkoihin ja pyrki katselemaan niiden elämää paikallisten ihmisten tasolta. Yhdessä 1950-luvulla ilmestyneessä kirjassaan Bitsch kuvaa moottoripyörällä tekemäänsä matkaa Afrikan halki. Kirjan nimi on osuvasti "Moottoripyörällä halki Afrikan".

BITSCH JÖRGEN: ULU – MAAILMAN PÄÄTEPISTE. Matkoja Borneon viidakoissa.
Wsoy 1961. 193 liitekuvasivut.
Ulu sijaitsee Borneon sydämessä, läpitunkemattoman sademetsän, krokotiililaumojen ja moskiittoparvien keskellä. Borneon alkuasukkailla on sanonta ”Ulusta ei kukaan palaa elävänä”. Bitsch eli maailman alkukantaisimpien ihmisten, myrkkynuolistaan kuuluisan kääpiökansan ja pääkallonmetsästäjien parissa ja palasi kertomaan kokemuksensa. Runsas kuvitus Bitschin itse ottamia kuvia, värikuvat. Eräs kuvateksti: ”Kolmivuotiaana saavat punaanilapset metallirenkaat korviinsa. Samassa iässä heidät vieroitetaan äidinmaidosta ja he alkavat polttaa tupakkaa. Tämä tyttönen sai silloin tällöin vielä maistaa äidinmaitoa – savujen välissä.”
BITSCH JÖRGEN: TUNTEMATON MAA.
Wsoy 1962. 179 liitekuvasivut. Runsas värikuvitus. Mongoliasta.
BITSCH JÖRGEN: MIKSI BUDDHA HYMYILEE?
Wsoy 1964. 178 liitekuvasivut.
Runsas värikuvitus. Matkakuvaus Burmasta, Thaimaasta ja Kambodzasta: ”Kirjoittaakseni näiden maiden väestöstä minun täytyi oppia ymmärtämään niiden henkistä taustaa, mutta en etukäteen aavistanut, kuinka paljon buddhalaisuus tulisi merkitsemään minulle henkilökohtaisestikin...”
BITSCH JÖRGEN: MUSTA HURMOS.
Wsoy 1965. 162 liitekuvasivut. Runsas värikuvitus.
”Dramaattinen automatka Saharan halki riittäisi jännittävän matkakirjan aiheeksi, mutta se on vasta alkua. Massanakylissä Bitsch saa jo siinä määrin Mustan hurmoksen esimakua, että päättää jäädä joksikin aikaa seuraamaan tämän kummallisen heimon elämää... Suurimman elämyksen hän kokee 'elefanttien paratiisissa'. Kirjan pohjana on kymmenkunta vuosina 1947 – 65 Saharaan, Sudaniin ja päiväntasaaja-Afrikkaan tehtyä tutkimusmatkaa. Tutkimusmatkailijana, seikkailijana, matkakirjojen tekijänä Bitsch on tällä hetkellä maailman kuuluisimpia.”

SKAFTE HAKON: BADAK.
Wsoy 1963. 224 liitekuvasivut.
Skafte asui ryhmänsä kanssa kolme kuukautta viidakon keskelle rakentamassaan palmunlehvämajassa, heidän etsiessään maailman harvinaisinta nisäkästä: Sumatran sarvikuonoa. Matkallaan he tutustuivat mm. balilaiseen henkienpalvontaan ja Kambodzan viidakon mystillisiin luoliin.

Tämä menee jo enemmän eläinkirjojen puolelle, mutta laitetaan nyt tämäkin, mielenkiintoista matkaamista viidakossa ja hyvin kirjoitettu:
MACKINNON JOHN: PUNAISEN APINAN JÄLJILLÄ.
Otava 1975. 208 kuvaliitteet.
Mackinnon päätti tutustua arvoituksellisten orankien elämään Sumatran viidakoissa. Hän valitsi tietyn orankiyksilön tutkimuksensa kohteeksi, seurasi sitä missä se liikkui ja nukkui makuupussinsa kanssa paikoissa joissa se nukkui. ”John Mackinnonin erikoislaatuisten matkojen orankihavainnoilla on suuri tieteellinen merkitys... Mutta minulle käsillä oleva teos on erityisen ikimuistoinen myös siksi että se on elävä todistuskappale läheisimmästä ja syvimmästä luon-nontieteilijän ja Kaukoidän taianomaisten metsien keskisestä suhteesta jonka tunnen.” (David Attenborough teoksen esipuheessa).
Mustavalko- ja värikuvaliitteet. Värikuvaliitteessä 30 kuvaa.

Ja edellisen lisäksi laitetaan nyt sitten vielä muutama muukin eläinaiheinen:
DOUGLAS-HAMILTON IAIN JA ORIA: VIISISATAA ELEFANTTIA.
Esipuhe Niko Tinbergen. Otava 1975. 346 kuvaliitteet.
Teoksessa 40 sivua liitekuvia, 4 karttaa ja 3 kaaviota. Douglas-Hamiltonien tieteellisestä tutkimustyöstä norsujen parissa Itä-Afrikassa ja vuosia kestäneestä kärsivällisestä yrityksestä ystävystyä villinorsujen kanssa. Norsujen elämää koskevan selonteon lisäksi kirja on merkittävä kannanotto villieläinten suojelemiseen ja niiden elinympäristön rauhoittamiseen laajemminkin. ”Teos on kirjoitettu ihastuttavan luonnollisella tyylillä, ja paitsi että se osoittaa tekijöidensä syvällistä perehtymistä tutkimustyönsä kohteisiin ja heidän rakkauttaan Itä-Afrikkaan, se kertoo myös heidän tekemistään tieteellisistä keksinnöistä, heidän rohkeudestaan, seikkailunhalustaan ja hellittämättömyydestään. Iain ja Orian Douglas-Hamilton ovat kärsivällisyydellään voittaneet maailman suurimman maaeläimen luottamuksen ja keksineet sen avulla erittäin monia yksityiskohtia tämän eläimen elintavoista. Kuinka paljon arvokkaampi tämä elintapa onkaan kuin se pateettinen, lähes nöyryyttävä elämä jota näemme sen tai ainakin sen aasialaisen sukulaisen viettävän sirkuksissa ja joskus eläintarhoissa. Toivon, että tämä teos onnistuu tekemään lukijat kaikkialla maailmassa tietoisiksi antaa aktiivista tukea pyrkimyksille, jotka presidentti Nyerere esitti Arushan julistuksessa.” (Tinbergen).
LAWICK-GOODALL JANE van: YSTÄVÄNI SIMPANSSIT.
Tammi 1972. 243 kuvaliitteet.
Runsaasti valokuvia. Jane van Lawick-Goodall tutki simpanssien elämää luonnollisissa elinolosuhteissa viidakossa ja pääsi seuraamaan niiden sosiaalista käyttäytymistä läheltä. Kirjan lopussa liitteenä tutkimustietoa ja piirroksia simpanssien elekielestä, ruokavaliosta, aseiden ja työkalujen käytöstä ym.
MCBRIDE CHRIS: TIMBAVATIN VALKOISET LEIJONAT.
Weilin Göös 1978. 219. Kuvitettu.
Runsaasti kuvitettu, laadukkaat värikuvat. Mcbride seuraa Timbavatin valkoisten leijonien kasvua, kehitystä ja elämää leijonayhteisössä. Ilman suojaväriä leijonan on vaikea saalistaa ja lopulta lauma hylkää nämä luonnonoikut yhtä lukuunottamatta. Mcbride ryhtyy työläisiin pelastustoimiin, jotta laumattomiksi vaeltajiksi joutuneet valkoiset leijonat saataisiin säilymään hengissä. Vuonna 1977 hän siirtää leijonat helikopterilla savannilta Pretorian eläintarhaan.
WILLIAMS J. H.: IHMEELLISET ELEFANTIT.
Nide 1952. 264 kuvaliite.
Kokemuksia Burman norsukomppaniasta toisessa maailmansodassa.

Kaunis kirja, erityisen upeat luontokuvat:
SMITH ANTHONY: MATO GROSSO. Koskematon maa.
Uk 1972. 287. Kuvitettu.
Raportti Englannin Royal Societyn ja Royal Geographical Societyn tutkimusretkikunnan oleskelusta Mato Grossossa, Keski-Brasiliassa 1967 – 69. Korkealaatuinen teos Keski-Brasilian sademetsien eläimistä, ihmisistä ja luonnosta. Runsaasti laadukkaita, hyviä värikuvia. Lopussa aakkosellinen hakemisto teoksessa mainituista kasveista ja eläimistä, joista osa oli ennestään tunte-mattomia ja luokittelemattomia, ainoastaan intiaanien nimeämiä.

HALIK ANTONI: MATO GROSSO. Möte med outforskade vildmarker och krigiska indianstammar.
Saxon & Lindström 1958. 128. Kuvitettu.
Ruotsinkielinen kirja. Antoni ja hänen vaimonsa Pierrette vaeltavat keski-Brasiliassa tutustuen sademetsien luontoon ja eläimistöön – mutta erityisesti intiaaneihin, näihin vaikeakulkuisten matkojen päässä eristyksissä asuviin luonnonkansoihin, heidän monessa suhteessa vielä alkuperäiseen elämäänsä ja tapoihinsa. Erittäin runsas ja hyvä kuvitus, yli sata Antoni ja Pierrette Halikin tutkimusretkellään ottamaa mustavalkokuvaa. Englanninkielinen alkuteos ilmestyi 1957, ruotsinnos Harriet ja Gösta Percy.

FALK-RONNE ARNE: PARATIISI VASEMMALLA. Matka Bountyn vanavedessä.
Wsoy 1966. 223 liitekuvasivut.
Falk-Ronne purjehtii ryhmänsä kanssa tutustumaan Tahitiin ja polynesialaisten saarten ihmisiin, perehtyen lopuksi Pitcairnin historiaan ja sen nykyiseen tilanteeseen. Kirja kertoo Falk-Ronnen matkasta ja samalla kerrataan tietoja Bountyn kapinasta ja saaren historiasta 1700-luvun lopulta alkaen. Arne Falk-Ronnen saapuessa Pitcairnin saarelle vuonna 1965 väkiluku on 72 henkeä, alkuperäisten eurooppalais-polynesialaisten asukkaiden jälkeläisiä. Saaren ensimmäiset murhenäytelmät 1700-luvun lopulla aiheutuivat naisten vähyydestä, mutta 1960-luvulla ongelmana oli miesten vähyys, koska nuoret miehet muuttivat pieneltä, eristyneeltä saarelta pois.

GATTI ATTILIO: TAM-TAM.
Wsoy 1954. 240 liitekuvasivut.
”Attilio Gatti tuntee Afrikan. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan hän on samoillut tässä salaperäisessä maanosassa monenlaisia retkikuntia johtaen. 'Tam-Tam' kirjaansa Gatti on kerännyt parhaat seikkailunsa ja kokemuksensa viidentoista vuoden ajalta. Se on tulvillaan tapahtumia, tietoa ja mystiikkaa; valloittavalla ja elävällä kerronnallaan kirjoittaja kuvaa zulu-kylän häämenoja, 2000 vuotta sitten eläneen Kandake-kuningattaren temppeliä, Ba-ila-heimon salaista uhrijuhlaa ja valtavaa ruohoaavikkopaloa, jonka alkuasukkaat sytyttivät estääkseen Gattia miehineen tunkeutumasta tarunomaisten 'vuorten valkoisten miesten' asuma-alueelle. Paljon hän kertoo myös alkuasukkaiden 'mustasta magiasta', yliluonnollisista tapahtumista ja ilmiöistä, jotka hän itse on nähnyt ja joista useimmat ovat jääneet hänelle selittämättömäksi arvoitukseksi.”
Kirja on koottu alkuteoksista ”Tom-Toms in the night” ja ”Black mist”. Suomennos Anna-Liisa ja Eero Ahmavaara. Runsaasti liitekuvasivuja.

GATTI ATTILIO: SAHARASTA ETELÄÄN.
Wsoy 1952. Kuvituksena 35 kuvaa.

MÖRNE HÅKAN: MEIDÄN MIEHEMME ABESSINIASSA.
Elämyksiä Abessiniassa, Somalimaissa, Sudanissa, Egyptissä ja Palestiinassa.
Karisto 1936. 336. Kuvitettu.

MÖRNE HÅKAN: VALKOISEN NORSUN JA LOHIKÄÄRMEEN MAILLA.
Gummerus 1931. 311. Kuvitettu.

Tapio Hiisivaara on tunnetuimpia suomalaisia matkakertomusten ja kuvausten kirjoittajia 1940- ja 50-luvulta.
Tässä yksi ihan kohtalainen, leppoisa matkakirja:
HIISIVAARA TAPIO: POLTTAVAA HIEKKAA.
Pellervo 1955. 199. Kuvitettu.
Algeriasta, Tunisiasta, Marokosta.

LILIUS ALEKO: TAPAHTUI TANGERISSA.
Otava 1955. 271 liitekuvasivut.
Aleko Lilius oli pohjoismaiden tunnetuimpia sanomalehtimiehiä ja matkakirjojen tekijöitä. Tässä kirjassa Lilius keskittyy Marokon ja erityisesti Tangerin menneisyyteen ja nykyisyyteen 1950-luvulla ja sen pimeään puoleen, pahamaineisiin arabikortteleihin ja rikollismaailmaan, salakuljetukseen ja merirosvoukseen.

Klassikko!
MELVILLE H.: TAIPII. Kappale polynesialaisten elämää.
Gummerus 1973. 308. S. K3. Gummeruksen Klassikko-sarjaa.
Amerikkalainen alkuteos ilmestyi 1846. Suomenkielisen painoksen jälkisanat Paavo Lehtinen. Alkukantaisen, moraalirajoituksista vapaan elämän kuvaus on samalla kannanotto länsimaiseen elämäntapaan ja sen ulkokohtaisuuteen. Kirjan ilmestyessä vuonna 1846 kirjailijaa syytettiin barbarismista ja pakanallisuuden ylistämisestä sekä hyökkäyksestä länsimaista sivistystä vastaan. Monet – heidän joukossaan mm. Nathaniel Hawthorne ja Walt Whitman – kiittivät kuitenkin teoksen eloisuutta ja tuoreutta. Teos on fiktiiviseen muotoon puettu itsetilitys, perustana Herman Melvillen omat kokemukset polynesialaisen ihmissyöjäheimon parissa Maquesas-saarilla, jonne hän merimiehenä ollessaan karkasi erään laivatoverinsa kanssa.
Tämä polynesialaista elämää, tapoja ja uskomuksia kuvaavan tarinan jälkeen Herman Melville kirjoitti useita kaunokirjallisia teoksia, mm. romaanit Moby Dick ja Billy Budd.

Erittäin hyvä vanhojen joukosta, tämähän ilmestyi alunperin jo 1800-luvun puolivälissä:
CASTRÉN M.A.: TUTKIMUSMATKOILLA POHJOLASSA.
Tammi 1953. 344 liitekuvasivut liitekartat.
Alkuteos Nordiska resor och forskningar av M. A. Castrén, I – II ilmestyi vuosina 1852 ja 1855. Matias Aleksanteri Castrén syntyi 1813 ja kuoli 1852.
Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Aulis J. Joki.

Mielestäni kiinnostava:
HIISKU KYLLIKKI: ITALIA VALINKAUHASSA. Nähtyä ja koettua.
Gummerus 1945. 259. Kuvitettu.
Kyllikki Hiisku matkustaa Roomaan tutustumaan kaupungin historiaan, tutkimaan sen mennyttä ja nykyistä taidetta ja kulttuurielämää, mutta joutuu äkisti todistamaan kuinka väkivalta imaisee maan ja kaupungin mukaansa. Italia on sodassa. Hiisku pelkää pommituksia yhdessä muiden kanssa mutta pysyy maassa ja seuraa tapahtumien kehittymistä. Hän näkee omin silmin saksalaisten joukkojen lähdön ja liittoutuneiden saapumisen.
Monipuolinen, hyvä kuvitus antaa riipaisevan kuvan Hiiskun kulttuurimatkan luonteesta: valokuvat Italian nähtävyyksistä ja taide-elämyksistä vaihtuvat toisenlaisiin kuviin, kuviin sotatoimialueelta saapuneista pakolaisista ja Milanon raunioiksi pommitetusta Scala-oopperatalosta.
Sota-ajasta huolimatta maassa järjestettiin taidenäyttelyitä ja -esityksiä ja kirjan ansioihin kuuluukin tekijän perehtyneisyys Italian 1940-luvun taiteeseen. Kulttuurielämää sodan varjossa.

Oikein hieno - kiinnostava ERITYISESTI arkeologiasta ja palestiinan muinaisuudesta sekä raamatunhistoriasta kiinnostuneille, mutta muillekin vanhaa kulttuurihistoriaa ja tutkimusta harrastaville:
HJELT ARTHUR: HELSINGISTÄ SIINAILLE.
Otava 1929. 185 liitekuvasivut.
Hyvä kuvitus. 47 tekstikuvaa ja 64 syväpainoliitekuvaa.

LAUNIS ARMAS: MURJAANIEN MAASSA.
Wsoy 1927. 350 liitekuvasivut.
Runsas kuvitus, tekstikuvien lisäksi liitekuvasivuja syväpainokuvineen.

HOWARTH DAVID: PATOALTAAN VARJOSSA.
Wsoy 1961. 184.
”Matkustin Afrikkaan vuonna 1959 aikoen kirjoittaa Kariban padosta, tuon mahtavan vesivoimalaitoksen rakentaminen oli suuri saavutus ja urakka... Mutta kun olin tutustunut siihen perusteellisesti ja miettinyt asiaa tarkemmin, tunsinkin kiinnostuvani enemmän seudun luonnosta. Olin saanut paljonkin tietoja ympäristön vaikutuksista padon rakentamiseen, mutta huomattavasti vähemmän padon rakentamisesta ympäristöön. Siksi palasin sinne 1960, mutta en matkustanut voimalaitokselle... Kirja kertoo viisikymmentä tuhatta henkeä käsittävästä alkukantaisesta tongaheimosta, joka asui laaksossa ennen padon rakentamista, ja siitä mitä kaikkea tapahtui, kun heille ilmoitettiin, että joki lakkaisi virtaamasta ja että järven vedet peittäisivät pian heidän maansa näkymättömiin.”
David Howarth on ehkä paremmin tunnettu sotaa, erityisti toista maailmansotaa käsittelevien kirjojen kirjoittajana, joita on myös suomennettu.

KAIJÄRVI YRJÖ: VÄLIMEREN IHMISIÄ. Tunisiassa, Sisiliassa, Sardiniassa.
Otava 1955. 310 liitekuvasivut.
Runoilijana tunnetun Kaijärven eläytyvä matkateos välimeren seuduilta. Kuvituksena 47 liitekuvaa ja 4 karttaa.
”Kun runoilija matkustaa ulkomailla, hän tekee sen melko lailla toisin kuin tavallinen turisti. Hän ensinnäkin hakeutuu sellaisille seuduille, jotka eivät aina ehdottomasti ole mainostetuimpia ja matkailumielessä houkuttelevampia...”

MALLORCASTA kaksi kirjaa:
LEVAS SANTERI: KULTAISEN SAAREN KEVÄT. Kirja Mallorcasta ja sen rakastavaisista.
Wsoy 1963. 213 liitekuvasivut kartta.
Monipuolinen kirja Mallorcasta: turistien ihmisvilinästä, suosituista hiekkarannoista ja nähtävyyksistä mutta myös paikallisista tavoista ja saaren historiasta. Valdemosan luostaria kuvatessaan Levas tutustuttaa lukijat kirjailijatar George Sandin ja Frédéric Chopinin rakkaustarinaan, jotka viettivät talven 1838 – 1839 Valdemosassa. Lisäksi mm. Catalina Homarista, mallorcalaistytöstä josta tuli Itävallan arkkiherttuan rakastettu ja elämäntoveri, ja jonka muistoksi yhä vielä palaa ikuinen liekki La Estacan valkoisessa huvilassa.
Liitekuvasivun lisäksi avattava karttaliite.
VUORIO ANELMA: ILLUUSIOIDEN SAARI. Kuvia ja tarinoita Mallorcasta.
Kansankirja 1953. 324. Kuvitettu.
Monipuolinen kirja Mallorcan historiasta ja ihmiskohtaloista, Valdemosan luostarin rakastavaisista ym. Erityisen seikkaperäisesti (neljänkymmenen sivun verran) Vuorio kertoo 1200-luvulla eläneen katolisen filosofin, pyhimyksen ja marttyyrin Ramon Lull'in tarinan.
Oma lukunsa on Vuorion kokemus legendaarisen Manoleten härkätaistelusta ja loukkaantumisesta Palman areenalla. Mustavalkokuvitus.

AFRIKKAA:

HYNÖNEN ERKKI: BUSHMANNIT VIIMEISELLÄ HIEKKADYYNILLÄÄN.
Wsoy 1981. 250. S. Kp. K3. Esitys Afrikan pensastolaisten, bushmannien, olemassaolon kysymyksistä ja katoavasta kulttuurista. Henkilökohtaisesti bushmannien elämää seuranneena Erkki Hynönen on vuosikymmenten kuluessa koonnut huomattavan tietomäärän mainitun kansanrippeen elämästä. Kokemuksensa perusteella hän välittää tietoa tämän alkuperäiskansan tavoista ja uskomuksista, tabuista ja riiteistä. Asiantuntemuksen taustana on kauttaaltaan myönteinen asennoituminen, syvällinen eläytyminen näihin ihmisiin ja heidän ongelmiinsa nykyafrikassa. 1970-luvun alussa bushmanneja arvioitiin olevan vielä noin 55.000, suurimmalta osalta Botswanassa ja Namibiassa, mutta jonkin verran myös Angolan, Zambian ja Zimbabwen rajaseuduilla.
POLYKRATES G.: PALAVA MAA.
Weilin Göös 1965. 151 liitekuvasivut. Kirjassa monipuolinen valokuva- ja piirroskuvitus, 95 valokuvaa ja piirrosta.
Talvella 1962 – 63 Gottfried Polykrates teki etnografisen tutkimusmatkan Marokosta kamelilla ratsastaen ja sitten autolla Sudanin vuorille asti. Yksinäisellä kamelimatkalla Saharan halki Polykrates eksyi reitiltä, sairastui punatautiin ja oli kuolemaisillaan kun kameli vihdoin löysi keitaalle, jossa berberikaravaani otti hänet hoitoonsa. Kirjan perustana ovat tutkimusmatkalla saadut kokemukset ja havainnot afrikkalaisten heimojen kulttuurista ja elintavoista.
SIMONEN SEPPO: MAU MAU ISKEE – HAILE SELASSIE RAKENTAA.
Pellervo 1954. 256. Kuvitettu.
Matkakirja jakautuu kolmeen osaan. Kenian matkallaan Simonen kuvaa Mau Maun syitä, menetelmiä ja seurauksia, Etiopiassa hän perehtyy erityisesti Haile Selassien henkilökulttiin ja maan vanhaan historiaan, lopuksi Simonen käy Kilimandzaron rinteillä tapaamassa siellä asuvia suomalaisia.

Muutama pieni poiminta lähinnä sotahistorian alalta.

FAVIEL FRANCES: TANSSIVA KARHU. Tarina sodanjälkeisestä Berliinistä.
Otava 1955. 263.
Ihmisten elämästä vallatussa Berliinissä, nälästä ja puutteesta, ideologisista ristiriidoista ja hämmennyksestä. Syksystä 1946 syksyyn 1953. Päähenkilöidensä kautta Frances Faviel kuvaa erilaisten ihmisten tapaa käsitellä sodan tapahtumia ja heidän yrityksiään vähin erin astua uuteen, joka on vasta muotoutumassa vanhan rauniolle.
WUORIMAA AARNE: LÄHETTILÄÄNÄ HITLERIN SAKSASSA.
Otava 1967. 208.
Wuorimaa toimi Suomen virallisena edustajana Saksassa 1933 – 40. Tutustuen Saksan poliittiseen johtoon ja sen pyrkimyksiin Wuorimaa seurasi kansallissosialismin kehitystä natsivallan koko nousukauden. Wuorimaa kuvaa kirjassaan erityisesti Saksan ja Suomen suhteita ja niiden kehittymistä tuona aikana. Lisäksi hän esittää huomioita kansallissosialistisista juhlista ja seremonioista, diktaattorin rakentamisvillityksestä ym. Mikäli Hitlerin ja arkkitehti Speerin suuruudenhullut suunnitelmat olisivat toteutuneet alkuperäisessä laajuudessaan, kaikki Saksan suurimmat kaupungit olisivat kokeneet täydellisen muodonmuutoksen. Useat vanhat korttelit taloineen olisi revitty uusien tieratkaisuiden, stadioneiden ja rakennusten tieltä. Lopulta sota kuitenkin tuhosi nuo kaupungit lähes yhtä perusteellisesti, paikoitellen jopa perusteellisemmin kuin Hitlerin rakennushankkeet olisivat sen tehneet. Toukokuussa 1940 Aarne Wuorimaa siirtyi Unkariin, kirjan viimeinen luku esittää lyhyitä huomioita Unkarin hallituksen suhtautumisesta Suomen talvisotaan.
PIPPING KNUT: KOMPPANIA PIENOISYHTEISKUNTANA.
Sosiologisia havaintoja suomalaisesta rintamayksiköstä 1941 – 1944.
Otava 1978. 271.
Ruotsinkielinen alkuteos Kompaniet som samhälle – I akttagelser i ett finskt frontförband 1941 – 1944 (Acta Academiae Aboensis, Humaniora XVI.1). Suomentanut Heikki Vilén. Takakannesta: ”Knut Pippingin teos on jännittävä sosiologinen tutkimus, ja samalla elävä ajankuvaus. Se sisältää meitä kaikkia koskettavaa tietoa meistä itsestämme, suomalaisten luonteesta, käyttäytymisestä. Tämä ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten väitöskirjana ilmestynyt tutkimus suomalaisesta sotilaasta on yhä maassamme ainoalaatuinen – epävirallisen sotilaallisen suhdejärjestelmän yksityiskohtaisena kuvauksena se on ainoalaatuinen koko länsimaailmassa. Mitä oli jatkosodan sotilaan rohkeus? Miten hän suhtautui valtion omaisuuteen, alkoholiin, naisiin, uskontoon, kuriin? Oliko hän avulias? Mitä hän ajatteli päällystöstä, miten hän suhtautui tovereihinsa, mitä hän teki vapaa-aikanaan, kenen kanssa hän ystävystyi? Millainen oli hänen käsityksensä kotirintamasta, muista joukko-osastoista, vihollisesta? Mikä oli suomalaisen sotilaan henkisen kestokyvyn salaisuus?”
ENQVIST PER OLOV: MIEHET ILMAN ISÄNMAATA.
Wsoy 1969. 445.
Toukokuun kahden ensimmäisen viikon aikana 1945 joukko saksalaisia sotilaita tuli Ruotsiin, heistä yksi lentäen, yhteensä 167 miestä. Nämä olivat ”balttilaisia legioonalaisia”. Osa heistä surmasi itsensä ennen traagista luovutusta: Ruotsi luovutti sotilaat (silloin 146 miestä) Neu-vostoliitolle 25. 1. 1946. ”Tämä on romaani balttien luovutuksesta, mutta jos nimitys 'romaani' jotakuta vaivaa, se voidaan korvata sanalla 'reportaasi' tai 'kirja'. Olen koettanut pieniin ja mitättömiin yksityiskohtiin saakka pitää tarkoin kiinni todellisuudesta... Paitsi kaikkeen siihen, mitä tästä luovutuksesta on jo painettu ja kirjoitettu, esitykseni rakentuu myös laajaan painamattomaan aineistoon: asiapapereihin, päiväkirjoihin, kirjeisiin ja salaisiksi julistettuihin selontekoihin. Ennen kaikkea teoksen pohjana on kuitenkin pitkä rivi asianomaisten haastatteluja, jotka tein vuosina 1966 – 1968 Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa ja Neuvosto-Latviassa... Tarkoitukseni ei ollut ensi kädessä monumentin pystyttäminen balttilaiselle tragedialle. Sen sijaan olen halunnut, niin tarkkaan kuin mahdollista, kuvata erästä ruotsalaista ongelmaa.” Ruotsinkielinen alkuteos LEGIONÄRERNA ilmestyi 1968.

JOFFO JOSEPH: ÄLÄ TUNNUSTA IKINÄ, POIKA.
Kahden juutalaispojan seikkailut miehitetyssä Ranskassa.
Otava 1975. 239.
Kuvaus kärsimyksen ja pelon vuosista miehitetyssä Ranskassa. Vuonna 1941 Joseph Joffon isä pakkasi hänen reppunsa ja lähetti hänet sekä hänen toverinsa pakomatkalle miehitetystä pohjoisosasta kohti vapaata vyöhykettä, eteläistä Vichyn osaa. Yhden asian isä terotti lähtemättömästi pojan mieleen: älä ikinä tunnusta olevasi juutalainen. Joffo kirjoitti teoksen neljäkymmentäkaksivuotiaana, hartaana toiveenaan ettei hänen koskaan tarvitsisi lähettää omaa poikaansa pakomatkalle yön selkään.

VÄLISALMI H.: MIES MAAILMAN TURULLA.
Tammi 1946. 352 liitekuvasivut.
Heikki Välisalmi oli lehtimies, kulttuurihenkilö ja poliittinen osallistuja. Sosiaalidemokraattisen puolueen alkuvaiheissa mukana ollut Välisalmi vangittiin 1914 ja oli karkotettuna Siperiaan. Välisalmi kertoo muistelmateoksessaan mm. karkotusajasta Siperiassa. Suomeen palattuaan Välisalmi toimi Hämeenlinnan poliisimestarina ja otti osaa eduskunnan toimintaan vuoden 1917 historiallisesti merkittävässä vaiheessa. Kirja on kuvaus Suomen yhteiskunnallisista oloista ja niiden kehittymisestä 1800-luvun lopulta 1930-luvulle.

NEUVOSTOLIITTO. VENÄJÄ.
Hätkähdyttäviä kuvauksia todellisuudesta joka ei ole maantieteellisesti eikä ajallisestikaan kovin kaukana meistä:

HUUSKONEN T.: LAPS SUOMEN. Wsoy 1980. 350.
Harvinainen muistelma- ja tilitysteos, kiistelty ja kiitetty dokumentti.
Taisto Huuskonen ylitti morsiamensa kanssa rajan 4. 10. 1949. He loikkasivat Neuvostoliittoon, asuen ja eläen siellä yli 26 vuotta. Muistelmateos tuolta ajalta on Huuskosen omakohtaista tilitystä unelmien katkerasta kariutumisesta Neuvostoliiton arkirealiteetteihin. ”Tiedän, että nämä muistelmat saavat aikaan melkoisen kohun joissakin piireissä... mutta se ei ole ollut tarkoitukseni. Olen ollut ja olen edelleenkin sitä mieltä, että Suomen etujen mukaista on olla hyvissä väleissä kaikkien maiden kanssa. Sen ei kuitenkaan pitäisi estää antamasta totuudenmukaista kuvaa... Näissä muistelmissa tulee mainituksi, että kommunismi ei ole aate vaan uskonto. Tiedän sen omista kokemuksistani. Nämä uskovaiset tekevät minusta tämän kirjani perusteella petturin ja ehkä provokaattorinkin... olen valmis vastaamaan jokaisesta sanastani.”
HUURRE K.: SIRPIN JA MOUKARIN ALLA. Yhdeksän vuotta Neuvostoliitossa.
Wsoy 1942. 253.
Kirsti Huurre erosi perheestään matkustaen suurin odotuksin ”maahan, missä vallan piti olla vain työläisillä, ei rahalla, syntyperällä eikä häikäilemättömyydellä, maahan, jossa ihmisen piti olla vapaa ja onnellinen.”
LAMPILA LEA: TOIVONTÄHTI. Loikkariperheen tarina.
Wsoy 1991. 293.
Sulo ja Helmi Leikko loikkasivat Venäjälle vuonna 1931. Unelma paremmasta tulevaisuudesta muuttui kuitenkin pian painajaiseksi. Helmi Leikko olisi halunnut palata – siitä alkoi hänen toista vuosikymmentä kestänyt karkotus-, vankila- ja työleirikierteensä. Kirja alkaa vuodesta 1931 ja päättyy 1940-luvun lopulle. Tosikertomus ihmisten kohtaloista, jotka monien tuhansien muitten suomalaisten kanssa 1930-luvulla ”loikkasivat työn ja leivän hakuun, mutta päätyivät Stalinin orjamarkkinoille”.
STRÖM ARNE: SETÄ, ANNA LEIPÄÄ. Wsoy 1936. 331.
Tanskalainen siipikarjaspesialisti muutti perheensä kanssa Amerikasta, siellä viettämänsä yhdentoista vuoden jälkeen, Neuvostoliiton maaseudulle auttamaan valtion kanafarmin perustamisessa ja hoidossa vuonna 1932. Tässä kerronnaltaan elävässä muistelmateoksessa hän kuvaa yhdentoista kuukauden työtään farmilla, neuvostovenäläisten elämäntyyliä ja GPU:n pelkoa, sekä ulkomaalaisen saamaa erityiskohtelua alkeellisissa oloissa. Kirja päättyy kuvaukseen kuukauden lomamatkasta Kaukaasiassa, jonka jälkeen perhe siirtyy Suomeen vuonna 1933. Olen lukenut, oli mielestäni mielenkiintoinen.

KÜNG A.: TAPAUS ENGSTRÖM / SARELD.
Ari 1979. 219. Kuvitettu. Nils-Erik Engström ja Bengt Sareld matkustivat Neuvostoliittoon tapaamaan sikäläisiä uskovia ja joutuivat viideksi kuukaudeksi vankeuteen. Engström ja Sareld kertovat itään tekemistään matkoista, viimeisimmän matkansa aikana tapaamistaan henkilöistä ja vankilassa saamastaan kohtelusta. Küng on liittänyt kirjaan kuvauksia Neuvostoliiton uskovien asemasta yleensä ja lopussa liitteenä otteita Neuvostoliitossa kirjan tekoaikana eli 1970-luvun lopulla voimassa olevista uskonnon harjoittamista koskevista laeista ja säännöksistä.

Mielenkiintoinen, erikoinen kirja, kantaaottava.
KAHN ALBERT E.: VALTIOPETOS. Salaliitto kansaa vastaan.
Kansankulttuuri 1952. 424.
”Albert E. Kahn on jo aikaisemminkin saavuttanut kansainvälistä kuuluisuutta sensaatiomaisilla paljastuksillaan salaisesta diplomatiasta, fasistisen viidennen kolonnan toiminnasta... Tärkeissä tehtävissä Rooseveltin hallituksen palveluksessa hän sai selville asioita, jotka on salattu tavallisilta ihmisiltä. Albert E. Kahn paljastaa säälimättömästi Amerikassa vallitsevan mädännäisyyden... totuuden suuryhtiöiden omista 'poliisivoimista', jotka konekivääreillä ja kaasupommeilla varustettuina käyvät taistelua järjestäytyneitä työläisiä vastaan. Kahn esittää lukemattomia todisteita siitä, että maan valtiokoneistoa, oikeuslaitosta, poliisivoimia ja armeijaa käytetään joh-donmukaisesti suurpääoman aseena yhteiskunnallisessa taistelussa.”

TUOMENOKSA NIILO: NYKYHETKEN AMERIKKAA. Päivä 1939. 275. Kuvitettu.
Kuvaus laajasta matkasta Amerikan eri osavaltioissa 1938. Yhteiskunnallisten olojen ja kulttuuriin liittyvien havaintojen lisäksi Niilo Tuomenoksa kuvaa sikäläistä kristillisyyttä, erityisesti amerikansuomalaisia uskovia ja heidän seurakuntiaan. Runsas kuvitus.

COLSON CHARLES W.: SYYLLINEN, HERRA TUOMARI!
Ristin Voitto 1976. 379. Kuvitettu.
”Tämä kirja kertoo tapahtumasarjasta, jota on sanottu vuosisatamme suurimmaksi poliittiseksi skandaaliksi. Colson on ensimmäinen Nixonin viidestä 'presidentin miehestä', joka kirjoittaa Valkoisen Talon kulissientakaisesta elämästä. Hän tekee sen perusteellisesti ja julman rehellisesti. Teos sisältänee puolueettomimmat kuvaukset ja luotettavimmat johtopäätökset, mitä Watergate-jutusta ylipäätään on saatavissa. Mutta kirja on paljon muutakin: ennen kaikkea kertomus yksinäisen miehen elämän tarkoituksen etsinnästä. Joulukuussa 1973 lehtien otsikot kirkuivat: 'Colson kertoo ottaneensa vastaan Kristuksen!' Tämän jälkeen seuranneesta tun-nustuksesta, oikeudenkäynnistä ja liittovaltion vankilaan joutumisestaan – kaikesta Colson kertoo avoimesti, puolustelematta ja ilman uskonnollista tunteilua. Nykyajan kylmän, persoonattoman tietokoneyhteiskunnan turhautuneelle ihmiselle hänen kokemuksensa viitoittavat tietä uuteen elämään ja toivoon.”
(Minulla myynnissä kappale jossa esilehdelle ja loppuun liimattu lehtikuvia Colsonin vierailusta Suomessa Ristin voiton ja Helsingin Salemin kutsumana. Kirjan nimilehdellä Colsonin omakätinen nimikirjoitus: Charles W. Colson Gal. 2:20.)

TICHY HERBERT: MUUTTUVA LOOTUS. Intian kuvaus.
Wsoy 1953. 277 liitekuvasivut.
Nuoruudessaan Tichy opiskeli Intiassa, ja nyt hän matkustaa sinne takaisin mielenkiintoisessa historian vaiheessa, Intian etsiessä tietä yhteiskunnalliseen yhtenäisyyteen ja sopuun. Tichy kiertelee laajalti Intiaa ja Tiibetiä valokuvaten suurkaupunkien ja kaukaisten kylien ihmisiä ja selostaa kohtaamisiaan ja keskustelujaan maassa joka on monella tapaa käymistilassa. Erityisen sijansa saavat kirjassa Intian pyhät miehet ja gurut ihmeellisyyksineen – näiden lisäksi Tichy tapaa ammattiyhdistysjohtajia, liikemiehiä, turisteja ja tietysti tavallista kansaa, joilla kaikilla on oma näkemyksensä maan tilanteista.

RAMSTEDT G. J.: SEITSEMÄN RETKEÄ ITÄÄN 1898 – 1912.
Wsoy 1944. 222.
Kirjan lopussa 17 sivua Ramstedtin 1898 keräämiä näytteitä mongolien kansanrunoudesta. Kirjasta ilmestyi vuonna 1951 kuvitettu painos, vuonna 1953 jälleen kuvittamaton painos.

WALTARI MIKA: YKSINÄISEN MIEHEN JUNA. LÄHDIN ISTANBULIIN.
Wsoy 1954. 420.
Kirja on yhteispainos kahdesta Waltarin teoksesta. Yksinäisen miehen juna ilmestyi alunperin 1929 ja Lähdin Istanbuliin 1948.

Mielenkiintoisia ruotsinkielisiä jotka mulla myyntikirjoissa.
GADOLIN CARL AXEL JOHAN: EN BILSOMMAR I OSTALPERNA.
Söderström 1932. 222. Kuvitettu. Hieno matkakirja: autolla Turusta Venetsiaan. Matkan huikeimmat osuudet Gadolinit kokivat Alpeilla.
MAYO KATHERINE: MODER INDIEN.
Bonnier 1929. 372 liitekuvasivut avattava karttaliite.
Katherine Mayo kuvaa laajasti ja monipuolisesti 1920-luvun Intiaa, kerraten samalla historiallisia, uskonnollisia ja yhteiskunnallisia tietoja Intian menneisyydestä.

DONNER JÖRN: PÅ ETT SJUKHUS.
Bonnier 1960. 95.
Kirjan kansikuvassa Porin Keskussairaala.
Teos pohjautuu Donnerin päiväkirjamerkintöihin siviilipalvelusmiehenä kyseisessä sairaalassa 1959-60.
Ilmestyi myöhemmin myös suomenkielisenä.

Aiheeltaan kristillisiä matka- ja muistelmakirjoja:
AHONEN E.: JA GANGES SOITTELI UNIVIRTTÄ...
Ristin voitto 1962. 280. Kuvitettu.
Kuvaus 9 kuukautta kestäneestä matkasta, jonka aikana tekijä tutustui Thaimaan, Singaporen, Formosan, Japanin, Burman, Intian ja Israelin oloihin. Lähetystyön näkökulmasta kirjoitettu teos paikallisten ihmisten tavoista ja heidän suhtautumisestaan evankeliumiin, lähettien elämästä ja työstä vieraiden kulttuurien keskellä. Kuvituksena 72 kuvaa.
YRTTIMAA JUHO: OLIN MAAILMAN ÄÄRILLÄ. Omakustanne 1947. 64.
Kanadansuomalaisen pastorin muistelmia 1920-luvun Intiasta ja intialaisten uskovien todistuksia.
RAATIKAINEN ALMA: TUMMAA VILJAA.
Ristin voitto 1961. 124. Alma Raatikainen on sitä mieltä että kun monet ns. sivistysmaissa ihannoivat pakanakansoja ja näiden luonnollisia oloja, heidän pitäisi itse mennä paikan päälle katsomaan mikä on todellisuus. Tuota todellisuutta hän tahtoo kirjassaan valottaa: vuosituhansia jatkuneita orjuuttavia tapoja, taikuuksia ja suoranaista raakuutta – ja kristinuskon vastausta tähän pakanalliseen pimeyteen. Kirja ei kerro kristillisestä lähetystyöstä jonakin ulkokohtaisena ideana, vaan käytännöllisenä työnä johon tarvitaan lujaa uskoa ja alituista Pyhän Hengen voimaa.
VATANEN TYYNE: ILOSANOMAN JULISTAJANA BIRMASSA. Hyvä sanoma 1945.128.
KAARTINEN LEENA: SAIRAALA SISSISODASSA. Karas 1979. 144 kuvaliite.
”Leena Kaartinen on työskennellyt 1976 – 77 Etelä-Etiopiassa kullankaivajien ja Gudtshien lääkärinä. Shakkison sairaala, jossa hän toimi, joutui keskelle sissisodan melskettä. Tekijä kuvaa eloisasti ja koskettavasti kriisiajan tapahtumia ja riipaiseviakin ihmiskohtaloita...”
KHARALAMPOUS DIONYSIOS: MARTTYYRIT. Kirjaneliö 1978.
Kreikankielinen alkuteos ilmestys vuonna 1950 Ateenassa. ”Kreikkalainen pappi Dionysios Kharalampous oli 1942 – 45 saksalaisten vankina. Kirja koostuu tuona aikana alunperin pienille paperilappusille tehdyistä päiväkirjamuistiinpanoista. Kharalampous toimi myöhemmin metropoliittana. Hän oli myös merkittävä hengellinen kirjailija, joka sai kirjallisesta tuotannostaan Kreikan Akatemian palkinnon.”
KUHN ISOBEL: AREENALLA. Päivä 1992. 318.
Päiväkirjamerkintöihin perustuvassa kirjassaan lähetystyöntekijä Isobel Kuhn jatkaa samaa avointa tilitystä jonka aloitti kirjalla 'Etsimässä'. Kuhn kuoli 55-vuotiaana saatuaan sitä ennen nähdä thaimaalaisen vuoristoheimon herätyksen, japanilaisten valloittajien uhan ja vallankumouksen tulon kaukaisiin vuoristokyliin.
KUHN ISOBEL: ETSIMÄSSÄ. Päivä 1991. 206.
”Uskovan kodin kasvatti, nuori Isobel Kuhn päätti katkaista suhteensa kristillisyyteen ja uskoa ainoastaan siihen, mitä voitiin tutkia ja kokeilla. Vanhempiensa kauhuksi hän lakkasi käymästä kirkossa ja upposi riehakkaaseen opiskelijaelämään. Pettymykset ja elämän tyhjyyden kokeminen veivät hänet kuitenkin itsemurhan partaalle. Nuori opiskelija teki 'hullun' teon: hän rukoili Jumalaa. Tästä alkoi merkillinen etsintä, joka johti löytämisen iloon ja harvinaisen syvästi elettyyn elämään... Kirja kuuluu hengellisen kirjallisuuden klassikoihin.”
WILSON K. L.: KYLLÄ JUMALA VOI.
Suomen lähetysseura 1970. 293. Kirja amerikkalaisesta Lillian Dicksonista eli Taifuuni-Lilistä ja Formosan lähetystyölle omistetusta elämästä. Samalla kirja tutustuttaa lukijansa Taiwanin historiaan, ihmisiin, luontoon, olosuhteisiin ja erityisongelmiin.

MARRÓN JOHN: SOTILASTAKKI. Tosikertomus nykypäivän Kiinasta.
Stefanus 1990. 62. Kuvitettu.

TOLIVER R.: KULTA EI PELKÄÄ TULTA. Päivä 1990. 382.
”Kertomus Leen perheestä on yritys tuoda esiin kouriintuntuvalla tavalla Kiinan kristittyjen kokemuksia viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kaikki henkilöt ovat kuviteltuja, mutta he ilmentävät sitä, mitä tapahtui monille kiinalaisperheille noiden myrskyisten vuosien aikana.” Ralph Toliver lähti vaimonsa kanssa Kiinaan lähetystyöhön 1938 ja karkotettiin 1951. Vuoden 1981 jälkeen hän on käynyt Kiinassa useita kertoja.

WURMBRAND MICHAEL: SIRPIN JA VASARAN VÄLISSÄ. Ari 1976. 200.
Michael oli yhdeksänvuotias, kun Bukarestin kommunistihallitus kaappasi hänen isänsä. Kun isä – ja ajoittain myös äiti – oli vankilassa, poika kamppaili voidakseen käydä koulua ja myöhemmin saadakseen pitää työpaikkansa. Michaelin suorapuheinen kristillisyys ja hänen isänsä toiminta pitivät hänet salaisen poliisin silmälläpidon alaisena. Lopulta vuonna 1965 Wurmbrandit pääsivät lähtemään Romaniasta. Heillä oli uusi lähetystehtävä: kertoa vapaalle maailmalle siitä sorrosta, jota maanalainen kirkko kokee kommunistimaissa.
MOISE A.: PAKO LÄNTEEN. Päivä 1972. 159.
Romaniassa syntynyt juutalaiskristitty Anutza Moise onnistui pakenemaan Norjaan ennen Romanian rajan sulkeutumista. Richard ja Sabina Wurmbrand jäivät maahan, mutta Anutza alkoi toimia heidän vapauttamisekseen, joka toteutui 17 vuoden kuluttua. Kirjaan sisältyy Richard Wurmbrandin ja Anutzan kirjeenvaihtoa.

SAARISALO AAPELI: AURORA KARAMZIN ja hänen aikansa.
Wsoy 1972. 216 liitekuvasivut.
Aurora Stjernvall syntyi Porissa 1.8.1808. Hänen isänsä oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äitinsä Eva von Willebrand. Carl Johan von Stjernvall kutsuttiin Viipurin läänin maaherraksi 1812. Hänen kuoltuaan 1815 valittiin maaherraksi Carl Johan Walleen, jonka kanssa leskeksi jäänyt Eva von Stjernvall (os. Willebrand) avioitui. Pian tämän jälkeen kahdeksanvuotias Aurora muutti äitinsä sisaren luo Pietariin. Siellä Aurora tutustui venäläisiin ylhäisöpiireihin, avioitui silloisen Venäjän rikkaimpiin kuuluvan ylimyksen, monimiljoonikon ja taiteiden harrastajan Paul Demidovin kanssa vuonna 1836, jäi leskeksi 1840 ja avioitui vuonna 1846 kaartinkapteeni André Karamzinin kanssa.
1840-luvulla hengellisen herätyksen kokeneen Aurora Karamzinin mielipiteellä oli vaikutusta keisarin päätökseen vuonna 1861 lakkauttaa maaorjuus Venäjällä. Auroralla oli osuutta myös siihen että keisari Aleksanteri II teki paljon Suomen hyväksi. Historiaan Aurora Karamzin on jäänyt erityisesti uskonnollisen vaikutuspiirinsä ja sosiaalisen työnsä vuoksi, jonka tuloksena useat nuoret kirjailijat ja taiteilijat, kristityt puhujat ja hyväntekeväisyysjärjestöt saivat merkittävää taloudellista ja henkistä tukea. Vuonna 1867 Aurora Karamzin ja Amanda Cajander perustivat Helsinkiin Diakonissalaitoksen, joka toimi ensimmäiset vuodet lähes yksinomaan Auroran lahjoitusten varassa.
Aapeli Saarisalo tutustui 1930-luvun alussa läheisesti viimeiseen Aurora Karamzinin elossaolevaan perheenjäseneen Emilie du Pontiin (1861-1942). Emilie du Pont testamenttasi Saarisalolle perimänsä Aurora Karamzinin jäämistön. Saarisalon tekemien kirjallisten tutkimusten lisäksi teos perustuu Emilie du Pontin haastatteluihin ja Karamzinin jäämistöön.
Aurora Karamzin kuoli 94-vuotiaana 13.5.1902.
Hautajaispuheen piti Auroran kotipappi rovasti Murén, Urho Muroman isä. Aurora Karamzinin ja hänen veljensä Emile Stjernvall-Walleenin haudat ovat Helsingin vanhalla hautausmaalla. Auroran haudalla kohoaa kaunis Ville Vallgrenin veistämä patsas – siihen on Auroran oman toivomuksen mukaisesti kirjoitettu 1.Kor.13:1 sanat: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.”
Paitsi mielenkiintoinen elämäkerta teos on myös historiallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kuvaus eräistä 1800-luvun jälkipuoliskon vaiheista. Kirjaa elävöittää hyvä kuvitus, kuvia mm. vanhasta Helsingistä.

Mielenkiintoisia, elävästi kirjoitettuja:
GRUBB N.P.: JUMALAN HULLU. C. T. STUDD.
Kaikille luoduille 1938. 336 liitekuvasivut.
Englanninkielinen alkuteos ilmestyi marraskuussa 1933, kaksi vuotta Studdin kuoleman jälkeen, kirjoittajana C. T. Studdin vävy Norman P. Grubb. Teoksen suomensi seitsemännestä, vuonna 1936 ilmestyneestä englantilaisesta painoksesta Kalle Korhonen. Suomennoksen toinen, korjattu painos ilmestyi 1972 nimellä ”C. T. Studd, lähetyspioneeri”. Toisessa painoksessa ei kuvasivuja.
Teos on ehkä yksi vaikuttavimpia kristillisiä elämäkertoja. Studd oli huippu-urheilija, monimiljonääri, yliopistotähti ja kahden maanosan uranuurtaja-lähetyssaarnaaja. Lupaavasta urheilu-urasta hän luopui Jeesuksen seuraamisen tähden, ja ennen lähetyssaarnaajaksi lähtöään lahjoitti pois miltei koko omaisuutensa, suuren osan siitä Boothin pariskunnalle ja Pelastusarmeijalle.
IRWIN JAMES: KUUMATKA. Ristin voitto 1977. 208 kuvaliite.
Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti Apollo 15 -lennon vaiheita ja kertoo mielenkiintoisella tavalla myös Irwinin henkilökohtaisen ”etsintämatkan” ja uskoontulon.
ALVARSSON JAN-ÅKE: INTIAANITULI.
Kertomus Astrid Janssonin elämästä Mataco-intiaanien parissa.
Ristin voitto 1986. 283.
Alvarsson on vuodesta 1971 lähtien matkustellut, työskennellyt ja elänyt latinalaisessa Amerikassa. Hän on opiskellut etnologiaa ja kulttuuriantropologiaa ja kirjoittanut useita huomiota saaneita kirjoja intiaaneista. Yhteistyössä intiaanien kanssa hän on luonut mataco-kirjakielen, kirjoittanut kieliopin ja aapiskirjan. 'Intiaanituli' on kunnianosoitus lähetystyön pioneerille, jonka sydämessä paloi rakkaus matacoihin: Astrid Jansson matkusti Buenos Airesiin vähäisin matkavaroin vuonna 1936, kaksi vuotta myöhemmin hän otti kotimatkarahansa ja jäi omavaraiseksi lähetyssaarnaajaksi. Vuosikymmenten aikana Astrid Jansson kävi vain kaksi kertaa kotimaassaan. Tammikuussa 1973 hän meni naimisiin Einar Jakobssonin kanssa ja kuoli sairauteen saman vuoden toukokuussa.
CRYING WIND: ITKEVÄ TUULI. Ristin voitto 1980. 200.
”Kun intiaanityttö Itkevä Tuuli joutuu isoäitinsä kuoleman jälkeen työnhakuun suurkaupunkiin, hän tuntee itsensä niin yksinäiseksi ja onnettomaksi, että hän yrittää itsemurhaa. Tutustuttuaan ymmärtäväiseen pappiin ja tämän ystävälliseen vaimoon hän oppii kuitenkin vähitellen hyväksymään itsensä ja tulee tuntemaan rakkauden Jumalan, joka karkottaa häneltä pelon. Yksinkertaisesti ja herkästi kirjoitettu tosikertomus valottaa intiaanikulttuuria ja osoittaa, millaisia muureja intiaanin on murrettava, kun hän ottaa vastaan Kristuksen. Kirja ei ole vain yhden tytön tarina vaan tutustuttaa lukijansa myös muihin intiaaneihin, jotka ovat kokeneet, ettei Jumalan rakkaus tunne kulttuurieroja.”
DYER: MORSIAMEN PAKO. Ristin voitto 1982. 266.
Tosikertomus vainottuun armenialaisyhdyskuntaan kuuluvan nuoren naisen pakomatkasta 1900-luvun alun Turkista Yhdysvaltoihin on samalla kuvaus uskollisesta rakkaudesta.

Sekä vielä kristillisaiheisia, ristiriidasta muslimikulttuurin kanssa:
NAAMAN GHULAM M.: ROHKEA ASKEL. Uusi tie 1988. 129.
Pakistanilaisen muslimiperheen poika kohtasi Jeesuksen islamilaisen kulttuurin keskellä ja joutui ankaran vainon kohteeksi. Kirja yliluonnollisesta Jumalan johdatuksesta ja varjeluksesta. ”Lumoava dokumentti ihmisen äärimmäisestä pyrkimyksestä löytää elämälleen tarkoitus.”
NEVISA MINA A.: ÄLKÄÄ VAIENTAKO MINUA. 1994. 60. Kuvitettu.
Vaikuttava kertomus nuoren musliminaisen uskoontulosta ja iranilaisista kristityistä. Mina A. Nevisa pakeni lopulta Iranista. Suomessa hän on kiertänyt helluntaiherätyksen järjestämillä puhujamatkoilla.

Kaunokirjallisuudesta muutama mielenkiintoinen ajan ja paikan kuvaus.
ASTURIAS M. A.: HERRA PRESIDENTTI. Wsoy 1976. 366. Wsoyn Nobel-sarja.
”Latinalaisen Amerikan taistelevaa kirjallisuutta parhaimmillaan...Dramaattinen kuvaus maasta, jossa pelko hallitsee.”
Antropologiaa opiskelleen kirjailijan esimmäinen ilmestynyt teos oli intiaanimytologiaa käsittelevä ”Guatemalan legendoja” (1930). Yleisön tietoisuuteen Asturias tuli romaanilla ”Herra Presidentti”. Sen hän oli kirjoittanut jo ensimmäisen maanpakonsa aikana 1920-luvulla. Teos voitti Ranskan kansainvälisen romaanipalkinnon. Miguel Angel Asturias sai kirjallisuuden Nobelin 1967 ja kuoli Madridissa 1974.
CHEEVER JOHN: PIKKUKAUPUNKI BULLET PARK. Karisto 1970. 209.
Nailles on kemisti ja miehuullisuuden esikuva, ehdottoman esimerkillinen isä teini-ikäiselle pojalleen Tonylle. Hammer on kleptomaanin avioton poika, joka pakoilee synkkämielisyyttään ja suunnittelee ristiinnaulitsemista. Tavatessaan sattumalta Bullet Parkin kirkon portailla Hammer ja Nailles joutuvat kokemaan miten nimien salaperäinen voima liittää heitä vastustamattomasti toisiinsa. Tutustuminen johtaa väistämättä traagiseen loppunäytökseen. Cheever tarkastelee ylikuormitetun amerikkalaisen psyyken puolikkaita murhenäytelmässä, jossa Tony on kansallisen psykoosin nuori uhri.
DURAS M.: VARAKONSULI. Otava 1988. 155.
”Marguerite Duras syntyi vuonna 1914 Saigonissa ja muutti Ranskaan 1932. Vuonna 1943 ilmestyneen esikoisromaaninsa jälkeen hän on julkaissut yli kaksikymmentä romaania ja kirjoittanut lukuisia näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Useimmissa teoksissaan Duras on käyttänyt materiaalina omaa, varsin poikkeuksellista elämäänsä...”
Romaanin päähenkilöinä ovat varakonsuli jonka kerrotaan ampuneen umpimähkään Lahoren virka-asuntonsa parvekkeelta puistoon kerjäläisten joukkoon, sekä kambodzalainen kerjäläistyttö joka tekee julmaa vaellustaan Indokiinasta Gangesin alajuoksulle, nälästä hulluuteen. Pysähtymisen hetkellä ihminen joutuu vastatusten traagisuutensa, pelkojensa ja pakenemisensa, tarkoituksettomuuden ja pakollisen tarkoituksenetsimisen kanssa. Mikä on yksilön vastuu nälän, rakkauden, intohimon, kärsimyksen ja hylkäämisen oravanpyörässä, jossa teot seuraavat toistaan?
Ranskankielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1966.
EIDE ELISABETH: Missä pimeys ajalla leikkii. Book studio 2002. 355.
Elisabeth Eide (syntynyt Bergenissä 1950) on vuoteen 2002 mennessä julkaissut neljä romaania, tämä (Der mörket leker med tiden, 1997) on ensimmäinen suomennettu. Eide on asunut vuosia Keski-Aasiassa ja tutustunut mm. Pakistanin pakolaisleireihin. Norjassa hän on työskennellyt pakolaisten kanssa. Kirjassa Eide eläytyy afgaanien asemaan ja puhuu heidän äänellään – romaani on samalla kannanotto Euroopan pakolaispolitiikkaan. Kirjan takakannesta: ”Kirjassa on viisi kertojaa, kaksi Afganistanissa ja kolme Norjassa. Kabulissa asuu Khadija, entinen opettaja, jonka aviomies on kadonnut yhdeksän vuotta sitten. Hän yrittää kahden lapsensa kanssa selviytyä pommitusten runtelemassa kaupungissa, ankarien määräysten ja rajoitusten vankina. Perheystävä Ismael auttaa parhaansa mukaan häntä ja muita. Khadijan veli Usman on joutunut pakenemaan Pakistanin pakolaisleiriltä ja päätynyt vaimonsa ja poikansa kanssa Norjaan. Maastakarkotuksen uhatessa Usman perheineen pyytää epätoivoissaan apua Nina Marsteinilta joka on toiminut kansainvälisten avustusjärjestöjen työntekijänä Pakistanissa. Marstein ryhtyy auttamaan vaikka se ei olekaan helppoa. Hän vie perheen väliaikaisesti piiloon josta lähes vainoharhaisen pelokas Usman kuitenkin karkaa...”

FALLADA HANS: Mikä nyt eteen, Pinneberg? Wsoy 1933. 375.
Hans Falladan kuuluisin teos. Ankea mutta inhimillinen kuvaus saksalaisesta kurjuudesta, yhteiskunnallisesta kasvualustasta joka toimi maaperänä kansallissosialismin suosiolle. Asiat kuvataan pienen ihmisen ja hänen arkisen kamppailunsa tasolta. Hollywoodin rakkauselokuvien arvostetuimpiin ohjaajiin kuuluva Frank Borzage (1894-1962) ohjasi kirjasta samannimisen elokuvan vuonna 1934. Se oli ensimmäinen Borzagen saksalaisesta trilogiasta, jonka seuraava elokuva oli Eric Maria Remarquen romaaniin perustuva Kolme toverusta, 1938, ja kolmantena The Mortal Storm, Näin se alkoi, 1940, kannanotto natsismia vastaan aikana jona USA ei vielä ollut selkeästi ilmaissut virallista kantaansa.
FALLADA HANS: JOKA KERRAN KEKSITÄÄN... Wsoy 1934. 537.
Kirpeän realistinen kuvaus saksalaisesta 30-lu-vun vankilaelämästä ja rikollisen toivottomasta taistelusta päästä takaisin yhteiskuntakelpoisuuteen: Willi Kufalt tekee kaikkensa saadakseen työtä ja kodin, mutta merkityn miehen leima pitää hänet normaalin sosiaalisen elämän ulkopuolella, pakottaen taas rikoksiin.
Dramaattisia vaiheita kokenut Fallada eli ajoittain lääkehuuruista ja muutenkin itsetuhoista elämää ja joutui tutustumaan saksalaisiin mielisairaaloihin ja vankilaelämään sisältä käsin.

GOLOWANJUK JASCHA: ELÄMÄN LÄHDE. Tammi 1950. 336.
”Jascha Golowanjuk on ammentanut aineksia tähän teokseensa omasta värikkäästä ja vaiherikkaasta lapsuudestaan kuvaten Turkestanin äärettömien aromaiden asukkaiden karua, vaatimatonta ja luonnonvaraista elämää kaukana karavaaniteistä.” Suomennos ilmestynyt aiemmin Suomen Kirjan kustantamana 1940-luvulla. Jascha Golowanjuk asui elämänsä aikana mm. Venäjällä ja Tanskassa, muutti 1930-luvulla Ruotsiin.

GORDIMER NADINE: Palvelija ja Herra. Wsoy 1983. 181. A-sarja.
”Kuuluisa eteläafrikkalainen kirjailija sinkauttaa jälleen kerran maailmalle taisteluhuutonsa maansa sorretun mustan väestönosan puolesta, tällä kertaa monikerroksisen tulevaisuudenkuvitelman muodossa. Romaanin lähtökohtana on raivokas sisällissota, keskeisinä henkilöinä valkoinen, liberaali, keskiluokkainen perhe ja heidän musta palvelijansa.” Brinkin ohella tunnetuimpia Etelä-Afrikkalaisia maansa rotupolitiikkaa, yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, väkivaltaa ja sensuuria kaunokirjallisuuden välityksellä arvostelevia kirjailijoita, syntyi Etelä-Afrikassa 1923. Toisin kuin monet muut Gordimer ei sensuuritoimista ja painostuksesta huolimatta paennut ulkomaille, päinvastoin painostus vaikutti hänessä voimakkaamman radikalisoitumisen, seurauksena mm. pamfletti What Happened to Burger's Daughter or How South African Sensorship Works.
Asenteestaan huolimatta Gordimer ei ole varsinaisesti poliittinen kirjailija. Vaikka hän ottaa kantaa mm. apartheidiin ja sen käytännöllisiin järjettömyyksiin ihmisten elämässä, teokset ovat ennen muuta kaunokirjallisesti eheitä tuotteita. Enemmän kuin yhteiskunnallisia kannanottoja ne ovat kertomuksia ihmisestä ja hänen psykologisista reaktioistaan ristiriitaisuuksien maailmassa.
Gordimer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.

HUDSON W.H.: Vihannissa asunnoissa. Romaani Guayanan troopillisista metsistä.
Wsoy 1927. 386. Kuvitettu. Suomentanut I.K. Inha.
Romaanin kertojahenkilö esittää merkillisen tapahtumasarjan: syvästi koetun rakkauskertomuksen, joka on tapahtunut kuin omassa todellisuudessaan viidakon keskellä, jossain unen ja valveen rajamaastossa - maailmassa jossa rakkaus ja viha erityisen selvästi ja paljaina kulkevat käsikkäin, tai ainakin kurkistelevat alati toistensa olkapäiden yli, ja huikaisevat hurmion huiput onnentunteineen äkisti vaihtuvat puistattavaan kauhuun. Scifi, fantasia- ja kauhukirjallisuuden bibliografiassa teos on luokiteltu fantasiakirjoihin kuuluvaksi.

ISHERWOOD CHRISTOPHER: PRATERIN ORVOKKI. Love 1983. 124.
Alkuteos Prater Violet ilmestyi 1946, kirjailijan uudistamana 1973. Vaikka teos muodollisesti on omaelämäkerrallinen ja perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, varsinainen päähenkilö ei kuitenkaan ole Isherwood vaan elokuvaohjaaja Friedrich Bergmann, itävaltalainen maanpakolainen, jonka kautta Christopher Isherwood lähestyy erään aikakauden Keski-Eurooppalaisia kasvoja, poliittista sekasortoa, ihmisen idealismia ja pettymystä. ”...Bergmann tekee viihde-elokuvaa tuskainen näky silmiensä edessä: Tonavan sininen vesi on värjäytymässä verestä punaiseksi... Praterin orvokki on parhaita elokuvan tekemisestä koskaan kirjoitettuja teoksia. Se on herkkä, suurella tunteella koettu teos, joka intiimeistä lähtökohdistaan kasvaa yleispäteväksi kuvaukseksi taiteilijan mahdollisuudesta osallistua aikakautensa taisteluun. Jäähyväiset Berliinille (Cabaret) -teoksen ohella 1904 syntyneen Isherwoodin tuotannon hienoimpia helmiä.”

MILLER HENRY: ILMASTOITU PAINAJAINEN. Gummerus 1964. 259.

SOLZHENITSYN: VANKILEIRIEN SAARISTO.
(Arhipelag GULAG) 1918 – 1956. Taiteellisen tutkimuksen kokeilu.
Wahlström & Widstrand 1974. 467 kuvaliite.
”Tässä kirjassa ei ole keksittyjä henkilöitä eikä keksittyjä tapahtumia. Henkilöistä ja paikoista käytetään oikeita nimiä. Jos on käytetty nimikirjaimia, se on johtunut henkilökohtaisista syistä. Ellei ole mainittu nimeä ollenkaan, se johtuu vain siitä, että ihmisen muisti ei ole tallettanut nimiä. Mutta juuri tälläista se oli.”
Useita kymmeniä miljoonia ihmisiä tuomittiin vallankumouksen ja vuonna 1956 tapahtuneen stalinismin purkamisen välisenä aikana pitkiin vankeusrangaistuksiin epäinhimillisiin oloihin. Solzhenitsyn oli yksi heistä. Tämä Solzhenitsynin suurteoksen aloitus on runsaasti omaelämäkerrallista ainesta sisältävä, persoonallinen kuvaus Venäjän kansan kärsimystiestä. Teos kuvaa vankeja, heidän taustojaan ja elämää vankileireillä. Vallankumouksellisia, vastavallankumouksellisia, vähemmistökansallisuuksia, uskonnollisia ryhmiä, poliitikkoja, sotilaita, maanviljelijöitä, sotasankareita ja karkureita – lopuksi myös GULAGin omaa väkeä vangittiin ja tuomittiin.
GULAG on lyhenne joka tarkoittaa leirien ylihallintoa. Liitteenä kaksi sivua teloitettujen valokuvia.

NOWAKOWSKI T.: PYHÄINMIESTEN POLONEESI. Gummerus 1960. 389.
Riipaiseva kertomus pakolaisista ja muista ihmisraunioista puolalaisten pakolaisleirillä sodan päätyttyä. Alakuloisen, sodan psykologisia seurauksia kuvaavan tarinan keskushenkilöiksi nousevat viisivuotias Vekara, jonka äiti ja isä ovat palaneet kuoliaiksi, ja mielipuolinen juoppohullu Grondsiel, jonka päätä Belsebub pusertaa. Leiriläiset piilottavat Grondsielin, jotta tämä ei joutuisi mielisairaalaan ja kuolisi siellä, mutta leiriläisten ystävällinen teko koituu Vekaran, leirin maskotin kohtaloksi. Lopulta Grondsiel surmataan leirin pimeydessä.

SONTAG SUSAN: MUSTA AURINKO. Kirjayhtymä 1987. 391. Arena-sarja.
Filosofian lehtorina Harvardissa ja Columbian yliopistossa New Yorkissa toiminut Susan Sontag on tullut tunnetuksi lähinnä esseistinä ja kriitikkona. Hän on laaja-alainen kulttuurielämän vaikuttaja, kirjailija ja ajattelija, osallistuja ja filmintekijä. Sontagin ensimmäinen suomennettu teos oli kantaaottava Matka Hanoihin, 1969. Musta aurinko on Sontagin varhaistuotantoa, romaanin englanninkielinen alkuteos DEATH KIT ilmestyi 1967. Takakannesta: ”Romaani on hurja sukellus länsimaisen ihmisen sielunmaisemaan. Sen symbolein ladattu, käsitteellinen ja käsitteitä luova kieli vaatii lukijaltaan paljon, mutta oudonkiehtova matka lähes uskomattomine ulottuvuuksineen pitää hellittämättömässä otteessaan loppuun saakka eikä hevin unohdu sen jälkeen... Lukija on tiiviisti pakotettu seuraamaan itsetuhoa etsivän Diddyn matkassa. Pakotettu kokemaan tämän syyllisyys ja rakkaudenkaipuu, yksinäisyys ja epätoivo. Miten käy, kun torjuttu seksuaalivietti nousee yhä uudelleen kammottavina näkyinä silmien eteen ja kun houkutteleva kuolemanvietti kutsuu?”

SWERR A.: TYRANNIEN HENKILÄÄKÄRI. Demokedes Krotonilainen noin 550-460 eKr.
Wsoy 1965. 391. Värikäs romaani persialaissotien aikaisesta Kreikasta, aiheena lääkäri Demokedes Krotonilaisen muistelmat, joita hän Herodotoksen pyynnöstä sanelee entiselle orjalleen. Samalla piirtyy kuva antiikin kulttuurista ja elämänmenosta, uskonnosta ja filosofiasta aikana, jolloin vannottiin Zeun, Apollon ja Afroditen nimiin, kuunneltiin Delfoin oraakkelia ja uskottiin yleisesti että ajatuksen paikka on maksassa. Demokedes Krotonilaisen kokemusten kautta Ateenan viisaat miehet Aiskhylos, Sofokles ja Perikiles sekä tyrannit Peisistratos, Polykrates ja suurkuningas Dareios tulevat eläviksi omassa ympäristössään. Artur Swerr, oikealta nimeltään Ernst Schmidhuber, tutki teostaan varten vanhoja lähteitä ja teki laajan matkan Kreikkaan romaanin tapahtumapaikoille. Hän kirjoitti teostaan viisi vuotta – ja saatuaan sen valmiiksi vuonna 1957 kuoli seuraavana päivänä.

URIS LEON: KOLMIYHTEYS. Gummerus 1976. 841.
Leon Uriksen vaikuttavimpia teoksia. Vahvasti englantilaiseen historiaan ja sen veriseen menneisyyteen ankkuroituva suurteos Irlannin itsenäistymistaistelusta ja maailmanpolitiikan tilanteista kulissien takana.

Yksi fiktiivinen, erikoinen romaani. Mielestäni mielenkiintoinen lukukokemus tämäkin.
PAPINI G.: GOG. Wsoy 1934. 240.
Omalaatuinen kertomus amerikkalaisesta joka kiertäessään tapaa mm. Henry Fordin, Einsteinin, Gandhin, Freudin, Leninin, Hamsunin, H. G. Wellsin ja G. B. Shawn. Pääasiassa kirja koostuu Gogin keskusteluista ja elämänkatsomuksellisista pohdinnoista kyseisten henkilöiden kanssa.
Kirjan välityksellä Giovanni Papini ottaa kantaa modernin ihmisen henkiseen tyhjiöön ja arvojen kaupallistamiseen, pilaillen yhtä hyvin rationalismin kuin epärationalismin, tieteen ylikorostamisen ja epätieteellisten ilmiöiden, spiritismin, magian ja uskontojen moninaisuuden kustannuksella – aiheen käsittelytavasta päätellen kaikissa näissä on kirjailijan mielestä jotakin totta ja ehkä pohtimisen arvoista, mutta vähintään yhtä paljon väärää ja outoa. Hauskimmillaan kirja on Papinin keksiessä uusia uskontoja, kuten ”taudit parannuskeinoina” tai ”phthiriologia” eli täitiede, joka voidaan jakaa neljään pääosaan: 1) Täi epätieteellisenä heimona, 2) Täi valtiollisessa historiassa, 3) Täi uskonnon historiassa, 4) Täi kirjallisuudessa ja taiteessa.
Papinin ironia on hauskaa ja vakavaa. Romaani heijastaa voimakkaasti kirjailijan omaa etsintää, pettymyksiä ja turhautumista. Länsimaisen ihmisen ristiriidat sielussaan kokenut Papini joutui rationalistisen elämänasenteensa johdosta 1910-luvulla lähelle henkistä luhistumista ja kääntyi hakemaan maailmankatsomuksellista selvyyttä katolisesta uskosta.
Pohdiskeleva teos voidaan käsittää fiktion ja faktan sekoituksena. Alkusanoissa Papini kertoo henkilökohtaisesta tapaamisestaan Gogin – ”oikealta nimeltään kait Goggins” – kanssa ja tunnustaa tavanneensa hänet mielisairaalassa!

Romaanin päähenkilö Gog on innoissaan tapaamistaan mielenkiintoisista ja edistyksellisistä henkilöistä ja kuitenkin, kaiken syvällisyyden ja tietomäärän keskellä kuin hukassa itseltään kunnes kirjan lopussa, nälkäisenä kulkurina ja pakolaisena saa epävarmalta, sopertelevalta maalaistytöltä palan tummaa, ravitsevaa leipää.

Sitten vielä vaikka...
STACTON D.: BONAPARTEIN SUKU.
Tammi 1968. 394 liitekuvasivut. Mielenkiintoisia tietoja Napoleonin taustasta ja sukuhistoriasta. Enimmäkseen kirja käsittelee Bonapartein sukua ja sen vaiheita vuodesta 1814 lähtien. Vielä 1940-luvulla Bonapartet olivat ”lainsuojaton” suku Ranskassa. Kun Prinssi Napoleon pyysi saada liittyä Ranskan armeijaan, kiinnitti de Gaulle sukuun myönteistä huomiota, mutta eväsi pyynnön. Suvun maastakarkotus kumottiin virallisesti ja laillisesti vasta 1950.
”Mukaan lukien ruotsalaiset, itävaltalaiset, italialaiset, puolalaiset, tanskalaiset, espanjalaiset, englantilaiset ja hollantilaiset jälkeläiset perhe käsittää tällä hetkellä 280 jäsentä, mutta koko tästä määrästä on vain kaksi miespuolista Bonapartea, Prinssi Louis Napoléon Jérôme Victor sekä hänen poikansa, ensimmäinen Bonaparte joka yhdeksäänkymmeneenneljään vuoteen on syntynyt Ranskan maaperällä... Monet Bonaparteihin liittyvät seikat käyvät selvemmiksi, jos muistamme sen tärkeän asian, jonka keisari halusi painuvan unohduksiin, nimittäin että Joseph, Napoleon, Lucien, Elisa, Louis, Pauline, Caroline ja Jèrôme olivat itse asiassa Giuseppe, Napoleone, Lucciano, Maria-Anna, Luigi, Maria-Paola, Maria-Annunziata ja Girolamo. Lisäksi he olivat korsikalaisia. Korsika oli tullut Ranskan omistukseen vasta 1768, vuotta ennen Napoleonin syntymää... Buonapartet (Napoleon ei muuttanut nimen kirjoitustapaa ennen kuin vasta Italian-sotaretkensä aikana) kuuluivat luokkaan, jota ranskalaiset nimittävät virkapukuaatelisiksi, mikä merkitsee, että he olivat olleet lakimiehiä, pikkuvarakkaita maanomistajia ja hovimiehiä. Alkunsa suku oli saanut Toscanassa 1400-luvulla... Kaikki Bonapartet Elisaa lukuun ottamatta olivat hauskannäköistä joukkoa... He olivat myös kiihkeän dramaattisia. Siihen heidän hyvät perintötekijänsä sitten loppuivatkin... Vatsasyöpä oli miesten, kohtusyöpä naisten tavallisin kuolemansyy; heillä oli hyvin huono verenkierto, huono ruuansulatus, he kärsivät tavattomasti vilusta ja pahoinvoinnista ja olivat eittämättömän neuroottisia. Heillä oli hyvin voimakas sukupuolivietti ja heidän sukupuolinen käyttäytymisensä oli enimmäkseen epäämättömän poikkeavaa. Miespuolisten perillisten tuottaminen oli heille vaikeaa, ja niitä jotka siihen kykenivät, vainosi peräti huono onni, sillä poikalapsilla oli taipumus kuolla joko aivan pieninä tai hyvin nuorina... On kiintoisaa pohdiskella, mitä näille ihmisille olisi tapahtunut, elleivät vallankumouksen jälkimainingit olisi heittäneet heidän veljeään valtaistuimelle. He olisivat missä hyvänsä olleet eksentrikkoja, mutta kyläeksentrikkoja takapajuisella saarella... Pauline (Paoletta), silloin vielä lapsi, oli tanssinut enonsa kaniikki Luccianon kuolinhuoneeseen ja vetänyt ilkikurisesti nyöristä, joka paljasti, että hänen patjaansa oli kätketty 2000 kultaista louis d'oria, hänen elämänikäiset säästönsä, kaiken sen perusta, mitä heille sen jälkeen tapahtui.” (Kirjailija teoksen esipuheessa. Teos on kirjoitettu 1964 – 65 ja se ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1966.)
STIRLING MONICA: NAPOLEONIN ÄITI. Letizia Bonaparte.
Wsoy 1965. 297 liitekuvasivut sukupuu.
Englanninkielinen alkuteos A PRIDE OF LIONS ilmestyi 1965. Letizia Bonaparten vaiheisiin keskittyvä elämäkerta kertoo samalla koko suvusta sekä yleensäkin 1700-1800 -lukujen eurooppalaisesta historiasta ja kuninkaallisten ihmiskohtaloista.

HEROLD J. C.: AIKAKAUTENSA VALTIATAR. Rouva de Staëlin elämäkerta.
Wsoy 1959. 597.
Teoksen takakannesta: ”Rouva de Staël oli maailmanhistorian merkillisimpiä ja merkittävimpiä naisia. Hän esitti huomattavaa osaa vallankumouksen ja Napoleonin ajan Ranskassa. Hän oli nokkela poliitikko, kirjailija ja filosofi, jonka aatteet tosin olivat lähtöisin enemmän sydämestä kuin päästä. Mutta ensi sijassa hän oli nainen, aikakautensa kuuluisin nainen, intohimoinen ja vastustamaton... Elämäkerta on kiinnostavaa ja eloisaa historiaa. Se piirtää rouva de Staëlista sekä hänen dramaattisista ja romanttisista vaiheistaan kuvan, joka on täyteläinen, värikäs ja tulvillaan kiehtovia yksityiskohtia. Samalla teos luo uutta valoa aikakauteen, sen ihmisiin sekä kirjallisiin ja poliittisiin tapahtumiin.”

ZWEIG STEFAN: EILISPÄIVÄN MAAILMA. Erään eurooppalaisen muistelmia. Wsoy 1945.
Zweig mielellään näki Euroopan yhtenä suurena kokonaisuutena ja siksi sota tuotti hänelle moninkertaista tuskaa: se ei repinyt rikki ainoastaan kansakuntia ja yksilöitä, vaan tuhosi samalla Zweigin unelman rakastavasta ja toistaan kunnioittavasta ihmisestä, joka kykenisi näkemään yli näennäisten raja-aitojen. Ahdistuksen keskellä Zweigin kantavaksi ajatukseksi eräiden muiden hänen aikalaistensa lailla nousi näkemys, ettei sota kaikessa mielettömyydessään sittenkään olisi täysin turha. Uutta luova ja itseään toteuttava todellisuus johtaisi meidät lopulta kestävään sopuun ja rauhaan – nähtyämme väkivallan mielettömyyden ja turhuuden.

Tuossa siis muutama minulla myynnissä oleva noin 3000:n myyntikirjani joukosta. Olihan siinä myös Eurooppaa ja Amerikkaa, mutta. Jos jokin kirjoista herätti mielenkiintosi ja et löydä sitä kirjastosta saat edullisesti kyllä minulta. Hintani antikvariaattihintoja edullisemmat.
Sähköpostiosoite johon voi ottaa yhteyttä
[email protected]

Paul Theroux on kirjoittanut useita matkakirjoja jotka on kirjoina arvostettuja, kuvaa kirjoissa sekä kohteita että omaa kulkemistaan, esimerkiksi kirjat SUURI JUNAMATKA ja HERKULEEN PYLVÄÄT - SUURI MATKA VÄLIMEREN YMPÄRI. Sekä RAUTAKUKON KYYDISSÄ JUNALLA HALKI KIINAN.
Joitain mainitakseni.

Matkakertomuksia on todellakin laidasta laitaan monella tavalla kirjoitettuina.
On pelkistettyjä matkakertomuksia jotka esittelee ytimekkäästi kohdemaata ja kirjan kirjoittaja ei näy tekstissä millään tavalla, mutta on myös matkakertomuksia joissa kirjoittajan päänsisäiset tapahtumat ja tunnelmat ja mielenliikkeet ja omakohtaiset kokemukset on suuremmassa osassa kuin itse maa, jota kuvataan.
Osa kirjoista on tiu

Ernesto "che" Guevara: Mootooripyöräipäiväkirjat

Chatvin: Patagonia, Patagonia

...ja tietysti Jack Keruacin klasikko : On the road (Matkalla)

...kaikki takuuvarmoja matkakuumeen herättäjiä

Paul Therouxin kirjat (paitsi tietysti romaaneja).