Aika paljon saa lukea, että lapsi pärjää ilman isää, kun on rakastava äiti. Yhdyn tähän, jos isä on ihan aikuistein oikeesti niin väkivaltainen, epätasapainoinen tai vaikka alkoholisoitunut. Mutta monesti äidit katkeroituneena näkevät tämän ex-miehensä pahana ihmisenä, johon ei luottamista ja joka juo liikaa...eivätkä halua nähdä lapsiansa. Monesti kuitenki todellisuus on jotain muuta ja voimmehan uskotellakin itsellemme ja todella uskoa, että näin on.
Monesti kyllä se ilkeä puoliso ei ole omille lapsille ilkeä. Me ex-vaimot vain saamme hänestä sen ilkeän ihmisen esille omalla käytöksellämme tiedostamatta tai tiedostaen.
Minun ex-mies oli todellakin hirvittävä minua kohtaan, mutta silti erotilanteessa ei käynyt mielessäni, että erottaisin hänet lapsistani. Hän on yhtä rakas lapsilleni, kuin minäkin. Ja vaikka alussa ajattelin kaikkia negatiivisia puolia hänessä ja sitä vaikutusta lapsiin tajusin, ettei hän käyttäydy samalla lailla omia lapsiansa kohtaa. Me jostain syystä saimme ne huonot puolet toisistamme esiin yhdessä, mutta ei hän lapsille ole paha.
Jotkut äidit haluavat estää lapsiansa näkemästä isäänsä enemmän kuin on "määrätty". Esim. lapsi/lapset joka toinenviikonloppu isälle ja ehkä kerran viikossa muutaman tunnin. Ja jos isä haluaa tavata lapsia enemmän, niin vastaus on:"näin on määrätty ja näin toimitaan" MIKSI?? Jos isä on halukas tapaamaan useammin, niin ilkeyttäkö sitä kieltäydytään?? Lapsi rakastaa isäänsä ja isä lapsia, mitä vahinkoa siitä on jos saavat viettää enemmän aikaa? En ymmärrä..
Ja sitten se, että uusi puoliso astui mukaan kuvioihin ja nyt ei ex halua tavata lapsia ollenkaan? Joskus syy voi olla siinä, että ex ei jaksa enään taistella (on väsynyt ainaiseen taisteluun ja luovuttaa), kun se lapsen äiti määrää kaiken, ei voida sopia uusia tapaamisia tai tapaamisaikoja, kun on se paperi mihin tuijotetaan ja jota totellaan, ei siis käytetä mitään harkintaa, vaan pidetään itsepintaisesti kiinni sovitusta, kun voisi ihan hyvin keskustella ja sovitella aikoja, mitkä sopii kaikille. Me ihmiset voimme tehdä kompromisseja, mikä sopi viime vuonna, ei ehkä sovi tänään, kun elämäntilanne muutuu itse kullakin. Voi olla työpaikanvaihdosta työvuoroineen, voi tavata uuden ihmisen (jolla myös lapsia) ja silloin voi olla paikalla se tapaamisen uudelleen sovittelu jne.
Yleensä isä on yhtä halukas huolehtimaan lapsistaan kuin äitikin (poikkeuksia löytyy puoleen jos toiseen) äidit vain jostain kummasta syystä eivät tahdo ymmärtää, että lapsi rakastaa jotain muutakin henkilö yhtä paljon kuin äitiänsä ja jos ei muusta keksitä riidellä, niin sitten voidaan alkaa riiteleen rahasta ja siitä mitä ostetaan..juups, menee yli hilseen ja näitä on paljon, jopa ihan lähipiirissäni..
No onneksi omilla lapsillani on mahdollisuus olla myös isänsä kanssa yhtä paljon kuin äitinsä ja näyttävät todella Onnellisilta veijareilta!!
Hauskaa kesää kaikille tasapuolisesti!
Monesti kyllä se ilkeä puoliso ei ole omille lapsille ilkeä. Me ex-vaimot vain saamme hänestä sen ilkeän ihmisen esille omalla käytöksellämme tiedostamatta tai tiedostaen.
Minun ex-mies oli todellakin hirvittävä minua kohtaan, mutta silti erotilanteessa ei käynyt mielessäni, että erottaisin hänet lapsistani. Hän on yhtä rakas lapsilleni, kuin minäkin. Ja vaikka alussa ajattelin kaikkia negatiivisia puolia hänessä ja sitä vaikutusta lapsiin tajusin, ettei hän käyttäydy samalla lailla omia lapsiansa kohtaa. Me jostain syystä saimme ne huonot puolet toisistamme esiin yhdessä, mutta ei hän lapsille ole paha.
Jotkut äidit haluavat estää lapsiansa näkemästä isäänsä enemmän kuin on "määrätty". Esim. lapsi/lapset joka toinenviikonloppu isälle ja ehkä kerran viikossa muutaman tunnin. Ja jos isä haluaa tavata lapsia enemmän, niin vastaus on:"näin on määrätty ja näin toimitaan" MIKSI?? Jos isä on halukas tapaamaan useammin, niin ilkeyttäkö sitä kieltäydytään?? Lapsi rakastaa isäänsä ja isä lapsia, mitä vahinkoa siitä on jos saavat viettää enemmän aikaa? En ymmärrä..
Ja sitten se, että uusi puoliso astui mukaan kuvioihin ja nyt ei ex halua tavata lapsia ollenkaan? Joskus syy voi olla siinä, että ex ei jaksa enään taistella (on väsynyt ainaiseen taisteluun ja luovuttaa), kun se lapsen äiti määrää kaiken, ei voida sopia uusia tapaamisia tai tapaamisaikoja, kun on se paperi mihin tuijotetaan ja jota totellaan, ei siis käytetä mitään harkintaa, vaan pidetään itsepintaisesti kiinni sovitusta, kun voisi ihan hyvin keskustella ja sovitella aikoja, mitkä sopii kaikille. Me ihmiset voimme tehdä kompromisseja, mikä sopi viime vuonna, ei ehkä sovi tänään, kun elämäntilanne muutuu itse kullakin. Voi olla työpaikanvaihdosta työvuoroineen, voi tavata uuden ihmisen (jolla myös lapsia) ja silloin voi olla paikalla se tapaamisen uudelleen sovittelu jne.
Yleensä isä on yhtä halukas huolehtimaan lapsistaan kuin äitikin (poikkeuksia löytyy puoleen jos toiseen) äidit vain jostain kummasta syystä eivät tahdo ymmärtää, että lapsi rakastaa jotain muutakin henkilö yhtä paljon kuin äitiänsä ja jos ei muusta keksitä riidellä, niin sitten voidaan alkaa riiteleen rahasta ja siitä mitä ostetaan..juups, menee yli hilseen ja näitä on paljon, jopa ihan lähipiirissäni..
No onneksi omilla lapsillani on mahdollisuus olla myös isänsä kanssa yhtä paljon kuin äitinsä ja näyttävät todella Onnellisilta veijareilta!!
Hauskaa kesää kaikille tasapuolisesti!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ne sos.toimistossa mullekkin toitotti,kuinka tärkeää se lapselle on.Vaikea sitä oli vaan antaa kun toinen ilman syytä esti tapaamiset.No nyt sitä miehenmallia poika saa kun ollaan reilu pari vuotta asusteltu porukassa.Elämä on laiffii.