Nyt taitaa tällä äidillä olla hermot jo hälyytystilassa... Olen kotona 9kk ikäisen tytön kanssa ja sain tietää odottavani toista...:( Aborttia en kuitenkaan voisi kuvitella tekeväni, mutta uusi raskaus on kuin korsi joka katkasee kamelin selän..
Pikku-tyttöni on ns. ERITTÄIN vaativa lapsi, heräilee yöllä n. 5-6 krt ja lisäksi aamuyöstä valvoo tunnin, pari. Maha vaivaa ja sitä nyt tutkitaan (tutkittu siis 9kk) mutta en oikein jaksa ajatella enää sitäkään, kun mitään syytä kauheisiin vatsanväänteisiin ja ilmavaivoihin ei tunnu löytyvän.. Lisäksi vauvalla tällä hetkellä KAUHEA eroahdistus tms. päällä, mihinkään en voi vauvan näköpiiristä poistua, kun kitinä alkaa..
Ja sitten vielä uusi raskaus.. Mielialani heiluu kuin tuuliviiri; pari kertaa olen jotunut jo jättämään tyttöni vain itkemään, kun hermoni ovat olleet räjähtämispisteessä..lisäksi tiuskin ja huudan vauvalle kun se ei esim. syö tällä hetkellä juuri mitään (tissi tietysti kelpaa), nukkuu päiväunia suuren nukutusoperaation jälkeen n. 15 min jne..
Miehen avusta on turha haaveilla; hänellä on raskas työ ja yöunet jäävät muutenkin hänellä todella vähiin. Lisäksi hänellä on harrastuksia jne. (jos ne eivät minulle kelpaa, voin kuulemma lähteä) puhuminen sellaisen miehen kanssa on kuin kivelle puhuisi..pariterapiaa hän ei kuulemma tarvitse vaan minä olen se hullu meidän perheessä..
Viime aikoina olen monesti nimittänyt lastani "pennuksi" mikä on mielestäni todella järkyttävää. olen tosi väsynyt ja uudesta vauvasta en jaksa ajatella mitään muuta kuin että tulisi keskenmeno tms. tulevaisuuteni on :( en tiedä mitä tekisin..
Pikku-tyttöni on ns. ERITTÄIN vaativa lapsi, heräilee yöllä n. 5-6 krt ja lisäksi aamuyöstä valvoo tunnin, pari. Maha vaivaa ja sitä nyt tutkitaan (tutkittu siis 9kk) mutta en oikein jaksa ajatella enää sitäkään, kun mitään syytä kauheisiin vatsanväänteisiin ja ilmavaivoihin ei tunnu löytyvän.. Lisäksi vauvalla tällä hetkellä KAUHEA eroahdistus tms. päällä, mihinkään en voi vauvan näköpiiristä poistua, kun kitinä alkaa..
Ja sitten vielä uusi raskaus.. Mielialani heiluu kuin tuuliviiri; pari kertaa olen jotunut jo jättämään tyttöni vain itkemään, kun hermoni ovat olleet räjähtämispisteessä..lisäksi tiuskin ja huudan vauvalle kun se ei esim. syö tällä hetkellä juuri mitään (tissi tietysti kelpaa), nukkuu päiväunia suuren nukutusoperaation jälkeen n. 15 min jne..
Miehen avusta on turha haaveilla; hänellä on raskas työ ja yöunet jäävät muutenkin hänellä todella vähiin. Lisäksi hänellä on harrastuksia jne. (jos ne eivät minulle kelpaa, voin kuulemma lähteä) puhuminen sellaisen miehen kanssa on kuin kivelle puhuisi..pariterapiaa hän ei kuulemma tarvitse vaan minä olen se hullu meidän perheessä..
Viime aikoina olen monesti nimittänyt lastani "pennuksi" mikä on mielestäni todella järkyttävää. olen tosi väsynyt ja uudesta vauvasta en jaksa ajatella mitään muuta kuin että tulisi keskenmeno tms. tulevaisuuteni on :( en tiedä mitä tekisin..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei lapsi nälkään kuole, kyllä syö sitten kun tulee nälkä. Itsekin muistan, että syöttö oli vaikeaa kun "ei syö tarpeeksi" (äidin mielestä). Pidä säännölliset ruoka-ajat, vauva päättää mitä ja kuinka paljon syö, tarjoa monipuolista ruokaa ja anna vauvan samalla syödä esim. tomaatinpaloja, kurkkuraastetta ym. käsin, niin säilyy pienenkin kiinnostus ruokailuun pitempään.
Nukutus: ehkä parit päikkärit riittää tuon ikäiselle? Kaikki ovat tietysti yksilöitä...vie vauva määrätietoisesti vaunuihin/sänkyyn ja sanot, että nyt nukkumaan. Tutti ja unilelu mukaan. Jos huutaa, niin käy 5 min. jälkeen katsomassa, sitten 10 min. jne eli ehkä pieni unikoulu olisi paikallaan?
Toivottavasti saat apua (isovanhemmat?) arkeen, kyllä se ihan oikeasti helpottaa kun vauva kasvaa ja alkaa itsenäistymään. :) Uuteen raskauteen on tietty vaikea suhtautua kun esikoisesi on vielä niin pieni ja olet väsynyt. Mutta teetpä mitä tahansa, niin voimia ja jaksamista sinulle!
Meidän vauva on 8kk, heräilee öisin syömään (nykyään tosin enää pari kertaa yössä) eikä päikkäreitäkään nuku kuin tasan niin kauan, kuin vaunuja heijaa. Monesti tuntuu, että pää halkeaa, kun ei saa yhtään omaa, vauvatonta aikaa. Jos lapsi nukkuisi EDES päikkärit kunnolla, vaikka vain pari tuntia, niin saisin siinä välissä kunnolla rauhoittua.
Tiedän miltä sinusta tuntuu, itsekin pelkäsin toista raskautta, enkä olisi suostunut aborttiin.
Meillä on myös ihan viime aikoina alkanut tuo perässä roikkuminen. Nyt se on vielä niin uusi asia, että minusta on pelkästään ihanaa, kun pikkuinen on niin kiintynyt minuun
Itsellänikin oli hyvin vaativainen esikoinen.
Juttusi toi niin elävästi mieleen omat muistoni esikoisen ajalta....ja toinen vauvakin sai alkunsa samoihin aikoihin l. ikäeroksi tuli 1v5kk.
Nyt esikoinen täyttää lokakuussa 6-vuotta ja elämä hymyilee :-)
Neuvoksi sanoisin, että yritä tosissaan elää päivä kerrallaan...asioilla on tapana lutviutua ajallaan.
Itse en pahemmin aukaissut suutani kenellekään, en ystäville, neuvolalle, vanhemmilleni...se taisi olla aika paha virhe, asiat tuntui niin vaikeilta kun niitä yksin mietiskeli.
Sulle suosittelisin, että kertoisit tunteistasi edes jollekin, vaikka sitten neuvolassa!!
Itse en pystynyt aikoinani aborttiin eikä sitä keskenmenoakaan tullut...mutta pahin pelkoni ei toteutunutkaan elikkä toinen vauva olikin täysin erilainen kuin esikoinen, oikein oikein helppo siis, ehkäpä teilläkin mahdollisesti kävisi niin? sitähän ei tosiaankaan koskaan tiedä?!
Näistä saattaisi olla ehkä apua:
Vatsavaivoihin; jos paikkakunnalta löytyy pätevä vyöhyketerapeutti niin kannataisi ehkä kokeilla.
Kantoliina; käyttäminen on yllättävän helppoa kun asian kanssa pääsee sinuiksi. Lapsi kulkee mukana melkeinpä huomaamatta ja kädet jäävät vapaiksi. Tästä olisi todennäköisesti apua paljon vielä myöhemminkin kun perheeseen tulee uusi tulokas.
Pyydä apua: pyydä jotakuta luotettavaa ihmistä ottamaan lapsesi joksikin aikaa hoitoon. Eihän se tarvitsi olla kuin tuo toivomasi kahden tunnin pätkä jossain kohtaa päivää - joku tuttava voi tehdä sillä aikaa lenkin lapsen kanssa.