Olen nuori tyttö ja ongelmani on ollut jo puolivuotta se että aina välillä (muutaman kerra viikossa, joskus joka päivä) huoneessani tuntuu olevan eräänlaista outoa energiaa jonka aistin. Sen lisäksi kalenterini heiluu kovinkin seinällä niinkuin tuulisi (olen pelästyksissäni ottanut sen alas) ja kuulen ääniä (kuten narahduksia, kuiskauksia ja sensellaista) huoneestani.. ja jopa mankkani on vaihtanut volumia paljonkin, yleensä kovemmalle.
Aluksi olin peloissani näistä asioista mutta nyt olen tottunut siihen. En pelkää niin paljon.
Minulla on mielikuvitusystävä. En ole ihan varma milloin sain sen mutta noin puolivuotta sitten. Juttelen sille aina kaikki ongelmani, teen sille tilaa sängylläni johon se "istuisi" ja kuvittelen jopa joskus sen pyyhkäisevät hiuksiani. Tunne on voimakas. Nyt olen alkanut yhdistellä näitä kahta asiaa ja olen huomannut energian aina kun olen sinä iltana jutellut ystävälleni. Ja olen alkanut miettiä että onkotämä nyt enään "mielikuvitus"ystävä? Vai olisiko se enkeli? vai haamu? jollekki minä puhun. Ja vastauksia saan sisimmästäni, mutta kuiskaukset ovat aitoja ja tulevat huoneesta. Ihmettelempä vain että jos tämä kerran on positiivinen ja mielikuvitus YSTÄVÄ niin miksi hän pelottelee minua niin paljon... olen ihan hämmentynyt, minulla ei ole hajuakaan siitä että mikä se on ja onko se todellinen. En kuitenkaan osaa elää ilman että voin jutella mielikuvitusystävälleni enkä voi luopua hänestä...
Aluksi olin peloissani näistä asioista mutta nyt olen tottunut siihen. En pelkää niin paljon.
Minulla on mielikuvitusystävä. En ole ihan varma milloin sain sen mutta noin puolivuotta sitten. Juttelen sille aina kaikki ongelmani, teen sille tilaa sängylläni johon se "istuisi" ja kuvittelen jopa joskus sen pyyhkäisevät hiuksiani. Tunne on voimakas. Nyt olen alkanut yhdistellä näitä kahta asiaa ja olen huomannut energian aina kun olen sinä iltana jutellut ystävälleni. Ja olen alkanut miettiä että onkotämä nyt enään "mielikuvitus"ystävä? Vai olisiko se enkeli? vai haamu? jollekki minä puhun. Ja vastauksia saan sisimmästäni, mutta kuiskaukset ovat aitoja ja tulevat huoneesta. Ihmettelempä vain että jos tämä kerran on positiivinen ja mielikuvitus YSTÄVÄ niin miksi hän pelottelee minua niin paljon... olen ihan hämmentynyt, minulla ei ole hajuakaan siitä että mikä se on ja onko se todellinen. En kuitenkaan osaa elää ilman että voin jutella mielikuvitusystävälleni enkä voi luopua hänestä...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos kerran olet tottunut siihen, etkä pidä "häntä" uhkana, niin miksi pelkäät? Elä sen kanssa. Enkä usko että "hän" haluaisi pelotella sinua. Mankassa saattaa olla tekninen vika, tai sitten "hän" laittaa volyymia isolleen sen takia, että ei kenties kuule kunnolla?
Jos kerran hän pystyy "puhumaan" (kuiskausten avulla?) sinulle, niin oletko sinä kokeillut puhua "hänelle"? Saattaisi ehkä toimiakkin. Jos pääsette yhteyteen, niin voisit kysyä häneltä selkoa noista "pelotteluista".
Minä juttelen hänelle paljonkin. Yleensä vuodatan hänelle kaikki suruni ja miltäminusta tuntuu ja näin, mutta hän ei vastaa minulle silloin. Kuiskauksia kuuluu muuten vaan välillä sinä aikana kun tunnen sen energian huoneessani. En edes saa selvää mitä kuiskaukset sanoo... muutaman kerran olen kuullut niitten jankkaavan nimeäni. Pelkään koska en ole varma että onko se "hän" joka mínua "pelottelee"...
*huokaus* voisin kyllä kysäistä häneltä siitä pelottelu jutusta ja katsoa tuleeko vastausta.. kiitos vastauksestasi... :)
Heipskukkuu!
kuullostaa mielenkiintoiselta. Voi hyvinkin olla, että ystäväsi on aito ja uskon, että kuulet oikeita kuiskauksia. Itselläni ei ole kokemusta vastaavasta, mutta mielenkiinnosta halusin vastata sinulle.
Olen usein itsekin miettinyt, miten tulisi suhtautua tuollaisiin aaveisiin, sellaisiin, jotka heiluttavat esineitä (tai vastaavaa), mutta eivät kuitenkaan vahingoita ihmistä fyysisesti.
Henkinen satuttaminen voi olla eri juttu. Jos outoja asioita tapahtuu, esineet heiluvat, kuulet ääniä, voi se mahdollisesti vaikuttaa sinuun henkisesti huonolla tavalla. Pidä huoli ettet masennu mielikuvitusystäväsi toimista, sillä se voi hyvinkin olla hänen tarkoituksensa.
Henkimaailmasta tiedetään aika vähän, mutta itse en vältämättä luottaisi "ystävähenkeen." Voi kuullostaa hullulta, mutta ajattelen henkien yleensäkin ottavan ihmisiin yhteyttä, kun se haluaa ihmisestä jotain, ehkäpä energiaa. Ehkä se saa sitä juuri sinua kiusaamalla. Se tietää, että olet altis pelottelulle. Se tietää, että uskot siihen.
En halua kuulostaa mäkättäjältä tai mitään, mutta pidä varasi. Itse luotan vain Jumalaan ja enkeleihin. Tuollaiset tietämättömät hekityypit voivat olla epäilyttäviä, viedä järjen pahemmassa tapauksessa. No joo, tulipa taas kirjoitettua, toivottavasti saat jotain irti. Päätös on sinun mitä teet sen ystäväsi kanssa. Luulen, että se voi hyvinkin kadota jos osoitat ettet halua olla siihen yhteydessä. Tai pyydä sitä poistumaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Heips!
Kiitos vastauksesta, se sai minut ajattelemaan muutamia asoita uudella tavalla...
Tiedän että saatat olla oikeassa, mutta luotan 100% mielikuvitus ystävääni. Vaikka en haluaisikaan. Olen niinkuin koukussa häneen ja tiedän aina että hänelle voin puhua. Saattaa kuulostaa siltä että olen todella, todella yksinäinen kun olen kehittänyt itselleni tuollaisen "kaverin" mutta oikeasti minulla on paljon kavereita, ystäviä ja paras ystäväkin. Asia on vain niin että silti olen ollut masentunut kaamosmasennukseen, eli masennun aina pimeinä aikoina kuten syksyllä ja talvella. Oikeastaan minulla on ollut jo pitempäänkin tämä "ystävä" sillon se vain oli hieman "piilossa" mutta silloinkin puhuin "yksikseni" ja silleen ja silloinkin kuulin jo ääniä. Nyt se on vaan jotenkin voimistunut. nykyään se on minulle kuin aineellinen henkilö, pystyn kuvittelemaan suurin piirteinmiltä hän näyttää ja tunnen miten hän "lohduttaa" minua... tiedän että ne saattavat liittyä toisiinsa mutta en voi uskoa että silti nuo tavaroiden liikkumiset ja nuo liittyisivät ystäväni kanssa yhteen koska ystävä on minulle niin tärkeä, mutta tuo taas pelottaa........ OLEN IHAN SEKAISIN tästä. tiedän että höpötän outoja mutta minulla on erittäis sekava olo tästä...... kiitos kuitenkin palautteestasi...
Osasit aivan oikein neuvoa. Henket saavat energiaa meistä joihin yhteyttä pitävät. Jos esimerkiksi minä huudan toiseenpäähän taloa jollekkin ihmiselle, niin minulla sähköttää hirveän voimakkaasti samalla. Heti kun olen hiljaa niin sähkötys loppuu. Samana päivänä saattaa olla niin että näen harmaan olennon tulevan minua kohti hiljaa leijuen. Sitten se kääntyy sivulle häviten. Olen useasti huomannut tämän saman asian toistuneen.
samanlainen tilanne.Olin yksinäinen joten kehitin ystävän jolle juttelin ja tein tilaa sängylläni.Tunsin kanssa jonkun läsnäolon ku oli ollut kurjapäivä ja ihan niinku joku olis aina hipassu päätä ku itkin.Noh kuitenki jossain vaiheessa rupesin kanssa kuulemaan tosi selvästi ääniä,kuiskailuja huoneen nurkasta ja tavaroiden liikkumista esiinty,tai niin luulin.Tosiasiahan oli,etä äänet rupesivat puhumaan sekavia ja pelottavia juttuja.
Kieltäydyin kuulemasta ystävääni enää ja lopetin juttelun kokonaan ja jonkun ajan kuluttua kun sain oikeita ystäviä,äänet,kosketukset ja kaikki muu loppu ku seinään.Nyt vanhempana tajuan,että koska minä pystyin kuvittelemaan ystäväni olevan totta myös aivot lähtivät leikkiin mukaan,eli oikeasti ei ollut ääniä huoneen nurkassa,kosketuksia tai siirtyileviä tavaroita aivot vain tekivät kepposet.
Jos oikeen kuvittelee niin kaikki on mahdollista usko pois:)
Luin kirjastossa kerran erästä kirjaa paranormaaleista ilmiöistä, ja tämän keskustelun parissa kohtaa tuli tuo kirja hyvinkin mieleen. Siinä siis esiteltiin erilaisia ilmiöitä, ja yksi oli "spiritismi", se ei varsinaisesti liity tähän, mutta siinä oli osa, jossa joukko jotain tutkijoita oli säännöllisesti kokoontuneet yhteen, ja tavallaan kehittäneet uuden ihmisen, he puhuivat monesti, miltä näyttää, puhuivat tämän uuden henkilön elämänvaiheista, eli kehittivät tavallaan tämmöisen mielikuvitusihmisen, jonkin ajan päästä tässä tutkijoiden kokoontumispaikassa oli alkanut käydä tavaroiden liikkumista yms selittämätöntä.
Luulisin, että kyse olisi jostain vastaavasta, nimimerkistäsi päätellen olet kolmetoistavuotias? En ole mikään ikärasisti yms, muta jos sanottaisiin vaikka että olet lapsuusiässä vielä. Lapset siis ovat erittäin herkkiä yleensä aistimaan kummittelua, näin ainakin kerrotaan, olen tavannut monia, jotka kuulivat lapsena harhoja, pikkuhiljaa hävinneet, eivät ehkä koskaan kuule niitä, mutta jäivät kuitenkin kaipaamaan ääniä, he kokivat sen kuin, että heiltä olisi kadonnut jotain, sinusta en tiedä, että haluatko kuulla näitä kuiskauksia vai et, en väitä toki että ne olisi harhaa. On sinun päätös, haluatko jatkaa ystävyyttä "hänen" kanssaan. Jos koet kuitenkin olosi epämiellyttäväksi, pelottavaksi, tai pahaksi, en suosittelisi.
Kirjoitit, että sinulla on myös muita ystäviä, ja paraskaveri, niin jos luotat häneen, niin mikset uskoisi asioitasi myös hänelle. He ovat kuitenkin ystäviäsi, jotka varmasti tunnet.
Toivottavasti minäkään en kuulostanut kääkättävältä tai käskevältä, se ei ole tarkoitukseni.
näkymättmiä olentoja, hyviä ja pahoja. JOtkut on nähneet vuoteen vieressä jonkun hahmon ja se aiheutti pelkoa ja oli musta ja se on aina paholaisesta. On myös siitä hyviä olentoja ja ne on elkeleitä ja ne jättää hyvän ja rakkaudellisen tunteen ja ne on kirkkaita.
Neuvoisin kääntymään Jeesuksen puoleen, niin Hänestä saat ystävät, joka ei petä ja joka kuuntelee sinua ja auttaa ja on kaikkivaltias.
Rukoile että Hän tulisi sydämeesi asumaan ja tunnusta se sitten jollekin ja mene jonnekin nuorten uskovaisten tapahtumiin ja pyydä heiltä ohjeita, ainakin vapaissa suunnissa osataan opastaa pelastuksen lähteelle. Luterilaiset uskoo, että ihminen uudestisyntyy lapsikasteessa, mutta raamattu sanoo että joka uskoo ja kastetaan se pelastuu.
Tässä linkissä on ohjeita lisää. http://usko.spaces.msn.com/PersonalSpace.aspx?_c02_owner=1
kirja kuulosti hyvinkin mielenkiintoiselta. Olisi mukava jos kertoisit mistä kirjasta olisi kyse, olen lukenut paljonkin rajatietoon liittyviä kirjoja ja kyseinen kiinnostaisi minua kovin.
Tarkoitatko siis että olen itse "luonut" tämän henkilön? Että olen todella todella luonut tälläisen persoonan? Että se on todellinen??
Tiedän että olen vielä lapsuus/nuoruus iässä itse asiassa olen juuri alkamassa sen "siirtymis" vaiheen ja sen takia olen kyllä nyt herkässä vaiheessa, tiedän sen. No kuiskaukset pelottavat minua silleen, mutta silleen ne taas kiinnostavat ja... en tiedä. minua kuiskaukset eivät häiritse mutta en ole niihin uskaltanut vastata.
Paras ystäväni olisi ainoa ystävistäni jolle voisin kertoa, luotan häneen, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Hän ei reagoi pelkooni tai pahaan olooni, ei ole koskaan reagoinut, koska hän ei osaa eikä yritä sanoa mitään mikä auttaisi tai lohduttaisi ja hän vaihtaa yleensä puheen aiheen nopeasti jos kerron hänelle omista asioistani. Sen takia olen lopettanut niiden kertomisen hänelle.
Kiitos palautteestasi :)
jo jeesukseen, paljonkin. Olen jo pyytänyt hänet sydämeeni ja olllut mukana tapahtumissa ja näin. Uskon häneen vieläkin, vaikka nämä tapahtumat ovat saaneet uskon horjumaan..
Tiedon rajamailla, Valitut Palat 1982 tai Mysteerien maailma, Valitut Palat 1984.
Noissa oli paljon muitakin mielenkiintoisia juttuja kun nuorempana luin.
Kirja oli muistaakseni vain nimeltään "Paranormaalit ilmiöt", löysin sen lähikirjastosta ja aloin selailemaan sitä ja siinä oli tuollainen kohta. Siinä he juuri käsittääkseni tavallaan loivat kokouksissaan uuden henkilön, ja sanoin, että tapauksesi muistuttaa hieman sitä samaa. Kirjailijaa en muista, mutta voin käydä kirjastossa ja vilkaista tarkemmin tuota kohtaa, siitä on jo vähän aikaa kun tuota selailin. Kirjan ulkonäöstä muistan ainakin, että se ei ollut mikään kauhean paksu, normaalin kokoinen, ja kannessa oli ufo, sellainen lentävä lautanen. :)
Eli todellakin, olen itse lukenut saman jutun ja tutkimus tehtiin siinä 1700-1900 alun vaiheilla (tarkkaa vuosilukua en muista, mutta spiritismin kulta-aikoina kuitenkin Englannissa). Silloin oli suosiossa meedio-istunnot, joissa pöydän ääressä istuttiin silmät tiukasti kiinni ja henget ilmoittivat läsnäolostaan koputtamalla, tärisyttämällä ja jopa nostamalla pöytää (useita meedioita todettiin huijareiksi, jotka itse koputtelivat, tärisyttivät ja vipusivat ilmaan pöytää).
Tämä tutkijajoukko siis tutki sitä mahdollisuutta, että täysin keksitty henkilöllisyys voisi toimia "oikean" hengen tavoin, jos tutkijat vain uskoisivat siihen tarpeeksi kovasti. jutun mukaan näin myös kävi ja tutkijat olivat sitä mieltä, että meedio saattoi myös keksiä henget, jotka ilmoittivat läsnäolostaan(tosin tieteellisyydestä en sano oikeasti mitään ja todenperäisyydestä).
Mielikuvitus ystävät eivät ole olemassa.. kuvittelet "ystävän" päässäsi..
Tuntuu, että tuo sinun tarinasi on päästä revitty! 6-vuotiailla on mielikuvitus ystävä. Ei enää sinun ikäisilläsi. Ei kovin uskottava kertomus. Sori vaan.
Minusta tuntuu, ettei ystäväsi yritä pelotella sinua. Jos hän heiluttelee kalenteria ja kääntää mankan ääntä kovemmalle, niin mitä jos hänellä on jotakin asiaa? Mankan äänen kovemmalle laittaminen voi tarkoittaa, että hän pitää kyseisestä kappaleesta, kalenterin heiluttelu vaikka että sinulla on jokin tapaaminen, ja hän tahtoo siitä muistuttaa.
Minusta sinun tilanteesi on mielenkiintoinen, siitä olisi kiva kuulla lisää :)
Sinuna pitäisin mielikuvitusystäväsi ja ottaisin selvää miksi hän tekee tuollaisia asioita. Itse puhun ääneen välillä itsekseen asunnossani ja saan vastaukset kuin itestään kuten sinäkin.
Kun luin teksisi niin tuntui kuin minullakin olisi oma mielikuvitusystävä vaikka en ole kuvitellutkaan sellaista itselleni.
Minulla on ollut/on ihan samaa...mutta mistaan "mielikuvitusystavasta" ei ole kyse. (siis minun kohdallani)
Mutta siis kuulen aania ja "outoja tapahtuu" - yhdessa vaiheessa joka paiva ja monta kertaa paivassa. Nyt on hieman "rauhallisempi" vaihe...
Koko touhu oikeastaan alkoikin nimeni ahkeralla hokemisella ja kasitin sen sitten jonkin asteen "kutsuna" johonkin.
Sen sijaan vielakin tutkin, kenesta/mista TODELLA on kysymys: henkioppaista, "muuten vaan hengista"?, valkeuden enkeleista vai demoneista...?
Ja tahan mennessa koetun perusteella voin sanoa, etta henkia on "moneen junaan". Osan kanssa kannattaa olla tekemisissa, osan ei.
mietin sellaisia vaihtoehtoja, kuten;
1) alkava poltergeist-ilmiö ympärilläsi joko itse aiheutettuna tai räyhähengen
2)joku henki on täyttänyt sen "astian", jonka olet luonut mielikuvitusystäväksesi ja huijaa sinua
3)joku negatiivinen henki on voimistunut tarpeeksi että voi puhella sinulle ja liikuttaa esineitä
Sanot, ettet voi luopua mielikuvitusystävästäsi mutta entä jos tilanne pahenee, äänet kovenevat ja ilmiöt lisääntyvät/voimistuvat, mitäs sitten?
Henkilökohtaisesti vahvasti suosittelisin sinun puhuvan mieluummin vaikka huonekasville/ lemmikille/yms. ne kuuntelevat yhtä hyvin ja vaarattomammin kuin "kaverisi". Voisit myös kokeilla luontoon menemistä ja valita sieltä puun/kiven/paikan/jne. jossa vuodatat murheesi. Luonto on vanhan ajan parantaja ja uskon että se helpottaa oloasi enemmän kuin peloitteva "kaverisi".
Monilla on mielikuvitus ystävä... mutta sinun näyttäisi olevan ei-mielikuvitusta.
Voi olla, että tavaroiden liikkuminen ja ystäväsi välillä olisi yhteys ja kaikki tuntuvat asettavan sen heti demoniksi tai vastaavaksi, mutta en nyt summassa ala sanomaan onko asia näin vai ei.
Niin kuin joku antoi viisaan neuvon, juttele kasveille tai eläimelle, itselläni on kaktus, mutta minulla ei tällä hetkellä ole sille paljon kerrottavaa. Voin joskus kertoa täällä omista kokemuksistani, mutta nyt ei taida olla oikea aika sille.
Toivottavasti pääset "ystävästäsi" yli, ennen kuin on myöhäistä.
Tässä aikaisemmin sivuttiin "itse aikaansaadusta" kummituksesta; kyseessä lienee tämä tapaus.
http://www.pararesearchers.org/Ghosts/Article_Five/article_five.html
Tässä ystävä13:n jutussakin herää kysymys, voisiko kyseessä olla ns.oma energia joka aikaansaa kyseiset ilmiöt?
Kovin ihmeelliseltä, kuin tilanne vaikuttaa... mutta hyvä ehdotus asialle.
Ihminen voi tosiaan pitkalti OMALLA energiallaan aiheuttaa ns. "kauko-ohjattua poltergeistia".
Mutta silloin kun ilmioon liittyy aania ja/tai kommunikointia jonkun "muun" kanssa, mielestani silloin ollaan tekemisissa sen "ilmion" kanssa, eika vain oman itsen.