Päämajan Hukatut Kuukaudet (1944)

Ainoana outona juttuna vinkkisoitossa on se, että soittajan antama vinkki oli naamioitu, nähtävästi vinkkaajan oman paljastumisen pelosta, amerikkalaisen lehdistön kirjoitteluksi New Yorkissa ja siksi se leimattiin Päämajassa lehtimiesten vedättelyksi! Kirjassa kerrotaan , ettei ainoatakkaan uutisointia tuon päivän/ajan amerikkalais/New Yorkilais -lehdistä löytynyt!
Asia on siis ihan tarkistettu!

Kirja on aika vakuuttavan tuntuinen ja suorastaan pelottavan perusteellinen.

Valokuvauslentojen kiistattomat tiedustelukuvat edellisiltä piviltä jäi täysin huomiotta Päämajalta, koska IV AK:n tykistön pamput halusivat kuvat itselleen maalien paikantamista varten ja lisäkopioita toimitettiin vasta 2 päivää suurhyökkäyksen alkamisesta Päämajaan!
Silloin oli jo todellakin liian myöhäistä.
Lähes koko etulinja oli kuvattu muutaman kilometrin syvyyteen juuri murtokohdata ja toki muiltakin osilta!

"Nliiton rauhanehdot olivat selvillä, ja Nliiton uskottiin vielä joustavan niistä, kun se joutui siirtämään lisää voimia Saksan kaatoon."

Niin kauan kuin Saksa hallitsi Suomenlahden eteläpuolta, ei rauhasta voitu tosissaan neuvotella. Muuten olisi jouduttu vielä Saksan ja NL:n taistelukentäksi. Kun suurhyökkäys sitten alkoi, vaadittin ehdotonta antautumista... Näistä ehdoista tultiin sitten alaspäin.

Ketä sitten on syyttäminen Kannaksen "katastrofista"? Kyseenalaista on, onko niin musertavan ylivoiman edessä peräytyminen ylipäätään katastrofi, mutta kyllä toki asioita olisi voitu tehdä toisinkin. Kuten yleensä historiassa, on tähänkin kysymykseen useita vastauksia. Päämajassa varmasti kärsittiin sotaväsymyksestä, joka voitaneen sälyttää Mannerheimin niskoille. Hän ei nimittäin myöntänyt upseereilleen juurikaan lomia. Tällainen menettely ei ole omiaan pitämään mieltä virkeänä ja henkinen väsymys voi aiheuttaa sen, että uhkaa ei oteta niin vakavasti kuin mitä pitäisi. Airo on tosin jälkeenpäin esittänyt toimenpiteitä, jotka tehtiin nimenomaan suurhyökkäystä silmällä pitäen (esim. Panssaridivisioonan siirtäminen Kannaksen reserviksi), mutta on selvä, että jos hyökkäykseen olisi suhtauduttu todella vakavasti, olisi esim. Laatikainen Kannaksella pantu kuriin. Tästä päästäänkin sitten Laatikaiseen. Laatikainenhan ei suostunut Nihtilän pyyntöön vetäytymisen valmistelusta, vaan heitti tämän pois komentopaikaltaan. Laatikaisen IVAK oli päävastuussa hyökkäyksen pysäyttämisestä, mutta Laatikainen oli ehdottomasti liian vanha mies tehtävään eikä ollut ylipäätään sopiva armeijakunnan komentajaksi. Tämän vuoksi hyökkäyksen alettua Kannaksen joukkojen yläpuolelle perustettiin Oeschin komentoon Kannaksen joukkojen komentajan esikunta, jolla joukkojen komento annettiin käytännössä armeijakunnan komentajilta Oeschille. Erikseen on sitten nämä jutut ilmakuvista ja siitä kuka tiesi mitäkin. Oleellista on kyllä mielestäni se, että jos Päämajassa ei tiedetty, sen olisi pitänyt ottaa selvää! Jos siis tietoa ei ole ollut, ei selityksiäkään voi olla. Ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä ja sodassa tehdään virheitä. Jos etulinjaa olisi puolustettu härkäpäisesti, olisi sen puolustajat menetetty, joten sitä ajatellen saattoi olla lopputuloksen kannalta otollisempaa, että etulinjaa ei kyetty pitämään ja että sekasorto esti myös todelliset toimenpiteet sitä silmälläpitäen. Tästä eteenpäin voidaan puolustusta pitää melkoisen kovana. Tiedossa ovat Siiranmäen ja Kuuterselän ankarat taistelut ja tietenkin myöhemmät torjuntavoitot. Kannaksen halkijuoksu on lähinnä otollisessa poliittisessa ilmastossa syntynyt harhakuva. Jos kuljet kymmenen kilometriä päivässä, et ole juurikaan juossut.

Erään käsityksen mukaan Mannerheimilla oli Leningradin alueella toimineessa Puna-armeijan hyökkäysjoukkojen esikunnassa korkea-arvoinen agentti, joka välitti Mannerheimille tietoja hyökkäyssuunnitelmista ja-valmisteluista sekä hyökkäyksen alettua tietoja tilanteen kehittymisestä Puna-armeijan kannalta. Jotta tämä agentti ei olisi paljastunut, Mannerheim johdatti Päämajan näyttelemään tietämätöntä ja yllättynyttä. En ole lukenut kaikkia tässä viestiketjussa mainittuja kirjoja enkä tiedä, kerrotaanko niissä tästä asiasta. Agenttiteoria saattaa myös olla täysin keksittyä oletusta.

Suurhyökkäyksen yllätyksellisyyttä on tutkittu paljon ja asiasta on kirjoitettu tässäkin keskustelussa mainittuja ansiokkaita tutkimuksia ja kirjoja. Ne perustuvat arkisto- ja valokuvadokumentteihin, muistelmiin ja haastatteluihin. Niiden ainoa puute on se, että muut eivät voi tietää, mitä Mannerheim ja ehkä muutamat hänen lähimmät alaisensa todellisuudessa ajattelivat ja keskenään suunnittelivat. Tiedämme Kannaksen torjuntataistelujen kulun ja hyökkäyksen pysäyttämisen. Tiedämme myös sodan lopputuloksen.
Jotenkin tuntuu että Päämajan hukatut kuukaudet eivät olleet hukattuja eikä suurhyökkäys tullut yllätyksenä, vaan tilanne hoidettiin suunnitelman mukaan. Tällaista suunnitelmaa ei voinut olla paperilla sellaisenaan vaan se oli naamioituna kaikkien paperille merkittyjen toimenpiteiden takana.
En tarkoita mitään dekkarityylistä epärealistista sotaleikkiä, vaan samaa kuin "Jälkiviisauden valossakaan". Suuret kokonaisuudet hallitseva kylmähermoinen sotapäällikkö vain vei sodan parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Päämajan virheiltä ja huolimattomuudelta näyttävä toiminta keväällä 1944 oli liian leväperäistä ollakseen totta?

Aika mielenkiintoista kerrontaa siinä kirjassa todellakin on, vieläpä monelta kantilta. Kirjan kokonaan luettuani en voi kuin ihmetellä miksi metsää ei haluttu nähdä puilta.

Sodan jälkeen olisi ollut paikallaan laittaa muutamam upseeri "paaluun rätti päässä"!
Suosikkiehdokkaani olisi ollut tietysti O. I. Sippola! Ja vieruskaveriksi "Pappa" Laatikainen. Samaten Talvisodan "Ihmemies" Airo olisi voinut aivan mainiosti täydentää tuon synkän triumfiraatin...

. varmasti voinut TIETÄÄ hyökkäyksen olevan tulossa, varsinkaan juuri 9. kesäkuuta. Sodanjohtomme ja tiedustelu (Paasonen) eivät nekään edes tienneett Valkeasaareen siirtyneestä 21. armeijasta, joka tuli täysin puskasta. 23. armeija tiedettiin, koska se oli ollut siellä vuodesta 1941.

Ja sitä paitsi suurhyökkäys alkoi, mutta ei suinkaan edennyt koko rintamalla, vaan pääosin vain länsikannasta III AK:n lohklla.

Vähän kärsii tuo marskin paljon kerrottu Kannaksella tapahtuvaksi kerrottu "joka keväinen joukkojen lepuutusteoria"

Ei se tullut täydellisenä yllätyksenä ja saksalaisiin oltiin yhteydessä. Se siitä. Jätä itse tuo snapsi vähemmälle.

dojigdså kirjoitti:

Ei se tullut täydellisenä yllätyksenä ja saksalaisiin oltiin yhteydessä. Se siitä. Jätä itse tuo snapsi vähemmälle.

Ja se on asian ydin. Tieto ja yhteydenpito ei auta mitään ellei sillä pyritä mihinkään.
Tuossa ylempänä listataan pitkä lista järkeviä varautumistoimia joilla hyökkäys olisi pysähtynyt jo paljon ennen Viipuria. Samaten on käsittämätöntä ettei todetuille ja lentäjien moneen kertaan raportoimille suurille keskittymisalueille suunnattu massiivista tykistö- ja lenntopommitusta. Sodassahan silloin oltiin, miksi silloin piti siis kainostella.

Rateki kirjoitti:

Ja se on asian ydin. Tieto ja yhteydenpito ei auta mitään ellei sillä pyritä mihinkään.
Tuossa ylempänä listataan pitkä lista järkeviä varautumistoimia joilla hyökkäys olisi pysähtynyt jo paljon ennen Viipuria. Samaten on käsittämätöntä ettei todetuille ja lentäjien moneen kertaan raportoimille suurille keskittymisalueille suunnattu massiivista tykistö- ja lenntopommitusta. Sodassahan silloin oltiin, miksi silloin piti siis kainostella.

Lue lisää

Niin, siis ei tullut yllätyksenä. Nuo kysymyksesi on käsitelty ainakin tuhanteen kertaan tällä palstalla ja "Päämajan hukatut kuukaudet" kirjassa. Jälkiviisaus on helpointa, mutta toki virheitä tehtiin.

igiyvöo kirjoitti:

Niin, siis ei tullut yllätyksenä. Nuo kysymyksesi on käsitelty ainakin tuhanteen kertaan tällä palstalla ja "Päämajan hukatut kuukaudet" kirjassa. Jälkiviisaus on helpointa, mutta toki virheitä tehtiin.

Lue lisää

Voima ja teho olivat. Odotettiin "tuttua tohinaa". Tulikin täysin eri meiningillä se vanha tuttu. Siinä oli yllätys. Siihen ei ollut osattu varautua riittävästi.

Tutun mies kirjoitti:

Voima ja teho olivat. Odotettiin "tuttua tohinaa". Tulikin täysin eri meiningillä se vanha tuttu. Siinä oli yllätys. Siihen ei ollut osattu varautua riittävästi.

Stalin salasi Kannaksen suurhyökkäystään Narvan ja Pohjoisen suuntien peiteoperaatioiden luomisella.
Samoinhan länsi operoi Fortitudellaan peittääkseen Overlodin.

" Suomi, Unkari ja Romania piti irrottaa sodasta ja Leningaradin uhkana. "

Viipuri-operaation päätavoite oli tuhota Kannaksella oleet joukkomme. Kotka-operaation (Viipurin jälkeinen) tarkoitus oli saada Govorov Stalinin käskynhaltijaksi Suomeen. Kumpainenkaan Stalinin päätavoitteista eivät toteutuneet.

TUHOTA! kirjoitti:

" Suomi, Unkari ja Romania piti irrottaa sodasta ja Leningaradin uhkana. "

Viipuri-operaation päätavoite oli tuhota Kannaksella oleet joukkomme. Kotka-operaation (Viipurin jälkeinen) tarkoitus oli saada Govorov Stalinin käskynhaltijaksi Suomeen. Kumpainenkaan Stalinin päätavoitteista eivät toteutuneet.

Lue lisää

.. hitton sekoilunesi ulkoilemaan! Rasvakudoksesikin päässäsi ja muualla vähän palavat.

Höh höö? kirjoitti:

.. hitton sekoilunesi ulkoilemaan! Rasvakudoksesikin päässäsi ja muualla vähän palavat.

Et ilmeisesti ole kuullut Stalinin tavoitteista.

Stalin ja yleisesikunnan dialogiaa. KUINKA Syvärin joukot tuhotaan ja kuinka LeRin joukot hyökkäävät Kymijoki – Kotka –Kouvola linjalle

Luoteisen suunnan strategisessa hyökkäyksessä käytettäisiin LeRin ja KarjRintaman joukkoja, Itämeren laivastoa, Laatokan ja Äänisen laivastolippueita ja runsaasti ilmavoimia. Hyökkäys muodostuisi toisiaan seuraavista voimakkaista , tahditetuista iskuista. Ensimmäiseksi lähtisivät hyökkäämään LeRin oikea siiven joukot, vahvennettuina ylijohdon ja rintamien joukoilla. Ne hyökkäisivät pääpiirteissään suunnassa Vanha Valkeasaari - Viipuri - Lappeenranta ja tuhoaisivat suomalaisten päävoimat Kannaksella.

Tätä hyökkäystä tukisi 13.Ilma-armeija ja Itämeren laivaston meri-ja ilmavoimat. Kun Kannaksen hyökkäys alkaisi VAIKUTTAA, suomalaiset SIIRTÄISIVÄT JOUKKONSA SYVÄRILTÄ ja MAASELÄN KANNAKSELTA KANNAKSELLE. Tällöin lähtisi liikkeelle Karjalan Rintaman vasemman sivustan hyökkäys, jota tukisivat 7.Ilma-armeija ja Laatokan ja Äänisen lippueet. Karjalan Rintaman joukot etenisivät nopeasti Laatokan rannikkoa – kohti Sortavalaa, katkaisten Petroskoin alueella olevien suomalaisten vetäytymistiet. Saman aikaisesti Maaselän kannaksella olevat neuvostojoukot siirtyisivät hyökkäykseen. Aunuksen ryhmä saarrettaisiin ja tuhottaisiin.

Tässä vaiheessa LeRin joukot jatkaisivat hyökkäystään Viipurin ohi kohti Lappeenrantaa ja Käkisalmea. Kun Lappeenranta saavutettaisiin, pääosa joukoista suunnattaisiin länteen kohti Kymijoki – Kotka – Kouvola - tasa. Samanaikaisesti tuhottaisiin yhteistoiminnassa KarjRi:n kanssa Laatokan luoteispuolella sinne vetäytyneet suomalaisjoukot. Kun suomalaisten puolustus horjuisi, niin saksalaiset siirtäisivät pohjoisesta kahdesta kolmeen divisioonaa suomalaisten avuksi. Kun 20.Vuoristoarmeijan puolustus heikentyisi, siirtyisi Karjalan Rintaman oikean sivustan joukot hyökkäykseen. Karjalan Rintaman hyökkäys tapahtuisi Barentsinmereltä Laatokkaan. Puna-armeijan joukot tunkeutuisivat syvälle Suomeen myös pohjoisesta katkaisten Pohjanlahdessa saksalaisten joukkojen etenemistiet suomalaisiin satamiin.
Kysymys oli neljästä strategisesta iskusta jotka kohdistuisivat Kannaksen, Syvärin, Aunuksen ja Lapin joukkoihin.
Stalin kirjoitutti yleisesikunnan sijaispäälliköllä: Koska Leningradin Rintaman oli toteutettava useita samanaikaisia operaatioita, Karjalan Rintaman oli toteutettava kaksi operaatiota pohjoisen alueilla, mutta siinä järjestyksessä että ensin hyökätään suomalaisia ja vasta sitten saksalaisia joukkoja vastaan. Stalin korosti että tästä huolimatta ei pitänyt heikentää Karjalan Rintaman pohjoista osaa, missä vastassa oli 20.Vuoristoarmeija. Siellä joukkoja olisi pidettävä valmiudessa välitöntä hyökkäystä varten ja estettävä vihollisen siirtymästä eteenpäin. Neuvostojohto laski suomalaisten henkisen tahdon murtuvan suurhyökkäyksen paineessa. Stalin katsoi Karjalan kannakselta suoraan Suomen talous ja valtakeskuksiin.

TUHOTA! kirjoitti:

" Suomi, Unkari ja Romania piti irrottaa sodasta ja Leningaradin uhkana. "

Viipuri-operaation päätavoite oli tuhota Kannaksella oleet joukkomme. Kotka-operaation (Viipurin jälkeinen) tarkoitus oli saada Govorov Stalinin käskynhaltijaksi Suomeen. Kumpainenkaan Stalinin päätavoitteista eivät toteutuneet.

Lue lisää

Tarkat tiedot keskityksistä saatiin vasta 1991 NL:n alemman tason arkistojen auettua muutamaksi vuodeksi.

Totuus on, että hyökkäysjoukot tuotiin Oranienbaumin puolelta meritse vasta 5.6. alkaen. Niistä ei kukaan voinut olla tietoinen. Vaikka olisi ollutkin, oli aika vähän tehtävissä. Tietysti tykistö ja muu kalusto oli tuotu jo aiemmin. Hyökkäyksen ajankohtaa, voimaa ja joukkojen osaamista ei kukaan voinut ennakoida.

Totuus on myös, että tehtävänä oli tuhota Suomen armeija ja saada maa antautumaan. Govorovia varten hyväksyttiin 28.6. 44 156-kohtainen toimintaohje antautumisen toimeenpanosta.Papereista on kopiot entisessä sota-arkistossa.

Syö sinä vittu kiveltä mutta elä riko akka hampaits.