"yksinäiset" ei tarkoita sitä että olisit oikeesti yksinäinen tai sinulla ei olisi ystäviä.vaan sitä mitä ihmiset ajattelevat kun olet eronunt. olen puoli vuotta sitten eronnut mutta minulla on liuta ystäviä.miksi en saisi nauttia uudesta vapaudestani,ja aion kyllä tehdä sen,ajattelemalla enemmän itseäni kun yli 20 vuoteen.tosin olen jo löytänyt ihastuksen,mutta "suhdettamme" varjostaa uuden ystävän mustasukkaisuus ex-mieheeni ja "aikuisiin" lapsiini.hän tekee kaikkensa ja haluaa minun olevan onnellinen ja olenkin,mutta haluan pitää myös "lapseni".en tietenkään halua puuttua heidän ("lasten ")) elämään liikaa,mutta haluan kuulua siihen edes murto-osana.olen kuulemma itsekäs kun en elä vain uudelle ystävälleni ja ajattelen ns. mennyttä elämää."lapseni" ovat 17 ja 18 vuotiaita eli melkein täys ikäisiä, mutta opsikelevat ja asuvat kotona.jos edes joku sanoisi että en tee väärin, olisin siitä tosi tyytyväinen.
välillä epäusko itseeni iskee.
välillä epäusko itseeni iskee.
Vastaukset 10
Vanhimmat
koko loppuelämäsi olet äiti lapsillesi, uuden kaverisi on se tajuttava!
tsemppiä!!!
kiitos Ansuliini!
kun viimmeinkin on aikaa itsellesi ja uudelle ystävällesi. Olet niitä onnellisia, jotka ovat saaneet uuden kumppanin. Lapsesi alkavat olla jo ihan aikuisuuden kynnyksellä eivätkä varmaankaan tarvitse 'äitiä'.
Joskus me äidit emme vaan osaa irroittaa. Sinuna nauttisin täysin uudesta roolistani. Olen itsekin 'yksinäinen' mutten ole katellut kumppaneita.
Oikea rakkaus antaa ei ota. Siloin rakkaus riittää kaikille eikä ole keltään pois. Sitä voi vaan saada kaksinverroin enemmän kun huomaa sen kertyvän. Tarkoitaa:Rakastaa äitiä rakastaa lapsia sen myötä uutta elämän muotoa.Rakastaen koko elämää.
Olet aikuinen sinulla on historia , joten
se on ja pysyy.Muuten voisiko edes ajatella
sulkevansa silmiään . Ainakaan terveellä
itsetunnolla varustettu ei pelkää omaa eikä
toisen menneisyyttä. Hyväksyntä on perusjuttu.
Lelliminen ei ole merkki "rakkaudesta", vaatimus
vain keskittymisestä häneen ei ole kovinkaan
houkutteleva. Joten ajattelehan asiaa!!!!!
..uusi ystäväsi ja nopeasti pellolle! Tajuathan että mihin liekaan itsesi sidot jos tuota suhdetta jatkat. Ole oikeasti itsellinen ja päätä nyt elämästäsi! Olen eronnut yli kymmenen vutta sitten, ja olen edelleen sinkku. Itsekseen, ei yksin, selviytyy vallan mainiosti. Minua eivät miehet määräile, mitä teen lasteni, lastenlasteni ja ystävieni kanssa.
Toistan vielä, jätä mustasukkainen ystäväsi. Ethän ole kohta ollenkaan omasta elämästäsi päättävä, se on vain harhaa. Löydät/tapaat taatusti toisenlaisen, tai jos et tapaa niin et tapaa. Elämäsi on Sinun! Terkuin kaikkea kokenut Vapaa Nainen.
Miehen täytyy hyväksyä lapsesi. Ja lastesi täytyy hyväksyä mies. Muuten tulee aivan varmasti hankaluuksia.
Joko olet tutstuttanut heidät toisiinsa?
Sinulla on kaksi lasta, jotka eivät ole aikuisia. Heidän olemassaolonsa on fakta, jota kukaan ei voi eikä saa kieltää. Sinä olet heidän äitinsä, eikä kenelläkään ole oikeutta olla siitä mustasukkainen. (Lapset saattavat kaivata myös isäänsä. Heille pitää suoda se.)
Koko tilanne on sellainen, että jokaisen osapuolen pitää hyväksyä se. Tietenkään ex-aviomiehen mielipiteestä ei tarvitse välittää.
Kaikkein parasta olisi, jos nykyinen ja entinen tutustisivat toisiinsa ja oppisivat sietämään toisiaan. Molempien pitäisi tajuta tilanne: He eivät ole kilpailijoita, vaikka ajatus tulee väistämättä mieleen.
Voi hyvänen aika. Otappa järki käteen. Miehet tulevat ja menevät. Lapset ovat ikuisesti sinun. Anna heille se aika minkä he tarvitsevat. Sitä et tule ikinä katumaan, mutta sitä kadut loppuikäsi jos et ole läsnä kun he tarvitsevat sinua. Eihän se tarkoita sitä että muusta elämästä on luovuttava. Itsekäs on se joka vaatii sinua luopumaan lapsistasi.
Kysy ja selvitä uudelta ihastukseltasi, että mihin hänen edelliset suhteet ovat kaatuneet/loppuneet, jos hänellä niitä on ollut. Voi tulla hänen mustasukkaisuutensa esille niissäkin. Jos on mustasukkainen ja omistava vielä tässä iässä, on varmasti ollut aiemminkin ja on koko loppuelämänsä. Sen vastapainoksi "tekee kaikkensa" (mikä on täysin luonnotonta), että olisit onnellinen ilman lapsiasi. Hehän ovat vielä hyvin nuoria ja tarvitsevat todellakin sinun läsnäoloasi ja tukeasi, etenkin kun erostannekin on noin vähän aikaa. En suinkaan tarkoita, ettetkö saisi nyt nauttia elämästäsi. On kuitenkin muistettava että:
"Vapaus on sitä, että voi valita mitä tekee".