Olen todella ihastunut, toisella tavalla kuin ennen. Meillä kahdella on mukavaa yhdessä, olemme jutelleet koulussa, joskus kahdestaan liki puolituntia ja selvästi on flirttailua ilmassa. Poika on valmis tekemään monia juttuja puolestani, mutta toisaalta hän on KÄDETÖN. Jos ymmärrätte. Hän näkee luultavasti tunteemme ja koen, etten ole hänelle myöskään 0. Mutta hän ei vaan ole sellainen ihminen, joka tekee aloitteen. Olenko liian helppo, jos teen aloitteen ja kuinka sen teen? Olemme hyviä kavereita ja hän on ystävällinen. Luultavasti ei haluaisi satuttaa minua. Mitä mieltä olette jos nainen tekee aloitteen?
Feel really IN LOVE.
Woman
14917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehdottomasti voit tehdä aloitteen häpeilemättä. Ei kädetön välttämättä ole kädetön, mutta hänellä voi olla omia syitään miksi ei aloitetta tee.Et ole helppo nakki, jos mahdollisesti autat myös häntä samalla...
...että voit lähestyä hätätapauksessa vaikka meilaamalla.Se on hyvä tapa sanoa asioita harkiten, ja antaa myös vastapuolellekin aikaa ajatella asiaa... Muuten voi aina keksiä jonkin esim opiskeluverukkeen ( tarvit jotain jossa vain hän voi auttaa jne...) Tai sitten vain suoraa puhetta vaikkapa kahvikupin ääressä.
No ainakaan minua ei lainkaan haittaisi, jos eräs nainen josta olen kiinnostunut tekisi aloitteen. Joten siitä vaan jos siltä tuntuu. =)
Mutta minulle heräsi viestistäsi yksi kysymys. Mistä sen oikein näkee, että joku ei ole sellainen ihminen, joka tekisi aloitteen? Eli mistä sinä näet sen? Kiinnostaisi vain tietää ihan muuten vain. ;)
Kiitos kun vastasit. Kuten kerroin tunnen kyseisen pojan suhteellisen hyvin ja hän on kaverillinen, mutta tällaisissa asioissa vaisu. Hänelle saattaa olla rima jollain tavalla korkealla, koska hän saattaa flirttailla, mutta on jotenkin estynyt tekemään aloitetta. Saattaisiko kyseessä olla ujoutta?
Tuollainen käytös voi hyvinkin olla ujoutta ja mitä luultavimmin onkin. Esimerkiksi minä olen juuri samanlainen. Saatan kyllä flirttailla ja jutella ihastukseni kanssa kaverillisesti, mutta suoraa aloitetta en ujouttani kykene tekemään. Jotenkin ne ratkaisevat sanat vain takertuvat kurkkuuni ja sillä hetkellä kun ne haluaisin sanoa, katson vain alaspäin. Silkkaa ujoutta.
Ei kannata sitten huolestua, jos aloitteesi tehtyäsi ihastuksesi vaikuttaa hieman hölmistyneeltä - esim. katsoo alaspäin eikä oikein saa sanaa suustaan. Noin käy ainakin jos olette tunteneet toisenne jo hieman pidempään. Hän on saattanut toivoa aloitettasi jo pitkään ja ehkä jo hieman luopunutkin toivosta. Sitä samaa ujoutta se vain on eikä sillä liene mitään tekemistä epävarmuuden kanssa. Jos mies sekä flirttailee että haluaa olla kaveri, niin ainakin omasta näkökulmastani sellainen käytös viittaisi siihen, että hän on valinnut sinut ja jatko on vain sinusta kiinni.
Jos kuitenkin jäät odottamaan sitä aloitetta häneltä, niin kyllä sekin päivä vielä koittaa, mutta se voi kestää vain hieman pidempään.
Unohtui äskeisessä viestissäni vielä mainita tuo kokemattomuus. Jos tiedät tai epäilet, että mies on varsin kokematon vakavissa ihmissuhteissa, niin juttu on selvää pässinlihaa. Hän ei vain tiedä kuinka sinun kanssasi pitäisi edetä. Se yhdistettynä ujouteen, niin siinä on tuloksena on juuri mainitsemallasi tavalla käyttäytyvä mies.
kerro nyt sinäkin vähän paremmin. tunnetteko toisenne hyvinkin ja kuinka syvällisistä asioista sen miehen kanssa juttelette? kuulostaisi siltä että olette jutelleet paljonkin ja jos ette lainkaan syvällisempiin aiheeisiinn ole päässeet niin ei kannata ainakaan heti yrittää mitään.
Olemme tunteneet kunnolla 3 kuukautta. Tapaamme lähes päivittäin ja kyllä, olemme jutelleet myös hieman pintaa syvemmältä käsittäviä juttuja elämässämme. Olemme hyvin samanlaisia, joten juttua tulee. Mutta kuitenkin on myös pikkukiistoja, koska on myös muutamia mielipide-eroja. Täydellistä on ja esimerkiksi tänään hän katsoi monesti minua silmiin. IHANAA.
Minäkin olen tuntenut ihastukseni suunnilleen saman verran ja aluksi oli pitkään ettemme jutelleet lainkaan. Lopulta onneksi uskaltauduin murtamaan jään ja lähestyin häntä, aluksi tosin vain kaverillisesti, koska olen niin hemmetin ujo. Oli tuolloin todella rohkaisevaa kun huomasin että hänkin on kiinnostunut minun elämästäni ja halusi tietää minusta kaikenlaista eikä ollut kuten pelkäsin, että vain minä veisin juttua eteenpäin. Sen jälkeen onkin ollut aivan mahtavaa, tänäänkin oli ihanaa kun hän tuli tunnilla viereeni istumaan. (Ihan häntä varten olin pitänyt paikkaa vieressäni vapaana.) Toteutin jopa suunnitelman, jota olen jo tovin yrittänyt toteuttaa ja pyysin hänet treffeille. IHANAA
Olen vastaavanlaisessa tilanteessa erään miehen kanssa.
Väliin kun tapaamme ilmassa suorastaan leijuu sähköä ja flirttiä. Toisinaan taas mitään "ei tapahdu", tilanteista vähän riippuen.
Viimeisin tapaaminen oli juuri tällainen mitään ei tapahdu -tilanne ja alan vaipua epätoivoon. En uskokaan että hän uskaltaisi tehdä aloitteen, kokemuksen puutetta uskoisin sen pitkälti olevan.
Tähän saakka olen ajatellut antaa tilanteen vain kehittyä itsekseen, mutta kun tämä on tällaista aaltoliikettä, eikä jatkuvasti kehittyvä juttu, niin epäilyttää tokkopa koskaan tästä mitään tulee.
Kehoittaisin sinua ainakin hienovaraisesti etenemään jutussa jotenkin, ettei käy kuin meille, että kaikki vain junnaa paikallaan, eikä mitään tapahdu.
"..mutta kun tämä on tällaista aaltoliikettä, eikä jatkuvasti kehittyvä juttu, niin epäilyttää tokkopa koskaan tästä mitään tulee."
Elämä on ylä- ja alamäkejä, mikä tahansa on ylä- ja alamäkeä, kuten myös rakkauselämä. On turha elää sellaisissa kuvitelmissa, että kaikki menisi vain tasaisesti ylöspäin. Jos olet huomannut että sinulla on tunteita sitä miestä kohtaan, mikä on tärkeintä, niin ajattele vaikka siten, että jos teillä molemmilla on halua selvitä hankalan alun lävitse, niin teidän suhteestanne voi tulla todella kestävä. Mietipä kuinka moni alussa todella ihastuneista pareista on lopulta huomannut, etteivät lopulta haluakaan toisiaan ja näin hyvin alkanut (tai ainakin siltä alkuhuumassa vaikutti) on päättynyt eroon.
No, en voi sanoa puhuvani kokemuksen syvällä rintaäänellä, mutta tuollainen perstuntuma minulla asiasta on. Jatkuvaa lämmintä tunnetta ei olekaan, vaan on kestettävä myös hieman viileämmät hetket. Oikeaan rakkauteen kuuluu niistä selviäminen ja kipinän uudelleen löytäminen. Mikäpä sen parempaa kuin rakastua samaan ihmiseen aina uudelleen ja uudelleen.
..nyt vähän lisää. Kuinka usein sitten tapaatte?
Ja miten tuttuja olette? Kuinka pitkään tätä on jatkunut? Jos se on kestänyt jo pidempään, niin ei varmaan mitään muutosta tuohon tule, ellei jompikumpi saa "jutusta" parempaa varmuutta. Viittaa kovasti siihen, että hän pelkää mokaavansa ja siten pilaavansa koko jutun..?
Niin kait se tietenkin on, ettei aina voi olla vain "huumaavaa tunnetta".
Siksi vain epäilyttää, että olen 99% varma ettei hänen suunnalta aloitetta koskaan tule. Ja olosuhteet ovat aina sellaiset, ettemme koskaan ole kaksin enkä minä voi järjestää niitä toisin yksinään.
Vaikeaselkoista varmaan, mutta sitä tämä juuri on.
Olemme tunteneet n. 3 vuotta. Tosin sellaisissa kunnollisissa "jutteluväleissä" olemme olleet vasta n. vuoden
Tapaamme aika harvoin 10 - 15 kertaa vuodessa.
*Viittaa kovasti siihen, että hän pelkää mokaavansa ja siten pilaavansa koko jutun..?*
Minä taas epäilen tuosta toisin. Nimittäin toissakertainen tapaamisemme oli aivan upea ja minä ajattelin että nythän tässä edistytään kovaa vauhtia. Viime kerta sitten oli pettymys ja minulla oli koko ajan tunne, että hän on hoksannut minun tunteeni eikä halua rohkaista minua. Mitään katsekontaktia tai kosketusta, flirttiä tms. ei enää ollut kuten edellisellä kerralla. Tosin olimme isommalla porukalla tällä kertaa joten sekin saattoi tilanteeseen vaikuttaa? Miten vaikuttanee se, että uskoakseni tällainen on aika lailla uutta hänelle?