Marja-Leena Nousiainen & Anita Korhonen
Olimme mukana työryhmässä, jonka piti tehdä ehdotus opioidiriippuvaisten huumeidenkäyttäjien vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoitojen käytännön järjestämisestä Vantaalla. Toistaiseksi Vantaan kaupunki on ostanut nämä avohoitopalvelut Järvenpään sosiaalisairaalalta tai Helsingin yliopistolliselta keskussairaalalta. Käytännössä siis vantaalaiset potilaat ovat hakeneet metadoninsa tai buprenorfiininsa lähes päivittäin Helsingistä tai Järvenpäästä.
Emme yritä kiistää tieteellistä näyttöä opioidiriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoitojen tehosta laittoman opioidikäytön vähentäjänä, rikollisuuden ja syrjäytymiskehityksen pysäyttäjänä sekä HIV- ja C-hepatiitti-infektioiden leviämisen ehkäisijänä. Haittojen vähentäminen on sekä yksilöllisenä että yhteiskunnallisena tavoitteena merkittävä, koska suuri osa opioidien käyttäjistä ei kuntoudu optimaalihoidossakaan päihteettömiksi. Valtaosalla käyttäjistä sosiaalinen syrjäytyminen on niin totaalista, että paluu ”normaaliyhteiskuntaan” ei kerta kaikkiaan onnistu. Suomessa HIV-infektioiden kasvun taittuminen ja heroiinikuolemien väheneminen osoittavat, että valittu linja on ollut oikea.
Kun työryhmänä kiersimme eri hoitopaikkoja ja kuuntelimme kokeneita päihdetyöntekijöitä, kuulimme myös kyseenalaistamista ja rakentavaa kritiikkiä. Kun opioidien käyttäjä kävelee sisään esimerkiksi HUS:n huumevieroitusyksikköön, hänen ainoa kysymyksensä koskee Subutex-hoitoon pääsyä. Muu ei kiinnosta. Kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriönkin mukaan kyseessä on viimesijainen hoitomuoto, johon turvaudutaan, jos muut, päihteettömyyteen tähtäävät hoitomuodot ovat epäonnistuneet.
Media on osaltaan välittänyt mielikuvaa huumeisiin sortuneesta, fiksusta nuorten ihmisten joukosta, josta päivittäisen joustavan Subutex-jakelun avulla kädenkäänteessä tehtäisiin yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia. Tämä mielikuva on valitettavasti monestakin syystä vääristynyt.
Ensinnäkin useimmilla opioidiriipuvaisilla potilailla on laaja-alainen, krooninen päihdeongelma. Sen lisäksi, että opioidien (heroiini, buprenorfiini) käyttö on jatkunut jo vuosia, valtaosa on myös bentsodiatsepiiniriippuvaisia. Noin puolet käyttää amfetamiinia eikä kannabiksen käyttöä yleensä edes noteerata. Opioidiriippuvuus voidaan hoitaa esimerkiksi buprenorfiinilla, mutta muiden riippuvuuksien hoidossa siitä ei ole apua.
Hoitoonpääsyvaiheessa sosiaalinen syrjäytyminen on yleensä jo tapahtunut; häiriökäyttäytyminen ja päihdeongelma ovat ilmaantuneet viimeistään yläasteella ja moni on kärsinyt vanhempiensa päihdeongelmasta. Huumeidenkäytön rahoittaminen on johtanut rikollisuuteen eikä asunnottomuus ole harvinaista. Eli näillä nuorilla on vahva narkomaanin identiteetti, mutta hatara käsitys siitä, millainen on vastuullisen terveen ihmisen ajatusmaailma.
Tilannetta hankaloittavat psykiatriset kaksoisdiagnoosit eli suurella osalla on päihdeongelman lisäksi joko vaikea persoonallisuushäiriö tai masennus. Tästä syystä hoitoon kiinnittyminen on huonoa, ja monet hoitoyritykset keskeytyvät ennen kuin esimerkiksi psykiatrista arviota on mahdollista tehdä. Toisinaan on mahdotonta arvioida, onko psykiatrinen sairaus huumeiden käytölle altistanut syy vai huumeiden käytön seuraus.
Hoitoonohjautumisvaiheessa potilaalla on nykyisin useimmiten takanaan jo vuosia kestänyt huumeiden käyttö. Olisi loogista olettaa, että varhaisempi ongelmaan puuttuminen parantaisi hoitotuloksia. Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme kyky tunnistaa näitä potilaita ei ole kovin hyvä, joten tässä on selkeä lisäkoulutuksen tarve ja haaste.
Kyseessä on erittäin vaativa potilasryhmä, jonka hoito vaatii määrätietoista päihdelääketieteellistä ja päihdepsykiatrista erityisosaamista sekä merkittävää psykososiaalista tukea. Psykososiaalisen tuen toteutuminen on hoidon onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Kuntoutumisprosessi vie aikaa, usein jopa vuosia, ja sen aikana on opeteltava hyvin konkreettisesti arkielämän perustaitoja. Aluksi voi olla tarpeen oppia esimerkiksi se, että lähikauppaan mennään ostamaan elintarvikkeita eikä varastamaan tavaraa.
Näistä syistä Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta lausui kantanaan STM:n muistioon, että buprenorfiini-hoidon aloitus pitäisi edelleen tapahtua erikoissairaanhoidossa yhteisesti sovittujen kriteerien mukaisesti. Myöskin buprenorfiini-jakelun laajentamiseen ja kahden viikon annoksen jakamiseen kerralla pitää suhtautua kriittisesti, koska houkutus suonensisäiselle käytölle on suuri: suun kautta nautittuna lääkkeen/huumeen hyötyosuus on vain 1/3 verrattuna suonensisäiseen käyttöön.
Jo nyt tiedetään, että buprenorfiinia liikkuu laittomilla markkinoilla runsaasti, mm. Ranskasta tuotuna. Vantaan päihdehuollon ja Vantaan ruiskujen vaihto- ja neuvontapisteen Vinkin havaintojen mukaan buprenorfiini (Subutex) on heroiiniakin yleisempi suonensisäisesti käytetty huume. Laaja ja liberaali avohoitojakelu johtaisi siihen, että osa lääkkeestä päätyisi väärinkäyttöön ja laittomaan kauppaan.
Marja-Leena Nousiainen on Vantaan päihdehuollon johtaja ja Anita Korhonen vs. ylilääkäri.
http://www.om.fi/haaste/13461.htm
Olimme mukana työryhmässä, jonka piti tehdä ehdotus opioidiriippuvaisten huumeidenkäyttäjien vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoitojen käytännön järjestämisestä Vantaalla. Toistaiseksi Vantaan kaupunki on ostanut nämä avohoitopalvelut Järvenpään sosiaalisairaalalta tai Helsingin yliopistolliselta keskussairaalalta. Käytännössä siis vantaalaiset potilaat ovat hakeneet metadoninsa tai buprenorfiininsa lähes päivittäin Helsingistä tai Järvenpäästä.
Emme yritä kiistää tieteellistä näyttöä opioidiriippuvaisten korvaus- ja ylläpitohoitojen tehosta laittoman opioidikäytön vähentäjänä, rikollisuuden ja syrjäytymiskehityksen pysäyttäjänä sekä HIV- ja C-hepatiitti-infektioiden leviämisen ehkäisijänä. Haittojen vähentäminen on sekä yksilöllisenä että yhteiskunnallisena tavoitteena merkittävä, koska suuri osa opioidien käyttäjistä ei kuntoudu optimaalihoidossakaan päihteettömiksi. Valtaosalla käyttäjistä sosiaalinen syrjäytyminen on niin totaalista, että paluu ”normaaliyhteiskuntaan” ei kerta kaikkiaan onnistu. Suomessa HIV-infektioiden kasvun taittuminen ja heroiinikuolemien väheneminen osoittavat, että valittu linja on ollut oikea.
Kun työryhmänä kiersimme eri hoitopaikkoja ja kuuntelimme kokeneita päihdetyöntekijöitä, kuulimme myös kyseenalaistamista ja rakentavaa kritiikkiä. Kun opioidien käyttäjä kävelee sisään esimerkiksi HUS:n huumevieroitusyksikköön, hänen ainoa kysymyksensä koskee Subutex-hoitoon pääsyä. Muu ei kiinnosta. Kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriönkin mukaan kyseessä on viimesijainen hoitomuoto, johon turvaudutaan, jos muut, päihteettömyyteen tähtäävät hoitomuodot ovat epäonnistuneet.
Media on osaltaan välittänyt mielikuvaa huumeisiin sortuneesta, fiksusta nuorten ihmisten joukosta, josta päivittäisen joustavan Subutex-jakelun avulla kädenkäänteessä tehtäisiin yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia. Tämä mielikuva on valitettavasti monestakin syystä vääristynyt.
Ensinnäkin useimmilla opioidiriipuvaisilla potilailla on laaja-alainen, krooninen päihdeongelma. Sen lisäksi, että opioidien (heroiini, buprenorfiini) käyttö on jatkunut jo vuosia, valtaosa on myös bentsodiatsepiiniriippuvaisia. Noin puolet käyttää amfetamiinia eikä kannabiksen käyttöä yleensä edes noteerata. Opioidiriippuvuus voidaan hoitaa esimerkiksi buprenorfiinilla, mutta muiden riippuvuuksien hoidossa siitä ei ole apua.
Hoitoonpääsyvaiheessa sosiaalinen syrjäytyminen on yleensä jo tapahtunut; häiriökäyttäytyminen ja päihdeongelma ovat ilmaantuneet viimeistään yläasteella ja moni on kärsinyt vanhempiensa päihdeongelmasta. Huumeidenkäytön rahoittaminen on johtanut rikollisuuteen eikä asunnottomuus ole harvinaista. Eli näillä nuorilla on vahva narkomaanin identiteetti, mutta hatara käsitys siitä, millainen on vastuullisen terveen ihmisen ajatusmaailma.
Tilannetta hankaloittavat psykiatriset kaksoisdiagnoosit eli suurella osalla on päihdeongelman lisäksi joko vaikea persoonallisuushäiriö tai masennus. Tästä syystä hoitoon kiinnittyminen on huonoa, ja monet hoitoyritykset keskeytyvät ennen kuin esimerkiksi psykiatrista arviota on mahdollista tehdä. Toisinaan on mahdotonta arvioida, onko psykiatrinen sairaus huumeiden käytölle altistanut syy vai huumeiden käytön seuraus.
Hoitoonohjautumisvaiheessa potilaalla on nykyisin useimmiten takanaan jo vuosia kestänyt huumeiden käyttö. Olisi loogista olettaa, että varhaisempi ongelmaan puuttuminen parantaisi hoitotuloksia. Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme kyky tunnistaa näitä potilaita ei ole kovin hyvä, joten tässä on selkeä lisäkoulutuksen tarve ja haaste.
Kyseessä on erittäin vaativa potilasryhmä, jonka hoito vaatii määrätietoista päihdelääketieteellistä ja päihdepsykiatrista erityisosaamista sekä merkittävää psykososiaalista tukea. Psykososiaalisen tuen toteutuminen on hoidon onnistumisen kannalta ratkaisevaa. Kuntoutumisprosessi vie aikaa, usein jopa vuosia, ja sen aikana on opeteltava hyvin konkreettisesti arkielämän perustaitoja. Aluksi voi olla tarpeen oppia esimerkiksi se, että lähikauppaan mennään ostamaan elintarvikkeita eikä varastamaan tavaraa.
Näistä syistä Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta lausui kantanaan STM:n muistioon, että buprenorfiini-hoidon aloitus pitäisi edelleen tapahtua erikoissairaanhoidossa yhteisesti sovittujen kriteerien mukaisesti. Myöskin buprenorfiini-jakelun laajentamiseen ja kahden viikon annoksen jakamiseen kerralla pitää suhtautua kriittisesti, koska houkutus suonensisäiselle käytölle on suuri: suun kautta nautittuna lääkkeen/huumeen hyötyosuus on vain 1/3 verrattuna suonensisäiseen käyttöön.
Jo nyt tiedetään, että buprenorfiinia liikkuu laittomilla markkinoilla runsaasti, mm. Ranskasta tuotuna. Vantaan päihdehuollon ja Vantaan ruiskujen vaihto- ja neuvontapisteen Vinkin havaintojen mukaan buprenorfiini (Subutex) on heroiiniakin yleisempi suonensisäisesti käytetty huume. Laaja ja liberaali avohoitojakelu johtaisi siihen, että osa lääkkeestä päätyisi väärinkäyttöön ja laittomaan kauppaan.
Marja-Leena Nousiainen on Vantaan päihdehuollon johtaja ja Anita Korhonen vs. ylilääkäri.
http://www.om.fi/haaste/13461.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
on totta että subuteksin yleistyminen huumauskäytössä on tätä päivää.viime viikolla kuulin esimerkiksi että yks tyyppi oli mennyt (vanhaan tuttuun kuppilaan)ensimmäisen 30 minutin päästä kysyttiin haluja supun ostoon,tähän asti tarjolla on kuulemma ollut amfetamiini/kannabis.Onko tämän katuhintakin jo pudonnut sitten näiden muiden tasolle?käsittääkseni hyvinkin vaarallinen aine kuitenkin.
Näin sitä vaan myydään tuollaista ainetta apteekissa?, aika helposti sitä tuntuu saavan, ja kaduilla näkyy myös. Reseptejä kirjoitellaan, saa käydä reilut annokset kerralla. Rahapulassa tietenkin myydään sitten kadulle. Eipä ole mikään vaaraton tuo aine. Tosiaan se on yleisempää kuin heroiini, koominen ilmiö sinäänsä sillä buprenorfiinia, joka Subutexin vaikuttava aine on, käytetään heroiinivieroitukseen. Näin on sitten lääkkeestä tullut tautia pahempi.
Manun sanoin "Tarttis tehrä jotain"