Voisitteko ystävällisesti selventää minulle neitsyiden ihmeellistä ajatuksen kulkua erityisesti keskustelemisen jalossa toiminnassa, kun ihan oikeasti haluisin teitä ymmärtää.
Minulla on eräs tuttava, neitsyt tyttönen, joka kyllä hädän hetkellä on hyvin avulias ja ymmärtäväinen, mutta kenen kanssa on jotenkin äärimmäisen vaikea virittää hyvää keskustelua. Minä kun luulin että siitä neitsyet juuri pitävät.
Pahalla tuulella (ilmeisesti) ollessaan tämä neitonen haukkuu kaikki vastaan tulijat tai ainakin kuvittelee kaikkien kyttäävän hänen tekemisiään. Siihen samaan syssyyn hän haukkuu koko lähipiirinsä asioista jotka minulle kuulostavat vain väärinkäsityksiltä. Olen lopulta niin maassa häntä tovin kuunneltuani että minun tekisi mieleni itkeä.
Jos hän taas on hyvällä tuulella hän, minun näkökannaltani, kehuu itseään hiukan ylilyöden: luettelee esim. kaikkia poikia ketkä häneen ovat ihastuneet ja keille hän kuitenkin on antanut pakit tms., ja kaikki ihmiset ketkä häntä ovat joskus kehuneet.
Tämä kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän aina yksinpuheluna koska hän ei kysele mitään tai viritä varsinaista keskustelua ellen itse ehdi älähtää jotain johonkin väliin. Useinmiten olen kuitenkin hiljaa. Tämä tuntuu minusta siltä ette hän kiinnosta pätkääkään mitä minulla kenties olisi sanottavaa.
Jos hänelle tekee palveluksen, esim. puolustaa häntä väärinkäsityksen sattuessa, ei kiitä tai osoita noteeraavaansa koko palvelusta.
Eli kun te neitsyet aina sanotte miten ette tule oinaiden kanssa toimeen, noh, tässä on asia erään oinaan vinkkelistä. Ja minä sentään kirjoitan tälle palstalle ja yritän tehdä jotain asialle.
Minulla on eräs tuttava, neitsyt tyttönen, joka kyllä hädän hetkellä on hyvin avulias ja ymmärtäväinen, mutta kenen kanssa on jotenkin äärimmäisen vaikea virittää hyvää keskustelua. Minä kun luulin että siitä neitsyet juuri pitävät.
Pahalla tuulella (ilmeisesti) ollessaan tämä neitonen haukkuu kaikki vastaan tulijat tai ainakin kuvittelee kaikkien kyttäävän hänen tekemisiään. Siihen samaan syssyyn hän haukkuu koko lähipiirinsä asioista jotka minulle kuulostavat vain väärinkäsityksiltä. Olen lopulta niin maassa häntä tovin kuunneltuani että minun tekisi mieleni itkeä.
Jos hän taas on hyvällä tuulella hän, minun näkökannaltani, kehuu itseään hiukan ylilyöden: luettelee esim. kaikkia poikia ketkä häneen ovat ihastuneet ja keille hän kuitenkin on antanut pakit tms., ja kaikki ihmiset ketkä häntä ovat joskus kehuneet.
Tämä kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän aina yksinpuheluna koska hän ei kysele mitään tai viritä varsinaista keskustelua ellen itse ehdi älähtää jotain johonkin väliin. Useinmiten olen kuitenkin hiljaa. Tämä tuntuu minusta siltä ette hän kiinnosta pätkääkään mitä minulla kenties olisi sanottavaa.
Jos hänelle tekee palveluksen, esim. puolustaa häntä väärinkäsityksen sattuessa, ei kiitä tai osoita noteeraavaansa koko palvelusta.
Eli kun te neitsyet aina sanotte miten ette tule oinaiden kanssa toimeen, noh, tässä on asia erään oinaan vinkkelistä. Ja minä sentään kirjoitan tälle palstalle ja yritän tehdä jotain asialle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa tuo tuttusi ihan siltä, että hänellä on melkoisen huono itsetunto. Varsinkin jos on kyse nuoremmasta naiseta, voi olla hyvinkin todennäköistä, että hän itsetuntoaan pönkittääkseen kertoo tyypeistä jotka ovat ihastuneet häneen ja monelleko on antanut pakit.
Omakin nuori neitsytmerkkinen tuttuni on juuri tuollainen; kuuntelee ja ymmärtää kun on hätä, mutta aina keskustelu kääntyy häneen ja hänen ongelmiinsa. Varsinkin humalassa hän haukkuu ja pieksää sanoilla suurinpiirtein kaikki joskus hänelle (hänen mielestään) vääryyttä tehneet ikään ja sukupuoleen katsomatta. Todella agressiivinen vihamies. Samoin tämä väittää myös kaikkien kiinnittävän huomiota VAIN hänen tekemisiinsä, viis muista, mutta miksi aina häntä kytätään...
Nuoruuden piikkiin tosiaan laittaisin moisen käytöksen. Itsekin joskus olen miettinyt että olipa hauska juttu kun kyseinen tuttu on pistäytynyt niin koko kyläilyn ajan on ruodittu häntä ja hänen mieshuoliaan, ihastuksiaan ja törkeää käytöstä mitä joku "ihan karmee mies" on tehnyt häntä kohtaan. Onneksi annan kaiken mennä noin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin ei tuu paha mieli itsellekin. :)
Ja monesti jälestä päin kun alkaa tilannetta muistelemaan, saan niin hervottoman naurukohtauksen kun toinen on pommittanut päivän sillä miten loistava saalis hän olisi miehelle kun miehelle, että vatsaa vääntää. Pitää ottaa huumorilla ja minä odotan mielenkiinnolla ainakin milloin neitsyt-tuttuni alkaa osoittaa sitä neitsyen kuuluisaa "rauhallista ja tasapainoista" luonnetta.
Koitahan ihmettelevä oinas jaksaa, onneksi hänellä on sinun kaltaisesi ystävä, joka kuuntelee loppuun asti, vaikka paha mielikin tulisi. :)
Kuvailusi sopii todella hyvin myös tähän neitsyt-tuttuuni, täsmälleen samanlaisia mies-juttuja höpöttää päivät pitkät. Huopaa ja soutaa.
Olet varmaan oikeassa. Huumori on paras ratkaisu moneen ongelmaan. Ja tämäkin tapaus on nuori ja kärsimätön. Jep jep, toisesta korvasta sisään toisesta ulos, näin teen.
Olisin vain tahtonut ymmärtää että mikä siinä oikein on kun pitää niistä omista asioista ihan koko ajan ja kärjistää aina asioita, tämä piirre kun ei rajoitu vain tähän yhteen neitsyt-yksilöön...
Eivätkö neitsyet erota harmaan sävyjä ihmissuhteissa? Eivät oikein tunnu käsittävän ihmisten reaktioita asioihin tai käsittävät ne väärin. Ovatko niin epävarmoja että pitää höpöttää omia koko ajan: yritättekö epätoivoisesti viihdyttää toista vai eikö teitä yksinkertaisesti kiinnosta muiden jutut?
Pieni korjaus neitsyen luonteenpiirteeseen. Viileän ulkokuoren alta paljastuu intohimoinen sisin ja siitä on tasapainoinen ja rauhallinen luonne kaukana. Yleensäkin neitsyen luonne on vaikeasti hahmotettavissa, koska annamme ulospäin monesti vääränlaisen kuvan itsestämme. Olemme rehellisyyden perikuvia ja periaatteet ovat tärkeä osa luonnetta. Kun oppii ymmärtämään tämän on jo pitkällä. Tietty poikkeuksia on paljon, ainakaan edellisessä kirjoituksessa olevia asioita en laittaisi omalle luonteelleni ominaiseksi, vaikka neitsyt olenkin.
näin koen minäkin asian olevan...oma itsetuntoni on kehittynyt hyväksi vasta aikusella iällä...silloin ei tarvitse omaa erinomaisuuttaan tarpeettomasti korostaa...
Mahtaisikohan ihmisen luonteeseen vaikuttaa esimerkiksi perintötekijät, kasvatus, elämänkokemukset ym JÄRKEVÄT SELITYKSET????
Meillä on omat vikamme, niinkuin kaikilla muillakin. Silti en oikeen osaa yhdistää mainitsemiasi asioita neitsyeen...johtuen varmaan sitten siitä että olen itse neitsyt ja ihmisethän ovat tunnetusti sokeita itselleen =)
Ainakin tätä neitsyttä on kovasti kehuttu hyväksi kuuntelijaksi ja ihmiseksi jonka kanssa voi keskustella asiasta kuin asiasta. itsestäni en tee suurta numeroa ja harvassa ovat ne ihmiset keille puhun omista asioistani.
Jotenkin kuulostaa sille tarina ystävästäsi että hän tarvitsee juuri ystävää kuuntelemaan ja ymmärtämään kaiken sen roskan takaa sen todellisen avun tarpeen...
Ainakin ystäväsi voi olla onnellinen että hänellä on kaltaisesi ystävä =)
Liekkö minullakin sokeutta omille luonteenpiirteilleni, mutta en tunnista itseänikään kuvauksestasi.Jo nuoresta teinistä lähtien olen ollut kuuntelija ja terapeutti, jolle aivan tuntemattomatkin ihmiset ovat avautuneet ja purkaneet tuntojaan.Nuoresta asti minulle on myös sanottu, että olen hyvä kuuntelija ja osaan antaa tukea ongelmatilanteissa.
Toki olin nuorena itsekin kiihkeä ja puolustin kiihkeästi tärkeäksi kokemiani asioita.Kuitenkaan en ole koskaan ollut "minäminä-tyyppiä".Ja jos asiaa katsotaan neitsyt-oinas-aspektista niin paras kaverini läpi teinivuosien ihan aikuisuuteen asti oli oinas.Ystävyytemme kaatui ikävä kyllä hänen minä minä-elämäntyyliinsä.Ja vaikka oinaisiin liitetäänkin usein kykenemättömyys ajatella muita ihmisiä jne niin kuitenkin ajattelen tämän ex-ystäväni kohdalla niinkin, että elämä kokonaisuudessaan ja kasvatus jne ovat muovanneet hänestä kyseisenlaisen eikä pelkästään se, että on oinas.
Luulisin siis, että ystäväsi on tosiaan vielä nuori ja toki perheen sisäiset tunnekuviot ja arvostus jne vaikuttaa kovasti itsetuntoon ja luonteeseenkin.Kuulostaa ystävälläsi olevan heikonlainen itsetunto, joka ehkä jalostuu sitten vanhetessa.
Summa summarum voin vastauksistanne päätellä, että tuttavani kenties yrittää peitellä huonoa itsetuntoaan puhumalla positiivisista asioista itsessäään. Sikäli kunnioitan positiivisen ajattelun piirrettä tässä ihmisessä, joka kyllä siis osaa myös kuunnella, vaikkakaan ei pitkiä aikoja kerrallaan. Ja varmasti olette oikeassa siinä asiassa että iän myötä luonteenpiirteetkin tasoittuvat. Ketään ei loppujenlopuksi pitäisi tuomita horoskoopin perusteella, vaikka joskus on vaikea vastustaa kiusausta.
Aina vaan saa hämmästellä miten te ihmise uskotte näitä horoskooppijuttuja. "Ihminen käyttäytyy näin koska on neitsyt."
Kaikki neitsyet ovat tismalleen samanlaisia, ja niin ovat ilmeisesti myös teidän mielestänne myös kaikki nuoret. Vau, olettepa varsinaisia älykköjä!
...me muut ei oteta tätä palstaa yhtä vakavasti kuin sinä.
Ystäväsi taitaakin olla leijona.....
...syntynyt lähellä leijonan merkkiä:) Ja nouseva on vaaka, oi minua horoskooppivakoojaa...