Sivari..,

Menin aikoinaan ensin hyväuskoisena armeijaan mutta taistelukoulutuksen aikana moraaliani rupesi arveluttamaan koulutuksen sisältö.

Mitä järkeä on iskeä nuorille jätkille tehokkaat rynnäkkökiväärit ja varusteet päälle ja opettaa heitä tappamaan? Yhteiskunnan varoilla sitten leikittiin sotaa. Skapparit päristeli ympäriinsä uusilla ktm:än enduro pyörillä joita oli hankittu viestimiehille 30kpl a 9000e kpl. Uusia volvon s80 makasi tallissa joilla kuskattiin kännisiä upseereita ympäri kissanristiäisiä ja saunailtoja. Niitä rutattiinkin sitten "vahingossa" ihan urakalla. Taisi tulla 3kk aikana n. 50 erilaista peltikolaria jne. Valtion omaisuutta ei väki kunnioita. Kumia poltettiin ja pellit oli jatkuvasti naarmulla ja rutulla.

Surkuhupaisinta oli esitys: "taistelun valot ja äänet". Poikien kanssa istuskeltiin ja ihmeteltiin kuinka telamiinat paukkuu ja kertasingot jytisee (a 3500e/kpl). Siinä meni muutamankin mummon lonkkaleikkaukset ja aivan turhaan.

Koko pelleily alkoi pikkuhiljaa vituttamaan niin paljon että oli pakko lähteä pois. Tosin ennen tätä esitin huononäköistä ja sain valtion kustantamat silmälasit. Viisaudenhampaatkin leikattiin valtion piikkiin. Ei siinä mitään.

Järjetöntä rahan tuhlausta joka menee aikuisiksi kasvaneitten henkisten pikkupoikien sotaleikkeihin jonka rahoittaa talvisota-muistoissaan elävä, peloteltu vanhempi sukupolvi. Mieluummin antaisin puolustusvoimien rahat suoraan veteraaneille

Mielestäni saa valita, sikäli mikäli jos löytää haluamaltaan paikkakunnalta siviilipalveluspaikan. Valtion lisäksi pitäisi maksaa sivarin asumis ja ruokakustannukset( tosin sitä se laiminlyö välillä pahasti vastoin ihmisoikeusjärjestöjen mielipiteitä)

Jätin itse armeijan kesken v.1993.Kaksi kuukautta (armeijasta poissaoloa) muutettiin kolmeksi kuukaudeksi siviilipalvelusta.Ensimmäisen kuukauden,ns.siviilipalveluskoulutuksen kävin Vaasassa.Nykyään se suoritetaan täällä Etelä-Suomessa päin.En muista nyt sen tuppukylän nimeä,mutta eiköhän sinne itsensä dösällä,tunnissa heilauta.Viikonloput olivat aina vapaat ja iltapäivät/illat,kaupungilla maleksimista.Esim.jos olet ko.henkilön tyttöystävä,on teillä paljon yhteistä aikaa.Itse siviilipalveluspaikan valitseminen oli,ainakin meillä vähän ongelmallisempi juttu.Menin vittumaisuuttani Rovaniemelle,pahimman kaamoksen aikaan.Olin siellä pari kuukautta (kolpeneen keskuslaitoksella) hoitamassa kehitysvammaisia nuoria ja palasin takaisin helsinkiin.Näin suoritin "velvollisuuteni".Siviilipalveluskoulutuksessa olisi saanut helpolla ns.hullun paperit ja seuraavana päivänä himaan.Parhaana päivänä,mestan lääkäri kirjoitti seitsemälle kundille vapautuksen! Ainakin meidän täytyi valita palveluspaikka,ilmoitustaululla olevista esitteistä.Palveluspaikkaan täytyi soittaa ja,jos paikka oli jo mennyt,niin ei muuta kuin puhelinta uudestaan käteen.Tämä oli ongelma,sillä ensimmäisenä meni kaikki pääkaupunkiseudulla olevat siviilipalveluspaikat.Jos,et päässyt minnekkään.Jäit ns.legioonaan siviilipalvelus koulutuspaikallesi.Se on pelkkää sormien pyörittelyä.

Hän menee kuukaudeksi keskelle ei mitään, eli Lapinjärvelle, n. 100 km päähän stadista itään. Sen jälkeen loppuajaksi johonkin duuniin, jos paikkakunta on pieni, tuskin noita paikkoja kauheesti löytyy.. mutta kyllä muuten saa vapaasti valita mihin duunaroimaan.