Jokin aika tapakaperin minulla oli kunnia tavata kahdessa eri tilaisuudessa vanha ystäväni ja vanhat kaverini yli 40 vuoden takaa.
Ensimmäinen oli lapsuuskaverini, johon siteet olivat katkenneet heti lukion jälkeen.
Muistelimme kyllä menneitä ja kyselimme kuulumisia, mutta mitään sen läheisempää ei välillemme syntynyt ja molemmat tiesimme erotessamme, ettemme enää koskaan tapaa.
Toinen aivan päinvastainen oli RUK:n kurssimme päättymisen 40 vuotistapaaminen.
Voi niitä iloisia ilmeitä ja käsien vatkaamisia, kun tuttavat tervehtivät pitkään. Puhetta riitti ja vaikka tilaisuuden piti päättyä klo 22.00 mennessä, niin klo 24:ään menessä tuskin monikaan oli lähtenyt.
Jälkeenpäin olen tuuminut, että miten se nyt näin on käynyt. Toisessa noin kolmen kuukauden tuttavuus, toisessa lähes 20 vuotta.
Ensimmäinen oli lapsuuskaverini, johon siteet olivat katkenneet heti lukion jälkeen.
Muistelimme kyllä menneitä ja kyselimme kuulumisia, mutta mitään sen läheisempää ei välillemme syntynyt ja molemmat tiesimme erotessamme, ettemme enää koskaan tapaa.
Toinen aivan päinvastainen oli RUK:n kurssimme päättymisen 40 vuotistapaaminen.
Voi niitä iloisia ilmeitä ja käsien vatkaamisia, kun tuttavat tervehtivät pitkään. Puhetta riitti ja vaikka tilaisuuden piti päättyä klo 22.00 mennessä, niin klo 24:ään menessä tuskin monikaan oli lähtenyt.
Jälkeenpäin olen tuuminut, että miten se nyt näin on käynyt. Toisessa noin kolmen kuukauden tuttavuus, toisessa lähes 20 vuotta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun vanhat hyvät kaverini ovat kuolleet.
Pari on hukkunut, joku on mennyt kolarissa, yksi tappelussa, loput erilaisiin alkoholin seurannaisiin.
Joskus ihmettelen että itse olen vielä hengissä ja yhteiskuntakelpoisena veronmaksajana!
Meidän RUK:n kurssijuhlamme ( 113/25v ) oli aikoja sitten Finlandiatalossa. Tuttujen etsiminen oli kyllä harhailua ( ei mitään järjestelyä ) ja tunnistaminen vielä vaikeampaa.
Joten sosiaalisissa suhteissa täytyy tyytyä uudempiin tuttavuuksiin!
Niitä on ollut usein. Mukakavia tilaisuuksia. Tässä iässä ei enää ole mitään näyttämisen tarvetta. - Jokainen on kuin on. Menestyneeltä koko porukka vaikuttaa. Viihdymme hyvin yhdessä. Viimeksi tänä vuonna luokkakokous kesti kaksi päivää, ja osallistujia on aina paljon.
RUK:n kokoontumisiin minua ei saisi mikään lähtemään. En edes muista kurssini numeroa. Sain kyllä kerran kutsun, mutta revin kutsun silpuksi. Minä en muista siltä ajalta juuri mitään mukavaa. Joukkueeme johtaja oli sitä sorttia, joka kävi simputtamassa meitä vapaa-aikanaankin. Yhdistävä tekijä oli hänen vihaamisensa, eikä sellainen kanna kovin pitkälle.