Miten voisi yrittää tutustua tyttöön/naiseen joka ujostelee puhuteltaessa? Ihastuin kesätöissä työtoveriin, johon olen yrittänyt hakea kontaktia, siis toverimielessä. Ongelmana on se, että olen jo nyt korvia myöten häneen ihastunut,
enkä juuri mitään muuta pysty ajattelemaan. Olen päättänyt myöntää tunteeni häntä kohtaan, mutta teen sen sitten kun on pakko, sitten kun on sen aika. Pakko olla kärsivällinen, ettei homma kaadu liian aikaisin.
Ihastuksen kohteelle puhuminen ei mulle ole koskaan ollu mikään ongelma, mutta juuri se epävarmuus, se epävarmuus! Välillä sitä kuvittelee että se tuntee samoin kun se hymyilee ja punastelee. Kun hän kävelee ohi, tuntuu kuin lämpö hehkuisi metrin päähän. Outoa. Katsottiin aluksi silmiin ihan normaalisti, mutta nyt se tuntuu välttelevän mua. Tosin töissä on aika kiire, eikä siellä pahemmin ehdi juttelemaan
Mun elämä on ollut ujouden takia melko yksinäistä ja vaikeaa, mutta nyt on pakko vaan yrittää! Mä en jaksa enää yksin! Noh, olen tosin vasta 18, mutta olen jo jäänyt pahasti ilman siitä kaikesta mitä "normaaliin" nuoruuteen kuuluu... Mulla ole enää mitään menetettävää! V****ako mä enää välitän mitä muut musta ajattelee, mä en paljon muuksi voi muuttua. Kun on jo käynyt tarpeeksi pohjalla,on ainoa tie ylöspäin...
Kyllä tälläinen helle ja työstressi saa ihmisen hulluksi! Eikä saa edes nukuttua kun on niin kuuma! Hyvä, jos saitte selvää mun vuodatuksesta. Mutta minkäs teet kun kavereita on tällä hetkellä vain yksi ja sekin lähti lomalle. On niin yksinäistä.
Kiva, jos jaksoit lukea. Ja kiitos etukäteen vastauksista! ;-)
enkä juuri mitään muuta pysty ajattelemaan. Olen päättänyt myöntää tunteeni häntä kohtaan, mutta teen sen sitten kun on pakko, sitten kun on sen aika. Pakko olla kärsivällinen, ettei homma kaadu liian aikaisin.
Ihastuksen kohteelle puhuminen ei mulle ole koskaan ollu mikään ongelma, mutta juuri se epävarmuus, se epävarmuus! Välillä sitä kuvittelee että se tuntee samoin kun se hymyilee ja punastelee. Kun hän kävelee ohi, tuntuu kuin lämpö hehkuisi metrin päähän. Outoa. Katsottiin aluksi silmiin ihan normaalisti, mutta nyt se tuntuu välttelevän mua. Tosin töissä on aika kiire, eikä siellä pahemmin ehdi juttelemaan
Mun elämä on ollut ujouden takia melko yksinäistä ja vaikeaa, mutta nyt on pakko vaan yrittää! Mä en jaksa enää yksin! Noh, olen tosin vasta 18, mutta olen jo jäänyt pahasti ilman siitä kaikesta mitä "normaaliin" nuoruuteen kuuluu... Mulla ole enää mitään menetettävää! V****ako mä enää välitän mitä muut musta ajattelee, mä en paljon muuksi voi muuttua. Kun on jo käynyt tarpeeksi pohjalla,on ainoa tie ylöspäin...
Kyllä tälläinen helle ja työstressi saa ihmisen hulluksi! Eikä saa edes nukuttua kun on niin kuuma! Hyvä, jos saitte selvää mun vuodatuksesta. Mutta minkäs teet kun kavereita on tällä hetkellä vain yksi ja sekin lähti lomalle. On niin yksinäistä.
Kiva, jos jaksoit lukea. Ja kiitos etukäteen vastauksista! ;-)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene juttelemaan mahdollisimman usein ihan tavallisista asioista, kysele jotain, hymyile hänelle..Ole mukava. Ehkä ihastuksen kohteesi pikkuhiljaa rohkaistuu juttelemaan. Minun kohdallani ainakin tuollainen toimisi..sinnikkyyttä pitää olla. Tuskin tyttö hymyilisi tai punastelisi, ellei tunne jotain sinua kohtaan.
Jos tyttö kerran on ujo, niin ei se punastelu sitä välttämättä tarkoita että olisi ihastunut. Itse punastun hirveän helposti kelle tahansa pojalle puhumisessa, tai kelle tahansa ihmiselle. Mutta eihän sitä ikinä voi tietää, se riippuu aina ujouden tyypistä. :D
jatka vaan "yrittämistä" ja oo ystävällinen, kohtelias,heitä läppää niin kyllä se siitä.
t. ujo
...pelkkä hymyily ja ystävällinen jutustelu tarkoita sitä, että olisi kiinnostunut muuna kuin kaverina. Mutta juttele rohkeasti ja kerro suoraan omista tunteistasi hänelle ja ehkäpä tuo kertoo omista tunteistaan...
Niin, minut ainakin sai koukkuun äärimmäisellä kärsivällisyydellä :) Mieheni kesti hyvin kaikki torjumisyritykseni ja perusteli aina kärsivällisenä miksi pitäisi tavata vielä ja osasi aina varoa oikeissa kohdissa :P pikku hiljaa löytyy se tie ujon ja estyneenkin tyttösen sydämeen. Erityisesti se hellyytti, että toinen ei sitten kavahtanutkaan, kun vihdoin alkoi uskaltaa näyttäytyä sellaisena kuin on. Ujot eivät aina ole ujoja sisimmältään :D he eivät vain ole saaneet mahdollisuutta olla sellaisia kuin ovat.
Minusta tuntuukin, että ujous todellakin tehdään, ujoksi ei synnytä. Se tehdään torjumisella, tuomitsemalla ja yleisellä negatiivisuudella. Ujot ovat hyviä havainnoimaan toisten ihmisten viestejä, myönnettäköön että hieman liiankin hyviä :) Sitä on näkevinään epäaitoutta joka puolella.
Maissa jossa ystävällisyys, toisten huomioon ottaminen, hymyily ja kohteliaisuus on arkipäivää, ujo saattaa pärjätä varsin hyvin. Täällä Suomessa on paljon kovempi meininki. Aina pitää olla esittämässä jotain helvetin kovaa ja muiden mielipiteistä välittämätöntä narsistia. Tervehtimiset ja muu sos. kanssakäyminen ovat suorituksia joissa kilpaillaan kuka esiintyy parhaiten, eivät tule sydämestä. Ja kun se ei onnistu, olet ulkona, olet ujo. Ja ujoksihan sitä sitten ryhtyy, jos aina hymyyn saat vastaukseksi irvistyksen, ajatuksesi tyrmätään useimmiten täysin ja jo olemuksellesi nyrpistellään vaikka et edes kulkisi mitenkään lysyssä, ja omasta mielestäsi päivällisestä ei jäänyt maitopartaa tai vetoketjusi ei ole auki. Jos ei nyrpistellä, ollaan isällisiä tai äidillisiä. Joka tapauksessa ujona et voi mitenkään olla pätevä. Kyllä ottaa päähän. Jopas tuli vuodatus :)