Meille sattui kumma, toisaalta hyvinkin vaarallinen kohtaus, kun kiljaisin nähdessäni käärmeen, vain vajaan puolenmetrin päässä jaloistani. Nuori saksanpaimenkoirani oli flexissä, ja syöksähti salamannopeasti käärmettä kohti ja OTTI SEN SUUHUN, puri ja ravisti ehkä kolmen sekunnin ajan kunnes heitti sen kaarella kauemmas tielle. Käärme vielä liikkui, mutta onneksi vastaan tuli vanhempi mies joka uskalsi polkaista käärmeen hengiltä. Kyyhän se oli ja miehen mukaan vielä iso sellainen. Itselleni se oli ensimmäinen kerta kun näin kyykäärmeen luonnossa. Oli onni matkassa ettei se kerennyt pistämään koiraani kuonoon.
Ihmetyttää tuo koirani käytös, olen kuullut että koirat osaisivat varoa käärmeitä, eivätkä ainakaan niitä puremaan lähtisi. Luulen että saksanpaimeneni yritti puolustaa minua, ei olisi kyllä ensimmäinen kerta. Kaikkea sitä sattukin.
Ihmetyttää tuo koirani käytös, olen kuullut että koirat osaisivat varoa käärmeitä, eivätkä ainakaan niitä puremaan lähtisi. Luulen että saksanpaimeneni yritti puolustaa minua, ei olisi kyllä ensimmäinen kerta. Kaikkea sitä sattukin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä oli lapsuuskodissa suomenpystykorva, joka oli turhan kiinnostunut kaikista ölliäisistä. Se nappasi myös kerran kyyn suuhunsa, isä ei ehtinyt eläinlääkäriin asti, kun koira tukehtui:((kyy oli purrut kielestä)
tappavat käärmeen aina sellaisen nähdessään. Lisäksi se myös syödään. Ketään ei ole vielä käärme päässyt puremaan, sen verran nopeita koirat on ja yhteistyöllä käärme pääsee hengestään nopeasti.
Mielestäni koirasi toimi ihan luonnollisesti.