Olen itse 15 vuotias tyttö ja mulla on 25 vuotias sisko jolla on jo 3 lasta... olen siskoni ja hänen lastensa kanssa hyvin läheinen mutta en osaa päästää irti siskostani.
olen huomannut että olen välillä kateellinen ja musta sukkainen jos en saa siskoltani tarpeeksi huomiota.
ja välillä jopa toivon ettei siskoni lapsia olisi olemassa yleensä silloin kun siskoni sanoo lapsilleen " mitä äidin maailman ihnimmille lapsukaisille kuuluu?" tai jotain vastaavaa.
tiedän etten saisi ajatella niin mutta en mahda ajatuksilleni mitään. :/
silti rakastan ihan hirmuisesti siskoani ja hänen kolmea maailman ihaninta lasta
olen huomannut että olen välillä kateellinen ja musta sukkainen jos en saa siskoltani tarpeeksi huomiota.
ja välillä jopa toivon ettei siskoni lapsia olisi olemassa yleensä silloin kun siskoni sanoo lapsilleen " mitä äidin maailman ihnimmille lapsukaisille kuuluu?" tai jotain vastaavaa.
tiedän etten saisi ajatella niin mutta en mahda ajatuksilleni mitään. :/
silti rakastan ihan hirmuisesti siskoani ja hänen kolmea maailman ihaninta lasta
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin onko jollain samoja tuntemuksia kuin minulla? tai miten niistä pääse irti? aupa kaivataan :/
Mullaki oli. Muttei oo enää, ku sisko muutti pois täältä päi, jotai 400km päähän, aluksi kyl itkin ku olin nii läheinen sen kans mut nyt siitä on jo joku 6 tai 7 vuotta, ja on se muuttanut jo takasinki (:P) mutta erkaannuimme tuona aikana niin, että siskon lapsi ei enää aiheuttanut mielipahaa.
Tunsin, että lapsi,Ida, vie kaiken siskon ajan, ja ennen hän tuki minua, ja auttoi minua, muttei enää kerinnyt, tai ainakin niin minusta tuntui.
Kuitenkin vieläkin olen siskoni kanssa aika hyvissä väleissä, ja hän tukee ja ymmärtää minua.
Tästä ei ollut apua, mutta kerroin kuitenkin..:)