Onko havaintoa, että erityisesti lasketun ajan lähestyessä odottava äiti on niin täynnä raskauttaan ja miettii synnytystään, että on aika paljon omissa maailmoissaan ja ajatuksissaan? Sitten on ja käyttäytyy sen mukaan hajamielisesti yms.
Näin aviomiehenä alkaa mennä hermot kun akka on tuntuu olevan ajoittain ihan pihalla.
Näin aviomiehenä alkaa mennä hermot kun akka on tuntuu olevan ajoittain ihan pihalla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kypsästi suhtaudut asiaan! Raskaus ja synnytys on aikalailla rinnastettavissa miehillä armeijaan! Tuntuu et koko elämä pyörii sen asian ympärillä- siis ainaki ulkopuolisen silmin. Ja helvetti vie- oli esikoinen tai ei- tän lapsen se naises saa vaan tän kerran, anna sen nauttia ja yritä itekkin relata! Ja vaik itelläni on viel aikaa synnytykseen, oon jo nyt hajamielinen ku pää on paineahdettu täyteen tietoo, kysymyksii, huolta, vastuuta jne, jne!!! Mies vois ottaa osansa ja auttaa mikäli kärsii äidin hajamielisyydestä tms...
Saattaaha siinä jotai perää olla.. Kyllä mullaki menee välillä asioita ohi.. Ei aina kuule mitä toinen sanoo tai töllöö kattellessa ei aina pysy juonessa mukana,huomaa yhtäkkii,et "mitähä tos ohjelmas on tapahtunu" menny nii omissa ajatuksissa.. En pahemmi kyl synnytystä oo miettiny tai aina ees koko raskautta,saattanu vaa kerrata päivän tapahtumia mielessä tai jotai..
Mun sisko sano,et oon jotenki normaalia ilosempi,en kyl oo ite huomannu. =) Kyllä mun ukkoki välillä sanoo, et "mitä sä oot nappaillu,ku oot tollanee.." =) Ei sillä hermot oo menny.. Koita jaksaa! =)
Odotas vaan synnytyksen jälkeistä aikaa...
sit synnytyksen jälkeen ei ole kuin yksi asia mielessä. Ja se ei sitten ole mies.
Luonnolleen vastaisesti nainen ei kykene keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Nainen muuttuu miehen kaltaiseksi putkiaivoksi. Naisen mieleen ei mahdu kuin yksi asia. Vauva.
Se on ihan hormonaalinen juttu ja menee ohi viimeistään imetyksen jälkeen. Tai näinhän sitä sopii toivoa. =) Ja tämä ei ollu mikään ilkeily, vaan ihan itse havaittu juttu. Toivottavasti siihen pystyisi asennoitumaan jo etukäteen positiivisesti ja ajatella sitä ohi menevänä vaiheena...
Eiköös tuo ole sitä kuuluisaa äitivaistoa. Ilman sitä kait oltaisiin sukupuuttoon kuoltu aikaa sitten.
Tuota osaan jo odottaa esikoisesta viisastuneena :)
Vaikeaa tuota oli muotoilla sanoiksi, mutta ymmärsin että se mitä hain tuli monen lukija taholta ymmärretyksi. Ja se, että tulin ymmärretyksi tarkoittaa, että tuo on ihan normaalia. Joku muukin on ollut joskus tuossa kohtaa hiukan "pihalla"?
Eka raskaudessa ei tuommoista oikein havaittavissa ollut. Synnytyksen jälkeen kylläkin.
Täytyy vaan yrittää ymmärtää. Se voi olla vaikeaa kun ei itse ole raskaana. Ja eukosta se voi olla vaikeaa ymmärtää ettei tuo mies ole raskaana, eikä esikoinenkaan =)
Kyllä tämä tässä menee. Välillä täytyy vaan purra hammasta ettei tuo oikeesti ihan noin blondi ole;)
Juhannusta kaikille!
ne väittävät että aivokapasiteetti ei ole ihan sama kun "normaalilla" ihmisellä:D
Olen itsekin löytänyt kaukosäätimen jääkaapista ja onnistuin jättämään kotiavaimet kahdesti päivässä kotiin ym. huvittavaa:D
Ooppa rauhassa nyt vaan, kyllä tuo on ihan ohimenevää. Koita yrittää ymmärtää että tuo lapsen synnytys on kuitenkin ISO asia ja naisen kehossa kaikki hormonaaliset ym. muutokset saavat aikaan vaikka mitä ja yksilöllisesti tietysti erilaisia asioita. Joillekkin ei tee mtn muuta kun ulkoiset muutokset, ja joiltakin tuntuu vievän sen viimeinenkin järjenrippeen:D
Anna vaimosi olla pihalla, sinähän voisit vaikka hieroa vaimosi varpaita tällä välin, tiedä vaikka havahtuisi sen verran että voisitte puhua synnytyksestä ym. kivasta:)
Paljon onnea teille perheenlisäyksen johdosta:) Ja lämmintäkesää tulevalle Isukille ja Mamalle:)
jälkeen aivot valahtaa tisseihin.
pyöräyttämään reilu kuuskiloinen poika vauva ja mieti sitten oletko ehkä hieman hajamielinen.
Miten voit olla noin itserakas? Vaimosi päässä pyörii nyt varmasti paljon tärkeimpiä asioita kun sun pikku murheesi. Yritäpä nyt reipastua ja tulla toimeen ilman mamia. Se on kuule se kuolemanpelkokin aika tuttu tunne siinä synnytyksen lähentyessä, kun koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan lapselle tai itselle.