että miksi haluatte lapsia noin nuorina ja miten ajattelette elämän muuttuvan ja millaista vastuuta lapsi tuo?Oletteko valmiita olemaan lapsen kanssa ja hänestä vastuussa n.18 vuotta? Näin saadaan tämän palstan aikuislukioillekin mieleen se että vaikka on nuori osaa ottaa vastuun ja että kaikki nuoret eivät ole samallaisia "ryyppääjiä ja rellestäjiä" vaan hyviä vanhempia.
kysyisin
teiltä
201561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
seuraa todennäköisesti hirvee haloo..
mut en mä ainakaan ymmärrä et miks nuoret vanhemmat ei olis hyviä vanhempia? ja mä olin täysin valmis olemaan lapsestani vastuussa koko loppuelämäni.
tämä on niin yksilöllistä. ketkä ovat luonteeltaan vastuullisia, ketkä eivät. itse olen aina ollut vastuullinen ja ottanut vastuuta veljistäni.
miksi nuori vanhempi ei olisi hyvä vanhempi?
ihan asiallista keskustelua sitte odotan ja sitä että kaikki yrittäis ymmärtää toisten mielipiteitä ja ylläpitää fiksua keskustelua.Kommentteja omista kokemuksista eikä mitään kinastelua.
Ensimmäisen lapseni 15-vuotiaana. En paljoakaan silloin miettinyt vuosia eteenpäin vaan elin lapsen kanssa päivän kerrallaan. En kuitenkaan kuvitellut, että lapsi olisi mikään lelu vaan kannoin vastuuni toisesta ihmisestä. Ja kannan edelleenkin ko. 16-vuotiaasta "lapsesta" ja hyvin olemme pärjänneet, olen käynyt kouluni loppuun, opiskellut ammatin itselleni ja ollut töissäkin vuosia.
Ei kukaan varmasti oikeesti kuvittelekaan että teiniäidit luulis vauvoja nukeiks tai joksikin jonka voi vain heittää syrjään kun ei kiinnosta. Luulempa että suurin osa 15-vuotiaista kuitenkin on ajatusmaailmaltaan himpun verran lapsellisia ja suunniteltuja raskauksia en sen ikäisenä ymmärrä. Nykyään kun taas näyttäisi olevan joku vauvabuumi menossa yläaste ikäisillä.
Pieni kysymys, joka minua kovasti hämää.
Teiniäidit ovat varmasti hyviä äitejä siinä missä muutkin, mutta valitettavan kouluttamattomia - koulun käyminen lasten kanssa on raskasta.
Mitä teette, kun lapsenne pyytää teitä auttamaan läksyissä?
Tai oppii teidän tekstistänne kirjoittamaan tietyt sanat väärin?
Ja kyllä, sama ongelma on varmasti muillakin kouluttamattomilla äideillä, mutta kun heille ei ole omaa palstaa (ja toisaalta ovat niin paatuneita, että varmaankin räjähtäisivät - uskon teidän kehityskelpoisuuteenne).
Tiedän ettei äidin tehtävä ole olla äidinkielenopettaja, mutta ei lasta pelkällä rakkaudella kasvateta.
Eivät kaikki nuoret tietenkään ryyppää tai rellestä, useimmat ovat vastuullisia ja asiallisia. Mutta ihmettelen, miksi nuoret äidit voivat olla niin kertakaikkisen erinomaisia, vaikka eivät osaa välttämättä edes kirjoittaa äidinkieltään.
kirjoittaa ja lukea vaikka isäni ei niitä kunnolla osaakaan, oli sentään minun syntyessäni 26 vuotias...
Kirjoitustaito opitaan yleensä 1-2 luokalla koulussa ja luulisin että teiniäidit ja isätkin on ne luokat sentään käynyt...
Kirjoitusvirheitä voi sattua kaikille, jopa hyvin koulutetuille...
olipahan...hassu kymysys. viittaatko nyt siihen kun mulla on täällä niin paljon yhdyssana virheitä :)
itse ainakin valmistun lukiosta ensi syksynä. eli koulua on käyty, eikä se mun mielestä ollut mitenkään ylivoimasen raskasta. ei itseasiassa edes raskastakaan. ja kirjoitin äidinkielestä c:n, eli osaan kirjoittaa, täällä ei vaan jaksa panostaa :)
ja eikös ne lapset opettele kirjoittamaan laskemaan ym juuri siellä koulussa? ja kehtaan väittää vaikka vanhempi olisi käynyt pelkän peruskoulun, hän kyllä osaisi lastaan auttaa läksyissä. opettaminen mielestäni kuuluu opettajille.
jah sitten menee överiksi, mut mites lukihäiriöiset ihmiset, eivätkö he saa tehdä lapsia ollenkaan, ettei lapsi opi väärin kirjoittamaan? et mun mielest tää on melkosen pätemätön syy..et ei vois olla teiniäiti.
ja milläs niitä lapsia kasvatetaan jos ei rakkaudella? :)
jäi hämäämään.
"Mutta ihmettelen, miksi nuoret äidit voivat olla niin kertakaikkisen erinomaisia, vaikka eivät osaa välttämättä edes kirjoittaa äidinkieltään."
Väitätkö että kaikki "aikuiset" äidit ja isät osaavat kirjottaa?Itse et koskaan tee virheitä?
JOKAINEN (teini)äiti on käynyt ala-asteen,eiköhän siellä ole opittu kirjoittamaan?
"Teiniäidit ovat varmasti hyviä äitejä siinä missä muutkin, mutta valitettavan kouluttamattomia - koulun käyminen lasten kanssa on raskasta. "
Eiköhän se ole ihan omasta asenteesta kiinni miten koulunkäyntiin suhtautuu.Ei se helppoa ole,tiedän,mutta jos tuolla tavalla ajattelee,niin se ei ainakaan helpota lainkaan.
Sain esikoiseni 17-vuotiaana ja mieheni oli 18v. Olemme nyt 32v ja 33v, edelleen yhdessä ja molemmilla on ammatti. Miehelläni kaksikin.
Esikoiseni on jo 15v eikä hänen koulunkäynnissään auttaminen ole koskaan tuottanut vaikeuksia, vaikka itse jätinkin lukion kesken. Ilman koulunkäymistäkin voi asioista ottaa selvää, oppia ja seurata maailman menoa. Lapseni myös pärjäävät koulussa todella hyvin - äitinsä apua he eivät ole siinä edes pahemmin tarvineet.Siitä todistuksena lienee se, että 2 vanhinta ovat molemmat luokkansa priimuksia.
En voi sille mitään, mutta minua ärsyttää se yleistys joka usein toistuu: teininä vanhemmaksi tulleen elämä on ohi ja lapsen synnyttyä ei voi enää opiskella. Se kun ei pidä paikkaansa. Toisille se antoisa elämä on nimenomaan sitä arkea perheen kanssa ja opiskelumotivaatio on monella "lapsellisella" opiskelijalla korkeampi kuin olisi ehkä ollut nuorempana.
Olen kyllä käsittänyt olevani lapsestani vastuussa seuraavat 18-vuotta, jollen pitempäänkin. Mutta en koe sitä taakkana, vaan oman rakkaan lapseni koen rikkautena elämässäni. Ylioppilaaksi kirjoitin viime keväänä ja yliopisto-opinnot aloitan ensi vuonna. Ei kaikki nuoret-/teiniäidit ole kouluttamattomia, vaan ehkä monilla on koulu kesken. Itse aion ainakin yliopistotutkinnon suorittaa.. Tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla yliopistosta.
Elän elämäni parasta aikaa: minulla on ihana mies, ihana lapsi ja korkeakouluopinnot edessä..
Tosen en ymmärrä tuota ainaista teiniäitien elämä on ohi jankutusta. Missä niin on sanottu? Itse en ole ainakaan täältä palstalta vihjeitä moisesta löytänyt.Noita vastuu kysymyksiä kyllä on paljonkin mutta eihän se että on vastuussa toisesta ihmisestä tarkoita että elämä on ohi. Se on kyllä totta ettei moni äidiksi tuleva olipa hän sitten nuori tai vanha aivan täysin ymmärrä millaista lapsen kanssa eläminen on.
Itse olen 17vuotias ja tyttöni on pian 2kk vanha. Poikaystäväni kanssa olemme olleet yhdessä 3vuotta ja halusimme lapsen. Raskausaika meni hyvin ja muutenkin nyt on mennyt hyvin. Poikaystäväni on pian 19 vuotias ja hän käy töissä.
Minua ei koskaan ole pahemmin kiinnostanut juhliminen yms, toisin kuin kaksoissiskoani, joka ei voi ymmärtää, kuinka tässä iässä hankin lapsen. Minulla on 3vuotias pikkuveli ja olen hänestä "huolehtinut" hänen koko elämänsä ajan. Rakastan lapsia ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen.
Vanhemmilleni kerroin, että aiomme hankkia lapsen ja he suhtautuivat hyvin. Lupasivat tarvittaessa auttaa rahallisesti. En kyllä halua olla vanhempieni elätettävänä, mutta olemme muuttamassa isompaan kämppään ja siihen tarvitsemme hieman avustusta.
Kuitenkin luulen selviäväni hyvin äitinä. Kaupungilla on ärsyttävä kävellä, kun vanhat mummot kuiskivat ja osoittelevat. Joku tulikin kysymään, että "eikai tämä ole oma vauvasi" ja kun vastasin myöntävästi, hän alkoi vain voivottelemaan nykymaailmaa.
Mitä kauheaa on teiniäideissä? Kyllä on semmoisiakin, jotka osaavat ottaa vastuuta!
Tämä ei sitten ole mitään haukkumista mutta olen huomannut että nuorilla äiseillä on aina hirveä tarve kertoa kuinka vastuuntuntoisia ja ikäistään kypsempiä he ovat. Tätä toitotetaan vaikkei kukaan olis mitään asiasta kommentoinutkaan tai väittänyt vastaan. Itse olen nyt 23-vuotias ja 4-vuotiaan pojan äiti eli en mikään vanha eukko todellakaan vielä. Mua vaan jotenkin häiritsee kun lähes joka viestissä muistetaan muistuttaa että en todellakaan kaipaa juhlimista ja olen niin ja niin kypsä ja vastuullinen. Tuskin kukaan sitä suoraan epäileekään kypsyyteen ja aikuisuuteen kuuluu kuitenkin muutakin kun ryyppäämättömuus kuten esim kyky ottaa toiset huomioon ja kyky ottaa vastaan kritiikkiä joka ihan oikeesti voi olla joskus paikallaan. Itse olen huomannut että nuoremmat ystäväni loukkaantuvat helpommin jos heille esim sanoo että oletko kokeillut tehdä asian näin.. vanhemmat taas vastaavat että enpäs ole ajatellutkaan eivätkä siis ota "neuvoja" epäilyksenä omista kyvyistään. Ja anteeksi nyt kauheasti jos joku tästä vetää herneet nenäänsä. Meitä kun on moneksi ja kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
tulisi mieleenkään ottaa herneitä nenään,sillä olet aivan oikeassa.Nuoret ottavat neuvot helposti haukkumisena tai epäilyinä,kun taas vanhemmat ottavat sen tosiaan vaihtoehtona ts. apuna.
Sitä paitsi,en näe mitään pahaa siinä jos ilmoitan tarvitsevani "tuulettumista" tai omaa aikaa,se on aivan normaalia.Että ei se alkoholin käyttö VÄLTTÄMÄTTÄ ole kypsymättömyyttä(ymmärsin toki pointtisi:) ),käyväthän "aikuisetkin" vanhemmat viihteellä,joten miksei sitä nuorillekin vanhemmille sallittaisi.
Teillä on asennevamma teillä teiniäideillä! Luulette että olette aikuisia vaikka oikeasti synyttätte sen vauvan saadakseen leikkinuken itsellenne! Ensi kerralla ennen tokaa synnytystä niin ostakaa mielummin se Baby-born nukke! Halvempaa ja viisampaa teidän iässä
No sulla on sattunut erittäin hyvä tuuri kuules, ole iloinen siitä mutta älä kannusta lapsiasi hankki lapsia samaan ikään kun sä hankit sillä niillä ei ehkä tule olemaan yhtä hyvä tuuri kun sulla
Ja sitten sitä tanssitaan niinku Walt disney elokuvissa ruusujen kanssa ihanassa prinsessa sadussa kohti avioeroa
aivan tiedoksi,en kärsinyt ennen raskauttani minkäänlaisesta vauvakuumeesta,joten väenväkisin en lasta yrittänyt.Ja usko tai älä,en missään vaiheessa ole kuvitellut saavani nukkea,vaan ihkaelävän,kiukuttelevankin lapsen.
en edes tajua miten vaivaudun sinun tasollesi vastaamalla sinulle.jos todella kuvittelet,että sain lapsen ainoastaan leikkikalukseni,niin kuvittele rauhassa.et tiedä minusta etkä elämästäni mitään,joten nuo sinun kommentit lähinnä huvittavat.
mutta en myöskään jaksa aina lukea niitä tuomiopäivän ennustajia ja teiniätien mollaajia sanomatta väliin joskus omaa kokemustani. Toisekseen: ei kyse ole elämässä pelkästä tuurista. Ei meidän parisuhde ja elämä ole tuurilla rakennettu vaan työllä ja kärsivällisyydellä. Tuuria on ollut se, että me molemmat olemma olleet alusta lähtien sitoutuneita perheeseen ja parisuhteeseen.
itse olen vm. 86 oleva nuori nainen jonka esikoisen laskettu aika on vajaan kolmen viikon päästä. Kun mieheni kosi minua, tiesin, ettei menisi kauaa siihen kun lapsi saisi tulla maailmaan..
molemmilla vakituiset työt, koulut käyty, yhdessä pitkään asuttu ja eletty. Meille oli luonnollista yrittää lasta..
Kaikilla ei tietenkään näin, mutta...