Avadan salaisuus

Title: Avadan salaisuus
Pairing: -
Genre: Lievä angst, drama, AU
Rating: Pg (k-11)
Author: malcolmina
Beta: ei ole
Summary: Mitäs tapahtuu kun avada on heitetty? Tämä on tietenkin vain omia mietteitäni, ehdotus, oikeasti henkilö kuolee heti, Voldemorthan on tappanut monia ihmisiä kun muita on ollut läsnä, ja he ovat kaikki kuolleet heti.
A/N: Tarina syntyi hetken mielijohteesta. myöhemmin muokkasin sen omasta mielestäni sopivammaksi. Ja tämä on tietenkin one-shot.
Disclaimer: Tarinan tyttö on satunnainen ohikulkija, joka nyt sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Muut ovat Rown. En ansaitse tällä rahaa, kunhan huvitan itseäni ja kulutan aikaani.

***

Tyttö vain seisoi siinä, liikkumatta ollenkaan. Hän oli juuri nähnyt rehtorinsa kuolevan. Pitkään hän oli luulut että Avadaan kuolisi heti, mutta se ei ollut niin. Vain harvat tietävät sen. Mitä vahvempi ihminen, sitä kauemmin hänen tappamiseensa menee aikaa. Vahvimmat eivät kuole ollenkaan. Vain yksi ei ollut kuollut. Siksi vain hyvin harvat tiesivät, että ihminen ei kuole heti, vaan käy ensin elämänsä asteittain läpi. Kun hän on päässyt kuolemaan asti, hän kuolee. Jos on tarpeeksi vahva, eikä tahdo kuolla, lähtee perääntymään ilman muuta ajatusta mielessään. Näin monet luulivat tekevänsä, ajattelivat olevansa tarpeeksi vahvoja, mutteivät olekkaan, ja saavat tietää sen vasta kuolemansa hetkenä, hetkenä jolloin on liian myöhäistä, ja sisäinen kello lyö kuoleman aikaa.

Pitkä käärmemäinen mies seisoi rehtorin tappamisen jälkeen pitkään paikallaan. Tappo oli uuvuttanut hänet, ei kukaan noin kauan voi taistella ja kuolla sen jälkeen. Kun tyttö oli ensin tullut huoneeseen, oli Voldemort jo kiduttanut rehtoria kauan, ja vielä pidempään tytön ollessa paikalla. Tyttö ajatteli olevansa heikko. Kun hän ymmärsi että kirouksesta voi jäädä henkiin vain jos on vahva, hän tiesi kuolevansa kohta. Hänen mielessään pyöri vain yksi ajatus. Satuttaa Voldemortia niin paljon kuin mahdollista, kostaa edes pienesti sen, minkä tämä teki Dumbledorelle.

Herättyään horroksestaan tyttö veti hiljaa sauvansa esiin, ei hypännyt Voldemortin kimppuun kiljuen, vaan hiipi hiljaa kuin leopardi saaliinsa perässä. Leopardi hän olikin, ainakin vielä hetken, hiipien hiljaa mahdollisimman lähelle saalistaan, ja ymmärtäessään että on tarpeeksi lähellä, hyökkäsi. Ainoa ero on hyökkäys. Leopardi hyökkää välittämättä kuinka paljon melua aiheuttaa, tietäen että on vahvempi. Nyt tyttö arveli mahdollisuuksiaan, ja päätyi että ennen kuin apu saapuisi, Voldemort ehtisi tappaa hänet moneen kertaan. Hän ei tahtonut kuolla, hän vain luuli että tahto ei riittäisi loppuun asti.

Aivan äkkiä tyttö heitti tainnutustaian Voldemortia päin. Voldemortin refleksit olivat kuitenkin väsyneenäkin vertaansa vailla. Tämä kääntyi, väisti ja heitti heti Avadan tytön perään, jäämättä kiduttamaan tai kuulustelemaan tyttöä.

Tyttö taisteli. Hän näki syntyvänsä. Hän oli ollut kalju. Hänen äitinsä oli sanonut että hänellä oli ollut ruskeat hiukset jo syntyessään. Tässä hän oli todella pieni, juuri oppinut ryömimään, mutta silti hän näki vaaleiden hiusten heiluvan edestakaisin pikkulapsen pyrkiessä eteenpäin. Oliko hänen äitinsä valehdellut hänelle? Ei, se oli ollut vain naapurin sylivauva. Huomatessaan ajatustensa harhailevan, hän huomioi myös että kuvien syöttö nopeutui. Keskittäen äkkiä kaiken tahdonvoimansa ja ajatuksensa siihen, ettei tahtonut kuolla, kuvat hiljensivät vauhtiaan. Tuossa hän oli viisi, tuossa kahdeksan. Enemmän muistoja alkoi tulvia hänen mieleensä. Pian hän oli lajitteluseremoniassa, ja jonkin ajan kuluttua käveli jo rehtorin kansliaan. Hän tuli sisään, näki pysähtyvänsä järkyttyneenä katsomaan kuinka Voldemort yritti tappaa Dumbledorea. Hän näki hiipivänsä Voldemortin taakse, yrittävänsä tainnuttaa tätä. Voldemort kääntyi ja heitti Avadan häntä päin. Hän näki itsensä lyyhistyvän polvilleen päätään pidellen. Sitten hän näki Minerva McGarmivan, sekä monen muun opettajan tulevan sisään rehtorin kansliaan. Hän päästi helpottuneena irti ajatuksistaan.

Viimeinen asia minkä hän näki, oli McGarmivan pelon ja järkytyksen sekainen ilme. Sitten kaikki pimeni.

Monikaan ei aavista miten vahva Harry Potterin on täytynyt olla.