No niin, se on kuulkaa rakkaat sisaret ja veljet tullut kesä- eli suursiivouksen aika.
Minä sitten tuota suursiivousta aloittelemaan ja hyllyjä siivoamaan. Siinä sitten käteeni osuu Päivämies-lehti jossa päivämäärä keskiviikko 12.10.2005. Kyseessä lienee jonkinlainen teemanumero "Lapset-Jumalan lahja. No minä en ole tästä lehdestä lukenut muuta kun Antti Pentikäisen kolumnin, joka olikin erittäin puhutteleva ja ansiokas.
Kuitenkin Pentikäisen puhuttelevan kolumnin yläpuolella on pääkirjoitus, jossa on mielestäni muutamia mielenkiintoisia katkelmia.
Siinä sanotaan näin:
"Järjen houkutukset käyttää erilaisia keinoja lasten määrän rajoittamiseksi eivät ole kristityllekään outoja. Sielunvihollinen tuo niitä esille varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa. "Onko Jumala todella sanonut niin?" on jo paratiisista tuttu kysymys. Sen avulla vihollinen koettaa murentaa Jumalan lapsen uskoa ja luottamusta Luojaansa.
Usko opastaa meitä välttämään hienovaraisimpiakin ehkäisykeinoja. Se avaa ymmärryksen, että mikä tahansa toimenpide, jonka päätavoitteena on estää raskaaksi tuleminen ja lapsen syntymä, on vastoin Jumalan sanaa ja siksi syntiä."
Näin siis Päivämiehessä 12.10.2005.
Nyt siis mieleeni nousee kysymys, että mikä on se raamatun kohta, josta tässä puhutaan? Mihin tämä tarkkaan ottaen perustuu. Lisäksi hiukan mietityttää tuo kristitty-sanan käyttö tuossa. Mielestäni siinä pitäisi olla vanhoillislestadiolainen. Maailmassa on miljoonia kristittyjä, mutta tässä kristitty-sanalla tarkoitetaan vain vl-uskossa olevaa (ilmeisesti). Kaikki kristityt kun eivät ajattele lasten saamisesta tuolla tavalla.
Itse en ole tätä palstaa seurannut kovinkaan kauan, joten varmasti tästäkin asiasta on täällä ennekin puhuttu, mutta silti minua kiinnostaa mihin raamatun kohtaan tuo ylläoleva teksti/ajatuskulku perustuu? Eli sanoiko Jumala todella noin? Jos kyllä, niin missä?
No sitten sivulla 12 ollaankin jo toisissa mietteissä. Tällä sivulla on tämä kuuluisa Kärkölän lausahdus jonka te kaikki tiedättekin jo: "vaikean sairauden tai muun esteen.......jne." Tässä ei nyt ollakaan enää sitä mieltä että hienovaraisimmatkin keinot estää lasten tuleminen olisi syntiä.
No mitä jäi lehdestä käteen? Oli muutama hyvä ja puhutteleva kirjoitus. Muuten jäin miettimään sitä, että jos lehden teemana on "Lapset-Jumalan lahjaa", niin miksi melkein koko lehti on täynnä ehkäisyasiaa? Miksi koko lehti on täynnä voivottelua siitä, kuinka lapset tuovat työtä ja raskautta elämään ja ehkäisy on syntiä? Koko lehdessä oli vain aikuisen näkökulma. Tuntui, että aikuiselle lapsi on sama kuin ehkäisykielto, eli rankkaa ja raskasta. Tulikin sitten selväksi, että siksihän tuosta ehkäisystä puhutaankin! Kun pelätään että muutenhan niitä lapsia ei synny ja liike näivettyy siihen.
Mutta siitä lapsen Jumalan lahjana olemisesta (eli varsinaisesta teemasta) ei sitten puhuttukaan juuri mitään. Olisi toivonut enemmän juuri tätä teemaa. Että ne lapset ovat Jumalan lahjoja ja siitä ilosta mitä lapset tuovat mukanaan ja siitä että lapset voivat olla myös äärimmäisen toivottuja, eivätkä pelkkää rasitetta.
Nämä ovat siis minun näkemyksiäni.
Minä sitten tuota suursiivousta aloittelemaan ja hyllyjä siivoamaan. Siinä sitten käteeni osuu Päivämies-lehti jossa päivämäärä keskiviikko 12.10.2005. Kyseessä lienee jonkinlainen teemanumero "Lapset-Jumalan lahja. No minä en ole tästä lehdestä lukenut muuta kun Antti Pentikäisen kolumnin, joka olikin erittäin puhutteleva ja ansiokas.
Kuitenkin Pentikäisen puhuttelevan kolumnin yläpuolella on pääkirjoitus, jossa on mielestäni muutamia mielenkiintoisia katkelmia.
Siinä sanotaan näin:
"Järjen houkutukset käyttää erilaisia keinoja lasten määrän rajoittamiseksi eivät ole kristityllekään outoja. Sielunvihollinen tuo niitä esille varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa. "Onko Jumala todella sanonut niin?" on jo paratiisista tuttu kysymys. Sen avulla vihollinen koettaa murentaa Jumalan lapsen uskoa ja luottamusta Luojaansa.
Usko opastaa meitä välttämään hienovaraisimpiakin ehkäisykeinoja. Se avaa ymmärryksen, että mikä tahansa toimenpide, jonka päätavoitteena on estää raskaaksi tuleminen ja lapsen syntymä, on vastoin Jumalan sanaa ja siksi syntiä."
Näin siis Päivämiehessä 12.10.2005.
Nyt siis mieleeni nousee kysymys, että mikä on se raamatun kohta, josta tässä puhutaan? Mihin tämä tarkkaan ottaen perustuu. Lisäksi hiukan mietityttää tuo kristitty-sanan käyttö tuossa. Mielestäni siinä pitäisi olla vanhoillislestadiolainen. Maailmassa on miljoonia kristittyjä, mutta tässä kristitty-sanalla tarkoitetaan vain vl-uskossa olevaa (ilmeisesti). Kaikki kristityt kun eivät ajattele lasten saamisesta tuolla tavalla.
Itse en ole tätä palstaa seurannut kovinkaan kauan, joten varmasti tästäkin asiasta on täällä ennekin puhuttu, mutta silti minua kiinnostaa mihin raamatun kohtaan tuo ylläoleva teksti/ajatuskulku perustuu? Eli sanoiko Jumala todella noin? Jos kyllä, niin missä?
No sitten sivulla 12 ollaankin jo toisissa mietteissä. Tällä sivulla on tämä kuuluisa Kärkölän lausahdus jonka te kaikki tiedättekin jo: "vaikean sairauden tai muun esteen.......jne." Tässä ei nyt ollakaan enää sitä mieltä että hienovaraisimmatkin keinot estää lasten tuleminen olisi syntiä.
No mitä jäi lehdestä käteen? Oli muutama hyvä ja puhutteleva kirjoitus. Muuten jäin miettimään sitä, että jos lehden teemana on "Lapset-Jumalan lahjaa", niin miksi melkein koko lehti on täynnä ehkäisyasiaa? Miksi koko lehti on täynnä voivottelua siitä, kuinka lapset tuovat työtä ja raskautta elämään ja ehkäisy on syntiä? Koko lehdessä oli vain aikuisen näkökulma. Tuntui, että aikuiselle lapsi on sama kuin ehkäisykielto, eli rankkaa ja raskasta. Tulikin sitten selväksi, että siksihän tuosta ehkäisystä puhutaankin! Kun pelätään että muutenhan niitä lapsia ei synny ja liike näivettyy siihen.
Mutta siitä lapsen Jumalan lahjana olemisesta (eli varsinaisesta teemasta) ei sitten puhuttukaan juuri mitään. Olisi toivonut enemmän juuri tätä teemaa. Että ne lapset ovat Jumalan lahjoja ja siitä ilosta mitä lapset tuovat mukanaan ja siitä että lapset voivat olla myös äärimmäisen toivottuja, eivätkä pelkkää rasitetta.
Nämä ovat siis minun näkemyksiäni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin korjaan vielä, että lehdessä oli sivulla 17 kirjoitus, jossa lapsi ymmärrettiin Jumalan lahjana, sitä oli odotettu kahdeksan vuotta, joten ainakin yksi kirjoitus vastasi otsikkoa/teemaa.
Näyttää siltä että ehkäisyasiasta on tullut vl-uskon mitta samaan tapaan kuin televisiottomuus oli se mitta ja tunnusmerkki 70-luvulla. Siit tehtiin lyömäase ja ahdistelun aihe. Nyt se on perhekoon rajoittaminen.
Kummallakaan normilla ei ole perustaa Raamatussa eli Jumalan Sanassa, mutta sillähän ei ole koskaan ollut vl-liikkeessä mitään merkitystä.
Tämäkin taistelu on vl-herätysliikkeessä tuomittu epäonnistumaan, samoin kuin tv-asia. Lestadiolaiset elävät tässä yhteiskunnassa ja tulevat elämään sen mukana, hieman myöhemmin tosin, mutta samat vinkeet omaksuen. Yksi niistä on perheiden pienetyminen länsimaisessa kaupungistuneessa elämäntavassa.
Yhteiskunnallinen muutos koskettaa kaikkia. Erilaisia originelleja ryhmittymiä eleleee valtavirran rinnalla, mutta ne ovat ja pysyvät pieninä.
Lainausta.
"...että mikä tahansa toimenpide, jonka PÄÄTAVOITTEENA on estää raskaaksi tuleminen ja lapsen syntymä, on vastoin Jumalan sanaa ja siksi syntiä."
Eli jos on kyseessä esim. vakavan sairastumisen estäminen, niin silloinhan ei olekaan päätavoitteena raskaaksi tulemisen estäminen, vaan joku ihan muu asia. Tämä on ihan toista kuin tällä keskustelufoorumilla usein esiintuleva ehdoton ehkäisykielto. Onko vl-opetus sittenkin menossa oikeaan suuntaan tässä asiassa?
Lainausta aloittajalta:
"Mutta siitä lapsen Jumalan lahjana olemisesta (eli varsinaisesta teemasta) ei sitten puhuttukaan juuri mitään. Olisi toivonut enemmän juuri tätä teemaa. Että ne lapset ovat Jumalan lahjoja ja siitä ilosta mitä lapset tuovat mukanaan ja siitä että lapset voivat olla myös äärimmäisen toivottuja, eivätkä pelkkää rasitetta."
Tuota minäkin olen useasti ihmetellyt, monessa tilanteessa. Esim. kun puhutaan nuorten abortteja vastaan, mikä sinänsä on asiaa, niin kuitenkin hyvällä omallatunnolla unohdetaan se että "vahingossa" raskaaksi tullutta nuorta pitäisi myös tukea ja kannustaa pitämään lapsi. Ollaan valmiita lukemaan lakia ja näyttämään nyrpeää naamaa, mutta ei olla valmiita iloitsemaan tulevasta lapsesta. Saattaisi hyvin kuvitella kuulevansa vihaisella äänellä rääkäistyn tämäntyylisen lauseen "Ja aborttia et ainakaan sitten tee, vaan pidät sen pentusi ja kärsit nahoissasi kun olet itsesi paksuksi saanutkin!" Nuoren vanhemmat ja sukulaiset saattavat joissakin tapauksissa olla pahana vuosikausiakin ja siitä saa varmasti kuulla, kuinka nuoren koko elämä on mennyt pilalle ja kuinka rasittavaa hänellä tulee olemaan. Ja KUKAAN ei sano että "onpa ihanaa, kun saadaan perheeseen uusi lapsi". Juuri se jätetään sanomatta, joka eniten kannustaisi nuorta pitämään lapsen, mutta se sanotaan, mikä saa nuoren harkitsemaan aborttia.
En nyt sitten sitä tarkoita, etteikö olisi syntiä hypätä sänkyyn avioliiton ulkopuolella, vaan sitä että kun niin kuitenkin monet tekevät ja alkavat lastakin odottamaan, niin siinä vaiheessa ei enää lain lukeminen auta yhtään, vaan pitäisi tehdä tilanteesta paras mahdollinen, eli kaikin tavoin kannustaa sen lapsen pitämiseen. (En myöskään puhunut kestään tositosiuskovista, joilla ei tulisi mieleenkään tehdä syntiä, vaan niistä ihan tavallisista ei-uskovista ja niistä monista vähemmän tositosiuskovista, joilla jopa abortti saattaa tulla mieleen. Myös heitä kuuluisi kannustaa tekemään sitä mikä on oikein.)
T: Tiinaliina
pitkästä aikaa pelkkää tosi tärkeää asiaa. Nimittäin jos vahinko on päässyt sattumaan.
Aivan oikein pitäisi olla tukemassa eikä suinkaan ahdistelemassa. Pitää luoda positiivista mieltä ihmiselle jolle vahingossa kävi näin koska sellainen on erittäin raskasta asianomistajalle eli yleensä naiselle.
Varsinkin uskovaisten keskuudessa avioton lapsi on kauhistus eikä lasta välttämättä osata pitää Jumalan lahjana.
Yksinhuoltaja äidin ei ole helppoa olla tekemisissä vl:ien kanssa.Se on suorastaan MAHDOTONTA. Kenelläkään ei voi olla niin hyvä itsetunto että kestää seuraväen halveksivat tai säälivät katseet. Kukaan ei ole tuntevinaan eikä armoa oikeasti anneta.
Tässä asiassa käytännössä Kymmenen käskyä ei täyty.
Lapsesta on tullut vl-uskossa väline. Kun lapsia on paljon, niin se kielii pakostakin muille, että ollaan pysytty Herran nuhteessa. Tai sitten jos niitä ei olekaan, niin sitten on toimittu väärin tai Herra ei vain ole siunannut yhtään. Mutta vain se merkitseeksin, että niitä on.
Tarkoitetaanko Jumalan lahjalla vain sitä, että lapsi ilmentää vanhempien kuuliaisuutta? Vain vanhemmilleen hyvä? Vai sitä, että lapsi on aina ihana ja tervetullut? Mutta kun KAIKKI TULIJAT OTETAAN VASTAAN. Tulee vain sellainen mielikuva, että kyllähän sinä lapsi tässä siivellä menet, joten ihan sama.
Lapsien raju tuotanto on tietyssä mielessä haitaksi. Kun lapsia on paljon suhteessa vanhempien lukumäärään, jää suuri osa lapsista pakostakin vähemmälle huomiolle, eikä lasta ole välttämättä varaa elättää samalla tavalla kuin yhtä tai kahta lasta olisi. Valvonta jää myös vähemmälle, mikä on surkeaa.
Itse olen täsmälleen tätä mieltä, mutta mielestäni vl-usko tarjoaa paljon muutakin kuin tiukat ihmissäännöt. Olen aikanani päättänyt, että neljä lasta riittää minulle varsin hyvin, enkä enempää hanki. Se, että teen näin, on yksin minun ja Jumalan välinen asia. Ikävä kyllä olen myös vahvasti sitä mieltä, että lasta välineellistetään. Lapsesta ei ole tullut itsetarkoitus - vaan lapsenteosta. Se minua vaivaa suuresti. Kyllä Jumala on antanut ihmiselle järjen, jota hän on toivonut ihmisen käyttävän, sanoivat itsepäiset saarnaajat sitten mitä tahansa.
Lapsen rakastamiseen kuuluu se, että lapsesta huolehditaan. Kaksitoista lasta on jo liikaa. Olen pari kertaa huomauttanut ystävilleni, että katsokaa lastenne perään. Aikaa vaan ei sellaiseen ole, koska pienemmät vievät suuren osan ajasta. Rakastaminen tarkoittaa kuria, huomioonottamista, välittämistä ja rajojen asettamista. Rakastaminen ei ole sitä, että sanotaan vain rakastettavan kaikkia, koska he ovat Jumalan lahjoja. Rakkaus kysyy muutakin - aikaa. Se, että lapsia tehdään holtittomaan tahtiin, antaa hyvän kuvan vanhempien sielun tilasta. Toivottavasti kukaan ei tuomitse minua edellisen lauseen perusteella. Lapsi on elävä olento. Olen aina ajatellut asian niin, että Jumala suo minulle sen määrän lapsia kuin pystyn huolehtimaan. Ajattelen myös, että Jumala on suonut minulle itselleni järjen, jolla päätän, milloin minun rajani tulevat vastaan. En ole tyypillinen vanhoillislestadiolainen, mutta toivon, että joku muukin käsittäisi asian.
Jotakin tuonsuuntaista minullekin luli mieleen lehteä lukiessa.
Tuntuu , että lehdessä puhuttiin vain lastensaannin äärimmäisestä raskaudesta, vaikka otsikko oli lapsesta Jumalan lahjana.
Se on minusta hämmentävää kuinka ei-vl ystäväni iloitsevat raskauksistaan. Heidän vatsaansa silitellään ja ihmetellään-julkisesti. Tämä on aivan toisenlainen asenne kuin jollain vl-naisilla. Ymmärrettävästi, varsinkin jos kyse ei ole ensimmäisestä tai toisesta. Useasti siihen liittyy häpeän tunne ja se, että kaikki katsovat vain vatsaani.
Tottakai, jos tämä tehdään vain pakosta.
Mutta, en ole mielestäni saanut varsinaista vastausta kysymykseeni, että mikä on se kohta/kohdat raamatussa johon pääkirjoituksessa vedottiin?
Vanhoillis lestadiolainen koska olen samaa mieltä ja useat vl ystävä perheenikin on käsitykseni mukaan.
Tarvittaisiin tietenkin tutkimus mutta ei sillä ole mitään merkitystä koska srk on linjansa valinnut eikä se sitä aijo muuttaa.
Porskutellaan me aivan omaa tahtia vaan perässä vaiko edellä, miten sen nyt ottaa.
Olen monesti ajatellut että lasten hyvinvointi on tärkeämpi kuin itsekäs halu päästä taivaaseen lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Itse asiassa minulle on aivan samantekevää mihin kuoleman jälkeen joutuu kunhan elelee asiallista elämää ja kunnioittaa muita ihmisiä ja arvostaa muiden vakaumuksia eikä turhaan kiihkoile eikä puutu henkilökohtaisuuksiin eikä kiusaa ketään...
Raamatussa ei puhuta ehkäisystä.
Raamatussa ei puhuta televisiosta.