Millaisia kokemuksia teillä on kertomisesta syömishäiriöstänne jollekin läheiselle?
En tiedä, pystynkö siihe itse. Jos joku epäilee, kiellän kaiken. Ollessani erään koulun valintakokeissa, psykologi kysyi, kärsinko syömishäiriöistä, kun näytän niin hoikalta. Arvatkaa vaan tunnustinko! Varmaan koulu ottaakin sisään jotain hulluja bulimikkoja...."Ei, ei mulla mitään syömishäiriötä ole, oon aina ollut näin laiha...eh.eh..".
En tiedä, pystynkö siihe itse. Jos joku epäilee, kiellän kaiken. Ollessani erään koulun valintakokeissa, psykologi kysyi, kärsinko syömishäiriöistä, kun näytän niin hoikalta. Arvatkaa vaan tunnustinko! Varmaan koulu ottaakin sisään jotain hulluja bulimikkoja...."Ei, ei mulla mitään syömishäiriötä ole, oon aina ollut näin laiha...eh.eh..".
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole kovin monelle läheiselle kertonut, muutamalle hyvälle ystävälle kyllä sähköpostin kautta, sillä puhumaan heille suoraan en pysty, ja he ovat olleet ymmärtäväisiä ja yrittäneet saada minua lopettamaan. Välillä kuitenkin tuskastuttaa, kun tuntuu että he ovat alkaneet vahtia syömisiäni ja sitä käynkö wc:ssä ruokailun jälkeen, ja he eivät näytä ymmärtävän että syömsihäiriö on oikeasti sairaus ja että siitä ei noin vain pääse pois.
omallakohdallani kertominen oli ainakin vaikeaa, koska jos joku oli aijemmin kysynyt että hehhe onks sulla bulimia? niin tottakai vastasin että ei todellakaan, miksi olisi... sitten eräänä iltana kerroin parhalle kamulleni joka ei tietenkään pitänyt kuulemastaa mutta silti jaksaa tukea ja yrittää saada minut irti tästä helvetistä... kukaan muu ei tiedä enkäikinä edes ajattellut kertoa perheelleni..
Minulla on pitkät kokemukset menestyksekkäästä salailusta. Syömishäiriöstä ei tiedä äitini eikä elämänkumppanikaan. Äitiä on ollut aika helppo jujuttaa, koska asumme aika kaukana toisistamme ja näemme harvoin. Kyllä hän on sanonut, että olen liian laiha (EN muuten ole TOSIAANKAAN liian laiha, sanon tämän eikä tarvitse kuvitella, että tässä "syömishäiriöinen" kieltää ongelman, koska en tee niin. Painoni on normaali BMI:n sisällä) ja kysynyt että onko syömishäiriö. Olen sanonut, että ei tietysti ole, vaikka onkin.
Elämänkumppanilta salaan bulimoinnin harrastamalla sitä öisin. Onneksi poitsukainen nukkuu sikeästi! Ja salaan syömäni ruokamäärät. Kun on hullu kausi ja syön paljon uskomattomia määriä namskia, niin ostan ne itse käteisellä, koska luottokortista hän voisi nähdä kuitin. Näin ei jää mitään todisteita. Kätken ne safkat sitten hänen silmiltään.
Kukaan ei tiedä ja minusta hyvä niin. Terv. huollossa tosin tietävät, se tapahtui vahingossa. Kuukautiset loppuivat ja menin sinne, koska ajattelin kärsiväni jostain hormonihäiriöstä tai mistä sen tietää. Johtuikin siitä, kun ruumiin rasvaprosentti oli mukamas liian alhainen!!!!!!