1. Humppa syntyi 1900-luvun alussa ylempien yhteiskuntaluokkien harrastamien vakiotanssien ja saksalaisen marssimusiikin parodiana ja karnevalisointina.
2. Humppa on suomenkielisen työläisväestön ja -maalaisrahvaan fyysisen ja liikunnallisen kankeuden ja motoristen häiriöiden rajoittama alkeellinen kansanomaisen liikunnan muoto.
3. Tieteellisenä tutkimuskohteena "humppa" liitetään yleensä luokkayhteiskunnassa saamapuolelle jääneen kansanosan henkisen, sosiaalisen ja kulttuuris-esteettisen jälkeenjääneisyyden ja kehittymättömyyden kuvauksiin.
2. Humppa on suomenkielisen työläisväestön ja -maalaisrahvaan fyysisen ja liikunnallisen kankeuden ja motoristen häiriöiden rajoittama alkeellinen kansanomaisen liikunnan muoto.
3. Tieteellisenä tutkimuskohteena "humppa" liitetään yleensä luokkayhteiskunnassa saamapuolelle jääneen kansanosan henkisen, sosiaalisen ja kulttuuris-esteettisen jälkeenjääneisyyden ja kehittymättömyyden kuvauksiin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Noinko paljon sua ottaa päähän kattoa kun rahvas paukuttaa humppaa naama virneessä.
Jospa sulla on hauskempaa viineris, pasodobles ja balboas kanssa kun kerran kuulut näemmä siihen parempaan luokkaan joka ei vaivaudu humppaamaan.
Voin sanoa että sitä kivemmaksi tanssit menee mitä rahvaammat on ympyrät. Mitä vähemmän hienostelua, tekniikkaa ja kuviokikkailua vs. asiaa mitä humppa on täynnä sitä makeempaa.
Jerrykannu tarttee selvästi yksäreitä tästä kansantanssimme helmestä.
Yksärit on käymättä humpasta. Se perinteinen tietty sujuu. Ja joitain kävelyhumppa-kuvioita. Se 4 ja puoli, kuten daameille sanon, joskus kun oikein innostun niin 5 kpl.
Pyysin poistamaan tuon edellisen mielipiteen. Makuasiat on makuasioita. En tykkää humpasta musiikkina. Inhoan sitä. Piste. Mutta tykätkää te muut aivan rauhassa. Ja heti perään, poikkeus vahvistaa säännön. Kyllä Solistiyhtye Suomen "Mahtava ja pulleat purjeet" on hervottoman hilpeä humppakappale.
Muuten tästä keskustelusta: Eipä nuo suomalaiset kansantanssit taida koskaan mitään "aatelisten" huvia olla ollutkaan.
Ajatelkaa vaikka Euroviisut voittanutta Lordia. Ei paljon pikkurilli pystyssä teekutsuilla istuttu siinä meiningissä. Ja silti näytettiin koko Euroopalle närhen munat.
Eipä esimerkiksi irlantilainen kansanmusiikkikaan ole mitään "fiiniä" koskaan alunperin ollut vaan sitä työväen ja köyhälistön tapaa ilmaista itseään ja tunteitaan. Silti esim. Riverdance on maailman menestynein musiikkishow.
Tiesin, mutta mitä sitte ?
Kaikkihan me ollaan saamapuolella ja jälkeenjääneitä, kehittymättömiä ym
Riippuu, mistä asiaa katselee ;))
Humppa on erittäin mukava tanssi, koska se
on äärettömän yksinkertainen askellaji.
Jos osaa kävellä, osaa tanssia. Tahdista
putoaminen ei haittaa, voi kävellä uudelleen
tahtiin. Parin on helppo väistellä muita
pareja.
Musiikki on reipasta ja mukaansatempaavaa, lähes
vastaa rock-musaa.
En enää vuosiin ole tanssinut ns. hyppyhumppaa,
koska kävelyhumppa on vaihtelevampaa ja helppoa.
Tyttöä on mukava viedä sivulla ja vastata
hymyyn.
Humpan kytkökset rockiin on vähän sama kuin yrittäisi maustaa niitä paljon mainostettuja lihapullia hajuvedellä.
Mutta tämäkin vain oma mielipide ja makuasia. Humpan ystävien porukka kasvakoon ja kukoistakoon, nimittäin onneksi niitä rockejakin lavoilla soitetaan.
Mutta ihan sukulaislajiset rytmithän humpalla ja rock 'n' rollilla. Ja sieltä jazzitahan ne on alunperin molemmat syntyneet. Humpan edeltäjä on sitä kuuluisaa jatsia eli jazz elementtejä sisällään pitävää rytmifoksia...
Ja rock 'n' roll myöskin jazzia alenevassa polvessa. Eli rytmiblesia kevennetty kantrimaisilla elementeillä ja swingillä.
Ja käytetäänhän rock 'n' rollista myös "amerikan humppa" nimitystä.
Äläs nyt! Kyllä siinä tyrät rytkyy ja tekohampaat kolisee suussa kun tämä mummo humpalle pääsee! Ihan tullee nuoruuven ajat mieleen... -hymyssä suin humppaamaan!
tiukka etukeno: herkällä tatsilla hunppasatsilla hop hop hop. Näishän on näis verrattaen yleisesti helppoina pidetyissä vanhan kansan tansseissa kuten esimerkkihunppanne lisäksi valssissa sellainen yllättävä piirre, että niitähän ei opi monikaan tankossa taikka kädenalihärdellissä mielestänsä kannuksensa tienaillut juoksenteluihin joko täysin taipumaton tahi erittäin taipuvainen herra koskaan tanssimaan: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että näissä helppoina pidetyissä vanhan kansan tansseissahan pitää sen herran nimenomaisesti viedä sitä daamia eikä päinvastoin itseään ja pitää vielä viedä siten, ettei se daamikaan joudu kokoajan (vrt yhtään) juoksemaan.
Valitettavankin monasti näkee, kuinka etenkin käännöksissä se herra yrittää näissä verrattaen yleisesti helppoina pidetyissä vanhan kansan tansseissa hyppien juosta sen daamin ynpäri tahi juoksuttaa hypyttämällä sitä daamia itsensä ynpäri, jolloin siitä uskoakseni onkin maku kunnon hyppyhunpasta tahi hurmaavan kesäillan valssista kokolailla poies (tällä juoksutekniikallahan jäävät varsinkin jenkat ja polkat kokonaan ohjelmistosta poies), koska kaivattua vauhdinhurmaa ei niissä(kään) toinen toistensa ynpäri juoksemalla voi saavuttaa: ne on tanssifysiikan lait semmoiset verrattaen yleisesti helppoina pidetyissä vanhan kansan tansseissakin, että todellista vanhaintanssiparin sisäistä vauhdinhurmaa voi tavoitella ainoastansa tanssilattialla oleskelevien muidenkin vanhaintanssiparien kanssa synkronisesti pyörähtelemällä sen vanhaintanssiparin yhteisen eli sisäisen vanhaintanssitasapainopisteen ynpärillä eli pääasiassa vanhaintansitasossa tarkasteltuna kaikilla mahdollisilla puolin siten, että se daami pyörähtää siitä toiselta puolelta siihen vastapuolelle, jolloin sen herrankin paikka vaihtuu siihen vastapuolen toiselle puolen kuin itsestään täysin ilman raakaa voimaa ja juoksuaskelta, koska se daami ikäänkuin sysää sen herran siihen sen jäljestä, kun se herra ensin on alkusysännyt sitä daamia ja kokoajan se vanhaintanssitasapainopiste vaihtaa vanhaintanssiparketilla mittailtuna joka hetki alustavasti sen herran toimesta arvioidussa tanssisuunnassa paikkaansa joskus jopa päätä huimaavalla nopeudella tahi jopa hitaamminkin, jos tilanne niin vaatii. Eli ei pidä hunpatessakaan sen herran jääräpäisesti suunnittelemastaan koreografiasta kiinni pitäen hunpata koreografiansa edelyttämään suuntaan kauheata vauhtia etenkin, jos tohkeissansa aloittaakin epähuomiossa ihan väärästä kohtaa vanhaintanssiparkettia, jolloin törmäysvaara orkesteriaitioonkin kasvaa silmittömästi.
Tämmöistä vanhaintanssisosiaalista taustaa vasten tarkasteltuna saattaa hyvinkin olla mahdollista, että talouslaman raiskaamassa 1900-luvun paritanssimaailmassakin hyppyhunppaa varsinkin saatettiin hyvinkin pitää em talouslamaan syyllisen ja itseään muihin verrattun ylenpänä pitämänsä luokan toimesta rahvaanomaisena, koska sitä tanssiessahan joutuu tekemään hitosti töitä ja tulee niin hikikin, kun ei viitsi tehdä yhtään töitä senkään eteen, että opettelisi oikeita hyppyhunppaustekniikoita: siinähän kävi silloin niin, että po talouslamaan syyllinen "ylenpi" yhteiskuntaluokka siinä poltteli hirmuisia bakkanaalejaan pidellen pappansa vihoviimeisiä rahnoja, koska heidän ei ollut sitä ennen ollut mitään syytä käydä rahvaan tapaan töissäkään, koska pappa aina rahnaa antoi ja sen loppumisen jälkeen oli aivan liian myöhäistä heidän tomistansa edes kysellä töitä eikä heistä sen jäljestä mitään ole kuultukaan. No ehkä pari helkkarin monimutkallisesti sekä kirjoiteltavaa että lausuttavaa tanssimuotoa heiltä perinnöksi jäi, mutta eihän niitä kukaan nykyäänkään tanssi, mutta joissain historiankirjoissa todellakin on em talouslaman yhteydessä maininta niistä tanssimuodoista.
näin jälkiäteen tarkemmin ajateltuna sekä näppäilyhetkillänsä että heti sen jälkeen ihan vaan muutamia pahoja ja sinänsä toki harmillisiakin sekä kielioppi- että näppäilyvihreitä, niin yhtään aisavihreetä siihen ei minunkaan mielestäni päässyt lipsahtamaan, joten en aio minäkään tässä alkaa itseni kanssa em virheistäkään väittelemään: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että tässähän käsittääkseni enänpi on kyse vanhaintanssista eikä niinkään kieliopista. Täten on mielestäni syytä minulle heti huomauttaa, että muutoin niin loistavasta vanhainparitanssitutkielmastani, joka näin sivumennen sanottuna sisälsi myöskin vanhaintanssiluokkataistelullisia vivahteita, kaikesta ansiokkuudestansa huolimatta käsittääkseni epähuomiossakin jäi uupumaan ainakin yksi kappale sinänsä toki hyvinkin syvällisen ja millintarkan vanhaintanssitietämyksen suhteesta tietämyksiin noin yleensä.
Jokainenhan meistä on joskus ollut tekemisissä henkilöitten kanssa, jotka tietävät tietokoneista ihan kaikki, mutta muusta eivät ole kuulleetkaan saati ole edes kiinnostuneita. Samaan tapaan on henkilöitä, joista yksien valtaisa tietämys ja kiinnostus rajoittuu viinoihin, toisten naisiin, kolmansien vasaroihin ja nauloihin sekä metaboihin, neljänsien -kenties kaikkein harmillisinpien, mikäli ke***lhenkilöt jätetään tässä tarkasteluitten ulkopuolille- hevosiin eli raveihin siis veikkausriveihin jne jne jne. Ihan kaikille tuollaisille oman alansa nörteille on yhteistä se, että jouduttuansa osittainkin oman kapea-alansa ulkopuolille, he ovat täysin tuuliajolla eli avuttomia: jopa putiupuhdas ihmissuhdespesialisti on omalla kapea-alallaan spesialisti eli nörtti siitä syystä, että hän on omissa ihmissuhteissaan onnistunut jättämään aivan siis uskomattoman monilla ja toinen toistaan hämmästyttävemmillä ynnä kummallisemmilla tavoilla omia ihmissuhteitaan hoitamatta tietäen siten tavallaan eli käytännössä käänteisesti, kuinka niitä (suom:huom) pitäisi kenenkin ihmissuhteita hoitaa. Ai että mitäs paskaa tuokin oli?
No sitä vaan, että tietäähän se hevosmieskin heti lähdön päätyttyä, miten olisi pitänyt veikata ja sitä vaan, että tämänkertaisen ja luonnollisesti ainoastansa oletetun tanssinörtin tapauksessahan siinä käy niin, että vanhainparitanssi-ihmissuhdepuolikkaan alkaessa orastaa siinä valtaisan vanhaintanssitietämyksen nenän edessä eli suorastansa alla, ei sillä nörtillä ole siitä mitään havaintoa eli tietoa tahi jos onkin, häntä ei tavalliseen tapaan kiinnosta sellaiset asiat. Tuo oli ehkä turhan voimakkaasti sanottu: siinähän käy niin, että se nörtti ei voi luonnollensa mitään ja käytännöllisesti katsoen suojautumismekanisminaan alkaa valtaisine tietämyksinensä heti kouhottaa siinäkin yhteydessä varsinkin kaikenmaailman sivuseikkaisilla pikkudetaljeilla näyttääkseen entistäkin viisaammalta, missä tilanteessa hänen kapea-alaansa lähestyy siinä vaiheessa vielä kauhean kiinostunut ja orastava ihmissuhdepuolikas, joka yrittää sen nörtin kapea-alasta kiinostuvinaan olemalla saada sen nörtin kiinnostumaan itsestään.
Kuitenkaan em orastavat vanhainparitanssi-ihmissuhdepuolikkaat, jotka tämän kertaisen toisen esimerkkimme mukaisesti ovat tietävinään vähän vanhainparitansseista ja jonkin verran viinoista sekä omasta näkökulmastani katsoen aika paljon naisistakin ollen kuitenkin useinpien kokemiensa ihmissuhteittensa hoitelijoina aika keskinkertaisia, eivät ole tottuneet sellaiseen detaljointiin ja pilkkujen viilailuihin, vaan peljästyvät ja vetelevät heti vanhaintanssiparisuhdekäsijarrujansa päälle tietäen kuitenkin esimerkiksi, että siinä kiville karahtaneesta vanhainparitanssi-ihmissuhteesta syntyneitä naarmuja kannattaa etenkin mätäkuussa mahdollisimman nopeasti niin pitkään kuin sielu kirvelyä sietää hölvätä mahdollisimman väkevällä viinalla, etteivät ne naarmut pääse pahasti tulehtumaan selviten siten voittoisina eli suht ehjin nahoin kokemistaan parisuhdanteisistakin vastoinkäymisistään.
Siis ilolla olen pannut merkille juuri näissä kesäisissä humppapaikoissa parantuneen viinatarjoilun tason. Joitakin vuosia sitten oli tarjolla kaljaa, siideriä ja lonkkua. Tänäpäivänä on mahdollisuus valita parin kaljamerkin, useamman siiderimerkin sekä jopa ulkomaanlonkeroiden välillä. Ilolla olen pannut merkille että jäitä lisätään näihin makeisiin sitrusjuomiin lähes paikasta riippumatta. Myöskin väkevien ilmestymiseen tanssilavojen rantabaareihin on ollut merkillepantavaa. Kuten juhannuksena eräs vanha mustalaismies totesi baaritiskillä että humppakin menee jotakuinkin letkeemmin kun vetää pari bissee pohjiksi kuitenkin että malttaa jättää siihen pariin koska koordinaatiokyky etenkin näissä kuviohärdellitansseissa tuppaa hiukan löystymään. Siis ennen tanssiurani alkua oli viinanjuonti yksi pääharrastuksistani. Tanssin myötä se on jäänyt ns. sivuharrastukseksi. Tänä päivänä voin yhdistää nämä molemmat minulle niin armaat urheilulajit saman aikaiseksi. Joskus joku retostelee kuinka ihanaa on kun tanssihympyröissä on raittiita ihmisiä ja viejätkään eivät haise kaljalle tai muulle vanhalle viinalle. Itse on hiukka vaikee ymmärtää tätä näkökantaa.
Tuossahan oli helkkarinkin hyvää asiaa, vaikka itse en minkään makean juomingin perään niin kovin perso ainakaan omasta mielestäni olekaan, mutta näistä makuasioistahan tässä ei liene tarkoitus keskustella ollutkaan: Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että mäkään en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt, mikä logiikka siinä oiken on jemmattuna siihen, että jotakuta vanhaintanssivaa tahi muuta henkilöä aletaan yht'äkkiä syyttelemään siitä, että hänhän haiseekin ihan selvästi vanhalle viinalle: edelleenkinhän on erittäinkin pitkälti niin, että vanhan viinan hajuahan pidetään muissa yhteyksissä ilmiselvänä merkkinä siitä, että se henkilöhän on ainakin tilapäisesti lopettanut juomingit jo jokin aika sitten, kun kerran vanhalle viinalle haiskahtaa. Sehän on pelkästään plussaa ja hyvä merkki, jos joku vanhaintanssiin pokkaamaan tuleva henkilö vanhalta viinalta haisee: hän ei ole viinan orja, kun kerran malttaa juomataukojakin pidellä ja jos henkilö se haiseekin tuoreelta viinalta, niin sitten se on joku vanhaintanssiholisti ja jos ei haise, niin sitten se on salaa vetänny yheskytkuusprosenttista ja sen jälkeen ei henki haise yhtään millekään, koska sehän se vasta tenttu sitkeimmätkin pöpöt suusta tappaakin ja henki on varmana laakista täysin raikas. Kannattaa ilmanmuuta pelailla vanhaintansseissa varmanpäälle ja ottaa semmoinen, joka ihan selvästi vanhalle viinalle haiskahtaa, ettei saa riesoiksensa ketään todellakin juonikasta juoppoa.
jätetään tässä sinänsä toki lähinpiinkin kilpailijoihinsa nähden eli vertailtuna ylivoimaisten ominaisuuksiensa johdosta laatutarkasteluittemme ulkopuolille, on mielestäni jokseenkin merkillistä havaita, kuinka vanha viina haiskahtaa sitä pahemmalle kuta laadukkaanpien aineitten kanssa niissä juomingeissa on läträtty: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että vaikka henkilökohtaisesti en läträilekään viintenlitkujen kanssa, niin hyvinkin monien naisteni hengityksiäkin haistelleena tiedän, että hyvinkään vanha halpisviinikään ei juotunakaan juurikaan miltään haiskahda, vaikka siinä selvästi onkin aistittavissa tietty potun aromikkuus eli vivahde, kuten kaikki perunaviinojansa joskus nautiskelleet hyvin tietävät. Mutta vetäisepäs pari kunnon siivua laatukonjakkia tahi parasta wiskiä ja pari hvanalaista siihen päälle, niin heti ovat naisesi kiljumassa, että et hyiyäk varrrrmmmmannnnatuuusinnne, ennenkuin olet jynssännyt ja purskutellut suusi. Käsittääkseni tämä hengityksen haiskahdusasia tässä mielessä on kaikista kohtaamistani asioista ja ilmiöistä ainoa, johon ihan oikeasti pätee vanha kunnon hyvä hokema siitä, että halvalla todellakin voi saada hyvän.
Minä oon aatellu, että onko se niin väärin tai epänormaalia,kun minun "pittää" ottaa vähän
jellonaa ennen tansseja?
Ainaskii ei jännitä niin paljo, vaikka onki vaki pari. Jos ei ota yhtään, niin ihan tärisee tai sitte on kun tönkkö suolattu silli!
Kun sitte se alaku jännitys on menny ohi,
ei tartte lissää maistella, muuten ne humppa härdellit tosiaan sekoaa!
Ei siinä vääryyttä jos siemasee vaikka useammakin grogin,tuleepahan baunssiin pehmeyttä ja sulokkuutta kun ei jäkistele ihan suotta. Samalla iloiset jututkin luistaa, älä välitä tiukkapipoista joilla ei flaksi käy! antaa niuhottaa